Hruštšovin ajoista lähtien revisionistit ovat väittäneet, että toisen maailmansodan jälkeen Itä-Euroopan kansandemokratioissa olisi tapahtunut ”rauhanomainen siirtymä” sosialismiin, ja he ovat tällä perusteella yleistäneet, että ”rauhanomainen siirtymä” olisi yleensä mahdollinen ainakin tietyissä historiallisissa olosuhteissa.
”Neuvostoliittolaisen tekstin Poliittinen taloustiede kritiikissä” puheenjohtaja Mao on huomauttanut, että ”näissä maissa kansalaissotaa käytiin kansainvälisen sodan muodossa, että kansalais- ja kansainvälistä sotaa käytiin yhdessä”, ja hän korostaa, että nimenomaan tuon sodan myötä porvariston valtiolaitokset korvattiin proletariaatin valtiolaitoksilla, vaikka ne saattoivatkin joissain tapauksissa säilyttää vanhat nimet. Hän alleviivaa Itä-Euroopan kokemuksen pohjalla: ”Suuren vallankumouksen täytyy käydä kansalaissodan kautta. Tämä on sääntö.”
Ottakaamme kenties tunnetuin esimerkki väitetystä ”rauhanomaisesta siirtymästä” – Tšekkoslovakia. Kiinalaisten toverien artikkelissa ”Proletaarinen vallankumous ja Hruštšovin revisionismi” havainnollistetaan yllä sanottua seuraavasti:
”Kansandemokraattinen valta Tšekkoslovakiassa pystytettiin antifasistisen sodan kautta; sitä ei otettu porvaristolta ”rauhanomaisesti”. Toisen maailmansodan kestäessä Kommunistinen Puolue johti kansaa sissisodassa ja aseellisissa kansannousuissa fasisteja vastaan, se tuhosi neuvostoarmeijan avustuksella saksalaiset fasistijoukot ja heitä nöyristelevän hallinnon Tšekkoslovakiassa ja pystytti kansallisen rintaman kokoomushallituksen. Tämä hallitus oli olemukseltaan kansandemokraattista diktatuuria proletariaatin johdon alla, so. proletariaatin diktatuurin muoto.
Helmikuussa 1948 USA:n imperialismin tukemat taantumukselliset Tšekkoslovakian sisällä juonivat vastavallankumouksellista valtiokaappausta syrjäyttääkseen kansanhallituksen aseellisella kapinalla. Mutta Kommunistisen Puolueen johtama hallitus pani välittömästi liikkeelle asevoimansa ja organisoi aseellisia joukkomielenosoituksia, siten särkien porvariston juonen vastavallankumouksellisesta paluusta. Nämä faktat selvästi todistavat, että helmikuun tapahtumat eivät olleet vallan ”rauhanomaista” ottamista työväenluokalle porvaristolta, vaan vastavallankumouksellisen porvarillisen valtiokaappauksen tukahduttamista työväenluokan toimesta sen oman valtiokoneiston kautta ja pääasiassa sen omien asevoimien kautta.” (Oma suomennoksemme)
Itä-Euroopan kansandemokratioita koskevan historian väärennöksen pohjalla revisionistit ovat esittäneet, että voimasuhde vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä määrää, tuleeko vallankumouksesta rauhanomainen vai väkivaltainen. O. W. Kuusisen ja kumppanien revisionistisen ”Marxismin-leninismin perusteiden” sanoin: ”vastarinnan toivottomuuden ymmärtäneille taantumuksellisille luokille ei jää neuvoksi muuta kuin antautua vallankumoukselliselle kansalle”. Tämän ”teorian” seuraaminen johtaisi revisionistiseen ”voimien rauhanomaisen kerryttämiseen”.
Kuten edellä näimme, taantumukselliset eivät milloinkaan lopeta punomasta juoniaan, vaan antautuvat mitä epätoivoisimpiinkin hankkeisiin. He ”eivät koskaan laske teurastajanveitsiään ja muutu Buddhiksi”, kuten puheenjohtaja Mao on painottanut.
Edullinen voimasuhde vaatii, että otollinen tilanne käytetään hyväksi ja vallankumous tehdään viipymättä, sen sijaan, että haaveiltaisiin ”rauhanomaisesta siirtymästä”. Tänään maailmanvallankumouksen strategisessa offensiivissa tämä on vieläkin tärkeämpää. Imperialismi kokee tappioita ja joutuu perääntymään jatkuvasti pääasiassa sorretuissa kansakunnissa mutta myös imperialistisissa maissa, vaikka vallankumouksen subjektiivinen tekijä laahaakin jäljessä.
On revisionismia väittää, että Itä-Euroopassa olisi tapahtunut ”rauhanomainen siirtymä” edullisen voimasuhteen ansiosta. Tuollainen käsitys haittaa kaikin tavoin valmistautumista vallankumouksen tekemiseen tämän päivän maailmassa.
Puheenjohtaja Mao johti kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä taistelua Hruštšovin modernia revisionismia vastaan, joten vilpittömien marxilaisten tulisi tutkia tarkasti hänen opetuksiaan.
