Kolumbialainen Nueva Democracia on kirjoittanut opportunistisen Petron hallituksen 4. toukokuuta toteuttamasta ”historialliseksi” väitetystä maanjaosta, jossa 6000 hehtaaria maata annettiin 1500 talonpoikaisperheelle 11 kunnassa Kolumbian eri alueilla. Arvioidakseen tämän merkitystä, toverit analysoivat joitakin maakysymykseen liittyviä lukuja.
Miljoonia hehtaareita maata on keskittynyt muutamalle rikkaalle perheelle samalla, kun miljoonilla köyhillä talonpojilla ei ole tarpeeksi maata selviytyäkseen. Vuonna 2011 YK:n mukaan Kolumbiassa 52 prosenttia maasta kuului 1,5 prosentille väestöstä, ja sen 32 hallintoalueesta 18:n Gini-indeksi oli korkeampi kuin 0,8. Vuoden 2023 lukujen mukaan 1 prosentti omistaa 49,8 prosenttia maasta Kolumbiassa samalla, kun 80 prosenttia omistaa vain 8 prosenttia maasta.
Toverit kirjoittavat, että maakysymystä ei ole onnistuttu ratkaisemaan koko Kolumbian tasavallan historiassa. Aiemmat maareformit eivät ole jakaneet maata talonpojille, koska näitä prosesseja ovat johtaneet suuret maanomistajat itse, ja sen sijaan he ovat rohmunneet vain lisää maata.
Petron hallitus lupasi noudattaa vuonna 2016 FARC-sissien kanssa tehtyä rauhansopimusta, jossa sovittiin maareformista, jossa 3 miljoonaa hehtaaria maata jaettaisiin ja 7 miljoonan hehtaarin omistus laillistettaisiin. Kuitenkin Duquen hallituksen aikana vain 13 000 hehtaaria maata jaettiin talonpojille ja Petron hallituksen ensimmäisen vuoden aikana on puhuttu 30 000 jaetusta hehtaarista maata ja 50 000 hehtaarista, jotka voitaisiin jakaa. 240 000 hehtaarin omistus laillistettiin Petron hallituksen ensimmäisenä vuonna. Petro joutuikin myöntämään, että tämä on reilusti alle asetetun 500 000 hehtaarin tavoitteen, ja esitti huolen siitä, että luvattu 3 miljoonaa jaettua hehtaaria jäisi toteutumatta. Petro on myöntänyt, että tällä tahdilla menisi 40 vuotta maareformin toteuttamiseen, ja jos hallitus ponnistelisi oikein lujasti, silloinkin menisi 24 vuotta.
Miljoonat talonpojat kohtaavat myös maan ryöstöä. Suurin osa ryöstöstä tapahtuu puolisotilaallisten ryhmien toimeenpanemana valtion suojeluksessa. Nämä ryhmät tekevät erilaisia rikoksia, kuten joukkomurhia ja raiskauksia talonpoikia vastaan ja pakottavat heidät pakenemaan kaupunkeihin. Vuosien 1985 ja 2019 välillä Kolumbiassa oli kumuloituvasti yhteensä 8 miljoonaa kotoaan ajettua ihmistä, joista suuri osa oli talonpoikaistoa, joka oli pakotettu jättämään maansa. Petron hallitus jakoi ensimmäisen 17 kuukautensa aikana asiaa koskevan lain mukaisesti 71,000 hehtaaria maata niille, joiden maat on ryöstetty. Tällä tahdilla menisi 109 vuotta 6,5 miljoonan ryöstetyn hehtaarin palauttamiseksi.
Todellisuus osoittaa, että byrokraattinen tie, tie valtion kautta on epäonnistunut maareformin toteuttamisessa. Monet talonpojat toivovat, että Petron hallitus antaisi heille maata, sillä se on ensimmäinen itseään vasemmistolaiseksi kutsuva hallitus Kolumbian historiassa. Kuitenkaan illuusiot eivät tyydytä nälkää eikä talonpoikaistolla ole 40 vuotta aikaa odottaa maareformin toteutumista, vaan se tarvitsee maata kiireellisesti. Tuhannet talonpoikaisperheet valtaavat maata täyttääkseen tämän tarpeen, kuten on nähty useissa paikoissa ympäri Kolumbiaa tänä vuonna. Toverit kirjoittavat, että keskustelu maareformista on siis äärimmäisen tärkeä kansanliikkeelle tällä hetkellä: vaihtoehtoina on odottaa muutosta valtion kautta tai hylätä illuusiot ja jatkaa itsenäistä taistelua kansan oikeuksien ja uuden demokratian puolesta.
