Julkaisemme epävirallisen käännöksen turkkilaisen Yeni Demokrasi -lehden artikkelista.
Haluamme luoda vahvan kommunistisen liikkeen. Tästä syystä on selvää, että kommunistisen liikkeen on luotava kommunistinen naisliike, joka ottaa asiakseen naiset ja johtaa naisten vapautusliikettä. Johdettu liike on kehittyvä, ja johtamattomassa liikkeessä taas on aina vaara hajoamiselle. Tästä syystä on selvää alusta asti, että kommunistinen naisliike on tarpeellinen. Meidän täytyy käydä keskustelua, joka toimii tämän periaatteen mukaan.
On esitetty kysymys “Mikä estää kommunistisen naisliikkeen kehittymisen?”, aloitetaan siitä. Tämä kysymys, jolla eritoten arvostelemme itseämme, raivaa tien ymmärtämään kyseisen tehtävän. Ensimmäinen vastaus on suuri joukko väärinkäsityksiä. Historiallinen tehtävämme on paljastaa näitä vääriä ajatuksia, taistella niitä vastaan, jotta varmistamme oikeiden ideoiden ylivertaisuuden; rakentaa oikeista ideoista yhdistelemällä kommunistinen naisliike.
Puheenjohtaja Mao sanoi:
“Tarkastellessamme jotakin asiaa meidän on tutkittava sen sisintä olemusta ja käsiteltävä sen ulkonaista muotoa pelkästään kynnyksellä olevana opastajana, ja kynnyksen ylitettyämme meidän on tartuttava asian sisimpään olemukseen; tämä on ainoa luotettava ja tieteellinen erittelymenetelmä”.
Hän sanoo tämän olevan meidän ensiarvoinen keinomme paljastaa väärät ajatukset. Meidän ei tule unohtaa, että meillä ei ole mahdollisuutta onnistua, jos väärät ajatukset, jotka estävät kommunistisen naisliikkeen kehityksen, saavat tilaa, ja nämä ajatukset ovat taantumuksellisia. Joten, ennen kaikkea, meidän keinomme tarkastella asioita täytyy olla oikea. Ilman tätä, ei ole edes mahdollista paljastaa vääriä ideoita.
Väärät ajatukset nousevat tietyistä lähteistä. Nämä lähteet ovat perustaltaan samoja, mutta niitä lähestytään monenlaisilla eri muodoilla ja konsepteilla. Tämä tekee niiden paljastamisesta vaikeaa. Tästä syystä, meidän ei tule suoraan hyväksyä suosittua, laajalle levinnyttä ideaa tai ideoita edistyksellisenä tai oikeana ideana, meidän tulisi asettaa se kysenalaiseksi, ja perinpohjin tarkastella tämän idean olemusta, ja mitä luokkaa kyseinen idea palvelee.
Väärinkäsitykset naiskysymyksestä nykyään kumpuavat kahdesta lähteestä: ensimmäinen on näkemys, joka väittää, että naisten ongelmat ovat luokan ja ideologioiden ulkopuolella. Tämä antimarxilainen näkemys keskittyy yksinomaan miesten herruuteen, ja näkee sukupuolten epätasa-arvon irrallaan olevana ongelmana. Tässä näkemyksessä naisten taistelua ei nähdä taisteluna monimutkaista ja monimuotoista miesten herruutta vastaan, vaan se nähdään karkeasti taisteluna “miehiä vastaan”. Se jää kauas syvästä ja moniuloitteisesta ongelman ymmärtämisestä, eritoten sen välttämättömästä suhteesta luokkataisteluun. Tämä näkemys, joka ei voi määritellä patriarkaattia luokkataistelun kautta ja ehdottaa taistelua perinpohjaisia yhteiskunnan ristiriitoja vastaan näkemättä niitä pääasiallisena esteenä naisten vapautumiselle, kieltää että perusta määrittelee ylärakenteen, että taloudelliset suhteet ovat perustana kaikille suhteille ja että tuotantosuhteet määrittelevät yhteiskunnallisen elämän ja ihmisten aseman. Koska tämä näkemys pohjautuu väärään teesiin seksismin lähtökohdasta, on naisten taistelu tämän näkemyksen mukaan vain sukupuolten välistä taistelua. Tämä näkemys, joka asettaa naiset keskiöön, se on ideologisesti porvarillista, se on feminismiä.
Toinen väärinkäsitys on miesten ylivertaisuutta korostava ymmärrys, joka on meille tuttu, laajalle levinnyt, kaikkien valtioiden tukema ja spontaanisti tuotettu, ja joka on aina ollut tuettu tähän päivään saakka. Tämän käsityksen mukaan mies ja nainen ovat erilaisia eivätkä samanarvoisia. Tämän väärinkäsityksen mukaan miehet ovat naista ylempänä sekä fyysisesti että älyllisesti, eivätkä he voi olla samanarvoisia. Tämä näkemys, joka perustuu ajatukseen siitä, että mies ja nainen eivät voi olla samanarvoisia syntyperänsä ja luonnollisen rakenteensa takia, on miesten ylivertaisuutta korostava ymmärrys. Se laittaa miehet keskiöön, on porvarillinen, feodaalinen.
Molemmat näistä näkemyksistä (feminismi ja miesten ylivertaisuuden korostaminen) tarkastelevat ongelmia pitäen sukupuolta lähtökohtana, vaikka järjestelmä, jossa sukupuolet syntyvät ja joka muovaa niitä, on aihe, jota tulisi tarkastella. Vaikkakin nämä kaksi näkemystä ovat toistensa ääripäät, niillä on sama ideologinen perusta. Mistä pisteestä vain ne aloittavatkin, ne päätyvät aina samaan pisteeseen: porvarilliseen ajatukseen, joka on kaukana oikeasta ratkaisusta naisten vapautumisen kysymykseen.
Kysytäänpä nyt muutama kysymys näistä ajatuksista: Voiko vallankumouksellinen taistelu kehittyä taantumuksellisten ajatusten, kuten “rikkaita ja köyhiä on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan” pohjalta? Voidaanko todellinen kommunistinen naisliike perustaa samalla lähestymistavalla, että “nainen ja mies ovat erilaisia ja epätasa-arvoisia”? Voidaanko kommunistinen naisliike perustaa ilman, että paljastetaan harhaluulot ajatuksesta “naiskysymys on luokan yläpuolella, ja naisten taistelu on taistelu miehiä vastaan”; “tasa-arvo”, “monimuotoisuus” ja niin edelleen ilman taistelua miesten ja naisten mieliin pesiytynyttä patriarkaalista ajattelua vastaan. Voiko joku todella olla kommunisti kyseenalaistamatta, muuttamatta ja korjaamatta näitä näkemyksiä MLM:n periaatteiden mukaisesti? Voiko nainen nähdä jonkun muun ulospääsyn alisteisesta asemastaan kuin tajuamalla, että häntä riistetään? Voiko ihminen tulla kommunistiksi tajuamatta, miten seksistinen, miehen ylivertaisuutta korostava mentaliteetti sokaisee ja myrkyttää hänet, ja tekee heistä misogynistejä, ilman tämän hyväksymistä ja tämän vääryyden ymmärtämistä, ja ilman että hän aloittaa sodan itsensä sisällä, ja astuu muutoksen ja parannuksen polulle? Voivatko he saavuttaa todellista ymmärrystä yhteiskunnallisista rakenteista ja muuttaa koko yhteiskunnallisen järjestelmän ilman, että he tajuavat kaiken tämän vääryyden? Ei, eivät varmasti voi.
Taistelussa vääriä ajatuksia vastaan on kaksi puolta, yksi sisäinen ja ulkoinen. Vaikkakin sisäinen ja ulkoinen eivät ole toisistaan riippumattomia, niissä on molemmissa omat uniikit puolensa, jos tarkastellaan sisäisen ja ulkoisen taistelun sääntöjä ja muotoja. Tästä näkökulmasta ideologisen taistelun täytyy olla monipuolista. Yhtäältä väärät ajatukset leviävät yhteiskunnassa vallankumouksellisesti, demokraattisissa ja edistyksillisissä instituutioissa, toisaalta on vääriä ajatuksia, jotka ovat pumpattu yhteiskuntaan porvarillis-feodaalisen hallitsevien luokkien toimesta ja edelleen on ristiriita ja jatkuva taistelu kommunististen ja ei-kommunististen ajatusten välillä, jotka esiintyvät jatkuvasti kommunistisen puolueen sisällä. Ideologinen taistelu ei koskaan saisi olla vain yksi näistä osa-alueista, ja niiden uniikit ominaisuudet tulisi ottaa tarkasteluun pääasiallisen keskustelun puitteissa.
Käymme keskusteluun sisäisistä harhaluuloista. Keskustellessamme vääristä ajatuksista kommunistisen puolueen sisällä (kontekstina kysymys naisten vapautuksesta) meidän ei tulisi irrottaa näitä ajatuksista ulkopuolisista ideoista. Koska nämä väärät ajatukset saavuttavat myös kommunistisen puolueen rivit ihmisten kautta, joka on porvarillis-feodaalisen yhteiskunnan tuote. Olisi tällöin väärin olettaa, että väärät ajatukset kommunistien riveissä olisivat erotettuja vääristä ajatuksista kommunistisen puolueen ulkopuolella.
Mistä väärät ajatukset, jotka ovat olemassa kommunistisen puolueen sisällä, ovat lähtöisin, ja miten ne tulisi korjata? Jos tarkastelemme vääriä ajatuksia, jotka estävät meitä kehittämästä kommunistista puoluetta, perustuen objektiivisiin faktoihin löydämme seuraavat vastaukset. Jos tarkastelemme sisäisiä vääriä ajatuksia, näemme että ne ovat lähtöisin kahdesta lähtöpisteestä. Vaikka onkin määritelty väärien ajatusten kommunistisen puolueen sisällä johtuvan “feminismin vaikutuksesta” ja “siirtymisestä feminismiä kohti”, jotka ovat syntyneet ajatuksesta asettaa naiset keskiöön, on tämä kommunistisessa puolueessa rajoittuneempaa. Voimme kuitenkin sanoa, että aika ajoin (silloin kun niiden aika on) väärät ajatukset näistä lähteistä tulevat enemmän esiin. Vuodet 2010-2016 ovat esimerkkejä tästä. Kun kuitenkin tarkastelemme nykyhetkeä, väärät ajatukset, jotka kumpuavat toisesta lähteestä, joka on miesten ylivertaisuutta korostava ymmärrys, ovat enemmän vallassa, mutta tietenkin, molemmat näkemykset aiheuttavat suurta harmia. Lenin sanoo: “Ei ole koskaan abstraktia totuutta, totuus on aina konkreettinen”. Tämä tarkoittaa että väärät ajatukset ovat toimintaa taistelussa ja elämässä. Toveri Mao sanoo kirjassaan “Pitkällisestä sodasta”:
“Kun me vastustamme subjektivistista asioihin suhtautumista, niin se merkitsee, että vastustamme joidenkin ihmisten sellaisia katsomuksia, jotka eivät perustu objektiiviseen todellisuuteen eivätkä vastaa sitä, vaan ovat pelkkää sepittelyä tai vääriä väitteitä. Jos tuollaisten katsomusten mukaisesti toimitaan, niin epäonnistuminen on väistämätön”.
Tämä tarkoittaa, että lähde kommunistisen naisliikkeen perustamisen epäonnistumiseen on ajatukset, jotka eivät perustu objektiivisiin tosiasioihin, ajatukset, jotka eivät mahdu niihin. Vaikkakin edustamme kaikkein edistyksillisimpiä ja puolustamme heitä parhaalla älyllämme, tulee silti toiminnasamme vastaan näitä vääriä ajatuksia. Meidän tulee olla objektiivisia itseämme kohtaan. Esimerkiksi, ajatus siitä, että kaikki naiset ovat saman riiston kohteena vain siksi että he ovat naisia, on käsitys, joka ei ole perustaltaan osa objektiivista todellisuutta. Porvarillis-feodaalisessa yhteiskunnassa, jonka perusta on pieni perhetalous, jossa naisella ei ole oikeutta myydä omaa työtään vapaasti, joka on loukussa keittiön ja makuuhuoneen välissä, elävän naisen ja naisen, joka elää kapitalistisessa yhteiskunnassa, ristiriidat ja ongelmat eivät ole samat. Porvarillisen naisen, työläisnaisen ja talonpoikaisnaisen ristiriidat, yhteiskunnallinen asema ja sorto eivät ole samat. Porvarillisen naisen ja proletaarisen naisen ristiriitojen ja vaatimusten julistaminen samaksi on tyypillinen esimerkki ajatuksesta, joka “ei perustu objektiivisiin tosiasioihin”. Toistamme, “kotityön palkan” asettaminen keskiöön naisille, jotka eivät voi edes katsoa ulos talonsa ikkunasta ja joilta työnteko on kielletty, jotka ovat kiellettyjä valitsemaan, kiellettyjä opiskelemaan ja kiellettyjä oppimaan on tyypillinen esimerkki ajatuksesta, joka ei ole sopusoinnussa objektiivisten tosiasioiden kanssa. Ajatukset siitä, että sukupuolten välillä ei voi olla tasa-arvoa, tai että vallankumoukselliset kommunistiset puolueet eivät voi olla olematta miesvaltaisia voidaan myös nähdä osaksi tätä, yhteiskunnallinen elämä ja taistelu ovat kuorrutettu tämän kaltaisilla ajatuksilla. Kommunistinen puolue on sekä yhteiskunnallisen elämän tuote, että osa sitä.
Lähdettä väärille ajatuksille kommunistisen puolueen sisällä pitää eittämättä etsiä yhteiskunnallisesta järjestelmästä jonka osa ja tuote se on, ja kommunistisen puolueen osallisuudesta yhteiskuntaan Mao sanoo: “…ihminen voi tehdä mitä tahansa”. Ihmisen tietoinen ratkaisu muuttaa koko sosiaalisen rakenteen ylemmän ja alemman puolen suhteet. Sillä ihminen on se, joka luo kommunistisen puolueen, ja se tulee olemaan kommunistisen ihmisen tietoinen toiminta puolueen sisällä, joka kehittää sitä. Tähän näkemykseen perustuen, väärien ajatusten lähde kommunistisen puolueen sisällä on se, että ihmiset (miehet ja naiset) ovat joko miesvaltaisesti tai feministisesti ajattelevia. Molemmat ajattelutavat ovat historiallisesti ja yhteiskunnallisesti luokkayhteiskunnan tuotoksia. Miesten herruus ja naisten alistaminen alkoi luokkien muodostumisesta. Vastaavasti, me sanomme, että seksismi hävitetään, kun luokkaristiriidat katoavat. Kommunistit näkevät miesvaltaisuuden, joka joilekin näyttäytyy syynä, seurauksena. Engels sanoitti tämän hyvin selkeästi. On selvää, että olisi sulaa hulluutta olettaa muutosta ilman syiden poistamista.
Miesten herruus esiintyy monina erilaisina muotoina kommunistisen puolueen sisällä. Objektiivinen perusta tälle on, että kommunistinen puolue nousee samoista sosiaalisista rakenteista kuin miesten herruus. Kommunistinen puolue edustaa tulevaisuutta taistelullaan taantumuksellisia, vanhentuneita yhteiskunnallisen järjestelmän aspekteja vastaan; kuitenkaan, tämä ei tarkoita, ettemmekö olisi sen vaikutuksen alaisia mitenkään, tai että emme kantaisi mukanamme siitä mitään osaa. Toisaalta, olla kommunisti tarkoittaa olla tietoinen tästä, ja olla jatkuvassa taistelussa tätä vastaan. Kommunisti, joka hylkää tämän tiedostamisen ja häiritsee täten taistelua, on tuomittu häviämään omaan taantumuksellisuuteensa. Tästä syystä, on hyvin todennäköistä että seksistiset näkemykset vaikuttavat kommunistisen puolueen perusyksiköissä, ja ei olisi väärin sanoa: seksismi vaikuttaa kaikissa perusyksiköissä. Tämä on jatkuva vaara. Kommunistinen puolue hyväksyy periaatteekseen, että on välttämätöntä taistella tätä väärien ajatusten vaikutusta vastaan, ellei tapahdu täydellinen irtautuminen yhteiskunnallisen järjestelmän yleisistä käsityksistä, tendensseistä ja opeista, ja ellei yhteiskunnallisen vallankumouksen kautta synny uutta yhteiskunnallista tietoisuutta. Tämä väärien ajatusten vaikutus on heijastus objektiivisesta totuudesta. Tämä taistelu on tärkeää sekä naisliikkeelle, joka ei kiellä proletaarisen näkökulman ratkaisevaa tärkeyttä, että luokattoman yhteiskunnan saavuttamisen puolesta, joka poistaa kaiken syrjinnän, eikä taistele objektiivista totuutta vastaan, päinvastoin, perustaa alkuperäisen ja oikean asenteensa tälle. Jokainen kommunisti, joka kieltää tämän välttämättömyyden, muuttuu porvarilliseksi intellektuelliksi. Jokainen kommunisti, joka ei ymmärrä suhdetta miesten ylivertaisuutta korostavan ymmärryksen ja luokkasorron välillä, ja näin ollen toimii jättämättä huomiotta sen, että tästä ymmärryksestä nousee vahva ajatusmalli elää porvarillista elämää, ja näin hän on polulla “suohon”, kuten Lenin ilmaisi reformisteista. Voimme helposti sanoa, että reformistit ovat vapaita seuraamaan valitsemaansa polkua ja me emme pelkää jättää heille hyvästejä; mutta ei tule kysymykseenkään pysyä välinpitämättömänä samanlaiselle ajatustavalle kommunistisen puolueen sisällä, jossa vapaamatkustajille ei ole tilaa. Tällaista liikehdintää kommunistisen puolueen sisällä tulisi pitää kommunistisen puolueen likvidoimisena ja se tulisi tuomita jyrkästi, ottaen Leninin taistelun esimerkiksi tässä tapauksessa. Toistetaan, joulukuussa 1929 Mao sanoi seuraavaa väärien ideoiden lähteestä kirjassaan “Virheellisten ajatusten oikaisemisesta puolueessa”.
“Siitä tosiasiasta, että puolueen perusyksiköt koostuvat laajalti talonpojista ja muista pikkuporvarillisesta taustasta tulevista elementeistä ja samalla puolueen johtavien elinten epäonnistumisesta käydä yhtenäistä ja päättäväistä taistelua näitä vääriä ajatuksia vastaan ja kasvattaa jäseniä puolueen oikean linjan mukaisesti”. (oma suomennoksemme)
Tänä päivänä ei ole väärin omaksua tämä sama päättäväisyys liittyen naisten vapautukseen kommunistisessa puolueessa. Fakta on se, että kommunistisen puolueen perusyksikkö koostuu talonpojista ja pikkuporvarillisista elementeistä, joilla on miesten ylivertaisuutta korostavia ajatuksia. Se, että puolueen johto yhtenäisesti ja päättäväisesti taistelee näitä patriarkaalisia ajatuksia vastaan ja kouluttaa kaadereitaan oikeaan oppiin on lähde naisten vapautukselle. Polku kohti kommunististen ajatusten kehittymistä on vaarassa tukkiutua tämän tilanteen ymmärtämättömyyden takia. Kaikkien ihmisten, jotka julistavat kommunismia tulisi aloittaa taistelu tämän objektiivisen todellisuuden muuttamiseksi, aloittaen ensin itsestään, ilman pelkoa taistella itseään vastaan. Patriarkaalisia ymmärryksiä ei voida tuhota ilman tietoista ja päättäväistä kommunististen ihmisten toimintaa. Jotta tällainen korjaava liike voi onnistua;
“Tulee löytää ajatuksia, periaatteita ja näkemyksiä, jotka perustuvat objektiiviseen totuuteen; ihmisiä, jotka voivat tehdä suunnitelmia, ohjeita, politiikkaa, strategioita ja taktikoita tarvitaan.” (Mao) (oma suomennoksemme)
