Lauantaina 4. toukokuuta oli Tampereen keskustorilla paikallisen ammattiyhdistysliikkeen, pääasiassa Teollisuusliitosta, järjestämä hallituksen vastainen mielenosoitus. Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtosen lisäksi puhumassa oli useita ammattiyhdistysliikkeen edustajia.
Mielenosoitus keräsi kaiken kaikkiaan satoja osallistujia, parhaimmillaan n. 200 osallistujaa samanaikaisesti. Joukot olivat enimmäkseen työläisiä perheineen sekä jonkin verran opiskelijoita. Erilaisten kylttien ja banderollien joukossa olivat näkyvästi myös vallankumoukselliset ja anti-imperialistiset tunnukset, jotka olivat tervetulleita ja herättivät kiinnostusta. Kuitenkin Palestiinan lippu veti puoleensa yhden sionistin mielenosoituksen ulkopuolelta, jonka uhkavaatimus lipun poistamisesta sai arvoisensa vastauksen. Hallituksen vastaisten huutojen, kuten “hallitus alas!”, lisäksi huudettiin yhdessä myös Palestiinan puolesta mm. “joelta merelle – vapaus Palestiinalle!”. Mielenosoitus sujui alusta loppuun rauhallisesti, ja sen aikana käytiin niin mielenosoittajajoukkojen keskuudessa kuin järjestäjienkin kanssa lukuisia kriittisiä keskusteluja. Niitä käytiin paitsi tietysti mielenosoituksen varsinaisesta aiheesta, myös tuoreessa muistissa olleesta tapahtumarikkaasta vapusta, sekä painavammin siitä, miksi johto luovutti kevään lakkotaisteluissa. Tässäkin mielenosoituksessa nähty ja kuultu todistaa osaltaan sitä, että työläisistä löytyy taistelutahtoa ja muiltakin kansanjoukoilta valmiutta heitä tukemaan.
Puheissa tuomittiin hallituksen hyökkäys työläisten oikeuksia ja saavutuksia kohtaan, sekä muut kansanvastaiset heikennykset. Puheissa valettiin toivoa tuleviin vaaleihin näiden vääryyksien korjaamiseksi, mutta sellainen toiveajattelu on omiaan rauhoittelemaan SAK:laisia joukkoja ja näin heikentämään taistelevuutta. Toisaalta vedottiin työläisten yhteisvoimaan, mihin tulisikin todenteolla nojata luokalle vieraiden mahtien sijaan. Puheissa tuomittiin myös aivan oikein hallituksen kanssarikollisuus Israelin suorittamassa kansanmurhassa, mihin vallankumoukselliset laajojen mielenosoittajajoukkojen kanssa yhtyivät äänekkäästi. Silti tosiasia on myöskin se, että koko eduskunta puolueista yksittäisiin kansanedustajiin tunnustaa Israelin “itsepuolustusoikeuden”. Todellista vaihtoehtoa ei siis ole tarjolla porvarillisissa vaaleissa, vaan valinta on vaalien ja luokkaitsenäisyyden, vaalien ja anti-imperialismin, sanalla sanoen vaalien ja vallankumouksen välillä.
