Kuten kirjoitimme aikaisemmin, sotilasliitto Naton huippukokouksen julkilausuma heijastelee erityisesti Yhdysvaltain intressejä, koska se on Natossa hallitseva imperialisti ja Nato on sen hegemonian ylläpitämisen keskeinen väline. Toisaalta Natossa on useita pienempiä imperialisteja, jotka kilvoittelevat keskenään, toivovat haastavansa Yhdysvaltain ja joiden intressit usein ovat ristiriidassa jenkki-imperialismin intressien kanssa. Tämän lisäksi Natoon kuuluu useita sorrettuja maita. Teemme lyhyen katsauksen huippukokouksen käsittelemiseen joidenkin eri huippukokoukseen osallistuneiden sekä sen kannalta keskeisten maiden lehdistöissä antaaksemme lukijoillemme ajatuksia eri Nato-maiden välisistä ristiriidoista ja syventääksemme aiemmassa artikkelissa annettua ymmärrystä. Kaikki sitaatit ovat omia käännöksiämme.
Suomalaisessa mediassa keskeistä oli tietenkin Venäjän määritteleminen ”uhaksi numero yksi”. Porvarillinen media korosti erityisesti Suomen vaikutusta Natossa ja sitä, mitä hyötyä se voi saada Natosta, mikä kuvaa sen asemaa pienenä imperialistina ja voidaan nähdä Nato-jäsenyyden perustelemisena.
”Arktinen todellisuus säikäytti Yhdysvallat, joka haluaa Suomelta ja Kanadalta apua jäänmurtamiseen. Uudella yhteistyöllä Suomi voi päästä vuosia haluamilleen markkinoille”, kirjoittaa Iltalehti.
”Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi Washingtonissa keskiviikkona, että Suomi on vaikuttanut vahvasti julkilausuman lopputulokseen. Suomen kädenjälki näkyy Venäjä-kirjausten ohella Naton joukko- ja komentorakenteissa.”
Venäjällä Naton julkilausuman kirjaukset vastaanotettiin luonnollisesti negatiivisesti.
”Moskovassa tällaiset lausunnot eivät herättäneet innostusta. Venäjän presidentin lehdistösihteeri Dmitri Peskovin mukaan ”NATO on jälleen vahvistanut olemuksensa” ja se on suunnattu ”vastakkainasettelun ylläpitämiseen”, kirjoittaa venäläinen Kommersant.
Peskov korosti myös, että Venäjän tulee analysoida julkilausumaa hyvin huolellisesti, ja pohtia, miten se vastaa esimerkiksi Tomahawk-ohjusten sijoittamiseen Saksaan, jota se kutsui vakavaksi uhaksi turvallisuudelleen.
Peskov kiitteli myös Unkarin Orbánin ”rauhanmissiota”, ja sitä, että hän kutsui Natoa muistamaan rauhanomaiset juurensa. Kuitenkin ainoa rauha, jota Nato vaalii, on pistinten rauha, pax Americana.
Yleisesti lausunnoissaan venäläinen imperialismi haluaa esittää itsensä suurena ”rauhanpuolustajana” ja jopa ”anti-imperialistina” aivan kuten sen edeltäjä sosiali-imperialistinen Neuvostoliitto aikoinaan. Se on kuitenkin jenkki-imperialismia vastaan vain siksi, että se uhkaa sen intressejä, ja sen kädet ovat aivan yhtä lailla sorrettujen kansakuntien veressä.
”NATO laajentaa läsnäoloaan Aasiassa erityisesti kolmansien osapuolien kanssa solmittavien kumppanuuksien verkon kautta. Tuoreimmassa huippukokouksessa Washingtonissa liitto kiinnitti erityistä huomiota niin kutsuttuun IP4-ryhmään, johon kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti”, kirjoittaa Izvestija ja nostaa esille myös kahdenvälisten suhteiden vahvistamisen, esimerkiksi Japanin pääministeri Fumio Kishidan huippukokousta seuranneen vierailun Saksassa.
”Näemme, että läntinen strategia on linkittää edelleen Euroopan alue Itä-Aasian alueen kanssa rakentamalla tällaisen kumppanuuksien verkoston. Tavoitteena ja päämääränä on ylläpitää Yhdysvaltojen dominanssia ja tukahduttaa kaikki voimat ja maat jotka tavalla tai toisella haastavat sen. […]”, sanoi tutkija Vladimir Nelidov Izvestijalle.
Tämä kuvastaa erityisesti sitä, että Naton tiivistyvät ”kumppanuudet” Aasiassa huolettavat venäläistä imperialismia, sillä tämä kiristää Yhdysvaltain sitä vastaan suorittamaa saartoa. Toisaalta venäläisessä mediassa puhutaan ”ystävälliseen” sävyyn Kiinasta ja tuomitaan Yhdysvaltojen toimet sitä vastaan maiden keskinäisen vehkeilyn edistämiseksi.
Kiinalainen sosiali-imperialismi pyrkii myös esittämään itsensä ”anti-imperialistina” ja ”rauhanpuolustajana” vastapainona jenkki-imperialismille. Se tuomitsi hyvin jyrkällä retoriikalla Naton julkilausuman kirjaukset.
”Kiina torjui NATO:n syytökset torstaina kuvaillen niitä kylmän sodan mentaliteetin ja sotaisan retoriikan täyttäminä ja provokaatioina, joissa on selviä valheita ja mustamaalaamista”, kirjoittaa China Today.
”Stoltenbergin lausunnot myös siirtävät ja väistävät vastuuta Ukrainan kysymyksessä, harhaanjohtaen kansainvälisen yhteisön käsitystä Kiinan normaalista sotilaallisesta kehityksestä ja sen suhteista muiden maiden kanssa. Kiina ilmaisee suurta epätyytyväisyyttä ja vastustusta tähän, Lin [Kiinan ulkoministeriön tiedottaja] sanoi.”
Se kirjoittaa myös:
”Tällaiset kömpelöt esiintymiset eivät voi kuin nostaa maailman valppautta ja täysimittaisesti osoittaa, että NATO, kylmän sodan jäänteenä ja blokkivastakkainasettelun ja ryhmäpolitiikan tuotteena luo vain riskejä ja haasteita maailman rauhalle ja vakaudelle.”
Myös Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti osallistuivat huippukokoukseen, sillä ne ovat Naton ”kumppaneita” Aasiassa, ja niillä on roolinsa sekä Venäjän että Kiinan pyrkimysten vastustamisessa alueella.
Japanilainen sanomalehti Yomiuri kirjoittaa Japanin pääministeri Fumio Kishidan puheesta ja nostaa esille:
”Hän [Kishida] myös ilmoitti, että erityinen yhteys rakennetaan huippusalaisen tiedon vaihtamiseksi Japanin ja Naton välillä ja että kansainvälinen konferenssi disinformaation vastustamiseksi järjestetään Japanissa kuluvana vuonna. […] Neljä maata [Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti] julkaisivat yhteisen kannanoton, joka ”tuomitsi lujasti Venäjän ja Pohjois-Korean välisen laittoman sotilasyhteistyön.”
Mainichi-lehden englanninkielinen versio kirjoittaa:
”Kahdenkeskisessä tapaamisessa torstaina Kishida ja Stoltenberg sopivat, että Japani ja NATO järjestävät yhteisen sotaharjoituksen euroatlanttisen alueen vesillä tämän vuoden loppuun mennessä […] Stoltenbergin kommentit seurasivat sitä, että jotkut Naton jäsenet, mukaanlukien Iso-Britannia ja Saksa, ovat aktivoituneet yhteisten puolustusharjoitusten pitämisessä Japanin kanssa samalla, kun ne tiivistävät toimintaa Indopasifisella alueella.”
Japani on perinteinen laivastomahti ja nyt se osallistuu siis harjoituksiin Atlantilla. Tämä on selkeä askel eteenpäin Japanin imperialismille ja sen militaristisille haaveille toiseen maailman kuuluvana maana, joka unelmoi maailmanvallasta.
Nato-”kumppanuuden” lisäksi Yhdysvallat myös militarisoi Etelä-Koreaa, sen puolisiirtomaata, kiihtyvään tahtiin myös ydinasein Nato-huippukokouksen yhteydessä tehdyn ”ydinpelote”-sopimuksen kautta. Eteläkorealainen uutistoimisto Yonhap kirjoittaa:
”Presidentti Yoon Suk Yeol sanoi tiistaina, että Etelä-Korean liittouma Yhdysvaltojen kanssa on nostettu ”ydinaseisiin perustuvaksi” liittoumaksi (suom. huom. huomatkaa sana liittouma, alliance, ei kumppanuus), joka pystyy toimimaan pelotteena Pohjois-Korean ydinaseuhalle, sen jälkeen, kun maat allekirjoittivat yhteiset ydinpeloteohjenuorat.”
Lisäksi Korea Herald, englanninkieliselle yleisölle suunnattu uutissivusto, kirjoittaa:
”Erityisesti Yoon korosti Etelä-Korean sopimuksia Naton kanssa, kuten tiedustelutiedon jakamista Pohjois-Korean aseiden seuraamiseksi muuallakin kuin Korean niemimaalla, sekä Etelä-Korean ja Naton välisen ilmakelpoisuussopimuksen allekirjoittamista Etelä-Korean aseviennin kiihdyttämiseksi.”
Etelä-Korea kävi myös kahdenvälisiä keskusteluita 13 Nato-maan kanssa, yhtenä näistä Suomi.
Australian pääministeri puolestaan melko yllättäen jättäytyi kokonaan pois huippukokouksesta, ja Australiaa edusti sen puolustusministeri. Uuden-Seelannin pääministeri puolestaan osallistui useisiin eri kahdenvälisiin tapaamisiin myös eri yhdysvaltalaisten senaattoreiden kanssa.
Saksalainen media nosti esille uuden tukikohdan perustamisen Wiesbadeniin sekä Saksaan sijoitettavat ohjukset. Samalla Olaf Scholz korosti Saksan edelläkävijän roolia Ukrainan tukemisessa, vaikka todellisuudessa se onkin useassa päätöksessä hangannut vastaan johtuen intresseistään esimerkiksi venäläisen maakaasun ja öljyn suhteen.
”Liittokansleri Olaf Scholz painotti Washingtonissa, että myös Ukrainalle toimitttavien uusien ilmatorjuntajärjestelmien kohdalla Saksalla on edelläkävijän rooli: ”Tätä askelta ei olisi otettu ilman, että Saksa olisi kulkenut edellä”, Tagesschau kirjoittaa.
Süddeutsche Zeitung kiinnittää huomiota siihen, että Saksaan sijoitetaan keskipitkän kantaman ohjuksia ensi kertaa sitten vuoden 1991, kun Yhdysvaltain ja sosiali-imperialistisen Neuvostoliiton välisen sopimuksen nojalla edelliset ohjusjärjestelmät purettiin. Tämä on jatkoa niille toimilleja ilmiöille, jotka Ukrainan sodan laajentumisen jälkeen vuonna 2022 ovat rinnastuneet kylmän sodan aikaan tai jopa toiseen maailmansotaan.
Lehti kuvailee useita eri eurooppalaisten imperialistivaltojen välisiä asevarusteluprojekteja:
”Yhdessä Norjan kanssa Berliini kehittää yliäänirakettia merivoimille. Yhteisiä projekteja Pariisin ja Lontoon kanssa seuraa. Lisäksi on suunniteltu, että yhdessä F-35-hävittäjien kanssa Yhdysvalloista hankitaan 75 tyypin JASSM risteilyohjusta, joilla on noin 1000 kilometrin kantama. Ainoita Bundeswehrin käyttövalmiita aseita tässä kategoriassa ovat tällä hetkellä Taurus-risteilyohjukset […]
Aukko Naton ja Bundeswehrin kyvykkyydessä voitiin sulkea nyt amerikkalaisten toimesta saksalaisten toiveesta, kuten Washingtonissa sanottiin. Kuitenkin on tehtävä tärkeä rajoitus: on vähintääkin kyseenalaista, pitävätkö suunnitelmat, jos Donald Trump voittaa marraskuussa presidentinvaalit.”
Näin siis myös se kiinnittää huomiota toisaalta Yhdysvaltojen sotilaalliseen mahtiin verrattuna Eurooppaan, mutta samalla Trumpin valintaan liittyvään epävarmuuteen. Eurooppalaisten imperialistien näkökulmasta Trumpin toiminta on vaikeammin ennakoitavissa, ja ne pelkäävätkin omien intressiensä puolesta. Samalla niiden, ja erityisesti saksalaisen imperialismin, keskuudessa esiintyy toiveita Euroopan vahvistamisesta jenkki-imperialismiin verrattuna.
Tagesschau nostaa esille Yhdysvaltain sekä esimerkiksi poliittiseen epävakauteen vajonneen Ranskan ongelmat, ja korostaa, että nyt katseet kohdistuvat Saksaan. Sen julkaisemassa kommentissa todetaan:
”NATO:a ei voi johtaa ylipäällikkö, joka ei ole täysissä hengen voimissaan. Joe Biden on ohittanut arvokkaiden jäähyväisten pisteen. Myöskään eurooppalaiset eivät esiintyneet edukseen huippukokouksessa. […] Kuitenkin huippukokouksesta kuuluu myös hyviä uutisia: liittokansleri Olaf Scholz julisti olevansa valmis ottamaan johdon tässä vaikeassa tilanteessa. Yllättävää kyllä, Scholz sanoi tämän eilen täysin avoimesti ja hänen tyylilleen epätavallisen selkeästi.”
Näistä uutisista käy siis ilmi se, että saksalainen imperialismi haluaa esittää itsensä voimakkaana ja tavoittelee suurempaa, jopa johtavaa roolia Natossa. Vaikka todellisuudessa sillä ei olekaan mahdollisuutta johtavan roolin omaksumiseen Yhdysvaltain kustannuksella, tämä osoittaa, että Yhdysvaltain täytyy jatkuvasti suojata hegemoniaansa myös ”liittolaisiltaan”, jotka ovat valmiita hyväksikäyttämään sen pienintäkin heikkoutta.
Myös espanjalaisessa mediassa on nostettu esille Naton tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet erityisesti, jos Trump valitaan uudelleen.
El País nostaa pääkirjoituksessaan esille tuen Ukrainalle ja kirjoittaa:
”Transatlanttisten suhteiden joka huippukokouksessa tapahtuvaan katsastukseen liittyi tällä kertaa mielenkiinto tietää sen ensimmäisen maan ylipäällikön, Joe Bidenin, tila. Hänen haurautensa ehdokkaana on huolenaihe NATO:lle, ja se on epäilemättä yrittänyt suojata solidaarisuuttaan Ukrainalle trumpinkestävästi”.
Ranskan, joka on sotilaallisesti suhteellisen voimakas imperialisti Euroopassa, sisäinen epätasapaino on asettanut kysymyksiä sen roolista Natossa. Se onkin pyrkinyt vakuuttamaan, että se pystyy jatkamaan toimintaansa kuin ennen.
”Huolimatta epävarmasta poliittisesta tilanteesta Ranskassa presidentti Macron sanoi torstaina, että hän vahvisti NATO-liittolaisilleen, jotka tapasivat Washingtonissa, että ”Ranskalla on jatkuvuuden lähestymistapa kansainvälisiin sitoumuksiinsa, oli se sitten Eurooppa, NATO tai Ukrainan tukeminen”, uutissivusto France24 toteaa.
Saksalainen imperialismi pyrkii vehkeilemään ranskalaisen imperialismin kanssa luodakseen vastapainon jenkki-imperialismin hegemoniselle asemalle. Samalla käy ilmi, kuinka Ranskan voimakkaan presidentti-instituution tehtävänä on tuoda vakautta porvarillisen valtion hallintoon.
”Ranskalla on vahva presidentti, joka toimii kansainvälisellä näyttämöllä”, liittokansleri [Scholz] lisäsi, […] Ranska tulee olemaan tärkeä kumppani kansainvälisellä näyttämöllä erityisesti Saksalle”, Saksan liittokansleri totesi. France24 korostaa, että yleisesti kokouksessa ei ollut merkkejä Macronin aseman horjumisesta. Toisaalta Le Monde kiinnittää huomiota siihen, että Macronin täytyi toistuvasti vakuutella liittolaisilleen, että Ranska on edelleen luotettava liittolainen. Se myös kuvailee Macronin toimintaa ”matalan profiilin pitämiseksi.”
Iso-Britannian mediassa puolestaan korostettiin vastavalitun uuden pääministeri Keir Starmerin roolia ja esimerkiksi hänen kahdenkeskistä tapaamistaan Bidenin kanssa. Esille nostettiin myös Yhdysvaltojen vaalien luoma epävarmuus. Samalla korostettiin myös sitä, että Starmer haluaa luoda voimakkaammat suhteet eurooppalaisiin liittolaisiin.
Ruotsin mediassa korostettiin tukipakettia Ukrainalle, ja Ruotsi toivoo tuen jatkuvan tulevaisuudessakin. Kuten Suomessa, myös ruotsalainen media korosti ruotsalaisen imperialismin tärkeyttä Naton huippukokouksessa.
”Ukrainan tie Natoon on ”peruuttamaton”, Nato maiden odotetaan julistavan Naton huppukokouksessa Washingtonissa. Paljon tulee pyörimään myös Ruotsin ympärillä.”
Ruotsin pääministeri Kristersson sanoi, että uusi tukipaketti lähettää ”kristallinkirkkaan signaalin maille, jotka miehittävät toisia maita”, ja korosti ”eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin” puolustamisen tärkeyttä. Tämä on sille erityisen tärkeää, sillä erityisesti sotilaallisesti se ei ole kovinkaan voimakas imperialisti.
Norjalainen NRK nosti esille jyrkemmät kannat Kiinaa kohtaan ja huolen norjalaisen imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin välisestä kaupasta.
”EU aikoo asettaa väliaikaisia pakotteita kiinalaisille sähköautoille. Norja on sanonut ei tässä mukana olemiselle.
– Kiinan tulisi panna tämä merkille, jotta se näkisi Norjan hiukan paremmassa valossa, sanoo Lote [NRK:n Aasian kirjeenvaihtaja].
Samalla ei ole edullista, että Stoltenberg, joka eilen illalla esitti kritiikin Kiinaa vastaan, on kuitenkin kaikesta huolimatta norjalainen.
– Ei voida olettaa, että Norjan ja Kiinan välinen kauppa on kuten ennen. Erityisesti, jos tilanne olisi jännitteisempi ja Kiina jatkaa näiden tavaroiden myymistä Venäjälle, Lote sanoo.
Tanskan yleisradioyhtiö analysoi puolestaan, että ”uudet – pitkään viivästyneet – ilmatorjuntajärjestelmät Ukrainalle ovat vain osa riviä spektaakkelimaisia sotilaallisia julistuksia, jota Nato-maat voivat esitellä huippukokouksen yhteydessä…”
Tämä kommentti nostaa esille, että Nato on aseissa mitattuna Venäjää huomattavasti voimakkaampi. Samalla kommentin mukaan sen poliittinen johto on heikkoa.
”Juuri nyt erityisesti sisäpoliittista tilannetta monissa Naton jäsenmaissa voidaan kuvata sen heikoimmaksi lenkiksi.”
Se nostaa esille, että Bidenin terveydentila ja Trumpin mahdollinen uudelleenvalinta asettaa kysymysmerkkejä Naton tulevaisuudelle.
Natossa on myös joukko sorrettuja maita, joiden lakeijahallitukset laulavat ennenkaikkea herrojensa lauluja ja uhraavat ”oman” kansansa edun imperialisteille. Niiden jäsenyys Natossa palvelee erityisesti jenkki-imperialismin sotilaallista läsnäoloa näissä maissa, mutta myös muut imperialistit haluavat hyötyä sotilaallisesti. Lisäksi imperialistit käyttävät näitä sorrettuja kansakuntia loismaisesti sodissaan maailman kansoja vastaan.
Viro laulaa etupäässä jenkki-imperialismin lauluja. Vaikka se onkin pieni maa, sillä on imperialisteille sotilaallista merkitystä sijaintinsa vuoksi. Sen yleisradioyhtiön uutisessa erityisesti tuesta Ukrainalle puhutaan erittäin myönteiseen sävyyn.
”Keskiviikkona Washingtonissa Nato-huippukokouksessa hyväksytyssä julkilausumassa heijastettujen päätösten myötä otetaan tärkeitä askeleita Ukrainan auttamiseksi voittoon, Ukrainan Nato-jäsenyyden puolesta ja Nato-liittolaisten puolustus- ja pelotekyvyn vahvistamiseksi, mitkä olivat myös Viron kolme kärkitavoitetta ennen kokousta.”
Samalla se ilmaisee tyytyväisyyttään lisääntyvään militarisaatioon, ja vaatii lisää. Viro itse aikoo käyttää 2,5-3 % BKT:staan asevarusteluun. Uutisessa sanotaan, että Viro nosti huippukokouksessa esille toistuvasti, että asemenoja tulee kasvattaa. Baltian maat tekivät myös esityksen asevarustelusta.
”Lisäksi hyväksyttiin Viron, Latvian ja Liettuan esittämä esitys siitä, että Naton voimien kehittämisen tulee ensisijaisesti keskittyä ilmapuolustukseen, epäsuoraan tuleen sekä ammuksiin seuraavan viiden vuoden aikana.”
Näin Viron lakeijahallinto uhraakin innolla oman kansansa edut militarisoituakseen palvellakseen etupäässä jenkki-imperialismin sotaisia pyrkimyksiä. Myös muissa Baltian maissa media kirjoitti huippukokouksesta tyytyväiseen sävyyn.
Puolalaisessa lehdistössä korostuivat Ukrainan tukeminen osana ”länttä”. Uutistoimisto PAP kirjoittaa myös siitä, kuinka Puolan presidentti Duda ylisti Natoa ja EU:ta, imperialistien sorron välineitä, sekä Itä-Euroopan militarisoimista:
”Puolan presidentti sanoi, että NATO on avainelementti vakauttamiselle ja turvallisuudelle Euroopassa. Hän myönsi, että sekä Naton että EU:n sisällä on useita jännitteitä, mutta ”nämä kaksi liittoa, Nato ja EU, ne ovat maailman kaksi suurinta menestystarinaa”, hän sanoi. […] Duda sanoi, että EU ja koko euroatlanttinen alue on maailman rauhanomaisin alue, mikä on mahdollista Naton ansiosta.”
Rauhanomaisinko alue maailmassa? Eikö Ukrainan sota ole euroatlanttisella alueella? Eikö EU:n itälaajentuminen perustu Naton sotilasoperaatioihin? Ja niin edelleen. Tämä on imperialististen herrojen propagandan toistamista.
Tämän lisäksi Puolan lehdistössä nostettiin esille se, että Stoltenberg oli tyrmännyt Puolan esityksen siitä, että se saisi ampua alas ohjuksia, jotka ovat matkalla sen rajojen sisäpuolelle, koska Nato ei halua osaksi Ukrainan sotaa. Nämä hutiohjukset ovat jo aiheuttaneet kuolemia Puolassa. Tämä tarkoittaa, että Nato kieltää Puolalta oikeuden puolustautua siihen kohdistuvia sotilaallisia uhkia vastaan.
Myös Romania, Kreikka ja Bulgaria kiihdyttävät militarisaatiotaan osana Naton itäisen sivustan vahvistamista.
Bulgarialainen uutistoimisto Standard kirjoittaa:
”Bulgarian, Romanian ja Kreikan puolustusministerit allekirjoittivat aiesopimuksen harmonisoidun käytävän luomiseksi sotilaallista liikkuvuutta varten, EPT [kreikkalainen uutissivusto] raportoi. […] Liike pyrkii yhteistyön kiihdyttämiseen Kreikan, Bulgarian ja Romanian välillä Naton Yhteisen Hallinnollisen Tukiverkon (Joint Adminstrative Support Network) puitteissa.
Aiesopimus koskee tie- ja rautatieväyliä ja infrastruktuurin päivittämistä sekä verkostoja alueilla kuten Thessaloniki ja Alexandroupolis.
Tällä pyritään sujuvaan ja oikea-aikaiseen liittolaissotilasvoimien lähettämiseen, samalla, kun sovelletaan yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja ylirajaisen sotilasyhteistyön mahdollistamiseksi liikkeessä.”
Kreikka, kuten myös Turkki, on ollut Naton jäsen jo vuodesta 1952 lähtien. Kreikkalaisessa lehdistössä korostuivat kuitenkin alueelliset kiistat eri sorrettujen maiden välillä, joita imperialistit toisaalta lietsovat ja toisaalta pyrkivät rauhoittamaan tarpeidensa mukaan. Lehdet kirjoittivat toisaalta Kreikan ja Turkin välisistä keskusteluista, joita Kreikan pääministeri ei erityisemmin halunnut mainostaa, sillä 20. heinäkuuta tänä vuonna tulee 50 vuotta Kyproksen pohjoisosan miehittämisestä Turkin toimesta, ja toisaalta kiistoista, joita Kreikalla on esimerkiksi Makedonian ja Albanian kanssa. Myös Kreikan pääministeri liittyi kuoroon vaatimaan lisää militarisaatiota.
Turkin lehdistössä painopiste oli jokseenkin eri aiheissa kuin muualla. Se nosti erityisesti kysymystä Palestiinasta, sillä sille on tärkeää esiintyä mukamas Palestiinan puolustajana kansansa edessä, vaikka se samalla käy kauppaa Israelin kanssa, ja toisaalta kysymystä ”terrorismista”.
”Erdoğan on nostanut esille odotuksiaan liittolaisten suhteen terrorismin vastaisen taistelun saralla. Ankaran pääodotus on, että liittolaiset omaksuvat samankaltaisen terrorisminvastaisen lähestymistavan kuin Turkilla.”
”Presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi perjantaina, että yritykset tehdä yhteistyötä Israelin kanssa NATO:ssa eivät ”ole hyväksyttäviä”. […] On tärkeää, että kansainvälisen yhteisön vastuulliset jäsenet edistävät käsi kädessä kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan välillä vuoden 1967 rajoilla”, Daily Sabah kirjoittaa.
Näin imperialistien lakeija Erdoğan vaati siis vastarintaa ja Palestiinan kansan kansallista vapautustaistelua vastaan suunnattua kahden valtion mallia, jota myös Suomessa monet Palestiinan ystäviksi itseään kutsuvat vaalivat.
Venäjästä kommentoitiin:
”Mahdollisuus NATO:n ja Venäjän väliseen suoraan konfliktiin on epäilemättä huolestuttava. Kaikkia sellaisia askelia, jotka saattaisivat johtaa tällaiseen lopputulemaan, on vältettävä.”
Kuten Unkarilla, Turkilla on myös roolinsa imperialistien diplomatian kannalta.
Saksalainen imperialismi käytti myös tilaisuutta tiukentaakseen otettaan Turkista. Lehdistössä mainitaan, että Erdoğan osallistui myös kahdenkeskiseen tapaamiseen Saksan Olaf Scholzin kanssa, jossa keskusteltiin kahdenvälisistä suhteista, Ukrainasta ja Israelista. Turkki keskusteli myös Unkarin, joka toimii asiassa etupäässä saksalaisen imperialismin intressien puolesta, kanssa Euroopan unioniin liittymisestä.
Kuten aiemmin huomautimme Venäjän kommentteja käsitellessämme, Unkarin Viktor Orbán sanoi:
”NATO alkoi 75 vuotta sitten rauhanprojektina. […] Kuitenkin tänään se vaikuttaa siirtyneensä pois alkuperäisestä tarkoituksestaan ja se käyttäytyy lisääntyvästi kuin sotaorganisaatio.”
Tämä osoittaa, että Unkari on todellisuudessa jenkki-imperialismin lakeija eikä ”putinisti”. Nato on jenkki-imperialismin ”rauhanprojekti”: venäläinen imperialismi korostaa lausunnoistaan Natosta sen sotaisaa olemusta omista intresseistään katsoen. Myöskin ainoastaan paatunut jenkki-imperialismin tai muiden Natoon kuuluvien imperialistien kätyri voi väittää Natoa ”rauhanjärjestöksi”: Nato osallistui esimerkiksi Irakin sotaan, joka oli laitonta hyökkäyssotaa, Jugoslavian hajoamissodissa se pommitti siviilejä Bosniassa, mikä on sotarikos, ja esimerkiksi Libyassa tanskalainen imperialismi on avoimesti myöntänyt tappaneensa siviilejä Nato-joukkojen osana.
Unkarin mediassa nostettiin esille, että Orbán keskusteli myös Erdoğanin kanssa.
”Tämä on tärkeää, sillä vain Turkki on tähän asti onnistunut toimimaan välittäjänä kahden sotivan osapuolen kanssa.”
Unkarin ulkoministeri totesi myös:
”Emme tule tukemaan sitä, että kukaan työntää NATO:n Intian-Tyynenmeren toimintaa siihen suuntaan, että NATO:sta tulee anti-Kiina-blokki. […] Unkarin hallitus tukee Intia-Tyynenmeren alueen kumppanuutta, erityisesti koska siihen kuuluu ystävällisiä maita, kuten Etelä-Korea ja Japani, joiden yrityksillä on tärkeä rooli Unkarin talouden kehittämisessä ja autoteollisuusvallankumouksen edistämisessä.”
Tämä edustaa siis erityisesti saksalaisten autoteollisuusmonopolien intressejä.
”Israelia painostetaan puolen maailman toimesta neuvottelemaan terroristijärjestön kanssa konfliktin Gazassa ratkaisemiseksi. ”He haluavat valtion, Israelin, neuvottelemaan terroristijärjestön kanssa turvallisuus-tyyppisen kriisin ratkaisemiseksi.” Unkarin ulkoministeri sanoi paljastaen Unkarin jyrkästi Israelia tukevan kannan.
Tämän lyhyen katsauksen kautta käy siis ilmi, että imperialistit juonivat aina toisiaan vastaan ja niillä on vain intressejä, ei ystäviä. Erityisesti Naton eurooppalaisten imperialistivaltojen joukossa esiintyy toiveita Yhdysvaltain hegemonian haastamisesta. Tämä on siis, kuten kirjoitimme, eräs tekijöistä, joka heikentää sitä. Samalla imperialistit kehittävät militarisaatiota kaikkialla maailmassa, ja niiden lakeijat ottavat tämän vastaan avosylin, uhraten ”oman” kansansa imperialisteille. Tämä käy ilmi esimerkiksi siinä, että Etelä-Korea laitetaan pullistelemaan yhä enemmän Pohjois-Koreaa vastaan. Lisäksi näiden maiden hallintojen omat vaatimukset ja odotukset huippukokoukselle sivuutetaan täysin. Olennaista ei ole se, ovatko nämä vaatimukset oikeutettuja vallankumouksellisten kannalta, vaan se, että nämä vaatimukset eivät kiinnosta imperialisteja lainkaan, jos ne eivät palvele niiden tarkoitusperiä. Niitä ei kiinnosta esimerkiksi Turkin vaatimukset ”terrorismin” torjunnasta, Kreikan aluevaatimukset tai Puolan oikeus puolustaa itseään ohjuksilta. Nämä odotukset tyrmättiin täysin, ja imperialististen maiden lehdistö hädin tuskin mainitsee niitä. Lisäksi käy ilmi, että itäisen Euroopan sorretuilla kansakunnilla on erityinen merkityksensä venäläisvastaisessa propagandassa, sillä ne voivat vedota kokemukseensa sosiali-imperialismista, ja tätä ”läntiset” imperialistit käyttävät sodanlietsonnassaan.
