Torstaina 4.4. SAK:n hallitus jätti tekemättä uusia päätöksiä lakkojen jatkosta. Tämä tarkoittaa, että nykyiset lakot keskeytyvät maanantaina 8.4. SAK perustelee tätä sillä, että se odottaa nyt Orpon hallitukselta vastaantuloa.
Aiemmin SAK ja sen alaiset liitot ovat viestineet aika johdonmukaisesti, ettei se vapaaehtoisesti peräänny lakoista, ellei hallitus tule neuvottelupöytään. Esimerkiksi 8.3. Kesärannan kolmikantakeskusteluihin matkalla ollut Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoi STT:lle, että lakkoja voitaisiin harkita uudestaan, jos keskusteluissa löytyisi jotain kompromissia paikalliseen sopimiseen ja lakko-oikeuteen. SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta puolestaan sanoi 20.3. A-studiossa tv-kameroille: “Jos ministeri haluaa, että lakot loppuvat, silloin ehkä kannattaa pyytää meidät neuvotteluihin. Ei kannata juuttua, mikä on muna ja mikä on kana. Jos halutaan asioita ratkaista, siihen väylät kyllä löytyvät.”
Vielä 27.3. Eloranta toisti näitä kantoja IS:n haastattelussa. “Sekä paikallisessa sopimisessa että työrauhassa hallitus voisi niin sanotusti kallistaa korvaansa näille meidän huolille ja palkansaajien näkemyksille. Ja silloin tietysti voisi avautua myös mahdollisuus palkkamallineuvottelujen käynnistämiseen ja tätä myöten myös lakkojen lopettamiseen.” “Olemme myös valmiit siihen, että jos tässä liikahduksia tapahtuu, niin myös lakot voidaan joko vetää takaisin tai keskeyttää.” “Työmarkkinoilla yleensäkin lakot päättyvät sillä tavalla, että lakkojen aikana neuvotellaan, sovitellaan ja löydetään kompromissi. Niin olisi mahdollista tälläkin erää tehdä.”
Odottakaahan – vielä täsmällisemmin! Nyt 4.4. Eloranta perusteli, että lakot keskeytetään, jotta hallitus voisi näyttää haluavansa neuvotella. Mutta 27.3. Eloranta sanoi: “Hallituksen pitää tietysti miettiä sitä, olisiko kuitenkin parempi keskustella ja saada lakot loppumaan kuin miettiä vaan sitä, että emme keskustele, jos lakot on päällä.” Vieläpä: IS:n mukaan “Eloranta sanoo, ettei SAK:lla ole luottamusta siihen, että hallitus ”jotenkin taianomaisesti” muuttaisi kantaansa, jos he nyt lopettaisivat lakot”.
Mikä on muuttunut?
Uskomaton meriselitys
Torjutaan ensiksi AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon ontto ilmoitus, jonka hän antoi HS:lle 4.4.: “Jokaisen työtaistelun kohdalla joutuu arvioimaan, miten se toteutetaan ja miten siitä tullaan pois. Tällä tavalla ajattelimme, ettemme maalaa itseämme nurkkaan.” Kuitenkin päätös lakkojen keskeyttämisestä on ristiriidassa ylempänä siteerattujen liittojohtajien kantojen kanssa.
Kokko etenee antamaan mitä uskomattomimman meriselityksen sille, että liitot olisivat jo saavuttaneet jonkin voiton, joka oikeuttaisi perääntymisen: “Olemme nyt saavuttaneet sen, että Suomessa toivottavasti kaikki tietävät, mitä maassa tapahtuu. Eli kun konservatiivit ja laitaoikeisto solmivat liiton, mitä siitä seuraa tavalliselle ihmiselle. Nyt ihmiset voivat itse arvioida, hyväksyvätkö he tämän vai ei.” HS:n teettämien gallupien “konservatiivien ja laitaoikeiston liiton” kannatus on itse asiassa kasvanut, jos vertaillaan maaliskuun ja helmikuun gallupeja:
- Väitteen “Kannatan ay-liikkeen järjestämiä lakkoja, vaikka niistä onkin haittaa ihmisten arjelle ja yrityksille” kanssa samaa mieltä olevien määrä laski 4 %-yksikköä ja eri mieltä olevien määrä laski 1 %-yksikön.
- Väitteen “Kannatan hallituksen pyrkimyksiä muuttaa työelämän pelisääntöjä ja leikata työttömyysturvaa” kanssa samaa mieltä olevien määrä kavoi 4 %-yksikköä ja eri mieltä olevien määrä laski 7 %-yksikköä.
- Väitteen “Hallituksen ei tarvitse neuvotella ay-liikkeen kanssa työelämään liittyvistä seikoista, koska sillä on eduskuntavaaleissa kansalta saatu mandaatti tehdä haluamansa uudistukset” kanssa samaa mieltä olevien määrä kasvoi 4 %-yksikköä ja eri mieltä olevien määrä laski 8 %-yksikköä.
On vaikea pitää Kokon selitystä mitenkään järkevänä.
SAK:n tappio
Eräs mahdollinen selitys on se, mistä IS kertoi 16.3.: “SAK:sta kerrotaan, että lakot joko jatkuvat jossakin muodossa tai sitten ne lopetetaan, jos koetaan, ettei niillä ole vaikutusta.” Tämä tarkoittaisi, että SAK:n johto on todennut lakkonsa tehottomiksi ja joutuu siksi perääntymään.
HS Vision analyysissa katsotaan, että lakoilla ei ollut ainakaan yrityksiin niin suurta vaikutusta, kuin oli julkisuudessa maalailtu.
Edelleen, ylempänä viitatussa IS:n haastattelussa 27.3. Eloranta määritteli: “Me olemme käyneet jo viime viikolla ministeri Satosen ja hänen avustajakuntansa kanssa keskusteluja paikallisesta sopimisesta. Ne elementit, joita silloin oli pöydässä, eivät vielä millään tavalla muuttaneet tilannetta, että voitaisiin ajatella, että hallitus on riittävästi huomioinut meidän näkemyksiä. Ja senpä takia me nyt olemme tässä tilanteessa [että lakot jatkuvat].” Julkisuudessa olevien tietojen perusteella samat “elementit” ovat yhä pöydässä, ja esimerkiksi HS:n Teemu Muhonen katsoo analyysissaan, että SAK on joutunut taipumaan.
Toisaalta on mahdollista, että kaikki tiedot eivät yksinkertaisesti ole julkisuudessa.
Mainitussa IS:n haastattelussa reilu viikko sitten Eloranta sanoi: “Työmarkkinoilla yleensäkin lakot päättyvät sillä tavalla, että lakkojen aikana neuvotellaan, sovitellaan ja löydetään kompromissi. Niin olisi mahdollista tälläkin erää tehdä.” Kenties keskusteluja kulissien takana on käyty ja johonkin alustavaan kompromissiin päästy?
Keskustelujen käyminen ja kompromissin löytyminen julkisuudelta piilossa ei olisi mitenkään uutta. Samaa menettelyä sovellettiin esimerkiksi kiky-sopimuksessa, jonka syntymistä edeltäneiden neuvotteluiden kokouskäytännöt olivat hyvin konspiratiivisia niin, ettei media saanut vihiäkään niistä, kuten mm. Jyri Häkämies on kertonut kirjassan “Väistämättä” (2021).
Mikäli kompromissi on löytynyt, se on heikompi kuin SAK:n johdon kompromissiesitys, jonka Punalippu arvosteli 8.3. julkaistussa jutussaan.
Olipa siis alustava sopu saavutettu kulissien takana tai ei, SAK:n johto on antamassa periksi ja jälleen kerran osoittamassa, että se ei kykene puolustamaan työläisten oikeuksia.
Punalippu on johdonmukaisesti arvostellut SAK:n johdon pasifisoivaa taktiikkaa, joka poikkeaa syvimmistä ja laajimmista joukoista, selittäen, että tämä tekee SAK:sta heikon. Tätä arvostelua Punalippu on esittänyt paitsi yllä viitatussa artikkelissaan maaliskuulta, myös helmikuisessa analyysissaan.
Kohti vallankumouksellista vappua!
SAK:n johto haluaa tehdä vapusta oman voimannäytöksensä, mutta mitä se voi tarjota työläisille? Pelkkää hampaatonta reformismia, joka ei kykene puolustamaan edes työläisten päivittäisiä vaatimuksia, puhumattakaan työväenluokan vallasta, jota ilman kaikki myönnytykset ovat joka tapauksessa illuusiota.
Punalippu kehottaa lukijoitaan kohottamaan korkealle vallankumoukselliset tunnukset vappuna vaihtoehtona SAK:n opportunistiselle johdolle, joka on kyvytön puolustamaan työläisten oikeuksia. Alas opportunistiset johtajat! Kohti vallankumouksellista vappua!
Räikeänä vastakohtana SAK:n johtajille on Palestiinan kansan vastarinta, joka on antanut jo yli 30 000 uhria, mutta jatkaa silti taipumattomasti. Vappu on proletariaatin kansainvälinen päivä, ja solidaarisuus Palestiinan vastarinnalle on tärkeää, sillä se edustaa syvimpiä ja laajimpia joukkoja, joihin nojautuminen tekee työväenliikkeen vahvaksi. Eläköön proletaarinen internationalismi!
