Madridin NATO-huippukokouksen yhteydessä 28.6. Suomi, Ruotsi ja Turkki ovat ulkoministeriensä kautta solmineet ”kolmenvälisen yhteisymmärrysasiakirjan”, joka viitoittaa taantumuksen tulevia pyrkimyksiä. Asiakirja itse mainitsee myös NATO:n pääsihteerin aktiivisen roolin. Tasavallan presidentti Niinistö on kertonut, että myös USA:n kanssa on ollut tiivistä yhteydenpitoa. Asiakirjan laatimiseksi käytyjen neuvotteluiden on kerrottu kestäneen jopa neljä tuntia, mitä kommentaattorit ovat kuvanneet pitkäksi tuon tason tapaamiselle.
Asiakirjan ydin – sanoo taantumus Suomessa – on se, että taitavalla diplomatiallaan Suomi teki sanoissa Turkille myönnytyksiä, jotta Turkki suostui hyväksymään Suomen kutsumisen NATO:n jäseneksi. Taantumus on täällä painottanut, ettei mikään muutu. Kävimme asiakirjan ja taantumuksen lausuntoja läpi selvittääksemme, mistä todella on kyse.
Asiakirja tarkastelussa
Asiakirja on luettavissa suomeksi UM:n sivuilta ja englanniksi NATO:n sivuilta.
Kohdassa 1 todetaan neuvottelun osanottajat. Kohdissa 2–3 asetetaan yleiset periaatteet terrorismin vastustamiselle jne. Kohdissa 4–5 määritellään suhtautumista konkreettisiin järjestöihin tai liikkeisiin: YPG/PYD ja gülenistit (4.) ja PKK (5.). Näistä erityisesti 5. kohta on portti mielivaltaan, pohjaltaan fasistinen.
Miksi? Ensinnäkin: ”Suomi ja Ruotsi sitoutuvat estämään PKK:n ja kaikkien muiden terroristijärjestöjen ja niiden haarajärjestöjen toiminnan sekä näihin terroristijärjestöihin liittyvissä ja niiden innostamissa ryhmissä tai verkostoissa vaikuttavien henkilöiden toiminnan”. Tämähän voi pitää mitä tahansa sisällään!
Toiseksi, siinä tehdään tarkka poliittinen linjaus: ”Suomi ja Ruotsi eivät hyväksy näiden terroristijärjestöjen tavoitteita” (alleviivaus lisätty). Professori Martin Scheinin on arvostellut tuota Twitterissä: ”Sopimuksen huonoin kohta on 5. Siinä on pahasti sotkettu terrorismin ja terroristijärjestön käsitteet, niin että samojen tavoitteiden (esim. kurdien itsemääräämisoikeus) ajaminen rauhanomaisin poliittisin keinoin muka olisi terrorismia.”
Sitten, kohdissa 6–7 kerrataan Suomen ja Ruotsin lainsäädäntömuutoksia, jotka ovat jo toteutuneet, sekä vahvistetaan, ettei ole asevientikieltoja. Sitten tullaan 8. kohtaan, joka on asiakirjan tärkeimpiä, sillä siinä sitoudutaan määrättyihin käytännön toimiin:
a) ”Maat perustavat yhteisen organisoidun vuoropuhelu- ja yhteistyömekanismin kaikille hallinnon tasoille, myös lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaisten välille, tehostaakseen yhteistyötä terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja maiden niin päättäessä myös muiden yhteisten haasteiden torjunnassa.”
Eli koordinaation perustaminen taantumuksellisen noitavainon tarpeisiin. Suomi ja Ruotsi liittyvät osaksi sitä epäoikeutta, jolla esimerkiksi TKP/ML:n vaino toteutettiin taannoin Euroopassa ja erityisesti Saksassa.
b) ”Suomi ja Ruotsi torjuvat terrorismia määrätietoisesti ja päättäväisesti, noudattaen kulloinkin sovellettavia Naton asiakirjoja ja poliittisia linjauksia, sekä toteuttavat kaikki tarvittavat toimet tiukentaakseen edelleen kansallista lainsäädäntöä tässä tarkoituksessa.”
Näin asiakirjaan on kirjattu, että laittomalle noitavainolle ja muulle tulisi antaa ”laillistettu” muoto.
c) ”Suomi ja Ruotsi käsittelevät Turkin vireillä olevat terroriteoista epäiltyjen karkotus- ja luovutuspyynnöt joutuisasti ja perusteellisesti, ottaen huomioon Turkin antamat tiedot, todistusaineistot ja tiedustelutiedot, sekä luovat tarvittavat kahdenväliset oikeudelliset kehykset helpottaakseen Turkin kanssa tehtävää luovutus- ja turvallisuusyhteistyötä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti.”
Vaikka tässä asetetaan, että tapaukset käsitellään yksilöllisesti eikä automaattisesti suostuta mihin tahansa Turkin pyyntöön, siinä kuitenkin todetaan, että yleisesti puhuen ihmisiä voidaan luovuttaa Turkkiin tuomittavaksi Turkin toimittamien tietojen perusteella.
d) ”Suomi ja Ruotsi tutkivat ja kieltävät PKK:n ja kaikkien muiden terroristijärjestöjen ja niiden haarajärjestöjen sekä niihin liittyvien tai niiden innoittamien ryhmien ja verkostojen kaiken rahoitus- ja värväystoiminnan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”
Eli esimerkiksi Suomessa rauhanomaisia mielenosoituksia järjestävään solidaarisuusverkostoon on kiellettyä värvätä ketään tai sellaisen toimintaan ei saa antaa rahaa.
e) ”Suomi, Ruotsi ja Turkki sitoutuvat torjumaan disinformaatiota ja estävät kansallisen lainsäädäntönsä väärinkäytön terroristijärjestöjen eduksi tai tueksi muun muassa torjumalla sellaisen toiminnan, jossa kehotetaan väkivaltaan Turkkia kohtaan.”
Maininta disinformaatiosta voisi viitata Turkissa levitettyihin väitteisiin, että Suomessa ja Ruotsissa olisi leväperäinen terrorismilainsäädäntö. Mutta pääasiassa tämä kohta pitää sisällään agitaation ja propagandan tukahduttamisen ”disinformaationa” ja kaikenlaisten porsaanreikien tilkitsemisen. Erityisesti siinä määritellään torjuttavaksi ”sellainen toiminta, jossa kehotetaan väkivaltaan Turkkia kohtaan”, eli esimerkiksi solidaarisuus TKP/ML:n johtamalle kansansodalle Turkissa katsottaisiin kielletyksi, vaikka TKP/ML ei ole Suomessa tai Ruotsissa terroristijärjestöjen listalla.
f) ”Suomi ja Ruotsi varmistavat, että niiden aseviennin kansalliset sääntelykehykset mahdollistavat uudet Naton jäsenille annettavat sitoumukset ja vastaavat Suomen ja Ruotsin asemaa Naton jäseninä.”
Vakuutus, että periaatteellista estettä aseiden myynnille ei ole.
g) ”Suomi ja Ruotsi sitoutuvat tukemaan Turkin ja muiden Euroopan unioniin kuulumattomien Naton jäsenten mahdollisimman täysimittaista osallistumista nykyisiin ja tuleviin Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloitteisiin, kuten Turkin osallistumista pysyvän rakenteellisen yhteistyön sotilaallista liikkuvuutta koskevaan hankkeeseen.”
Turkin, joka on pääasiassa jenkki-imperialismin dominoima puolisiirtomaa, tukeminen sen inkorporoimisessa ”EU”:n, joka on saksalaisen imperialismin hegemonisoima, sotilasrakenteisiin. Tämä voi olla huomionarvoista.
Näitä 7 toimenpidettä varten sovitaan 9. kohdassa:
”Näiden toimien täytäntöön panemiseksi Suomi, Ruotsi ja Turkki perustavat pysyvän yhteisen mekanismin, johon osallistuu asiantuntijoita maiden ulko-, sisä- ja oikeusministeriöistä sekä tiedustelupalveluista ja turvallisuuslaitoksista. Pysyvään yhteiseen mekanismiin voivat liittyä myös muut.”
Se on vastavallankumouksellinen noitavainoelin, johon kolmen allekirjoittamaan lisäksi myös muut voivat liittyä.
Lopulta 10. kohdassa määritellään, että tämä on osa Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden perustaa: ”Turkki vahvistaa pitkäaikaisen tukensa Naton avoimien ovien politiikalle ja sopii kannattavansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi vuoden 2022 Madridin-huippukokouksessa.”
Turkin ”terrorismin” torjunnan kohteet
Pääasiassa Turkki puhuu PKK:sta ja sen liitännäisistä sekä myös gülenisteistä. Turkkilaisen Hürriyet-lehden mukaan valtaosa sen luovutusvaatimuksista kohdistuu PKK:hon, mutta lehden esittämällä listalla on myös kolme Ruotsissa asuvaksi kerrottua henkilöä, joita syytetään jäsenyydestä ”TKP-ML / TIKKO”:ssa (sic).
Huomion kiinnittäminen PKK:hon on osa Turkin taantumuksen ideologista sodankäyntiä, jossa se antaa ilmaista ”mainosta” PKK:lle mutta pitää samalla mahdollisuuden hyökätä TKP/ML:ää tai lähes mitä tahansa vasemmistolaista vastaan. Yhteisymmärryksessä tämä on juridisesti muotoiltu niin väljäksi kuin mahdollista, mahdollistaen täyden mielivallan.
Alleviivaamme, että vaikka Turkki on halunnut korostaa PKK:ta, tämä on kohdistettu pikemminkin yleensä kaikkea vallankumouksellista, vasemmistolaista ja demokraattista solidaarisuutta vastaan.
Suomen johtavien taantumuksellisten kannat
Niinistö kertoo tiedotteessaan heti 28.6.:
”Yhteisymmärrysasiakirjamme korostaa, että Suomi, Ruotsi ja Turkki sitoutuvat antamaan toinen toisilleen täyden tuen kunkin maan turvallisuutta koskevia uhkia vastaan. Kun meistä tulee Nato-liittolaisia, tämä sitoumus vahvistuu entisestään.
Menneiden viikkojen aikana Turkki on tuonut esiin huolensa terrorismin uhasta. Suomi on kaiken aikaa ottanut nämä huolet vakavasti. Suomi tuomitsee terrorismin kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Nato-jäsenenä Suomi sitoutuu täysin Naton terrorisminvastaisen työn asiakirjoihin ja politiikkoihin.
Kun kehitämme terrorismin torjuntaa, asevientiä ja luovutuksia koskevaa yhteistyötämme, Suomi luonnollisesti toimii jatkossakin oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.”
Näillä sanoilla hän ottaa kantaa yhteisymmärryksen ja sen vastavallankumouksellisen politiikan puolesta.
Hälventääkseen huolia hän vahvistaa siitatin lopussa, että kaikki tapahtuu Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan. Toisaalla hän on vielä eksplisittisiemmin sanonut, että ”jos ajatellaan Suomen kannalta syntynyttä sopimusta, emme tule sen johdosta muuttamaan lainsäädäntöämme”.
Supon päällikkö Antti Pelttari on puolestaan ennen yhteisymmärryksen syntymistä kertonut HS:n haastattelussa, että ”terrorismirikosten esitutkinta-, syyttämis- ja tuomitsemiskynnys on nykyisin korkea Suomessa” (HS:n sanat) ja että ”[terrorismilainsäädännön] kokonaisuudistus voisi selkiyttää tätä tilannetta” (Pelttarin sanat). Eli hän haluaa matalamman esitutkinta-, syyttämis- ja tuomitsemiskynnyksen terrorismirikoksille.
Kolumnissaan Supon sivuilla Pelttari selittää, että ”lukuisten eri aikoina tehtyjen muutosten vuoksi terrorismilainsäädännöstä on kuitenkin tullut monimutkainen ja vaikeaselkoinen, ja siksi se kaipaa kokonaisuudistusta ja yksinkertaistamista”. HS:n (yllä oleva juttu) mukaan tuota ”kokonaisuudistusta ovat toivoneet myös muun muassa oikeuskansleri, ulkoministeri, sisäministeriö, keskusrikospoliisi, Poliisihallitus, Etelä-Suomen syyttäjäalue, Suomen lakimiesliitto ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International” (osa ilmiselvästi eri syistä ja eri tarkoituksella).
Kun Supo tulee osaksi ”pysyvää yhteistä mekanismia” (noitavainoelintä) ja kun Pelttari on Supon nykyinen päällikkö, hänen näkemyksillään on paljon painoarvoa. Blogissaan hän määrittelee ”terrorismia” ja sen torjuntaa:
”Suojelupoliisi ja muut turvallisuusviranomaiset torjuvat terrorismia kaikissa sen muodoissa. Suurin osa terrorismiin liittyvästä toiminnasta on erilaista tukitoimintaa, kuten radikalisoimista ja terroristisen ideologian ja propagandan levittämistä. Suojelupoliisi pyrkii paljastamaan terroristista toimintaa omilla operaatioillaan ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Selvää on tietysti se, että Suomi on oikeusvaltio, jossa kaikkien viranomaisten toiminta perustuu lakiin.”
Tässä näkyy jälleen taipumus hyvin laveaan ja epämääräiseen määritelmään (”erilaista tukitoimintaa”), joka mahdollistaa mielivallan, jolloin ”toiminnan perustuminen lakiin” muuttuu ilveilyksi, on pohjaltaan fasistista sen ”laillistetussa” muodossa.
Lopuksi, mitä tulee luovutuksiin, lukuisat tutkijat ovat arvioineet, että sopimus ei velvoita määrättyjen ihmisten luovutukseen. Oikeusministeri Henriksson on sanonut samaa. Ulkoministeri Haavisto on niin ikään HS:n mukaan korostanut, että ”Turkin kanssa on sovittu vain siitä, mikä on kirjattu Suomen, Turkin ja Ruotsin allekirjoittamaan ’yhteisymmärrysasiakirjaan'” viitaten luovutuskysymykseen. Se sopii taantumukselle hyvin, sillä nimenomaisten henkilöiden luovuttaminen ei ole sopimuksessa pääasia, vaan vastavallankumouksellisen noitavainon kiihdyttäminen Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden eräänä olennaisena peruselementtinä.
Sopimuksen merkitys
Yhteisymmärryksen arvioimisessa on ensin todettava, että se on kahden pienen mutta imperialistisen kansakunnan ja yhden suuren mutta sorretun kansakunnan hallitusten välinen sopimus. Neuvotteluihin osallistui suorasti jenkki-NATO:n pääsihteeri, ja jenkki-imperialismi osallistui myös laajemmin mutta ”näkymättömämmin” prosessiin. Lisäksi jenkki-imperialismi on pääasiallinen imperialisti Turkissa, ja suomalainen ja ruotsalainen imperialismi ovat pääasiassa pax Americanan puitteissa, jota Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys vain voimistaa. Siten sopimuksen taustalla on ennen kaikkea nähtävä jenkki-imperialismin intressit.
Pääasiassa on ”antiterrorismin” verukkeella suunnattu kansainvälistä solidaarisuutta ja vallankumouksellista demokraattista taistelua vastaan, jota Turkissa johtaa TKP/ML kansansodan muodossa. Kansansota Turkissa on tärkein taistelu missään NATO-maassa, ja se on yksi neljästä käynnissä olevasta kansansodasta Perun, Intian ja Filippiinien ohella. Kansansodat ovat maailmanvallankumouksen strateginen akseli, ja sorrettujen kansakuntien kansallinen vapautusliike operoi maailmanvallankumouksen perustassa, kansainvälisen proletaarisen liikkeen ollessa johtava aspekti. Siksi sopimus on poliittisesti suunnattu maailmanvallankumousta vastaan.
Näiden seikkojen perusteella sopimus on osa yleistä vastavallankumouksellista offensiivia.
Ideologisesti se nojautuu läpivalheelliseen ”antiterrorismin” savuverhoon, ja tämän vaatimassa juridisessa mielivaltaisuudessaan sillä on fasistista pohjaa.
Tuon vastavallankumouksellisen politiikkansa toimeenpanemiseksi maat ovat sitoutuneet pysyvän yhteisen vastavallankumouksellisen mekanismin perustamiseen. Sen tehtäviksi on määritelty yhteistyö ja dialogi, joka ulottuu kaikille hallinnon tasoille, erityisesti ulko-, sisä- ja oikeusministeriöön sekä tiedustelupalveluihin ja turvallisuuslaitoksiin. Siihen voi liittyä kolmen allekirjoittajamaan lisäksi myös muita. Mekanismi on lyhyesti sanoen vastavallankumouksellinen noitavainoelin.
Yhteisymmärrysasiakirja on osa sitä taantumuksellista yhtenäisyyden perustaa, jota pääasiassa jenkki-imperialismi edellyttää Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyydeltä.
Vallankumoukselliset anti-imperialistit ovat alusta asti sanoneet, että Suomen NATO-jäsenyys on pääasiassa sotaa sorrettuja kansakuntia ja maailmanvallankumousta vastaan. Solmittu yhteisymmärrys, johon on liitetty paljon dramatiikkaa, on olennainen osa sitä.
NATO:n vastustajien Suomessa tulisi noitavainon edessä puolustaa ja tehdä tunnetuksi kehittyneintä vallankumouksellista taistelua NATO:n sisällä: TKP/ML:n johtamaa kansansotaa Turkissa, sekä hakea inspiraatiota tuosta taistelusta vallankumouksen edistämiseksi täällä.
Alas NATO ja vastavallankumouksellinen noitavaino!
Eläköön kansainvälinen solidaarisuus!
Kunnia TKP/ML:lle ja kansansodalle Turkissa!
