Suomen itsenäisyyspäivä on perinteisesti erityisen politisoitunut päivä, jolloin eri luokat ja niiden liikkeet ja järjestöt astuvat esille ja taistelevat. Tänä vuonna taantumuksen viralliset perinnejuhlallisuudet kuten sotilasparaati ja Linnan juhlat peruttiin, jolloin virallisemmista perinteistä jäi jäljelle valkoisten ylioppilaiden soihtukulkueet, vierailut taantumuksen “sankarihaudoilla”, tärkeimpänä käynti pyöveli Mannerheimin haudalla, sekä kansalaisjärjestöjen puolelta esimerkiksi perinteiset soppatykit. Siten virallisen Suomen puolella huomio keskittyi taantumuksen ydinkysymyksiin: militarismiin ja aitosuomalaisuuteen, kuorrutettuna taantumuksen imelällä hyväntekeväisyydellä.
Kaduilla päähuomio keskittyi, erityisesti Helsingissä, fasistien ja antifasistien väliseen taisteluun vuonna 2015 alkaneen perinteen mukaisesti. Fasistien “Suomi Herää” -marssi keräsi noin 200 osallistujaa päättyen symbolisesti Eduskuntatalolla pidettyihin puheisiin, joissa vaadittiin “uutta itsenäisyyttä” ja “taistelua veren puolesta”. Miten avoimesti fasistit esiintyivät, näkyy siinä, kun jopa Iltalehden toimittaja kirjoittaa: “Uusnatsit saivat mahdollisuuden marssia, vaikka Pohjoismainen vastarintaliike on lakkautettu”. Jutussa edelleen eritellään: “Vaikka järjestäjät eivät kulkuetta virallisesti kansallissosialistien ja uusnatsien tapahtumaksi määritelleetkään, kyseessä oli poliittisesti kantaaottava äärioikeiston marssi. Tämä kävi ilmi muun muassa puheista ja osallistujien keskusteluista.”
Toistakymmentä proletaarista vallankumouksellista protestoi tuota fasistien laitonta mielenosoitusta vastaan Vanhalla Ylioppilastalolla sekä Eduskuntatalolla huutaen iskulauseitaan kuten “Kuolema fasismille, vapaus kansalle!”, “Ei rauhaa fasisteille!” ja “Kansainvälinen solidaarisuus! Proletaarinen vallankumous!”
Saamamme raportin mukaan valtiokoneisto tukahdutti jälkimmäistä protestia, kun mellakkapoliisit tuuppien siirsivät punaiset antifasistit pois häiritsemästä fasistien Eduskuntatalolla pitämiä puheita, jotka olivat täysin peittelemättömän fasistisia. Antifasistit kieltäytyivät noudattamasta poliisin käskytystä ja jatkoivat onnistuneesti protestiaan fasismia vastaan lankeamatta poliisin provokaatioyrityksin. Lopulta antifasistit päättivät protestinsa omasta aloitteestaan ja poistuivat paikalta ilman pidätyksiä.
Taantumusmediassa proletaaristen vallankumouksellisten antifasistinen protestointi noteerattiin mm. Ylellä, Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Osana ideologista sotaansa taantumus sekoitti tahallisesti asioita kertomalla protestissa olleista punamustista lipuista sekä sotkemalla jotain fasisteja vastaan protestoinutta yksilöä koskeneen kiinnioton antifasistien protestiin. Taantumukselle on luonnollisesti edullista vaieta protestin marxilaisesta luonteesta sekä sen saavuttamasta menestyksestä.
Myöhemmin illalla noin 1500 ihmistä kokoontui Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen, joka päättyi kadunvaltaukseen pakottaen poliisin muuttamaan valkoisten 612-marssin kulkureitin. Suurin osa mediahuomiosta keskittyi tuohon, ja kadunvaltauksen johdosta HIN:n järjestäjää vastaan on aloitettu esitutkinta kokoontumisrikkomuksesta.
On huomionarvoista, että ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella suomalaiset antifasistiset joukot ovat katkaisseet fasistien kulkureitin. Se on saavutus. Kuitenkin samalla mielenosoitus toteutti roolia joukkojen pasifisoimisessa, kun se autonomistisessa hengessä kanavoi joukkojen protestin bilettämiseksi. Aktiivisimmissa joukoissa, jotka riemuitsivat onnistuneesta blokkauksesta, tämä herätti pettymystä.
Toinen huomionarvoinen seikka onnistuneesta kadunvaltauksesta oli, että poliisi vastasi siihen alueen täydellisellä saarrolla. Sillä oli ympärillä kaikissa suunnissa, enimmäkseen piilossa, arviolta toistasataa mellakkapoliisia, ja joukkojen hajottamista varten sillä oli myös ratsupoliisiryhmä valmiudessa. Mellakkajoukkoja oli jalkautettu jopa talojen sisäpihoille. Liikkuminen alueelta estettiin täysin, joten sumppuun jäi myös mm. kaupassa asioineita alueen asukkaita.
Kokonaisuutena ottaen tämän vuoden 6.12. näyttää yhteiskunnallisen tilanteen suotuisaa kehitystä. Kaikkein suurimmin iloitsemme proletaaristen vallankumouksellisten onnistuneista protesteista, jotka ilmaisevat vallankumouksellisten voimien kehitystä maassa. Tämä on pääasia.
Huomattavaa on myös, että tuo pienilukuinen mutta kurinalainen ja rohkea joukko pakotti suomalaisen porvariston diktatuurin paljastamaan todellisen asenteensa. Valtiokoneisto takaa, että Pariisin rauhansopimuksessa kielletyt fasistit saavat vapaasti häpäistä suomalaista demokratiaa, jopa niin symbolisella paikalla kuin Eduskuntatalon edessä, ja heitä vastaan protestoivat joukot työnnetään poliisivoimin syrjään, jotta fasistien laiton, antidemokraattinen kokoontumisvapaus pääsisi toteutumaan.
