7.–9. tammikuuta Ruotsin taantumus on viettänyt perinteistä turvallisuuskonferenssiaan Sälenissä. Tapahtuman internet-sivuilla kuvataan: ”Joka vuosi vuodesta 1946 järjestetty Kansan ja puolustuksen valtakunnankonferenssi on Ruotsin tärkein foorumi keskusteluille turvallisuuspolitiikasta, puolustuksesta ja yhteiskunnan kriisivalmiudesta.” Tapahtumaa järjestävä Kansa ja puolustus -yhdistys (Folk och Försvar) on kansalaisjärjestö, jonka jäseninä on mm. taantumuspuolueiden nuorisojärjestöjä, ammattiliittoja, liike-elämän järjestöjä sekä ns. vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjä.
Konferenssissa sunnuntaina 7.1 puhunut Ruotsin väestönsuojeluministeri Carl-Oskar Bohlin (Maltillinen kokoomus) varoitti, että “Ruotsiinkin voi tulla sota”, selittäen edelleen: “Rauha on ollut miellyttävä seuralainen lähes 210 vuoden ajan ja ajatus siitä, että rauha on elämän järkkymätön vakio, on mukavasti saatavilla. Mutta tähän ajatukseen tuudittautuminen on vaarallisempaa kuin pitkään aikaan.” Tätä vasten hän lietsoo mitä kärkevintä militarismia: “Ruotsissa kaikkien 16–70-vuotiaiden on otettava vastuu omasta kotivalmiudestaan ja siitä, että he pystyvät selviytymään häiriintyneistä ulkoisista oloista. Lisäksi heidän on pystyttävä täyttämään kokonaispuolustusvelvollisuutensa. Ihmisten pitää varautua, että he eivät ollisi avuttomia kriisin tai sodan sattuessa.”
Kenties vielä suuremman pommin antoi Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson (Maltillinen kokoomus) maanantaina 8.1. kertoessaan massiivisen taistelujoukon lähettämisestä Baltiaan. Hän sanoo Ruotsin lähettävän ensiksi 500 sotilasta ja tavoittelevansa pataljoonan vahvuutta eli 1000 sotilasta. Ruotsalaiset tulevat toimimaan Latviassa osana Kanadan johtamaa, 5000 sotilaan vahvuista NATO-prikaatia, joka on pitkäkestoisesti sijoitettuna Latviaan.
Latvian NATO-joukot ovat osa eteentyönnetyn läsnäolon ohjelmaa (enhanced Forward Presence, eFP), jonka vahvuus koko Baltiassa on viime vuonna ollut vajaa 10 000 sotilasta. Saman ohjelman puitteissa Puolassa on ollut reilu 10 000 NATO:n sotilasta, ja muissa ohjelmaan kuuluvissa maissa (Bulgaria, Unkari, Romania, Slovakia) on ollut vielä vajaa 10 000 sotilasta. Vastareaktiona vuoden 2014 Krimin valtaukseen muodostettu eFP-ohjelma on osa NATO:n suunnitelmaa venäläisen imperialismin saartamiseksi. Sodan laajennuttua täysimittaiseksi vuonna 2022 eFP-ohjelma on kasvanut tuntuvasti.
Jopa pataljoonallisen lähettäminen ulkomaille on huomattava lisäys ulkomailla olevien ruotsalaisjoukkojen määrään. Ruotsin taantumukselliset asevoimat kertovat, että heillä on tällä hetkellä vain noin 100 sotilasta palveluksessa ulkomailla.
Ruotsin pääministeri Kristersson selittää päätöstä: “Natossa voimme ottaa isomman vastuun Itämeren alueen komentorakenteesta. Tunnemme merelliset olosuhteet Naton uudella sisämerellä.”
Kristersson tarkoittaa tällä, että Ruotsi tulee ottamaan entistä suoremmin osaa kilpataisteluun imperialistien välillä alueella. Itämeren suurin sotilasmahti on ydinasesupervalta Venäjä, toiseksi suurin on supervallaksi kohoamisesta uneksiva saksalainen imperialismi, joka on EU:ssa hegemoninen mutta kärsii maailman johtavan imperialistisen supervalta USA:n asettamista rajoituksista. Myös mm. suomalainen imperialismi on tekijä alueella, erityisesti Virossa, jota suomalainen imperialismi on pitänyt porttinaan syvemmälle Baltiaan ja ns. Itä-Eurooppaan.
Ruotsin merkittävä sotilaspanostus on tarkoitettu ennen kaikkea torjumaan Saksaa USA:n eduksi. Sen sivuvaikutuksena on, että suomalainen imperialismi uhkaa jäädä entistä enemmän jälkeen kärkevöityvässä imperialistisessa kilpataistelussa.
