Sudanin valtiota ravistelee imperialistien lietsoma sisällissota, jonka johdosta ainakin 25 miljoonaa ihmistä, joka on yli puolet maan 50-miljoonaisesta väestöstä, kärsii nälänhätää. YK:n ruokaohjelman mukaan Sudania saattaa kohdata ”maailman suurin humanitaarinen kriisi”. Sisällissodan molemmat osapuolet, Sudanin asevoimat (SAF) ja Rapid Support Forces (RSF) ovat kohdistaneet väestöön muun muassa seksuaalista väkivaltaa, laittomia pidätyksiä, kidutusta ja joukkomurhia. Molemmat ryhmittymät ovat kohdistaneet iskuja tarkoituksellisesti siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin ja kouluihin, sekä sähköntuotantolaitoksiin ja vedenpuhdistamoihin. Taistelut ovat ajaneet yli 8 miljoonaa ihmistä kodeistaan. Virallisten lukujen mukaan noin 15 000 ihmistä on murhattu, mutta todellinen luku saattaa olla jopa kymmenkertainen.
Tällä hetkellä raskaita taisteluita käydään erityisesti Darfurissa, El Fasherin kaupungin ympäristössä, jota RSF on pitänyt saarrettuna. Heinäkuussa uutisoitiin, että RSF hallitsee suurinta osaa pääkaupunki Khartumista sekä Darfurista. SAF hallitsee puolestaan Port Sudania ja maan pohjois- ja itäosia.
Sudanin sisällissodassa on kyse imperialistien taistelusta Sudanin, sorretun maan, herruudesta. Sudanista imperialisteille kiinnostavan tekevät erityisesti maan kultaesiintymät, suuri väestö, sekä yhteys Punaiselle merelle. Sudan on historiassaan käynyt läpi useita eri imperialistien lakeijoiden toteuttamia sotilasvallankaappauksia, sekä niiden yrityksiä, joista viimeisin ennen nykyistä sisällissotaa tapahtui 1993, jolloin Omar Al-Bashir kaappasi vallan. Sudanin sotaisan lähihistorian vuoksi Omar Al-Bashirin taktiikaksi muodostui pitää maassa vahvat puolisotilaalliset joukot sotilasvallankaappauksen vaikeuttamiseksi. Näistä puolisotilaallisista joukoista kasvoi myöhemmin nykypäivän sisällissodan toinen osapuoli RSF. Red Herald on kirjoittanut tarkemmin Sudanin historiasta:
Omar Al-Bashirin kolmekymmentävuotinen valtakauden aikana Sudanin kansa kohtasi jenkki-imperialismin kansanmurhaista aggressiota, kun se pommitti maata terrorismin vastaisen sodan verukkeella. Vuonna 2019 jenkki-imperialismille myötämieliset voimat kaappasivat joukkojen oikeutetun kapinan elinolojensa parantamisen puolesta, syöksivät Al-Bashirin vallasta ja pystyttivät jenkki-imperialismia palvelevan väliaikaishallituksen, joka esimerkiksi esti venäläisen laivastotukikohdan rakentamisen Sudaniin, sekä esti venäläisten kultakaivosyhtiöiden osakkeiden vaihtamisen.
Juuri tästä syystä vuonna 2021 tapahtui toinen vallankaappaus, tällä kertaa venäläisen imperialismin palveluksessa. Vuoden 2021 vallankaappauksen päähahmoina olivat komentajat kenraali Abdel Fattah Al Burhan, joka johtaa Sudanin asevoimia (SAF), sekä kenraali Mohamed Hamdan Dagalo (Hemedti), joka johtaa puolisotilaallista ”Rapid support forces”- järjestöä (RSF). Sudania voidaan tänä päivänä luonnehtia venäläisen imperialismin puolisiirtomaaksi ja molemmat Al Burhan sekä Dagalo ovat venäläisen imperialismin lakeijoita. Al Burhanin ja Dagalon vallankaappauksen jälkeen heidän välilleen syntyi valtakamppailua, mm. kiista RSF -joukkojen integroimisesta Sudanin armeijaan osana siirtymää kohti siviilihallintoa. Samanaikaisesti jenkki-imperialismi pyrki estämään venäläisen imperialismin suunnitelmat sotilastukikohdasta Punaisella merellä Port Sudanissa. Vuonna 2022 sen lehdistö iloitsikin, että tämä suunnitelma oli ”ajanut karille.” Toisaalta helmikuussa 2023 venäläinen imperialismi ja Sudanin sotilashallinto solmivat sopimuksen sotilastukikohdasta. Samalla jenkki-imperialismi painosti Egyptiä ja Yhdistyneitä Arabiemiraatteja ajamaan Wagner-yhtymän, venäläisen imperialismin palkkasotilasryhmän, joka esim. turvasi venäläisiä kultakaivoksia maassa, pois Sudanista sekä Libyasta. Tässä tilanteessa venäläinen imperialismi halusi siis nostaa RSF:n komentajan Mohamed Hamdan Dagalon Sudanin johtoon, sillä tuolloin venäläinen imperialismi katsoi hänen olevan uskollisempi sille ja sen intresseille. RSF aloitti hyökkäyksen Sudanin asevoimia vastaan huhtikuussa 2023.
Venäläinen imperialismi oli suoraan sotilaallisesti läsnä Sudanissa erityisesti sen Wagner-palkkasotilasyhtiön kautta, joka on tänäpäivänä yhä tiukemmin Putinin hallinnon hallussa. Prigožinin kuoleman jälkeen venäläinen imperialismi on pyrkinyt edistämään sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa erityisesti Afrikan armeijakuntansa kautta. Sen tämänhetkinen rooli Sudanissa on mediatietojen mukaan epäselvä. Tiedetään kuitenkin, että Wagner auttoi aikaisemmin esimerkiksi salakuljettamaan aseita Yhdistyneiltä Arabiemiraateilta RSF:lle Keski-Afrikan Tasavallan kautta ja se on aiemmin suojellut venäläisen imperialismin kannalta keskeisiä kohteita maassa. Kuitenkin salakuljetuksen sanotaan loppuneen vuonna 2024, jolloin Wagner-ryhmän sanotaan alkaneen tukea SAF:ää. Saman vuoden huhtikuussa Venäjän ulkoministeri Mihail Bogdanov vieraili Sudanissa ja ilmaisi tukensa SAF:lle. Lisäksi hiljattain Al Burhanin hallinto keskusteli Venäjän suurlähettilään ja kaivosalan edustajien kanssa ”sijoitusmahdollisuuksien laajentamisesta” sekä logistisen tuen keskuksen perustamisesta rannikolle. Vaikuttaa siis siltä, että venäläinen imperialismi ei enää pidä RSF:ää ”voittavana hevosena”. Se haluaa myös estää SAF:n luisumisen jenkki-imperialismin syliin ja esimerkiksi heikentää sen suhteita Ukrainaan, jonka erikoisjoukkoja sotii myös Sudanissa.
Sudanin sisällissotaan osallisia ovat myös useat muut imperialistien lakeijat. Venäläistä imperialismia maassa palvelevat UAE:n joukot. UAE:lla on merkitystä välikätenä myöskin sudanilaisten kultavarantojen ryöstämisessä. Lisäksi Egyptin katsotaan palvelevan maassa jenkki-imperialismia.
YK on hiljattain vaatinut, että Sudaniin lähetetään ”puolueettomia joukkoja” turvaamaan siviilejä, mistä Sudanin sotilashallinto on yksimielisesti kieltäytynyt. YK:n, jenkki-imperialismin työkalun, puhe ihmisoikeuksista ja niiden turvaamisesta tulee nähdä jenkki-imperialismin keinona tehdä sotilaallinen väliintulo, jolla ei ole mitään tekemistä Sudanin kansan kärsimysten lievittämisen kanssa.
Uusimpana kehityskukuna molemmat RSF ja SAF ovat ilmoittaneet halukkuudestaan Yhdysvaltain koolle kutsumille neuvotteluille. Aiemmin vain RSF on saapunut paikalle. Yhtäältä tilanteeseen saattaa vaikuttaa jenkki-imperialismin kasvanut paine ja uhka YK:n sotilaallisesta väliintulosta. 18. syyskuuta uutisoitiin, että Yhdysvallat ja sen lakeija Egypti vaativat välitöntä aselepoa. Toisaalta venäläinen imperialismi haluaa kenties rauhoittaa tilannetta kultahankkeittensa edistämiseksi Port Sudanissa, joka on tällä hetkellä SAF:n käsissä. Neuvotteluiden kautta osapuolet pystyisivät varmistamaan taistelukentällä saavuttamiaan asemia. Vielä ei tosin tiedetä, mitä neuvotteluiden sisältönä tulee olemaan, ja kuinka vakavasti osapuolet ovat sitoutuneet niihin. Aiemmin neuvottelut ovat olleet tuloksettomia. Yhtä kaikki varmaa on se, että Sudanin kansaa ne eivät palvele.
Näemme Sudanissa siis monimutkaisen tilanteen, jossa eri imperialistit lakeijoidensa tuella taistelevat sorretun kansakunnan herruudesta. Korkeimman hinnan tästä taistelusta maksaa Sudanin kansa.
