Huantassa, Ayacuchossa, Perussa talonpojat ja muut kansanjoukot menivät lakkoon 5. elokuuta vastustaakseen kaivosyhtiöiden imperialistista ryöstöä. Tämä lakko jatkaa heinäkuun aikana tehtyä lakkojen sarjaa Perun eteläosassa. Joukot vaativat, että provinssin yläosassa toimivat kaivosyhtiöt, jotka saatuttavat heidän pääasiallista juomavesivarantoaan, Razuhuillcaa, poistuvat.
Huantaan johtavat tiet on edelleen tukittu kivillä ja puilla ja kaupat ja torit ovat kiinni. Mielenosoittajat marssivat kaduilla ja huutavat tunnuksia kuten ”Vesi kyllä, kaivos ei!” Provinssin kuvernööri pakeni helikopterilla vihaisia kansanjoukkoja.
Nuevo Peru toteaa: ”Tämä suuren ryöstön prosessi on kiihtynyt 1990-luvulta alkaen ja paljastaa selkeästi Perun yhteiskunnan puolifeodaalisen ja puolikoloniaalisen luonteen, ”vapaan markkinatalouden” tai ”demokratian” farssin, josta imperialistit, pääasiassa pohjoisamerikkalaiset, maamme suurporvaristo ja suurmaanomistajat raakkuvat.”
Nuevo Peru on myös jakanut katkelman Huancavelican SUTE:n alueellisen komitean julkilausumasta, jossa on tarkempia tietoja imperialistisen ryöstön kiihtymisestä Perussa. Julkaisemme tässä epävirallisen suomennoksen.
Julkilausuma maan tilanteesta (katkelma)
Moderni perulainen yhteiskunta käy läpi historiansa pahinta kriisiä. Meillä on vanha byrokraattinen, poliisi- ja sotilas-maanomistajavaltio, siis suurporvariston ja suurmaanomistajien diktatuuri imperialismin, pääasiassa pohjoisamerikkalaisen, komennon alaisuudessa.
Edustuksellinen ”demokratia”, joka ei enää anna enempää, kuten porvarilliset analyytikot, kuten Francisco Durán, sanoivat: bisnestasavalta, tai Fernundo Altuve: monopolistinen tasavalta, nämä ovat jo käyneet kiertonsa, uusliberaalin politiikan syveneminen Latinalaisessa Amerikassa johtaa yliriistoon ja suurempaan sortoon, jota peitellään termillä ”lisääntynyt eriarvoisuus”.
Brittiläisen Oxfamin raportin mukaan: ”… alueella 68% kaikesta varallisuudesta keskittyy rikkaimmalle 10 %:lle ja köyhimmällä 50 %:lla on pääsy vain 3,5 %:iin koko varallisuudesta.”
Tämä prosessi on kiihtynyt 1990-luvulta alkaen ja paljastaa selkeästi Perun yhteiskunnan puolifeodaalisen ja puolikoloniaalisen luonteen, ”vapaan markkinatalouden” tai ”demokratian” farssin, josta imperialistit, pääasiassa pohjoisamerikkalaiset, maamme suurporvaristo ja suurmaanomistajat raakkuvat peittääkseen vaurauden, luonnonvarojen, energian ja palveluiden ryöstämisen ja keskittämisen, yksityistämisen ja hankintamenettelyn muodossa.
Useat analyytikot nostavat esille, että ”Peru on jo korkean oligopolisoitunut korporaatioiden, jotka hallitsevat yli 95 % markkinoista, myötä.” Esimerkki: painettu lehdistö 78 %, apteekit 83 %, maito (Gloria -yhtymä) 75 %, panimot (Backus ja Johnson) 99 %, kotimainen kaasu 73 %, lentoyhtiöt 72 %, hanat 65 %; kalajauhon tuotanto on keskittynyt neljälle yhtymälle, jotka hallitsevat 71 % markkinasta, BCP, BBVA, SCOTIABANK ja INTERBANK omistavat 95 % sektorinsa nettovoitoista ja 83 % lainoista ja talletuksista, Alicorp (Romero -yhtymä) hallitsee 95 % elintarvikkeista, ja viitataksemme toiseen faktaan, Maatalouslehti huomauttaa, että ”22 sijoittajaa hallitsee suurta osaa maista rannikolla… Gloria, Romero, Oviedo ja Dyer (joita megakasteluprojektit, jotka liittyvät sokeriin, biopolttoaineisiin ja maakauppaan, hyödyttävät), imperialistien yhtymästä, joita ovat Manuelita-yhtymä, Damper, Maple tai maatalousliitto Rapel, joka omistaa satoja tuhansia hehtaareita villiä maata.
Jos puhutaan kaivostoiminnasta, ”Perun kaivosalan sijoittamisoppaan” mukaan Peru on maailman toiseksi suurin kuparin tuottaja, sen lisäksi, että se tuottaa kultaa, hopeaa, sinkkiä, lyijyä, tinaa, molybdeeniä ja tärkeimpänä litiumia, jenkki- ja kiinalaisten sijoittajien keskuudessa havitelluinta mineraalia… ja vuoden 2023 ”Kaivosalan investointiprojektien portfolion” mukaan maassamme on 47 kaivosprojektia, jotka jakautuvat 18 alueelle, mukaanlukien NEXA Resources Peru -yhtiön etelä-Pucaqaqa, ja joista useat vaativat laajennusta ja/tai lupien ja lakien uusimista. Tämä huolettaa imperialisteja, pääasiassa pohjoisamerikkalaisia, eniten! He ovat aina olleet ja ovat vallassaolevien hallitusten poliittisten päätösten takana, tasavallan kongressin ja kaikkien valtion voimien takana, asevoimien ja poliisin, CONFIEP:in [työnantajajärjestön], katolisen kirkon, pääoman voitonhimoisen lehdistön, työnantajan puolella olevien ammattijärjestöjen kuten CGTP:n, SUTEP:n CEN:n, FENATEPERÚN takana, kaikki nämä ovat koplassa Kansallisen yhteisymmärryksen foorumissa, heillä on pakottava tarve allekirjoittaa edellämainitut sopimukset.
Koulutuksen todellisuus maassamme on täydellistä välinpitämättömyyttä ja hajanaisuutta, jossa koulutuksellisessa infrastruktuurissa ja välineissä on yli 153 miljardin solin aukko, koulutusinstituuteissa yli 95 % tapauksista tarvitaan uusia tiloja, ja oljenkortena ne tuovat esiin epäonnistuneet ”kunnallistamisen”, ”hankintamenettelyn”, ”sopeuttamisen” ja jopa ”koulutussetelein” jotta yksityisyritys tai jos tämä epäonnistuu, kunnat ottavat vastuun koulutuksesta. Opetussunnitelma palvelee suuria ylikansallisia yrityksiä eikä maata; se on siis uusliberaalia koulutuspolitiikkaa, joka pyrkii vain syventämään yksityistä koulutusta julkisen koulutuksen, joka on ilmaista ja valtion pyörittämää, heikentämiseksi ja hajanaisuuden lisäämiseksi.
