Suomalaisen imperialismin loismaisuus ja ”kansainväliset osaajat”

Maatalouden kausityöt tehdään pääosin sorrettujen maiden työläisten toimesta. Työolosuhteet muistuttavat usein orjuutta. Lähde: Yhteishyvä

Maahanmuuttokeskustelu velloo suomalaisen porvariston keskuudessa. Porvaristo on huolissaan siitä, onko Suomi houkutteleva maa ”kansainvälisille osaajille” ja he toitottavat, että rasismia täytyy kitkeä, sillä Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa. Kuitenkin vasta hiljattain lietsottiin uhkakuvia hallitsemattomasta maahanmuutosta. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkosen lausunto Ylen Ykkösaamussa kiteyttää, miten rasistisesti asiaa lähestytään: ”Me lähdemme siitä, että tänne voit tulla, jos tulet tekemään työtä. Eli emme rikollisia, emme pummeja tänne kaipaa.” Keskustelussa onkin kyse imperialismin loismaisuudesta ja suomalaisen imperialismin tarpeesta kasvattaa riistoa ja alentaa työvoiman arvoa tuomalla työvoimaa Suomeen sorretuista kansakunnista.

Suomessa työperäinen maahanmuutto EU:n ulkopuolelta on historiallisen korkealla tasolla. Vuoden 2024 alkupuolella lähes 16 000 ihmistä haki ensimmäistä työ- ja koulutusperusteista oleskelulupaa. Toisaalta työlupia myönnettiin noin 6300, yli tuhat vähemmän kuin viime vuonna. Eniten oleskelulupia myönnettiin kausityön lisäksi siivousalalle, teollisuuteen sekä hoiva- ja terveyspalveluihin. Valtio myös pyrkii helpottamaan rekrytointeja ja esimerkiksi oleskelulupien käsittelyaikoja on lyhennetty.

Hiljattain Jani Mäkelä (ps) sanoi, että osaajapula on pötyä, johon EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies sanoi, että Mäkelä puhuu pötyä. Häkämiehen mukaan syntyvyystilastot ja väestön ikääntyminen todistavat, että ”osaajapula” tulee vain kiristymään tulevaisuudessa. Hänen mukaansa työmarkkinoilta poistuu jatkuvasti tuhansittain enemmän ihmisiä, kuin mitä tulee. Kuitenkin Suomessa on tälläkin hetkellä paljon työttömiä ja erityisesti nuorison ja vastavalmistuneiden työttömyys on korkeaa. Työttömien osuus työvoimasta oli heinäkuussa 7,9 % ja 15-24-vuotiaiden työttömien osuus puolestaan 11,5 %, ja myös yleisesti Suomessa työttömyys on alimmillaankin noin 7 % eli valtava määrä ihmisiä on työttömänä jatkuvasti. EU:ssa vain Espanjassa ja Kreikassa työttömyysaste on korkeampi, ja näissäkin maissa tilanne on kehittymässä paremmaksi, kun taas Suomessa kehitys on vain huonompaan suuntaan. Samanaikaisesti hallitus myöskin esimerkiksi heikentää aikuiskoulutusta, mikä osaltaan mahdollistaisi uudelleenkouluttautumisen ja alanvaihdon.

”Osaajapulassa” ei olekaan kyse siis siitä, etteikö Suomessa olisi osaavaa työvoimaa tai etteikö sellaista voitaisi kouluttaa. Kyse on siitä, että sorrettujen kansakuntien työläisiä riistetään kovemmin kuin suomalaisia imperialistiseen kansakuntaan kuuluvia työläisiä, millä yleensä lasketaan työvoiman hintaa, ja toisaalta tulee myös halvemmaksi tuoda korkeakoulutettua työvoimaa ulkomailta. Erityisesti kausityöläiset työskentelevät puolifeodaalisissa oloissa maataloudessa, jossa kausityö pyörii pääosin sorrettujen maiden työläisten voimin. Myös esimerkiksi marjanpoiminnasta, siivouspalveluista, ravintola-alalta, rakennustyömailta ja Turun telakalta on tullut julki useita tapauksia, joissa sorrettujen kansakuntien työläisiä on pidetty jopa orjuuden kaltaisissa olosuhteissa.

Sorrettujen maiden työläiset tekevät erityisesti raskaita, proletaarisia töitä. Porvaristo pyrkii alentamaan työvoiman hintaa tuomalla sitä sorretuista kansakunnista. Nämä työläiset eivät nauti työläisaristokratian erityisoikeuksista, ja juuri siksi porvaristo haluaakin palkata näitä ”kansainvälisiä osaajia”. Kyse ei ole siis vain kansallisuudesta, vaan myös luokasta. Iltalehden kolumnissa Emilia Kullas, joka on Elinkeinoelämän valtuuskunnan, finanssipääoman propaganda-apparaatin, johtaja, toteaa, että suhdannevaihteluiden ei saa antaa hämätä ja talouden piristyessä pulaa tulee heti ”hitsaajista, bussikuskeista, koodareista tai sairaanhoitajista”. Hänen mukaansa Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttajia, ja hän vaatii esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinnan purkamista. Tällä helpotettaisiin siis suomalaisen työläisten korvaamista sorrettujen maiden työläisillä, sillä tarveharkinta tarkoittaa, että EU:n ulkopuolelta tulevaa työvoimaa voidaan palkata vain, mikäli ”saatavilla” ei ole suomalaisia työläisiä.

Samalla porvaristo tarvitsee myös korkeasti koulutettua työvoimaa. Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski sanoo liittyen ulkomaalaisten tekemien patenttihakemusten kasvuun, että ”korkeakoulutetut maahanmuuttajat vahvistavat innovaatiokykyä ja edistävät talouskasvua”. Korkeasti koulutetuilla ”erityisosaajilla” on jossakin määrin mahdollisuus valita eri imperialististen maiden välillä koulutustasonsa takia. Tästä syystä suomalainenkin porvaristokin näyttelee huolestunutta rasismista. Suomalaisen imperialismin täytyy siis pyrkiä luomaan ”positiivinen maakuva”, kuten porvaristo sanoo, jotta se pärjäisi imperialistien välisessä kilpailussa.

Erityisesti hallituksen kaavailema laki siitä, että EU:n ulkopuolisen maahanmuuttajan oleskelulupa peruutettaisiin kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen, on herättänyt huolta joissakin porvariston osissa. Erityisasiantuntijoiden kohdalla raja olisi kuusi kuukautta. Kolmen kuukauden sääntö ei sinänsä ole ristiriidassa suomalaisen imperialismin pyrkimysten kannalta. Ylen Politiikkaradiossa hallitusneuvos Katri Niskanen työ- ja elinkeinoministeriöstä toteaa, että Suomi tarvitsee ”kansainvälisiä osaajia” kukoistaakseen kansakuntana. Hän puolustaa hallituksen toimia ja sanoo, että hallitus toimii maahanmuuton lisäämiseksi. Hän korostaa kuitenkin myös ”jälkivalvonnan” tarpeellisuutta: valtiolla täytyy olla keinot seurata maahanmuuttajia – ovatko he edelleen töissä tai etenevätkö heidän opintonsa. Tällaista valvontaa ei toistaiseksi ole olemassa. Hän sanoo, että kolmen tai kuuden kuukauden sääntö olisi osa tällaista valvontaa, ”reagoimista poikkeamiin oleskelun aikana”. Tämä tarkoittaa siis nimenomaan maahanmuuton tiukempaa sääntelyä, maahanmuuttajien ”seulontaa”. Tämä osoittaa selvästi, ettei porvaristo halua maahanmuuttoa yleisesti minkäänlaisten ”arvojen” takia, vaan ainoastaan siksi, että ne voivat kasvattaa riistoa.

Elinkeinoelämän Keskusliitto on puolestaan kritisoinut hallituksen maahanmuuttolinjaa ja sanonut, että Suomi tarvitsee 50 000 maahanmuuttajaa vuosittain. EK:n Jyri Häkämiehen mukaan hallituksen kolmen kuukauden sääntö herättää maahanmuuttajissa huolta. Teknologiateollisuus on niinikään ilmaissut huolensa laista sekä myöskin esimerkiksi leikkauksista kotoutumisen palveluihin. Teknologiateollisuuden edustaja Eero Manninen kirjoittaakin, että kotouttaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

Tämän keskellä porvaristo lietsoo shovinismia maahanmuuttajia kohtaan työväenluokan hajottamiseksi. ”Hyvä maahanmuuttaja” on porvariston mielestä sellainen, joka tulee tänne töihin, tietää paikkansa ja on vielä kiitollinenkin, että saa tulla tänne ”maailman onnellisimpaan maahan” riistettäväksi. Samanaikaisesti lietsotaan uhkakuvia ”pummeista ja rikollisista”. Erityisesti Perussuomalaiset palvelee suomalaista imperialismia tässä työväenluokan hajottamisessa: se johtaa harhaan joukkoja, palvelee shovinistisen retoriikan ja politiikan normalisointia ja toisaalta vetoaa rappeutuvan työläisaristokratian pelkoihin.

Suomalaisen imperialismin loismaisuus etenee, ja porvariston mielestä sorrettujen maiden työläisten pitäisi tulla tänne ainoastaan palvelemaan jo ennestään niiden verellä lihotettua suomalaista imperialistista kansakuntaa. Työväenluokan jako työläisaristokratiaan ja syvimpiin ja laajimpiin joukkoihin kasvaa. Työvoiman arvoa alennetaan. Samalla kuitenkin työväenluokan keskikerrokset rapautuvat, ja heitäkin syöstään proletariaattiin ja suhteelliseen liikaväestöön. Suomalaiset työläiset tulevat entistä enemmän kosketuksiin sorrettujen kansakuntien veljiensä ja siskojensa kanssa, jolloin heille käy yhä selvemmäksi imperialismin todellisuus. Huolimatta porvariston kaikista yrityksistä seuloa maahanmuuttajien joukosta itselleen edullisimmat ja johtuen maahanmuuttajien yliriistosta, heihin kohdistuvasta shovinismista ja heidän kotimaidensa tuhoamisesta imperialistien toimesta, kasvattaa laajamittainen maahanmuutto sorretuista kansakunnista tilanteen räjähtävyyttä myös imperialistisissa maissa. Kaikista näistä syistä johtuen anti-imperialistinen taistelu voimistuu myös imperialististen maiden sisällä.