Venäläisen imperialismin vastaiset pakotteet ovat esimerkki imperialistien välisistä ristiriidoista

Julkaisemme epävirallisen suomennoksen Red Heraldin artikkelista.

G7-huippukokous pidettiin Italiassa 13. –15. kesäkuuta ja sen osallistujat, joitakin pääasiallisia imperialistivaltoja, kokoontuivat käsittelemään useita aiheita jenkki-imperialismin johdolla. Jenkki-imperialismi korosti Ukrainan sotaa pääaiheena. Huippukokouksen edellä Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ilmoitti uudesta pakotepaketista venäläistä imperialismia vastaan. Yli 300 oikeushenkilöä ja yksilöä vastaan asetettiin pakotteita, ja näiden pääsyä käsiksi tietotekniikkaan ja monentyyppisiin ohjelmistoihin yritettiin estää tai ainakin vaikeuttaa, kuten myös asetettiin pakotteita, jotka vaikuttaisivat venäläiseen pankkisektoriin, erityisesti monopoleihin Sberbank ja VTB. Moskovan pörssi on vajonnut 15 prosenttia pakotteiden ilmoittamisen jälkeen ja imperialistit ennustavat, että nämä pakotteet vaikuttavat suuresti kauppamahdollisuuksiin ja näin Venäjän rahoittamiseen ja venäläisen imperialismin tarvitsemien avaintuotteiden toimittamiseen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Moskovan pörssi romahtaa suuresti, eikä se ole ensimmäinen kerta, kun imperialistit Euroopassa tai jenkki-imperialismi julistavat ”musertavia” seurauksia venäläiselle taloudelle uusien pakotteiden jälkeen.

Nämä uudet pakotteet ovat osa taistelun kärjistymistä yhtäältä jenkki-imperialismin sekä muiden imperialistivaltojen, jotka on vedetty mukaan konfliktiin, kuten saksalainen, brittiläinen, ranskalainen imperialismi ja muut imperialistit, ja toisaalta venäläisen imperialismin välillä. Kärjistyminen syntyy Ukrainan offensiivin epäonnistumisesta ja etenemisestä, vaikkakin hitaasta sellaisesta, jonka venäläinen imperialismi on saavuttanut useissa osissa rintamaa¹. Nämä taloudelliset toimet tulevat yhdessä muiden toimien kanssa, kuten jenkki-imperialismin, saksalaisen ja ranskalaisen imperialismin Ukrainalle myöntämän muodollisen luvan käyttää sen vastaanottamia aseita venäläisellä maaperällä. Kuten sanomme, tämä lupa on vain muodollinen, sillä ne ovat jo aiemmin antaneet Ukrainalle ATACMS-tykistöohjuksia, joita käytettiin jopa useita kuukausia sitten Zelenskyin itsensä mukaan.

EU on liittynyt tähän ilmoitukseen uusista pakotteista venäläistä imperialismia vastaan: hiljattain se sisällytti 20 yksilöä ja 22 oikeushenkilöä ”mustaan listaansa”. Lisäksi 20. kesäkuuta EU hyväksyi viimeinkin uuden pakotepaketin, mutta jotkut porvarilliset analyytikot raportoivat, että tämä todennäköisesti vaikuttaa venäläiseen talouteen vain hieman, sillä paketti keskittyy uudelleenvientien estämiseen, erityisesti sen kieltämiseen, että eurooppalaisia satamia käytetään venäläisen maakaasun uudelleenviemiseksi kolmansiin maihin. Tämä edustaa vain 10 prosenttia venäläisestä EU:hun tuodusta nestekaasusta. Tämä sopimus saavutettiin sen jälkeen, kun saksalainen imperialismi oli pitkään estänyt sen. Ilmeisesti pääsyy erimielisyydelle olivat pakotteet välikäsille tai satamille, joista käydään kauppaa venäläisen imperialismin kanssa. Saksa oli tätä vastaan. Tämä osoittaa kaksi perustavanlaatuista kysymystä: erot jenkki-imperialismin ja eurooppalaisten imperialistivaltojen välillä, jotka huolimatta siitä, että jenkki-imperialismin hegemonia vetää niitä mukanaan usein, vastustavat joissakin aspekteissa jenkkien tarkoitusperiä ja tavoittelevat omia erikoisia intressejään; venäläisen imperialismin vastustus sodan seurausten edessä.

Näiden uusien pakotteiden kautta voidaan nähdä erikoisesti tässä sodassa, ja yleisesti maailman kontekstissa: jenkki-imperialismi pitää ainoan hegemonisen supervallan roolin, ja se pystyy vetämään mukaan politiikkaansa muut imperialistit Euroopassa, jotka ainakin tiettyyn rajaan saakka joutuvat hyväksymään sen päätökset. Arat EU-pakotteet seuraavat tiettyyn rajaan saakka jenkki-imperialismin intressejä hyökätä venäläisten fossiilisten polttoaineiden vientiä vastaan. Tämä on aina ollut avainongelma jenkkimonopoleille. Maakaasun vientiä vastaan hyökkääminen on pitkään ollut jenkki-imperialismin tavoite, mikä tuli ilmiselväksi hyökkäyksessä Nord Stream 2:a vastaan tarkoituksena katkaista suuri venäläisen kaasun toimitusreitti suureen osaan Euroopasta. Tämä kilpailu jenkkimonopolien ja venäläisten monopolien välillä on kasvanut viime vuosina johtuen jenkkien toimittaman nestekaasun voimakkaasta tulemisesta maailmanmarkkinoille.

Imperialistivallat Euroopassa, erityisesti saksalainen imperialismi, ovat tehneet myönnytyksiä joillekin jenkki-imperialismin intresseille. Vaikka vehkeily on päätendessi imperialistivaltojen välillä, ristiriidan toinen aspekti, taistelu, on myös olemassa: EU saksalaisen imperialismin johdolla sallii edelleen venäläisen kaasun suoran maahantuonnin ja todennäköisesti menee kauan, kunnes se lopettaa, ellei se löydä toista sopivaa vaihtoehtoa, joka ei lisää eroja sen ja muiden imperialististen kilpailijoiden, kuten jenkkien, välillä. Venäläisen imperialismin nestemäinen maakaasu on saapunut edelleen valtavissa määrin EU:n jäsenvaltioihin, ja tämä osoittaa erityisesti jenkki-imperialismin suorien intressien ja niiden omien intressien puolustamisen välisen antagonistisuuden.

Itse asiassa imperialistit EU:ssa eivät edes ole täysin kieltäneet venäläisen öljyn tuontia konfliktin missään vaiheessa: ne esittivät kieltävänsä 90 prosenttia tuonnista vuodelle 2023, mutta ne eivät ole onnistuneet, sillä venäläinen imperialismi käyttää välikäsiä, kuten Baku-Tbilisi-Ceyhanin öljyputkea, joka kulkee Kaukasusvuorten halki ja saavuttaa turkkilaisen sataman, josta öljy uudelleenviedään eurooppalaisiin satamiin. Družba-maaöljyputkea käytetään myös, sen läpi kulki kolmasosa venäläisestä tuontiöljystä EU:hun, ja se toimittaa edelleen suuria määriä öljyä Eurooppaan, sillä EU kielsi venäläisen öljyn tuonnin suoraan ja meriteitse.

Toinen tärkeä aspekti on, että saksalainen imperialismi totesi, ettei ongelma näiden uusien pakotteiden hyväksymisessä ole edes kaasu – mikä todennäköisesti ei ole totta, ei ainakaan täysin – vaan hyökkäys venäjänkaupan välikäsiä vastaan, sillä eräs paketin toimista oli EU-yritysten velvoittaminen takaamaan, etteivät niiden asiakkaat uudelleenmyy joitakin tuotteita Venäjälle. Tämä joidenkin tuotteiden uudelleenviennin kielto Venäjälle, joka muka vaikuttaa ainoastaan tuotteisiin, joita voidaan käyttää sotilastarkoituksiin, vaikuttaa myös kemian tuotteisiin, koneisiin ja muihin metallialan tuotteisiin ja muihin samankaltaisiin tuotteisiin olisi mahdotonta hyväksyä saksalaisille teollisuusmonopoleille.

Kaikki tämä tuo meidät seuraavaan kysymykseen: toimivatko nämä pakotteet todella venäläistä imperialismia vastaan? Analyytikot ja media eri suunnilta huomauttavat, että nämä pakotteet epäonnistuvat. Lukuisista jenkkipakotteista ja EU:n 14 pakotepaketista huolimatta on odotettavissa, että Venäjän BKT jatkaa kasvuaan ja se voi kasvaa jopa 3,2 % ensi vuonna. Vuonna 2023 se kasvoi jo 3,6 %. Inflaation Venäjällä puolestaan odotetaan laskevan 13,8 prosentista 6,3 prosenttiin ensi vuonna, laskien sotaa edeltävälle tasolle. Venäjä kohentaa talouttaan. Sillä ei ole vain suuria luonnonvaroja vaan myös suuri sotatarvikkeiden reservi, joka voidaan laittaa rintamalle. Ristiriidat niiden imperialistivaltojen välillä, jotka ovat vastakkain venäläisen imperialismin kanssa, ovat olleet venäläiselle imperialismille perustavanlaatuinen tekijä, joka on auttanut sitä ylitsepääsemään pakotteet ja sodan aiheuttamat taloudelliset tappiot. Näin imperialistit Euroopassa katsovat muualle, kun venäläinen imperialismi jatkaa tuotteidensa vientiä, erityisesti fossiilisten polttoaineiden.

Oikeastaan ne eivät edes estä sitä, että Venäjä tuo maahan sille tärkeitä tuotteita kuten sähkökomponentteja ja teollisuustarvikkeita pääasiassa sen sellaisten keskiaasialaisten lakeijoiden kautta, joita vastaan ei ole asetettu pakotteita, kuten Kirgistan ja Kazakstan. Kirgistanissa on tapahtunut venäjänviennin 1 682,47 prosentin kasvu. Sen viereisessä Kazakstanissa kasvu on ollut 333,18 prosenttia. Muut maat, joiden vienti Venäjälle on kasvanut, ovat Yhdistyneet Arabiemiirikunnat (81,55 %) tai Turkki (72,45 %), tämän viennin ollen todennäköisesti tavaroita, jotka venäläinen imperialismi näkee keskeisiksi ja joita se ei voi tuoda EU:sta kuten aiemmin. Samalla venäläinen imperialismi on onnistunut myymään suuren osan sen raaka-aineista, joita se ei myy Eurooppaan tai joilla on hankaluuksia tulla myydyksi siellä. Kiinalainen sosiali-imperialismi on ollut avainasemassa suurten raaka-ainemäärien, erityisesti öljyn, maahantuonnissa, ollen sen suurin tuoja maailmassa, ohittaen hiljattain Intian vanhan valtion, joka oli toinen venäläisen öljyn päätuojista. Vuonna 2023 Kiinan ja Venäjän välinen kauppa saavutti 240 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä on ennätys. Mutta kiinalainen sosiali-imperialismi ei vain tuonut valtavaa määrää raaka-aineita, vaan se myös toimitti Venäjälle autoja, jotka hallitsevat nyt paikallista automarkkinaa, ja myös elektroniikkaa ja muita jalostetumpia tuotteita, joita ei saavu Euroopasta tai ei saavu yhtä laajasti kuin ennen.

Kaikki indikaattorit osoittavat, kuinka pakotteet venäläistä imperialismia vastaan eivät vaikuta siihen musertavasti ja kuinka imperialististen maiden johtajien puheet ovat äärimmäisen kyynisiä, kuten tavallista. Imperialistit tiesivät, etteivät nämä pakotteet aiheuttaisi venäläisen imperialismin romahdusta, ne eivät lopettaneet öljyn tai edes minimissään kaasun virtausta Eurooppaan tai sellaisten tuotteiden maahantuontia, joita venäläinen imperialismi tarvitsee toimiakseen täysimittaisesti. Koko loru pakotteista ja siitä, kuinka ne muka aiheuttaisivat venäläisen imperialismin tappion, oli pelkkä täysi huijaus.

Näemme, millaista roolia vehkeily näyttelee imperialistien keskuudessa, mutta myös niiden väliset ristiriidat ja niiden omien intressien puolustamisen. Imperialistien tekopyhyys on ilmiselvää ja päivittäin ne puhuvat, kuinka tämä sota on yhtäältä demokratian sekä vapauden (joita kumpiakin edustavat Ukraina, USA ja EU) ja toisaalta venäläisen imperialismin edustamien tyrannian ja ”kansainvälisen lain” rikkomisen välistä sotaa. Samalla ne sylkevät Ukrainan kansan vuodattaman veren päälle, toimien ratkaisevasti omien pakotteidensa boikotoimiseksi, laittaen voittonsa kaiken edelle.

Tähän mennessä sota on ollut jopa tuottoisa venäläiselle imperialismille, tuoden uusia voittoja. Se ei ole vain välttänyt pakotteita ja suurta vahinkoa sen monopolien vallalle, vaan myös saavuttanut uusia valtavia voittoja sen asemonopoleille. Samalla sodan jatkuminen ja sen kärjistyminen on tuottoisaa jenkki-imperialismille. Sillä on jo suunnitelmia Ukrainan ”jälleenrakentamiseksi” – lue: ryöstämiseksi entistäkin enemmän – joka sisältää töitä infrastruktuuriin liittyen, uusia sopimuksia monien yhdysvaltalaisten yksityisten yritysten tarjoamista palveluista, velkoja, joihin ei ole varaa ja jotka tulevat taakaksi Ukrainan kansan hartioille. Lisäksi jenkki-imperialismi hyötyy kaasun myymisestä joillekin eurooppalaisille maille, ja samalla se lisää valtavasti sen sotatarvikkeiden vientiä. Jenkki-imperialismi ei halua aiheuttaa venäläisen hallinnon kaatumista vaan yrittää korvata hiljalleen sen aseman raaka-aineiden toimittajana muille imperialistivalloille ja monille sorretuille maille ja jatkaa markkinaosuuden kasvattamista maailman uudelleenjaossa. Ukraina, sorrettu kansakunta, maksaa verellään, ja imperialistit keräävät voitot.

Ukrainan kansa ei voi luottaa imperialisteihin: venäläinen imperialismi hyökkää sitä vastaan ja haluaa alistaa sen kuten menneisyydessä; jenkki-imperialismi ja muut eurooppalaiset imperialistivallat haluavat myös alistaa sen, käyttää sitä tykinruokana taistelussaan venäläistä imperialismia vastaan ja ryöstää maan. Se ei voi luottaa imperialismin lakeijoihin kuten Zelenskyiin, joka näyttelee rikollista roolia, joka ei nojaudu kansaan vaan imperialisteihin, on maansa myyjä ja kansan, joka yhä kastelee verellään Ukrainan maita tässä sodassa, urhean taistelun ja vastarinnan likvidaattori. Niinpä Ukrainan kansalla on jäljellä vain yksi vaihtoehto: nojautua omiin voimiinsa jatkaakseen taistelua ja vastarintaa, kunnes se viimein lakaisee imperialistit mailtaan, välittämättä siitä, ovatko ne venäläisiä hyökkääjiä, jenkkejä vai moninaisia eurooppalaisia valtoja, jotka vain odottavat, että ne voivat ryöstää maata entistäkin enemmän nyt tai tulevaisuudessa.