Julkaisemme yhteisen kansainvälisen julkilausuman.
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
IKUINEN YLISTYS PUHEENJOHTAJA GONZALOLLE!
”Materialistina tiedän, että elämä päättyy joskus. Mikä minusta on tärkeintä, on olla optimisti, vakuuttuneena siitä, että toiset jatkavat työtä, jolle olen omistautunut, ja jatkavat sitä, kunnes he saavuttavat lopullisen päämäärämme, kommunismin. Koska pelko, joka minulla voisi olla, on, että ei olisi ketään jatkamassa, mutta tuo pelko katoaa, kun on uskoa joukkoihin. Olen sitä mieltä, että pahin pelko, lopulta, on uskoa, että olet korvaamaton, maailman keskus. Minusta tuo on pahin pelko, ja jos sinut on takonut puolue proletaarisessa ideologiassa, maoismissa pääasiassa, ymmärrät, että joukot ovat historian tekijöitä, että puolue tekee vallankumouksen, että historian edistyminen on varmaa, että vallankumous on päätrendi, ja silloin pelko katoaa. Mitä jää jäljelle on tyydytys siitä, että kantaa kortensa yhdessä muiden kanssa laskeakseen perustuksen sille, että jonain päivänä kommunismi voi loistaa ja valaista koko Maan.” – Puheenjohtaja Gonzalo
Syyskuun 11. päivänä puheenjohtaja Gonzalon katala salamurha tuli viedyksi päätökseensä. Taantumuksen mustat airueet väittävät, että tämä mies on kuollut ja että hän on jo kadonnut. Mutta hän ei ole, puheenjohtaja Gonzalo elää Perun kommunisteissa ja vallankumouksellisissa, perulaisen proletariaatin ja kansan syvimmissä sisuksissa; hän elää meissä, maailman kommunisteissa ja vallankumouksellisissa, kansainvälisen proletariaatin ja maailman kansojen sydämissä ja mielissä. Puheenjohtaja Gonzalo ei ole kuollut, sillä hän on enemmän kuin mies, hän on polku, ajattelu, loistava polku, jota miljoonat seuraavat järkkymättömällä uskolla, nostaen kommunismin punaiset liput sirpillä ja vasaralla huipulle, työläisten ja talonpoikien rautaisia legioonia taotaan kommunististen puolueiden johdolla rynnäköimään taivaita. Kuten puheenjohtaja Gonzalo itse sanoi sotavangiksi tulemisensa hetkellä: he tulivat liian myöhään, hänen ajattelunsa säilyy muissa. Puheenjohtaja Gonzaloa ei kyetä kadottamaan.
Puheenjohtaja Gonzalo oli orgaaninen optimisti, hänellä oli rajaton luottamus kommunisteihin ja joukkoihin, ja hän takoi meistä sellaisia. Niinpä, tänä hetkenä kun meillä marxisti-leninisti-maoisteilla ei enää ole lihana ja verenä keskuudessamme meistä kaikista suurinta ja tuntiessamme syvintä surua, me emme salli kyynelteen sumentaa silmiämme vaan palava kiihkomme aineellistuu maailmaa muuttavaksi voimaksi, täyttää meidät energialla ja edelleen vahvistaa päätöstämme olla ikinä laskematta aseitamme kommunismiin asti ja lakaisemaan kansansodassa verellä ja tulella kaiken sorron ja riiston Maan päältä. Tietäkööt pelkurimaiset murhaajat, että hirveä rikos ei tule jäämään rankaisematta, kansa tulee toteuttamaan oikeuden siten kuin vain kansa tietää, miten se tehdään, ja vallankumouksellinen oikeus voi viedä aikaa mutta se on tuleva.
Me kaikki tiedämme, keitä murhaajat ovat, he ovat kansan teloittajia, he ovat imperialistit, taantumukselliset ja revisionistit. Heillä on nimet: Biden, Castillo ja Miriam. Se on jenkki-imperialismi, joka on johtanut vastavallankumouksellista sotaa Perussa, se on sen pahamainen CIA, joka on johtanut psykologista sodankäyntiä, avainosanaan niin sanotussa ”matalan intensiteetin sodankäynnissään” puheenjohtaja Gonzaloa, Perun kommunistista puoluetta (PKP) ja kansansotaa vastaan, ja jatkaa niin tekemistään. Se on ollut CIA, käyttäen sellaisia agenttejaan kuten Montesinos ja Merino, jotka ovat väärentäneet huijauksia puheenjohtaja Gonzaloa vastaan, ja he ovat suoraan johtaneet salamurhaa; tämä on suoraan USA:n imperialismin korkeimman edustajan, kansanmurhanhimoisen sodanlietsojan Bidenin vastuulla. Perun vanhan valtion kansanmurhanhimoiset asevoimat, jotka verisillä kynsillään suoraan toteuttivat salamurhan, osana kansanmurhaa PKP:tta ja Perun kansaa vastaan. Mutta, heidän mielipuolinen hyeenanraivonsa saattoi päästä vapaasti valloilleen vain rondero Castillon ja hänen rikollisen opportunistien jenginsä, kaikenkarvaisten petturien ja fasistien hallituksen varjossa; vasta ”vasemmistolaisen” hallituksen varjossa asevoimat uskalsivat toteuttaa rikoksen, jota ne eivät uskaltaneet tehdä kaikkien edellisten hallitusten alla. Se on ollut rotta Miriam, joka on oikeisto-opportunistisen, revisionistisen ja kapitulationistisen linjan pää, joka ensi hetkestä alkaen on suonut ”arvovaltansa” antaakseen ”uskottavuutta” huijaukselle ”rauhansopimuksesta”; se on ollut hän, joka ”puhelinsoitollaan”, videomontaaseillaan, ”runoillaan” ja hirviöteoillaan, on mahdollistanut sen vahingon, mitä taantumukselliset toimitsijat ovat aiheuttaneet PKP:lle ja kansansodalle; tuo rotta tulee jäämään historiaan kaikkein synkimpänä arkkipetturina; joka, seuraten Lin Piaon esimerkkiä, ikonisoi puheenjohtaja Gonzaloa hänen syrjäyttämisekseen ja tappamisekseen, kaikkein saastaisin revisionisti, joka turhaan yritti likvidoida puolueen ja kansansodan ja päätyi tahrimaan kätensä puheenjohtaja Gonzalon pyhään vereen.
Puheenjohtaja Gonzalo kukisti kaikki vastavallankumouksen suunnitelmat. Hän ei milloinkaan, kun olemme voineet kuulla hänen äänensä, esittänyt mitään muuta kuin tavallisen kantansa: että kansansota tulee väistämättä voittamaan ja että hänen pidätyksensä on vain mutka Perun vallankumouksen pitkällä tiellä vallan valtaamiseen koko maassa. Hän mullisti Callaon meritukikohdan keskitysleirin kansansodan korkeimmaksi loistavaksi taisteluhaudaksi, ja viime hetkeensä asti taisteli taukoamatta kansansodan riemuvoiton puolesta osana ja palveluksena proletaariselle maailmanvallankumoukselle, ollen absoluuttisessa eristyksessä milloinkaan pettämättä asemaansa menemällä polvilleen. Niinpä, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään todistetta tai perustetta absurdeille syytöksille häntä kohtaan; ”rauhansopimus” pysyi tuhkina tuulessa, ”maailmanvallankumouksen perääntyminen” ja ”puolueen ja perulaisen yhteiskunnan neljäs vaihe” samoin kuin kaikki loputkin revisionistisista raakalaismaisuuksista, eivät koskaan tulleet puheenjohtaja Gonzalon mielestä tai suusta.
Mikä säilyy ikuisuuden, on hänen teoreettinen ja käytännöllinen työnsä ihmiskunnan todellisen vapautumisen puolesta käytävän taistelun palveluksessa, taistelussa kommunismin puolesta. Vaikkakin vain ajan myötä voimme arvostaa puheenjohtaja Gonzalon elämän ja työn täyttä tärkeyttä, sillä näin on aina hänen mittaluokkansa historiallisten hahmojen tapauksessa, pelkästään nopea arvio tosiasioista sallii meidän nähdä hänen jättiläismäisen roolinsa.
Kera kourallisen kommunisteja, puheenjohtaja Gonzalo aloitti PKP:n rekonstituution, puhdisti puolueen revisionismista ja kovassa taistelussa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan aseisti sen sotakoneena, laittaen sen asemiinsa aloittamaan kansansodan 17. toukokuuta 1980, kulminoiden rekonstituution. Kansansota järisytti Perua, Latinalaista Amerikkaa ja maailmaa; puheenjohtaja Gonzalo muodosti Perun kansan vallankumoukselliset asevoimat (tänään Kansan vapautusarmeija) ja johti Uuden vallan (Kansankomiteoiden ja Vallankumouksellisten tukialueiden) rakentamista. Niinpä, hän varusti puolueen, luokan vallankumouksen päävälineen kansalle ja antoi laajimmille ja syvimmille joukoille, pääasiassa talonpoikaisköyhälistölle, mahdollisuuden harjoittaa valtaansa, elää heidän todellista demokratiaansa ja ensi kertaa nauttia hikensä ja verensä hedelmistä.
Todella erityisesti, painotamme, että puheenjohtaja Gonzalo henkilökohtaisesti johti PKP:n marxilaista ensimmäistä kongressia, täyttäen Mariáteguin jättämän keskeneräisen tehtävän, missä asetettiin PKP:n Puolueyhtenäisyyden perusta, joka sisältää kolme elementtiä: ideologian, marxismi-leninismi-maoismin, gonzalon ajattelun, Ohjelman ja Yleispoliittisen linjan keskiössään Sotilaallinen linja, jossa gonzalon ajattelu on korkeimmassa muodossaan ilmaistu. Tämä Puolueyhtenäisyyden perusta on tänään, enemmän kuin koskaan, se, mikä yhdistää Perun kommunisteja; kuka hyvänsä ei täysin ja kokonaan noudata sitä, ei ole PKP:n militantti. Ei ole ollut eikä tule olemaan PKP:n puoluetapahtumaa, joka kieltää ensimmäisen kongressin, päin vastoin, kaikki sitä seuranneet päätapahtumat kuten PKP:n keskuskomitean kolme täysistuntoa, ovat olleet ensimmäisen kongressin ohjaamia ja sille alisteisia. Perulaisten kommunistien tehtävänä on ratkaista kaikki vallankumouksen keskeneräiset tehtävät maassa noudattamalla Puolueyhtenäisyyden perustaa ja soveltamalla sitä uusiin olosuhteisiin.
Puheenjohtaja Maon kuoleman ja revisionistikaappauksen jälkeen Kiinassa vuonna 1976, puheenjohtaja Gonzalo on ollut punaisen linjan pääprotagonisti Kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä. Todistaen kansansodalla Perussa maoismin universaalin pätevyyden, hän määritteli sen kolmantena, uutena ja korkeampana vaiheena kansainvälisen proletariaatin ideologiassa, ja se oli hän, joka ensi kertaa esitti sen suuren totuuden, että olla marxilainen tänään tarkoittaa olla marxisti-leninisti-maoisti. Soveltaen luovasti maoismin universaalia totuutta, hän on varustanut kansainvälisen proletariaatin tärkeillä kontribuutioilla sen teorian ja käytännön kehittämisessä, minkä tärkeyttä kukaan ei voi kiistää – riittää nähdä, kuinka hän syvällisellä ymmärryksellään byrokraattisen kapitalismin prosessista on ratkaisevasti aseistanut meidät purkamaan kaikki revisionistiset vehkeilyt, jotka pyrkivät kiistämään demokraattisen vallankumouksen sorretuissa maissa, kieltämään puolifeodalismin esittääkseen ”sosialistista vallankumousta” ”kasaamalla voimia” laillisin keinoin, ymmärtääksemme hänen kontribuutioidensa täyden ajankohtaisuuden, vain yhden esimerkin nimetäksemme.
Tänä päivänä, kun pyrimme Yhtenäisen maolaisen kansainvälisen konferenssin pitämiseen tehdäksemme ratkaisevan harppauksen taistelussa kommunistien jälleenyhdistämiseksi maailmassa ja toteuttaaksemme Proletariaatin uuden kansainvälisen organisaation, me seuraamme puheenjohtaja Gonzalon esimerkkiä, joka aina taisteli kommunistien yhtenäisyyden puolesta ja opetti meille, että tässä monimutkaisessa prosessissa meidän täytyy lähteä liikkeelle yhteisistä periaatteista ja sopimuksista, pohjaten niihin saavuttaaksemme yhtenäisyyden korkeampia tasoja keskellä luokkataistelua ja kahden linjan taistelua.
Ei voi olla epäilystäkään, että puheenjohtaja Gonzalon hahmo on kansainvälisen proletariaatin jättiläinen, että hänen työnsä on kuolematon ja tulee elämään ainaisesti.
Tänään maailman kommunistit tiivistävät rivejään PKP:n ympärillä ja tekevät kunniaa puheenjohtaja Gonzalolle suomalla kaikki ponnistelumme tukeaksemme Perun kommunistisen puolueen yleistä uudelleenorganisointia antaakseen suuren sysäyksen kansansodan kehittämiselle. Tiedämme, että toverimme, Gonzalon takomina vallankumouksen jatkajina, taistelevat sitkeästi täyttääkseen tuon tehtävän keskellä kansansotaa, ja me olemme täysin vakuuttuneita että mitä enemmän he pitäytyvät puheenjohtaja Gonzalon asettamassa, sitä nopeammin he tulevat ratkaisemaan keskeneräiset ongelmat. Se on meidän punalippumme, joka liehuu Perussa, ja sellaisena sitä puolustamme.
Nostamme lippumme huipulle. Seisomme asennossa kohottaen puristetut nyrkkimme. Kansainvälisen säestämänä me vannomme seurata puheenjohtaja Gonzalon esimerkkiä, oppiaksemme häneltä ja jotta hän tulee elämään meissä ikuisesti.
ELÄKÖÖN PUHEENJOHTAJA GONZALO!
ELÄKÖÖN PERUN KOMMUNISTINEN PUOLUE!
PERUN KANSANSOTA ON KIERTÄMÄTTOMÄSTI VOITTAVA!
KUOLEMA REVISIONISMILLE!
YHTYKÄÄ MAOISMIN ALLA!
IKUINEN KUNNIA JA YLISTYS PUHEENJOHTAJA GONZALOLLE!
24. syyskuuta 2021
Allekirjoitukset:
Perun kommunistinen puolue
Brasilian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Kolumbian kommunistinen puolue (punainen fraktio)
Chilen kommunistisen puolueen punainen fraktio
Komitea Punalippu – Saksan liittotasavalta
Ecuadorin kommunistinen puolue – punainen aurinko
Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen perustamiseksi
Komitea Yhdysvaltain kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi
Komitea Galician maolaisen kommunistisen puolueen rakentamiseksi
Maolainen komitea Suomessa
Irlantilaiset sosialistiset tasavaltalaiset
Enemmän allekirjoituksia odottaa varmistumistaan
