Julkaisemme epävirallisen suomennoksen AIL:n julkilausumasta.
”AL-AQSAN TULVA” ON VASTARINNAN SOIHTU, JOKA VAHVISTAA SORRETTUJEN KANSOJEN PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ TAISTELLA KANSANMURHAISTA ISRAELIN VALTIOTA JA IMPERIALISTISTA AGGRESSIOTA VASTAAN
Järjestäytyneen ja aseistautuneen kansan vastarinta on tuomittu voittamaan
”Tiedämme, että Israel väittää, että sillä on nykyaikaisia vakoilulaitteita ja kaikkein mahtavin tiedustelukoneisto, mutta olemme nähneet sen romahduksen vastarinnan kynsissä ja sen tulevan vastarinnan polkemaksi.” (Marwan Al Abdel)
Sodan aiheuttajia eivät ole palestiinalaiset, vaan israelilainen sionismi ja sen imperialistiset tukijat. Israelin sionistivaltio on käynyt kolonialistista sotaa Palestiinan kansaa vastaan vuosikymmenten ajan anastakseen maan, joka kuuluu Palestiinan kansalle.
7. lokakuuta 2024 on Al-Aqsan tulvan ensimmäinen vuosipäivä. 7. lokakuuta 2023 merkitsee uutta vaihetta Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien israelilaisen sionismin vastaisessa taistelussa, joka on aina ollut suuri vastarinnan lähde maailman anti-imperialistisille ja antifasistisille voimille. Palestiinan kansallisen vapautuksen voimat, jotka ovat yhdistyneet yhden katon alle, toteuttivat ”tulvan”, joka on kauhistuttanut ei vain Israelin kansanmurhaista valtiota vaan myös imperialisteja, joiden rajattomasta taloudellisesta, poliittisesta, diplomaattisesta ja sotilaallisesta tuesta Israel hyötyy. 28 kohdasta hyökättiin Gazasta, maailman suurimmasta vankilasta, jota ympäröivät aidat ja muurit, maalta, riippuliitimillä ilmasta sekä mereltä, myös ”uusiin siirtokuntiin”, jotka ovat koloniaalisen miehityksen symboleita. Israelilainen sionismi ja sen suojelijat, Yhdysvallat ja muut imperialistit, luonnehtivat tätä kehitystä kokonaisvaltaisen sodan alkuna.
Lokakuun 7:nnen myötä niin Israelin suorittama kansanmurha kuin imperialistitkin kärsivät suuren arvovaltatappion ja myytti ”järkähtämättömästä vallasta” sai vakavan särön. Kansainvälisten monopolien ja imperialistien (Iso-Britannia, Kanada, Ranska, Saksa jne.), erityisesti USA:n, siipien alla, kuuluisan ”Iron Domen” suojeluksessa, omaten maailman voimakkaimman tiedusteluverkoston, yhteistyössä alueen taantumuksellisten valtioiden kanssa Israelin valtio sai jälleen ”karvaan opetuksen”, siitä, että ”kansa ja vain kansa on liikkeellepaneva voima maailmanhistorian luomisessa”. Ne, jotka luulevat, että sodan voi voittaa teknologian keinoin ovat kokeneet suuria tappioita kohdatessaan järjestäytyneet joukot, jotka eivät epäröi kuolla asiansa puolesta joka historian käänteessä. Vaikka Israelin valtio yrittikin saavuttaa tuloksia suorittamalla kaikenlaisia joukkomurhia ja rikoksia, mukaan lukien kansanmurhan, koettuaan suuren järkytyksen 7. lokakuuta se ei voinut saavuttaa mitään, sen sisäinen tasapaino järkkyi, maan sisällä kasautui suuri vastustus ja sotilaallisen ja teknologisen suuruuden kupla puhkesi.
Al-Aqsan tulva särki kuvan Israelin sionistivaltion voittamattomuudesta. Oslon rauhanprosessin ajaman antautumisen jälkeen se oli uusi alku tilanteessa, jossa sionistisesta ekspansionismista oli tullut ”normalisoitua” ja palestiinalaisasian kuviteltiin olevan ”ohi”. Al-Aqsan tulva särki monia aikaisempia ymmärryksiä ja särki status quon, jota oli pitkään pidetty itsestäänselvyytenä liittyen Palestiinaan. ”Normalisaation” prosessi, ja sen mukana palestiinalaisten eristys, päättyi. Kansankielisesti ”voimankäyttö särki pelin”.
Ilman kansanarmeijaa kansalla ei ole mitään. (Mao Tse-tung)
Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien miehittäjän vastainen taistelu on osoittanut sen, että vahvakin voi hävitä heikolle mutta järjestäytyneelle liikkeelle, joka nojautuu kansaan. Tällä mahdollisuudella on esimerkillistä syvyyttä kaikille vallankumouksellisille ja kansallisen vastarinnan liikkeille.
Israel on valtava sotilaallinen ja teknologinen voima, joka nauttii suurta materiaalista ja sotilaallista tukea; mutta luokkataistelun loistava historia on osoittanut toistuvasti, että ne, jotka ovat päättäväisiä taistelussaan oikeutetun asiansa puolesta, ne, jotka järjestäytyvät tätä taistelua varten ja ne, jotka muodostavat oikeat suhteet sorrettujen kansojen kanssa ja ottavat heidät osaksi taistelua, uhmaten kaikkia mahdollisuuksia, voittavat nämä voimat suurella tavalla.
Tilanne on se, että tämä ”jättiläismäinen valta” – joka on julistanut absoluuttisen suveriniteetin palestiinalaisalueilla ja ympäröinyt ne turvamuureilla; joka on tuonut 4 arabivaltiota polvilleen 6 päivässä; joka on tehnyt vanginvaihtoja saaden asian näyttämään siltä, kuin että palestiinalaisia vastarintataistelijoita olisi tuhansia yhtä sotilasta kohden; joka pystyy toimimaan ympäri maailman; jolla on USA:n johtamien imperialistien poliittis-sotilaallis-taloudellinen tuki – on avuton. Voima, joka synnyttää tämän avuttomuuden on kansa, joka on ollut saarron alaisena vuosikymmeniä, eristyksissä maailmasta, joka on turvannut hädin tuskin perustavanlaatuiset tarpeensa tunnelien kautta ja joka on ollut tuomittu köyhyyteen ja tuhoon.
Käytyään sotaa vuoden ajan pikkuruisella alueella Israelin valtio ei ole onnistunut edes tavoittamaan sotavankeja, joita Palestiinan vastarinnan voimat ovat ottaneet, puhumattakaan voiton saavuttamisesta.
Al-Aqsan tulva on tuhonnut myös revisionistien ja reformistien rauhan, demokratian, aseistariisunnan ja sovittelun nimissä esittämät onnettomat teoriat. Palestiinan vastarinnan voimien asevoimat, vastarinnan voimien yhdistyneet armeijat, ovat ne, jotka pysäyttävät kansanmurhaisen Israelin valtion ja sen imperialistiset tukijat. Siksi tapahtumat alkaen 7. lokakuuta ovat poistaneet kaikki muut vaihtoehdot kuin aseellisen taistelun.
Imperialismin ja proletaarisen vallankumouksen aikakaudella porvaristosta on tullut kaikin puolin taantumuksellinen ja se on ”kiireestä kantapäähän” varustautunut väkivaltakoneistollaan. Juuri tästä syystä, ”Vallan ottaminen asevoimin, kysymyksen ratkaiseminen sodalla, on vallankumouksen keskeinen tehtävä ja korkein muoto. Tämä marxilais-leniniläinen vallankumousperiaate pitää paikkansa yleismaailmallisesti, niin Kiinan kuin kaikkien muidenkin maiden osalta.” (Mao Tse-tung)
Proletariaatti, sorretut kansat ja kansakunnat, missä vain maailmassa, voivat vastustaa vastavallankumouksen ”ylhäältä alas” järjestäytynyttä väkivaltaa vain organisoimalla vallankumouksellisen väkivallan, vain näin he voivat voittaa itsenäisyytensä, vain näin he voivat vallata poliittisen vallan. Tästä syystä Mao sanoi, että ”ilman kansanarmeijaa kansalla ei ole mitään.” Mao, joka muodosti kansansodan teorian, proletariaatin kaikkein edistyneimmän sotateorian, ja johti kansansotaa käytännössä, neuvoi kansainvälistä proletariaattia ja sorrettuja kansoja ja kansakuntia, että ilman vallankumouksellisen väkivallan organisoimista, ilman proletariaatin ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien kasvattamista tässä tosiasiassa, ilman vallankumouksellisen väkivallan omaksumista periaatteeksi poliittista valtaa ei voida vallata ja kansallista itsenäisyyttä ei voida voittaa.
Kokemus sitten 1800-luvun, jolloin porvaristo on tullut taantumukselliseksi, on osoittanut meille konkreettisesti, että monissa maailman kolkissa proletariaatti ja sorretun kansan joukot ovat pystyneet tekemään vastarintaa, menestymään ja pystyttämään poliittisen vallan hallitsevia luokkia vastaan vain ja ainoastaan silloin, kun heillä itsellään on asevoimat ja he käyvät aseellista taistelua. Porvaristo ei luovuta valtaansa vapaaehtoisesti, se taistelee kuolemaan saakka sen puolesta ja se ei käytä vain omia voimiaan, vaan myös muiden maailman porvaristojen voimia. Siksi proletariaatin ja sorrettujen kansakuntien ja kansojen täytyy organisoida vastarinta ja vallankumouksellinen väkivalta, jos he todella haluavat vallata poliittisen vallan, lopettaa riiston järjestelmän ja voittaa kansallisen itsenäisyytensä.
Israelin kansanmurhainen valtio on imperialistisen aggression ja kolonialismin ruumiillistuma
”Jos Israelia ei olisi olemassa, Yhdysvaltojen täytyisi keksiä Israel. Israel on suurin voima, joka Yhdysvalloilla on Lähi-idässä intressiensä suojelemiseksi. Kuvitelkaa maailma tässä tilanteessa ilman Israelia. Kuinka monta sota-alusta olisi Välimerellä? Kuinka paljon joukkoja pantaisiin liikekannalle Lähi-idässä?” (Yhdysvaltain presidentti Joe Biden)
Israel, sionistisine luonteineen, on ollut alusta alkaen imperialistien jalansija ja etuvartio alueella. Yhdysvaltalaiselle imperialismille Israelin olemassaolo merkitsee kymmenien sotalaivojen liikekannallepanoa Välimerellä ja kymmeniä tuhansia sotilasvoimia Lähi-idässä. Rasismi ja uskonnollisuus muovaavat Israelin valtion sionistista rakennetta. He näkevät itsensä ”valittuna rotuna”, joka on velvollinen hankkimaan ”Jumalan lupaaman” maan hinnalla millä hyvänsä.
14. toukokuuta 1948 Brittien mandaatti päättyi ja Juutalaisten Kansallisneuvosto, joka kokoontui Tel Avivissa israelilaisen uudisasukkaan David Ben-Gurionin johdon alla, julisti Israelin valtion perustetuksi. Tästä päivästä alkaen osa palestiinalaiskansasta, joka eli omalla maallaan, alkoi elää toisen valtion hallinnon alaisuudessa yhdessä yössä. Tämä oli myös alku sille, että palestiinalaiset menettivät maansa pala palalta, heidät ahdistettiin kapeaan tilaan ja lopulta ajettiin kokonaan mailtaan.
Israelin sionistivaltiota ei voida määritellä puhumatta imperialismista. Israelin sionistivaltio on USA, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Kanada. Se on enemmän kuin valtio, se on ”verinen tikari”, jonka imperialismi on iskenyt Lähi-idän alueelle, se on pahuuden ruumillistuma, joka kiteyttää sortajien raakalaismaiset toimintatavat ja on ylpeilee niillä. Se on imperialistisen aggression symboli valtion tasolla. Israelin valtio on kansanmurhainen valtio.
Israelin sionistivaltio on 2000-luvun reinkarnaatio eurosentrisen kolonialismin kansanmurhaisesta aggressiosta, joka on ulottunut Afrikasta Aasiaan, Amerikasta Australiaan 1400-luvulta alkaen.
Tämä kansanmurhainen prosessi palvelee Yhdysvaltojen intressejä alueella. Tästä syystä on elintärkeää, etteivät palestiinalaiset nosta päätään enää koskaan. 5. marraskuuta 2023 Yhdysvaltain ulkoministeri Blinken totesi kantansa seuraavasti Jordanian pääkaupungissa Ammanissa Jordanian, Egyptin, Saudi-Arabian, Qatarin ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien (UAE) ulkoministerien sekä Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) pääsihteerin kanssa pidetyn kokouksen jälkeen: ”Tulitauko nyt antaisi Hamasin kerätä jälleen voimansa ja toistaa sen, mitä se teki 7. lokakuuta.” Tämä lausunto tehtiin Gazan vuoksi krokotiilinkyyneleitä itkevien tukijoiden kannatuksella. Jälleen on nähty, että millään taantumuksellisella valtiolla, mukaan lukien Turkilla, joka haluaa, että Israelin hyökkäykset loppuvat ja joka käyttää yleisen mielipiteen herkkyyttä demagogiikkaansa varten, ei ole varaa edes ”humanitaariseen tulitaukoon” elleivät niiden herrat halua sitä. On tullut selväksi, että näiden maiden, jotka kannattavat palestiinalaisasiaa mitä voimakkaimmalla retoriikalla, tehtävä on vain näytellä ”pastoria” palestiinalaiskysymyksessä yhdysvaltalaisen imperialismin hyväksi. Ilman valtaa varmistaa, että humanitaarinen apu saavuttaa Gazan, nämä maat eivät pysty tekemään pienintäkään kontribuutiota palestiinalaisasialle. Niiden julkilausumat ja kannanotot tuesta Palestiinalle eivät ole mitään muuta kuin valheita. Totuus on, että nämä maat ovat lakeijoita, joiden intressit ovat linjassa yhdysvaltalaisen imperialismin kanssa.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen tulisi tuomita sekä Israelin pääministeri Netanjahu että kaikki valtion virkamiehet, jotka tukevat Israelin kansanmurhaa, pakkosiirtoja ja julmuuksia, rikoksista ihmisyyttä vastaan
Sionistinen taantumuksellinen hallinto on imperialistien ja niiden alueellisten kätyreiden tuella turvautunut kansanmurhaan ja pakkosiirtoihin siviiliväestöä vastaan koko maailman silmien edessä, tunnustamatta mitään humanitaarisia sääntöjä, päästäkseen ulos pattitilanteesta, johon se on päätynyt arvovaltatappion kärsittyään. Gazaa, jonka pinta-ala on vain 365 neliökilometriä ja joka on 2,3 miljoonan palestiinalaisen koti, poltetaan, tuhotaan, dehumanisoidaan ja silvotaan koko maailman silmien edessä. Lyhyesti sanottuna sionistinen Israel on muuttanut Gazan hautausmaaksi yhdysvaltalaisen, saksalaisen, ranskalaisen ja brittiläisen imperialismin poliittis-taloudellisella ja sotilaallisella tuella. Se on kohdistanut intensiivistä pommitusta tarkoituksella rakennuksiin, kouluihin, sairaaloihin, moskeijoihin, kirkkoihin ja leireihin ja tappanut tuhansia palestiinalaisia ja haavoittanut kymmeniä tuhansia. Miljoona ihmistä on joutunut pakoon kodeistaan Gazassa, jonka väkiluku on 2,3 miljoonaa. Gaza on joutunut hyökkäysaallon, jonka tarkoituksena on sen täydellinen dehumanisaatio, kohteeksi.
200 YK:n työntekijää ja 169 toimittajaa on tapettu. Sairaaloita, kouluja, moskeijoita, kirkkoja, avustuskuljetuksia, pakolaisleirejä on pommitettu. Kuolleita on kokonaisuudessaan yli 40 000. Tämä kansanmurhan ja raakalaismaisuuden prosessi suoritetaan imperialistisen maiden kuten Yhdysvaltain, Ranskan, Saksan, Englannin ja Kanadan sota-alusten, jotka on ankkuroitu Gazan rannikolle, suojeluksessa ja niiden tukemana. Imperialistit ovat pääasiassa vastuussa tästä kansanmurhan ja julmuuden prosessista. Imperialisteilla on kollektiivinen vastuu asiassa. Imperialistit ovat varustaneet Israelin valtion ja antaneet sille legitimiteetin tehdä kaikenlaisia rikoksia, jotka kuuluvat ’rikosten ihmisyyttä vastaan’ piiriin jopa porvariston ”kansainvälisten kriteerien” mukaan. Tästä syystä sekä Israelin presidentti että kaikkien sitä tukevien valtioiden virkamiehet, erityisesti Yhdysvaltain presidentti, tulisi tuoda oikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Myöskin siis esimerkiksi Yhdysvaltain senaatin jäsenet, jotka osoittivat suosiotaan seisten Netanjahun puheelle, jossa hän kuvaili tehtyä kansanmurhaa ja julmuuksia, tulisi tuoda oikeuteen. Tämä siksi, että kansanmurha, joka tehdään palestiinalaiskansaa vastaan, tehdään imperialistien ”kollektiivisella viisaudella ja tuella”.
Imperialistisen järjestelmän syvenevän kriisin hetket syventävät imperialistien välisiä ristriiitoja ja vaativat hyökkäyssotien laajentamista sorrettuja kansakuntia ja kansoja vastaan
Kun maailmanlaajuinen sota maailman jaosta ja hegemoniasta kiihtyy, moninaistuu ja muuttuu intensiivisemmäksi, naamiot riisutaan ja jokainen ottaa kantaa luokkansa mukaisesti. Kansainvälisten lakien luonne ja se, keitä palvelemaan ne on luotu, tulee paljastetuksi. Demokratiaa, tasa-arvoa, kaikkia porvariston toitottamia arvoja poljetaan. Israelin kansanmurhan ja raakalaismaisuuden, joita Yhdysvaltain johtama imperialistinen koalitio, taistelussa ja vehkeilyssä keskenään, tukee, edessä ”demokratian ja ihmisoikeuksien lähetyssaarnaajien” kuten Yhdysvaltain, Saksan ja Ranskan poliitikot ja turvallisuusvoimat ovat riisuneet ”ihmisoikeuksia ja vapauksia kunnioittavien valtioiden” naamionsa ja muuttuneet Palestiinan vastarintaa syleilevien joukkojen vastaisiksi fasistisiksi hyökkääjiksi.
Maailma on pyörteessä, jossa imperialistien väliset ristiriidat kiihtyvät, alueelliset konfliktit leviävät ja maailma on sotaisten tendenssien täyttämä. Imperialismi pyrkii ylitsepääsemään pullonkaulat ja kriisit seuraamalla sodan ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien vastaisen aggression kiihdyttämisen tietä. Samalla tämä työntää sitä kohti poliittista kärjistymistä, jonka tarkoituksena on taistella taloudellisen vaikutusvallan ja herruuden uudelleenjaon puolesta. Samalla, kun mätä monopolistinen finanssipääoma liikkuu suitsetta maailmanmarkkinoilla, se ei epäröi pystyttää hegemoniaansa turvautumalla sotiin. Tämä valmistaa maaperää imperialistien välisten ristiriitojen kärjistymiselle ja sotilaallisen aggression tulemiselle entistä enemmän.
Yksi selvimmistä imperialistisen järjestelmän mätänemisen seurauksista on prosessi, joka on johtanut Ukrainan miehittämiseen sekä seurannut sitä. Viime vuosina Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjän saartamisen politiikka Itä-Euroopassa sekä sodanlietsonta on kiihtynyt. Samalla venäläinen imperialismi on jatkuvasti menettänyt vaikutusvaltaansa pääasiallisena hegemonisena voimana Ukrainassa vuodesta 1991 alkaen, ja Yhdysvallat ja EU ovat voineet levittäytyä taloudellisesti ja poliittisesti. Tämän provokaation tulos oli venäläisen imperialismin sotilaallinen invaasio Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Huolimatta intensiivisestä teknisestä, logistisesta ja taloudellisesta tuesta, jota NATO on antanut Ukrainalle yli kahden vuoden ajan, Venäjä on edennyt tasaisesti. Venäjän vastaiset taloudelliset pakotteet, joita Yhdysvaltain johtamat läntiset imperialistit ovat asettaneet, eivät ole onnistuneet torjumaan venäläistä imperialismia, luomaan ristiriitoja, luomaan uusia jännitteen alueita sekä heikentämään venäläisen imperialismin maailmanlaajuista vaikutusvaltaa. Ukrainan sotilaalliset tappiot Venäjää vastaan eivät ole saaneet Yhdysvaltoja ja NATO:a perääntymään vaan tekemään liikkeitä, jotka provosoivat venäläistä imperialismia entisestään. Yhdysvallat antoi Ukrainalle luvan käyttää aseita Venäjän virallisesti tunnustetun alueen sisällä, Ukrainan aseistamista F-16-hävittäjillä kiihdytettiin ja Yhdysvaltain ja NATO:n aseteollisuus jatkoivat Ukrainan syöttämistä.
Muitakaan samankaltaisia kehityskulkuja maailmassa ei voida katsoa itsenäisiksi sodasta hegemonian ja uudelleenjaon puolesta maailman mittakaavassa. Tänään maailma todistaa sotaa, jonka akselina on uudelleenjako, sotaa, joka luontonsa takia tulee jatkumaan vuosia, ja joka tulee moninaistumaan ja laajentumaan keinojensa ja näyttämöidensä suhteen. Tässä sodassa kansainväliset toimijat sekä niiden kätyrit tulevat näyttelemään roolia alueiden saartamisessa ja valtaamisessa. Tämä taistelu on poliittista, taloudellista, sotilaallista ja diplomaattista. Kauppaväylien luominen ja manööverien kehittäminen niiden tekemiseksi käyttökelvottomiksi ovat osa tämän prosessin työkaluja. Alueita jaetaan ei vain resurssien ja rikkauksien jne. kannalta vaan myös niiden strategisen merkityksen mukaan. Yhdysvaltojen ympärille muodostuneen NATO:n Venäjän saartamisen politiikka, Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, sotilaallisten voimien kasaaminen Venäjän rajanaapurimaihin, Yhdysvaltain ja sen ”liittolaisten” saarto indopasifisella alueella Kiinaa vastaan, voimien kasaaminen Punaisellamerellä, Somaliassa, Etiopiassa sekä Taiwanissa ovat kaikki ilmauksia tästä.
NATO:n pääsihteeri Stoltenberg on ilmaissut avoimesti ydinaseiden uhan, sanoen, että on käynnissä ”keskusteluja ydinaseiden ottamisesta varastosta ja asettamisesta liittouman, jonka täytyy osoittaa maailmalle, että sillä on voimakas pelotepotentiaali, saataville” ja että ”niin kauan, kuin ydinaseita on olemassa, me tulemme pysymään ydinaseliittoumana, koska maailma, jossa Venäjällä, Kiinalla ja Pohjois-Korealla on ydinaseita mutta ei Natolla, on vaarallisempi maailma.” Samassa haastattelussa The Guardianin kanssa Naton pääsihteeri korosti myös Kiinan ydinaseiden kehityksen tuomaa uhkaa. Kuitenkin Naton päähuomio näyttää olevan ”ydinaseidensa päivittämisessä Venäjän uhkaa vastaan”. Tietenkään näiden kehitysten ja lausuntojen ei tule saattaa meitä johtopäätökseen, että imperialistien välinen sota on välitön uhka. Toisaalta meidän täytyy tunnistaa, että sota on kasvavissa määrin vaihtoehto.
Tilanne osoittaa, että alueelliset konfliktit kiihtyvät, ulottuen Lähi-idästä ja Punaiseltamereltä Persianlahdelle, Afrikan mantereelle ja kaakkois-Aasiaan. Lähi-idässä on poliittinen tilanne, jossa jo Palestiinan vastarinnan Al Aqsan tulvaa sionistista Israelia vastaan 7. lokakuuta 2023 edeltävät ristiriidat ovat syventyneet. Tässä kuvassa sionistinen Israel, Yhdysvaltain ja läntisten imperialistien täydellä tuella, keskittyy tekemään Gazasta turva-alueen tuhoamalla, dehumanisoimalla ja miehittämällä sitä raakalaismaisen verilöylyn keinoin, syventäen miehitystä taantumuksellisella siirtokuntapolitiikalla Länsirannalla ja hajottaen entisestään sirpaloitua Palestiinaa. Samalla Israel yrittää eskaloida konfliktia Iranin kanssa laskelmoidusti Yhdysvaltain opastuksen alaisuudessa. Israel ei salaa haluaan laajentaa hyökkäyksiään Libanonia ja Syyriaa vastaan. Se järjestelee tätä kehitystä tiiviisti yhteydessä Yhdysvaltoihin. Israelin puolustusministeri Gallantin vieraillessa Yhdysvalloissa 23. kesäkuuta keskusteltiin suunnitelmista hyökätä libanonilaisen Hizbollahin kimppuun. Yhdysvaltain sota-aluksia on asemissa Välimerellä, jotta se voi uhata alueen liikkeitä ja maita, jotka ovat Palestiinan puolella ja valmistautuakseen mahdolliseen Hizbollahin ja Israelin väliseen sotaan. On selvää, että tämä eskaloisi alueellisia konflikteja ja tarjoaisi Iranille alustan uusille liikkeille.
Lähi-idän alue on aina ollut eräs tärkeimmistä järistyskeskuksista imperialistien välisessä taistelussa uudelleenjaon puolesta johtuen sen rikkaista luonnonvaroista ja strategisesta sijainnista. Tästä syystä sodista on tullut luonnollinen osa elämää tällä alueella.
Palestiinan kansan ja miehittävän Israelin valtion välisillä konflikteilla on aina ollut vaikutusta laajemminkin. Monien yhteenkietoutuneiden ja nimittäjiltään yhtenäisten syiden, kuten edellä on mainittu, lisäksi Lähi-idän keskeisyys maailman energiavarannoille sekä taistelulle energiavarojen herruudesta on ratkaisevaa. Koska vielä ei ole ilmaantunut energian lähdettä, joka tekisi öljystä ja maakaasusta merkityksettömiä, tämä pysyy eräänä kiintopisteistä taistelussa maailman herruudesta.
Kiinalainen sosiali-imperialismi on hiljattain yrittänyt saavuttaa jalansijaa Lähi-idän yhtälössä. Viime vuonna se teki tärkeän liikkeen toimimalla välittäjänä Saudi-Arabian ja Iranin välisissä ongelmissa. Se jatkaa tätä prosessia palestiinalaisjärjestöjen välisellä tapaamisella. Kaikkien Palestiinan vastarinnan voimien edustajat ottivat osaa tähän kokoukseen. Palestiinalaiset fraktiot, joilla on eri kantoja, mukaan lukien Fatah ja Hamas, päättivät lopettaa vihanpitonsa ja muodostaa ”kansallisen yhtenäisyyden” hallituksen osana neuvotteluita, joissa Kiinan hallitus toimi välittäjänä. Sopimuksen, jotka kutsutaan ”Pekingin dialogiksi”, mukaan nämä fraktiot liittyvät yhteen muodostaakseen väliaikaisen sovitteluhallituksen. Tiedonannon mukaan sopimuksessa päätettiin saavuttaa kansallinen yhtenäisyys, johon sisältyvät myös kaikki Palestiinan Vapautusjärjestön (PLO) fraktiot. Tämä voidaan nähdä tärkeänä askeleena Palestiinan kansalliselle vapautukselle ja anti-koloniaalisille voimille taistelun jatkamiseksi Israelin valtiota ja sen tukijoita vastaan. Israel ja sen tukijat toimivat ja Israel salamurhasi Ismail Haniyehin, Hamasin politbyroon johtajan, joka oli Iranissa. Tämän salamurhan tarkoituksena oli aiheuttaa rapauttaa mielialaa Hamasin kannalta, joka korostuu Palestiinan vastarinnan voimien keskellä voimakkuudellaan ja tehokkuudellaan, osoittaa Israelin voimaa ja pelotella Irania. Vetämällä Iranin mukaan suoraan sotaan Israel pyrkii saamaan Yhdysvaltojen johtamat imperialistit suoraan osaksi sotaa. Näin Israelin kansanmurha ja Palestiinan kansan miehitys jäisi taka-alalle ja luotaisiin ”legitiimi” perustelu hyökkäykselle Iraniin, joka on ollut Yhdysvaltain kohde monia vuosia. Lisäksi Iranin de facto osallistumisen myötä alueesta tulee yhä laajempi taistelukenttä, kun järjestöt, kuten libanonilainen Hizbollah, Hashd al-Shaabi Jemenissä ja Irakissa, tulevat suoraan osaksi kansallisen vastarinnan sotaa.
Lokakuun 7:nnen hyökkäys räjäytti Yhdysvaltojen johtaman normalisaation prosessin Israelin ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien, Egyptin, Jordanian ja Saudi-Arabian välillä. Abraham-sopimusten lisäksi normalisaatio energia-alalla, kauppareittien suhteen sekä poliittisesti sekä suunnitelmat Palestiinan täydelliseksi tuhoamiseksi ovat saaneet kovan kolauksen. Yhdysvallat haluaa lujittaa hegemoniaansa alueella ja heikentää Kiinan ja Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa. Al-Aqsan tulva teki tyhjäksi kaikki nämä suunnitelmat ja suuntaukset sekä tuomitsi kaikki taantumukselliset voimat etsimään uudelleen tasapainoa.
Palestiinan vastarinnan voimien samaistaminen HAMAS:iin, vastarinnan kapeuttaminen ja kysymyksen esittäminen ”konfliktina islamistien kanssa” on yritys oikeuttaa Israelin kansanmurha julkisuudessa
Jokainen voimakas murros luokkataistelussa selventää ristiriitoja ja uudelleenjärjestää rivit. Tällaisina historiallisen murroksen aikoina imperialistien ja taantumuksellisten valtioiden keskuudessa tapahtuu lähentymistä, mutta myös heidän, jotka määrittelevät itsensä anti-imperialisteiksi, vallankumouksellisiksi tai imperistisen hyökkäyssodan vastustajiksi, keskuudessa tapahtuu ideologista ja poliittista lähentymistä arvion, joka tilanne nostattaa, suhteen. Olennaisesti jokainen luokka arvioi, mitä tapahtuu sen luokkaintressien ohjaamien näköalojen puitteissa ja ottaa kantaa tämän mukaisesti. Tämä on se, mikä tapahtui tässä kehityskulussa.
Palestiinalaisten taistelu kansallisen itsenäisyyden puolesta ja miehitystä vastaan perustuu kiistämättömään oikeuteen. Tämä on pääasiallinen kysymys, jota tulee korostaa tässä taistelussa. Palestiinan kansallisen vapautustaistelu ja sen johto on ottanut useita eri ideologis-poliittisia muotoja, vaikka sen peruslähtökohdat ovat säilyneet samana. On tosiasia, että imperialistit tukivat alun perin voimia, jotka viittaavat islamilaisuuteen, sosialismin vastustamiseksi ja tehdäkseen kansallisesta vapautustaistelusta imperialisteista riippuvaista. Palestiinan kansallisen vapautustaistelun johdon uskottavuuden menetys Palestiinan kansan silmissä, joka alkoi Arafatista ja jatkui Mahmoud Abbasin myötä, on ratkaiseva tekijä näiden voimien ilmaantumiseen ja jopa näiden voimien hallitsevaan asemaan. Liikkeiden, jotka viittaavat islamilaisuuteen, pitäytyminen vastarinnassa verrattuna heihin, jotka jatkuvasti tekivät myönnytyksiä Israelin ekspansionismille ja imperialisteille, ja menettivät uskottavuutensa korruption vuoksi, on saavuttanut Palestiinan kansan sympatian.
Se tosiasia, että Palestiinan kansakunta on miehityksen kohteena ja tämä miehitys laajentuu jatkuvasti, ei saisi estää perusristiriidan tunnistamista tässä vaikuttavien voimien arviomisessa. Pääasiallinen ristiriita tässä on miehityksen ja miehityksen vastustamisen välillä. Tämän ristiriidan ratkaiseminen tulee muodostamaan pohjan ristiriidan ratkaisemiselle edistyksellisten ja taantumuksellisten voimien välillä Palestiinan yhteiskunnassa. Kysymys, johon keskitymme nyt, on se, että Palestiinan kansakunnan taistelu itsemäärämisoikeutensa puolesta on oikeutettua ja sitä tulee tukea. Ne, jotka hylkäävät Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien miehittäjän vastaisen taistelun ja taistelun itsenäisyyden puolesta oikeutuksen HAMAS:in luonteen perusteella ovat imperialismin tukijoita, jotka oikeuttavat israelilaisen sionismin miehitystä ja oikeuttavat imperialististen ja taantumuksellisten liittolaisten, erityisesti yhdysvaltalaisen imperialismin, miehitystä ja aggressiota.
”Olemme tässä ja taistelemme PFLP:nä. Olemme hyvin voimakkaita Gazassa, meillä on tuhansia jäseniä. Alkaen 7. lokakuuta olemme antaneet tuhansia marttyyreitä. Olimme tällä ennen HAMAS:ta, olimme täällä ennen islamisteja. Olimme päävoima, joka johti aseellista taistelua vuonna 1973…” (Maher Al Taher, PFLP:n kansainvälisten suhteiden upseeri)
Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien yhdistyminen ja niiden yhteinen taistelu Israelin valtiota vastaan on tärkeä kehitys Palestiinan kansalliselle vapautustaistelulle. Maantieteellisesti jaettuna, poliittisesti sirpaleisena ja keskusjohtonsa, joka ruumillistui Palestiinan Vapautusjärjestössä (PLO), menettäneenä Palestiina yhdistyy nyt kaikilta osin. On selvää, että tämä uudelleenyhdistyminen häiritsee monia ihmisiä – koska Palestiina ilman yhtenäisyyttä on tuomittu häviöön. Israelin valtio ja sen tukijat ovat tehneet parhaansa taatakseen tämän uudelleenyhdistymisen estämisen. Osana tätä prosessia kansainvälisellä areenalla on pyritty luomaan epäilyksiä HAMAS:in ideologisesta identiteetistä. Sanottiin jopa, että HAMAS:in kaltaiset järjestöt edustavat taantumuksellisuutta islamilaisen identiteettinsä takia ja näin avointa tai epäsuoraa tukea annettiin Israelin kansanmurhalle ja raakalaismaisuudelle.
Palestiinan vastarinnan esittäminen konfliktina uskonnollisten identiteettien välillä on organisoitu ja tarkoituksellinen vääristelmä todellisuudesta. Se pyrkii kätkemään todellisuuden, josta Palestiinan vastarinta nousi. Israel ja sen tukijat tekevät tätä propagandaa systemaattisesti. Tämän tarkoituksena on peittää ekspansionistinen kolonialismi Israelin imperialistien tukeman taantumuksen toimesta vuodesta 1948 asti ja lähes 80 vuotta Israelin sionismin kansanmurhaisia toimia. Näin ne haluavat puristaa Palestiinan vastarinnan islamilaisiin identiteetteihin yhtäältä tukeakseen omaa yleistä mielipidettään ja toisaalta piilottaakseen vallankumouksellisten voimien olemassaolon.
HAMAS:in ja muiden islamismiin suuntautuneiden järjestöjen taantumuksellinen ideologia ja rooli, jota ne näyttelevät Palestiinan vastarinnassa tänä päivänä, ei poista Israelin orjuuden, alistamisen ja sorron vääryyttä Palestiinaa kohtaan. Eikä se se poista palestiinalaisten tätä vitsausta vastaan käymän vapautustaistelun poliittista luonnetta, olipa sen ideologinen suuntaus mikä tahansa. Taistelulla ei ole islamilaista luonnetta, vaan sisällöltään se pyrkii vapauttamaan Palestiinan Israelin vitsauksesta. Tässä kontekstissa Palestiinan kansan taistelu on sanan jokaisessa merkityksessä kansallista vapautustaistelua. ”Al-Aqsan tulva”-operaatiolla ja Palestiinan kansallisella vapautustaistelulla kokonaisuudessaan on kansallinen olemus, jonka sisältöä ei voida määritellä vain HAMAS:in tai samankaltaisten islamilaisten järjestöjen kautta.
Kaikenlaiset taantumukselliset, jotka epäilevät sorrettujen, riistettyjen ja alistettujen kansanjoukkojen voimaa, ovat raivoissaan sellaisen asian, joka on ”heidän mielestään” mahdotonta, toteutumisen vuoksi ja he turvautuvat salaliittoteorioihin ja loppujen lopuksi esittävät sorrettujen kansanjoukkojen toimet sen tai tuon hallitsevien voimien fraktioiden projektina. Heille kansanjoukot ovat tietämättömiä, voimattomia ja kyvyttömiä. Ilman hallitsevien voimien suostumusta ne eivät voi tehdä mitään näistä riippumatonta. Ei ole sorrettujen joukkojen tehtävä vavisuttaa valtaistuimia! Useat eri versiot näistä ryhmistä, joiden aivot ovat hallitsevien luokkien orjuuttamat, eivät epäröineet toistaa samaa roskaa kuorossa, kun Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien toimet alkoivat. Mikä pahinta, hekin, jotka taistelevat olemassaolosta samankaltaisissa oloissa kuin Palestiinan kansa ovat myös osa tätä taantumuksellista kuvaa. Vaikka he tietävät, että argumentteja, joita käytetään taanutmuksellisessa propagandassa Palestiinan kansallista vapautustaistelua ja antikolonialistisia voimia vastaan, käytetään myös heitä vastaan, he ovat hetkeäkään epäröimättä uhranneet periaatteen sorrettujen kansakuntien oikeutetun taistelun tukemisesta seurauksena taktisista suhteista ja intresseistä, joita he ovat kehittäneet alueella imperialistien ja taantumuksellisten voimien kanssa. Imperialismin kanssa yhteenkietoutuneet suhteet vaikuttavat myös merkittävästi dynamiikkoihin, jotka määrittävät tämän väärän asenteen. Se on myös esimerkki, joka osoittaa tämän suhteen ulottuvuuksia.
Palestiinan kansallisella vapautustaistelulla on pitkä taistelun historia
Kuten PFLP:n edustaja Marwan al-Abdal sanoi, ”Mitä tulee Hamasiin, Hamas – edes yksinäänkään – ei taistele tänä päivänä ohjelmansa puolesta, ei puolueen tai jonkin puolen puolesta, vaan Palestiinan kansan puolustamiseksi. Se taistelee historiallista ja yhteiskunnallista vihollista vastaan, kaikkien palestiinalaisten puolueiden vihollista vastaan. Israel on aina halunnut demonisoida vastarintaa. Hallitsevat riistävät luokat demonisoivat mitä tahansa vastarinnan voimaa, joka nousee vallitsevaa alistamisen ja riiston järjestystä vastaan. Vastarintaa tekevä puoli, olipa se vallankumouksellis-kommunistinen, uskonnollinen tai mitä tahansa ideologiaa se kannattaakaan, tuomitaan vastarinnan tekemisen vuoksi. Lopuksi, olemme kansallisen vapautumisen vaiheessa ja tämä vaatii kaikkia yhdistymään yhteen kansalliseen rintamaan. Tämä on se, mitä olemme vaatineet. Miksi menneisyydessä oli keskustelua sovittelusta eri palestiinalaistahojen välillä ja hajaannuksen lopettamisesta, kokouksista, laajan rintaman luomisesta, keskusteluja PLO:sta? Koska me olemme miehittäjän alaisuudessa ja tarvitsemme yhtenäisyyttä. Tästä ei ole mitään erimielisyyksiä. Yhtenäisyyden elementti on se, mitä miehittäjä ei halua meidän saavuttavan. Yhtenäisyys tarkoittaa myös vahvistumista. Ne haluavat hajottaa vastarinnan. Me tiedämme, ja miehittäjä tietää, että käynnissä on israelilainen projekti Palestiinan vastarinnan hajottamiseksi.
Me taistelemme Palestiinan Vapautuksen Kansanrintamassa – Marttyyri Abu Ali Mustafa -prikaatien yhteisoperaatiohuoneen alaisuudessa. Yhteisoperaatiohuone ei ole uusi järjestö. Se pystytettiin aikaisemmissa sodissa ja se on kerännyt kokemusta, suunnitelmallisuutta ja asiantuntemusta. Tämä alue myös saa apua ja tukea, joten se ei tunne itseään orvoksi. Ennen kaikkea se on yhtenäinen sotilasoperaatioissa ja ensimmäistä kertaa yhteisoperaatiohuone on itsevarma.
Lisäksi tämä kansan vastarinta on tietoinen siitä, että se käy kokonaisvaltaista taistelua imperialismia ja sionismia vastaan sekä arabien ’normalisaatiota’ vastaan alueella. Se tietää hyvin kuka on vihollinen ja kuka ystävä.”
Palestiinan kansallinen vastarinta on ennen kaikkea Palestiinan kansan yhtenäistä vastarintaa. Palestiinan kansallisen vapautuksen voimien vastarinta Israelin aggressiota ja koloniaalista ekspansionismia vastaan alkoi vuonna 1948, kun palestiinalaiset ajettiin kodeistaan ja häädettiin mailtaan. Vastarinnan alkuvuosina islamistiset voimat eivät edes olleet osa palestiinalaisten aseellista taistelua. Monet järjestöt, jotka ottivat vaikutteita ML:stä ja Mao Tse-tungin ajattelusta, kuten Fatah, Demokraattinen rintama ja PFLP omaksuivat Israelin valtion vastaisen aseellisen taistelun alkupisteestään saakka. Palestiinan kansallinen vapautustaistelu on ollut vallankumouksellisten ja kommunistien asia niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kun ensimmäinen intifada muuttui laajamittaiseksi vastarinnaksi vuonna 1987 islamilaiset voimat päättivät alkaa aseellisen taistelun. HAMAS ja Islamilainen Jihad ovat järjestöt, jotka ilmaantuivat tässä kehityskulussa. Kun Fatah lopetti aseellisen taistelun ”Oslon rauhansopimukseen” ja kompromissin linja tuli pääasialliseksi, islamistit astuivat johtoon vastarinnassa.
”Al-Aqsan tulva” ei ollut vain Hamasin tai muiden samankaltaisten järjestöjen, joilla on islamilainen ideologinen koostumus, liike, vaan myös 14 muun palestiinalaisjärjestön, jotka muodostivat kansallisen vastarinnan rintaman. Koko prosessia johti ”yhteisoperaatiohuone”. Tämä ”yhteisoperaatiohuone” on myös Palestiinan vastarinnan ja käynnissä olevan sodan koordinaatiokeskus. Järjestöt tässä sodan koordinaatiokeskuksessa ovat Izz ad-Din Qassam -prikaatit, Hamasin aseellinen siipi, Al-Quds -prikaatit, Palestiinan Vapautuksen Kansanrintama (PFLP) ja Mujahedin-prikaatit, Nidal al-Amuri-pataljoona, Nasser Salah al-Din -prikaatit, Palestiinan Vapautuksen Demokraattisen Rintaman Kansallisen Vastarinnan Prikaatit (DFLP), Abdel Qader al-Husseini -prikaatit, Marttyyri Jihad Jibril -prikaatit, Marttyyri Ayman Jude – ryhmät sekä Myrskyarmeija. 7. lokakuuta alkaen vasemmistolaisten järjestöjen, kuten PFLP ja DFLP sekä Nasser Saladin -prikaatit, kaadereita ja taistelijoita on tullut marttyyreiksi. Kaikki nämä järjestöt ovat yhä mukana konfliktissa.
Lisäksi palestiinalaisjärjestöjen yhdessä toimimisen käytäntö oli alkanut jo ennen lokakuun 7:ttä. Ensimmäinen ”yhteisoperaatiohuone” Fatahin ulkopuolisten vastarinnan voimien kesken muodostettiin vuonna 2006. Vuonna 2014 12 järjestöä liittyi yhteen Israelin ”operaatio Protective Edgeä” vastaan. Vuonna 2018 tämä elin virallistettiin ”Palestiinan Vastarinnan Ryhmien Yhteiselimenä”. Al-Aqsan Marttyyrien Prikaatit, Fatahin aseellinen siipi, joka häädettiin Gazasta Hamasin toimesta vuonna 2007, ei ollut osa kamaria huolimatta sen sanallisesta tuesta. Nidal al-Amuri -pataljoona, Nasser Saladin -prikaatit ja Mujahedin -prikaatit muodostivat Fatahin kaaderit, jotka torjuivat Oslon rauhansopimuksen ja lähtivät Al-Aqsan Marttyyrien Prikaateista, jotka laskivat aseensa ja tulivat Palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukoiksi.
Operaationsa 22. päivänä 5 Palestiinan vastarintajärjestöä (PFLP, PFLP-DC, PFLP-GC, Hamas ja Islamilainen Jihad) julkaisivat yhteisjulkilausuman. Yhteisjulkilausuma korosti kansallisessa yhtenäisyydessä pitäytymisen ja vihollisen yritysten hajottaa kansaa tai monopolisoida mitään sen osia torjumisen tärkeyttä, korostaen ponnistelujen yhdistämisen ja rivien tiivistämisen tärkeyttä tässä kohtalokkaassa taistelussa. Julkilausuma syytti Yhdysvaltoja kehityskulusta ja tiivisti taistelun tavoitteen seuraavalla tavalla: ”Käydessämme tätä taistelua maamme, kansamme ja pyhien paikkojemme puolustamiseksi, vahvistamme sitoumuksemme kansamme oikeuteen tehdä vastarintaa ja luottamuksemme kansamme voittoon tässä taistelussa vapautuksen, maille palaamisen, itsemääräämisoikeuden ja Palestiinan valtion pystyttämisen pääkaupunkinaan Jerusalem puolesta.”
Kansallisten itsenäisyys- ja antikoloniaalisten liikkeiden ideologis-luokkaluonne on tietenkin tärkeä, mutta koko kysymyksen kannalta Palestiinan koloniaalisen miehityksen vastaisen vastarinnan ja kapinan oikeutus on olennaista. Kansakuntien itsemääräämisoikeus on kiistämätön oikeus ja Palestiinan kansallisen vapautuksen ja antikoloniaalisten voimien taistelu on oikeutettua niin sisällöltään kuin muodoltaan.
Palestiinan kansallisen vapautuksen ja antikoloniaalisten vastarinnan voimien taistelu on proletariaatin liittolainen taistelussa maailmanvallankumouksen puolesta
Aikamme keskeinen ristiriita on ristiriita riippuvaisten maiden ja siirtomaiden sorrettujen kansojen ja imperialistien välillä. Imperialistisen järjestelmän yleisen ja väistämättömän kriisin syventyminen kärjistää näiden maiden ja niiden sorrettujen kansojen ja imperialistien välistä ristiriitaa. Tämän ristiriidan ratkaisu sorrettujen kansojen ja kansakuntien eduksi syventää imperialistisen järjestelmän sisäisiä ristiriitoja ja loppujen lopuksi heikentää sitä. Näin sorrettujen kansojen ja kansakuntien imperialismin vastainen taistelu voimistaa proletariaatin taistelua. Tämän tosiasian takia Lenin, Stalin ja Mao Tse-tung, listatessaan ristiriitoja, jotka muodostavat imperialistisen järjestelmän, korostivat ristiriitaa imperialismin ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien välillä ristiriitana, joka leimaa aikakauttamme. Tämä on myös määritelmä, joka määrittää imperialismia vastaan taistelevien voimien kantaa suhteessa imperialistiseen järjestelmään ja näin kirkastaa, ketkä ovat proletariaatin liittolaiset. Kansalliset vapautusliikkeet ovat kansainvälisen kommunistisen liikkeen liittolaisia. Nämä kaksi voimaa täydentävät toisiaan taistelussa imperialismia vastaan. Meidän täytyy katsoa Palestiinan kansallista vapautustaistelua tästä näkökulmasta.
Tämä uusi sotatila Israelin valtion ja Palestiinan kansallisen vastarinnan välillä on uusi vaihe taistelussa oikean ja väärän välillä. Palestiinan kansallinen vapautustaistelu on historiallisesti ja poliittisesti oikeutettua. Sionistinen taantumus ja sen imperialistiset tukijat ovat väärällä puolella. Tässä tasitelussa maailman tietoinen proletariaatti ja sorretut kansat seisovat Palestiinan kansallisen vastarinnan rinnalla. Se tosiasia, että hyökkäys, joka sytytti tämän sodan, kohdistui osaksi myös israelilaisen sionismin siirtokuntiin ei muuta sitä, ”mikä on oikein”. Palestiina käy puolustussotaa, se on oikein ja sen sota on oikeutettua. Jos Palestiina voittaa tämän sodan Israelia vastaan, kansainvälinen proletariaatti ottaa sen vastaan, kuten Lenin sanoi, ”rakkaudella”.
Kolonisaatio tai puoli-kolonisaatio on imperialismin väistämätön tendenssi. Tämänhetkisessa ajanjaksossa tämä on jälleen voimakkaasti nähtävissä. Valtiot, valtavien velkojen kuormittamina, ovat pitäneet järjestelmää pinnalla tähän päivään saakka rahalla, jota todellinen talous ei kestä. Tämä järjestelmä on ollut vararikossa jo jonkin aikaa. Kuitenkin se jatkaa olemassaoloaan erityisesti riippuvaisten ja puolisiirtomaavaltioiden kautta. Tämän päivän alueellisten sotien intensiivisyys ja jatkuvuus, krooninen inflaatio, kasvavat ja tänään laajentuvat verot ovat kaikki osa tätä. On selvää, että nämä ilmiöt eivät ole imperialismista ja monopolistisen porvariston vararikkoisesta järjestelmästä riippumattomia. Näin ollen meidän tulee nostaa esille ja puolustaa kansakuntien oikeutta itsemääräämisoikeuteen periaatteena, jota täytyy puolustaa anti-imperialistisessa taistelussa. Meidän tietoisuutemme täytyy olla selkeä tässä asiassa.
On objektiivinen totuus, että riippuvaisten maiden ja siirtomaiden kansojen imperialistien vastaisen taistelun osatekijät osoittavat luokkien moninaisuutta ja sitä, että jokaisella luokalla on oma näkökulmansa ja erimielisyyksiä siitä, millainen luotavan yhteiskunnan tulisi olla. Se tosiasia, että proletariaatin ideologinen ja poliittinen linja ei ole vaikuttava tai määrävä tällaisissa taistelussa, ei muuta ongelman luonnetta kokonaisuudessaan.
”Kansallisten liikkeiden valtavan enemmistön epäämätön vallankumouksellisuus on yhtä suhteellista ja omalaatuista kuin eräiden kansallisten liikkeiden mahdollinen taantumuksellisuuskin. Kansallisen liikkeen vallankumouksellinen luonne imperialistisen sorron vallitessa ei suinkaan edellytä, että liikkeessä on ehdottomasti proletaarisia aineksia, että liikkeellä on vallankumouksellinen tai tasavaltainen ohjelma, että sillä on demokraattinen perusta. Afganistanin emiirin taistelu Afganistanin riippumattomuuden puolesta on objektiivisesti vallankumouksellista taistelua emiirin ja hänen asekumppaniensa monarkistisista mielipiteistä huolimatta, sillä tämä taistelu heikentää, hajoittaa, jäytää imperialismia (…)”(Stalin)
Sitä tosiasiaa, että muiden kuin proletariaatin ymmärrys anti-imperialismista, anti-imperialistisista taisteluista, imperialismin vastainen viha ja vastarinta ovat rajoittuneita ja niissä on epäjohdonmukaisuuksia, ei voida pitää esteenä suhteille, jotka olemme muodostaneet ja tulemme muodostamaan niiden kanssa. Se, mitä meidän täytyy tehdä tässä tilanteessa on täyttää johtotehtävämme näiden epäjohdonmukaisuuksien ylipääsemisessä. Tämä, kuten AIL:n ohjelma korostaa, ”kulkee käsi kädessä proletariaatin maailmankuvan tehoavuuden kanssa tässä taistelussa.”
Lenin tunnisti oikein taistelut kansallisen itsenäisyyden puolesta ja kapinat kolonialismia vastaan proletariaatin liittolaisvoimina kansainvälisen proletaarisen liikkeen maailmanlaajuisessa taistelussa imperialismin ja proletaaristen vallankumousten aikakaudella. Samalla tehtiin selväksi, että ”kansallinen ja siirtomaiden kansallinen kysymys” on vain toinen ulottuvuus, jossa luokkataistelu ruumiillistuu, ja on välttämätöntä ”saavuttaa yhtenäisyys” taistelussa imperialismia vastaan. Eräs imperialistisen järjestelmän olemassaolon ja selviytymisen pääasiallisista tukipylväistä on ”koloniaalisten ja riippuvaisten maiden ryöstäminen” ja varojen siirtäminen valtavissa määrin imperialistisiin maihin. Tässä kontekstissa kansainvälisen proletariaatin ja riippuvaisten maiden ja siirtomaiden kansojen viholliset ovat samat ja jotta voidaan taistella imperialismia vastaan, nämä voimat eivät voi valita vaan niiden on pakko rakentaa yhteinen vallankumouksellinen rintama imperialismia vastaan.
”Leninismi on paljastanut tämän huutavan epäsuhteen, murtanut muurin valkoisten ja mustien väliltä, eurooppalaisten ja aasialaisten väliltä, imperialismin «sivistyneiden” ja «sivistymättömien” orjien väliltä, ja näin yhdistänyt kansallisuuskysymyksen siirtomaakysymykseen. Siten kansallisuuskysymys on muuttunut yksityisestä ja valtion sisäisestä kysymyksestä yleiseksi ja kansainväliseksi kysymykseksi, yleismaailmalliseksi kysymykseksi riippuvaisten maiden ja siirtomaiden sorrettujen kansojen vapauttamisesta imperialismin ikeestä.
[…]
Leninismi on todistanut ja imperialistinen sota sekä Venäjän vallankumous ovat näyttäneet toteen, että kansallisuuskysymys voidaan ratkaista ainoastaan proletaarisen vallankumouksen yhteydessä ja pohjalla, että tie vallankumouksen voittoon Lännessä kulkee vallankumouksellisen liiton kautta siirtomaiden ja riippuvaisten maiden vapausliikkeen kanssa imperialismia vastaan. Kansallisuuskysymys on osa yleistä kysymystä proletaarisesta vallankumouksesta, osa proletariaatin diktatuurin kysymyksestä.” (Stalin)
”Tästä käy selväksi, että on kaksi maailmanvallankumousta. Toinen niistä on porvarillinen, kapitalistinen maailmanvallankumous; tämän vallankumouksen aika on jo kauan sitten mennyt, se päättyi jo ensimmäisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1914 ja varsinkin vuoden 1917 Lokakuun vallankumouksen tapahtuessa Venäjällä. Tästä hetkestä alkoi toinen maailmanvallankumous, proletaarinen, sosialistinen maailmanvallankumous. Tässä vallankumouksessa esiintyy päävoimana kapitalististen maiden proletariaatti ja sen liittolaisena ovat siirtomaiden ja puolisiirtomaiden sorretut kansat. Riippumatta siitä, mitkä luokat, mitkä puolueet ja mitkä sorrettujen kansojen yksityiset edustajat vallankumoukseen osallistuvat, riippumatta siitä, tajuavatko he sen vai eivätkö tajua, ymmärtävätkö he sen subjektiivisesti vai eivätkö ymmärrä, kun he esiintyvät imperialismia vastaan, tulee heidän vallankumouksensa osaksi proletaarista sosialistista maailmanvallankumousta ja heistä itsestään tulee sen liittolaisia.” (Mao Tse-tung, Uudesta demokratiasta)
Aikanamme, jolloin porvaristo on täysin taantumuksellinen, taistelut kansallisen vapautuksen puolesta ja kolonialismia vastaan ovat myös osa uusdemokraattisen vallankumouksen prosessia. Koska kolonialismin ja miehityksen prosessit aikakaudellamme eivät tapahdu imperialisteista riippumatta, jokainen antikoloniaalinen ja miehityksen vastainen taistelu sisältää objektiivisesti anti-imperialismia. Koska antikoloniaalisen ja miehittäjän vastaisen taistelun käyminen proletaarisella linjalla turvaa suoran ja johdonmukaisen uusdemokraattisen vallankumouksen prosessin, ja koska Palestiinan vastarinnan voimien taistelun osat keskittyvät pääasiassa miehittäjän vastaiseen taisteluun ja koloniaalisen tilanteen poistamiseen, tämän ongelman ratkaisu vastarinnan voimien eduksi kypsyttää kuitenkin myös olosuhteita uusdemokraattisen vallankumouksen prosessin edistymiselle.
”(…) jos tällaisella aikakaudella syntyy missä siirtomaassa tai puolisiirtomaassa tahansa vallankumous imperialismia, ts. kansainvälistä porvaristoa, kansainvälistä kapitalismia vastaan, niin se ei enää kuulu vanhojen porvarillis-demokraattisten vallankumousten tyyppiin, vaan se kuuluu uudentyyppisiin vallankumouksiin, se ei ole enää osa vanhaa, kapitalistista maailmanvallankumousta, vaan osa proletaarista, sosialistista maailmanvallankumousta. Sellaiset vallankumoukselliset siirtomaat ja puolisiirtomaat eivät voi enää olla maailman kapitalistisen vastavallankumouksen rintaman liittolaisia, niistä tulee sosialistisen maailmanvallankumouksen rintaman liittolaisia.”(Mao Tse-tung, Uudesta demokratiasta)
Palestiinan kansallinen vapautustaistelu on tuomittu voittamaan
“Nykyisenä imperialististen sotien ja maailmanvallankumouksen aikakautena ovat kiertämättömiä, kuten todisti Lenin, proletariaatin kansalaissodat porvaristoa vastaan, proletariaatin diktatuurin sodat porvarillisia valtioita ja maailman kapitalismia vastaan, sekä sorrettujen kansojen kansallis-vallankumoukselliset sodat imperialismia vastaan.” (Kominternin VI kongressi, 1928)
Anti-imperialisteina ja maailman vallankumouksellisina voimina olemme ennen kaikkea sodattoman maailman puolesta ja taistelemme tämän toteutumiseksi. Mutta tiedämme, että tämä ei tapahdu ilman, että tämä riiston ja barbarian järjestelmä, jossa elämme, lakkautetaan. Tästä syystä pysymme kaukana ”humanistisista” ja ”pasifistisista” näkokannoista ja tunnuksista ja näemme objektiivisten olosuhteiden, jotka luovat sotia, tuhoamisen välttämättömänä sotien lopettamiseksi. Siksi, määrittelemme asenteemme katsomalla objektiivisia olosuhteita ja ristiriitoja, joiden pohjalta sodat syntyvät ja sitä, mitä ristiriitoja ne pyrkivät ratkaisemaan.
Niille, jotka taistelevat luodakseen maailman ilman sotaa ja riistoa, kysymys on jokseenkin selkeä. Sotia tulee olemaan niin kauan, kunnes objektiiviset olosuhteet, jotka luovat sotia, se on luokkayhteiskunnan todellisuus, on poistettu. Tästä syystä ihmiskunnan tulee taistella luodakseen luokaton yhteiskunta. Tätä varten heidän täytyy organisoida työväenluokan ja sorrettujen vallankumouksellinen vastaväkivalta hallitsevien luokkien väkivaltaa vastaan ja taistella hävittääkseen hallitsevien riistävien luokkien voimat ihmiskunnan historiasta ikiajoiksi. Kuten Lenin sanoi; ”Vain sitten, kun olemme vihdoin syösseet vallasta, lyöneet ja pakkoluovuttaneet koko maailman eikä vain yhden maan porvariston, tulee sodista mahdottomia.”
Imperialistisen riiston ja ryöstön järjestelmän sisällä sotia käydään pääasiassa kahdella rintamalla: yhtäältä epäoikeutettuja sotia, jotka palvevat riiston järjestelmän jatkumista ja hyödyttävät sitä tai tätä riistävää luokkaa (tai luokkia), ja toisaalta sotia, jotka palvelvat sorrettujen, riistettujen ja tukahdutettujen työväenluokan ja sorrettujen kansojen etuja, siis oikeutettuja sotia. Olemme oikeutettujen sotien puolesta ja osa näitä sotia.
Leninin sanoin ”imperialismi on poliittista taantumusta”. Tästä syystä taistelu rauhan ja kansojen, naisten, kansakuntien ja luonnon vapauden puolesta täytyy nähdä osana vallankumouksellista sotaa imperialismia ja fasismia vastaan.
On jälleen toistettava, että tänä päivänä anti-imperialistinen taistelu liittyy läheisesti demokraattiseen taisteluun. Maailman mittakaavassa demokratian periaatteet ja arvot oat mädäntyneet porvariston käsissä ja taistelu demokratian puolesta ja ja johdonmukainen demokraattisuus ovat saavuttaneet yhtenäisyyden anti-imperialistisella luonteella. Tämä tarkoittaa, että proletaarisen demokratian arvot, periaatteet ja polittinen linja johdonmukaisine anti-imperialistisine luonteineen ovat yhä läheisempiä sorretuille kansoille.
Anti-imperialismi on sine qua non taistelulle demokratian puolesta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokaisen demokraattisen taistelun ja liikkeen täytyy olla loppuun asti johdonmukainen ja vallankumouksellinen. Tämä tarkoittaa vain, että jokainen demokraattinen taistelu sisältää anti-omperialistisen olemuksen, johon tarttumisesta sen kehittämiseksi ja yhdistämiseksi me olemme vastuussa.
Tie, jota anti-imperialistien täytyy seurata on tarttua intresseihin, jotka luovat säätelevät ratkaisua. Tässä tapauksessa on selvää, että puhumme vastuusta, joka keskittyy sorrettujen kansojen, jotka ovat toimijoita taistelussa demokratian puolesta, intresseihin. Demokraattisten oikeuksien saavuttaminen on mahdollista imperialismin vastaisen taistelun menestyksen myötä. Anti-imperialistisen taistelun tärkeys, syvyys, laajuus ja tarve määrittää taistelun demokratian puolesta laajuutta. Asian käsitteleminen kansainvälisellä tasolla on toinen tärkeä kysymys, jota täytyy korostaa. Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että olosuhteet anti-imperialistiselle taistelulle kansainvälisell tasolla ovat kypsyneet. Kansakuntien, joiden itsemääräämisoikeutta on loukattu ja joiden alueita on miehitetty, olemassaolo ja taistelut ovat mobilisoineet huomattavan joukon ihmisiä. Maailman edistykselliset kerrokset ovat tervehtineet taistelua imperialismin aiheuttamaa suurta tuhoa vastaan suurella raivolla ja sitkeydellä. Suvaitsemattomuus tätä taistelua kohtaan, erityisesti ”edistystyneissä demokratioissa” on vahva merkki intressien risteämisen luonteesta tilanteessa. Suvaitsemattomuus niin taistelua kuin vastahyökkäystä vastaan on selvää. Niiden, jotka loivat ongelman, intressit törmäävät yhteen niiden, jotka haluavat vallankumouksellisen ratkaisun esimerkiksi Palestiinan kysymykseen, intressien kanssa.
Palestiinan kansan ainoita todellisia ystäviä ovat ne miljoonien ihmisten joukot, jotka kielloista ja repressiosta huolimatta täyttävät kadut täynnä sionismin ja imperialismin vastaista henkeä jokaisessa maailman kolkassa. Vastustaen taantumuksellista herruutta, joka oikeuttaa Palestiinan eristystä ja sionismin toimittamaa joukkomurhaa ”tarinalla terrorismista”, kansan itsenäiset toimet seisovat Palestiinan rinnalla laskelmoimatta, he kirjailevat ”Eläköön vapaa Palestiina!” seinille kaikkialla ja nostavat korkealle Palestiinan tunnukset.
Palestiinan kansallinen vastarinta, joka ottaa voimakkaan, historiallisesti arvokkaan anti-imperialistisen taistelun muodon, on vielä loistokkaampi tänään. Viimeinen soihtu, joka valaisee tätä suuruutta on Al-Aqsan tulva. Al-Aqsan valaisemat Palestiinan taistelua ohjaavat piirteet loistavat yhä kirkkaina tänä päivänä. Nämä ovat piirteitä, joita kommunistit ovat toistuvasti valaisseet, selittäneet ja harjoittaneet kaikissa taisteluissaan. Nämä ovat piirteitä, jotka opettavat meille, kuinka voittaa.
Palestiinan vastarinnan voima ja menestys, sen laatu, joka järkytti yhdysvaltalaisen imperialismin ja sionismin kaikkia alueellisia laskelmia, on vipu sorrettujen kansakuntien ja kansanjoukkojen taistelulle. Voimattoman, saarretun, köyhän ja näivetetyn sorretun kansakunnan menestys imperialistista ja sionistista taantumusta, joka on mitä korkeimmin järjestäytynyt ja jolla on kaikki herruuuden välineet käytössään, joka on lähes sotakone, vastaan tulee olemaan esimerkki vapautustaisteluille. Se tosiasia, että tämä vastarinta syventää taistelua imperialistisesta hegemoniasta, tekee siitä avointa ja nostaa sen konfliktin tasolle, paljastaa tarpeen organisoida oikeutettuja ja vallankumouksellisia sotia taantumuksellista hegemoniaa vastaan. Palestiinan vapautuksen vastarinnan suuruus, päättäväisyys ja sitkeys paljastaa kaikki alueen taantumukselliset voimat ja nostaa sorrettujen tietoisuutta ja päättäväisyyttä taistella.
Elämme uutta kehityskulkua, jossa olemme tuomittuja voittamaan kaikkea imperialismia vastaan. Imperialismi on vararikossa oleva taloudellinen ja poliittinen järjestelmä, joka odottaa heittämistään historian romukoppaan. Kansoilla on voimakkaat käsivarret, joilla he nostavat tämän valtavan roskakasan. On meidän perustavanlaatuinen velvollisuutemme järjestäytyä, aseistaa itsemme ja osallistua taisteluun vallasta epäröimättä. Meidän tulee osoittaa täysi solidaarisuutemme Palestiinan kansalliselle vastarinnalle, korostaen, syleillen ja puolustaen epäröimättä jokaista siinä ruumiillistuvaa vallankumouksellista piirrettä. Tämä ei tule olemaan vain solidaarisuutta. Meidän tulee käydä myös aktiivista ja avointa taistelua maissamme Israelin sionismin kaikkia alueellisia ja kansainvälisiä jatkeita ja tukijoita vastaan. Israelia tukevat tai ruokkivat monin tavoin eri valtiot ja monet kansainväliset monopolit. Anti-imperialisteina meidän täytyy työskennellä tähdäteksemme tätä miehitystä ja joukkomurhaa tukevia ja ruokkivia tahoja maissa, joissa asumme. Voimme tehdä näin vain uskomalla kansojen voiman voittavan lopulta ja sen ohjaamana.
Anti-imperialistisen Liiton koordinaatiokomiteana, kutsumme kaikkia vallankumouksellisia, anti-imperialistisia, miehityksen vastaisia voimia tukemaan Palestiinan kansallista vapautustaistelua ja olemaan osa vastarintaa hinnalla millä hyvänsä. Meidän täytyy syleillä Palestiinan sorretun kansan taistelua Israelin sionismia, erästä imperialistisen järjestelmän muurinsärkijöistä, vastaan, vahvistaa vastarintaa ja osoittaa solidaarisuutemme konkreettisin teoin.
PALESTIINAN KANSALLISEN VAPAUTUKSEN VOIMIEN TAISTELU MIEHITYSTÄ JA KOLONIALISMIA VASTAAN ON OIKEIN JA OIKEUTETTUA!
IMPERIALISTIT JA KAIKKI TAANTUMUKSELLISET OVAT PAPERITIIKEREITÄ!
ELÄKÖÖN PALESTIINAN KANSALLISEN VAPAUTUKSEN VOIMIEN TAISTELU KANSALLISEN ITSENÄISYYDEN PUOLESTA!
ELÄKÖÖN SORRETTUJEN KANSOJEN OIKEUS ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTEEN!
ALAS IMPERIALISMI, ALAS ISRAELIN SIONISTIVALTIO!
Anti-imperialistisen Liiton Koordinaatiokomitea
Lokakuu 2024
