Viime viikolla presidentti Alexander Stubb vieraili Kiinassa. Vierailunsa aikana hän tapasi Xi Jingpingin ja muita kiinalaisen sosiali-imperialismin johtajia sekä piti luennon Tsinghuan yliopistolla Pekingissä.
Stubbin puheissa toistui Venäjä ja sen hyökkäyssodan Ukrainassa tuomitseminen. Hän vetosi Kiinaan, että sen tulisi harkita Venäjä-suhdettaan, mikäli se mielii ylläpitää suhteita Eurooppaan. Porvarillinen media nostikin vierailun keskeiseksi tavoitteeksi Kiinan ja Venäjän suhteisiin vaikuttamisen. Suomalainen imperialismi ei voi toki vaikuttaa kiinalaisen sosiali-imperialismin toimintaan, mutta Stubb toimikin tässä erityisesti EU:n ja Naton edustajana, pyrkien vaikuttamaan Kiinaan näiden imperialistien liittoumien kannalta edullisesti. Eräitä tällaisia, erityisesti Naton ja sitä johtavan Yhdysvaltojen kannalta keskeisiä kysymyksiä on Venäjän saarron tiukentaminen.
Stubbin mukana matkasi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah sekä 26 yrityksen edustajasta koostunut yritysvaltuuskunta, jota johti Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin ja johon kuului myös mm. Keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemi (kok.). Vierailulle keskeistä olikin siis edistää myös suomalaisten monopolien asemaa Kiinan markkinoilla tilanteessa, jossa imperialistien väliset ristiriidat kärjistyvät ja ne asettavat toisilleen erilaisia pakotteita, tulleja ja rajoituksia kaupan saralla: esimerkiksi hiljattain EU asetti kiinalaisille sähköautoille tulleja ja Kiina puolestaan aikoi kohdistaa vastatoimia eurooppalaisiin maataloustuotteisiin. Tässä kontekstissa Stubbin tehtävänä oli siis osaltaan myös edistää imperialistien diplomatiaa.
Tämän lisäksi vierailun tarkoituksena oli Stubbin, uuden presidentin, kannalta luoda henkilökohtaiset välit kiinalaisen sosiali-imperialismin johtajaan Xi Jinpingiin, mitä suomalaisen imperialismin presidentti olennaisesti tarvitsee hallitakseen.
Stubb keskusteli Xi Jinpingin kanssa useiden tuntien ajan maailman tilanteesta, esittäen näkemyksensä siis erityisesti EU:n ja Naton edustajana. Keskustelussa esiin nousivat erilaiset suunnitelmat rauhalle Ukrainassa, eli suunnitelmat ryöstösaaliin, Ukrainan, jakamiseksi imperialistien kesken. Tässä olennaisesti Yhdysvallat ja muut ”läntiset” imperialistit haluavat vaikuttaa Kiinaan niiden eduksi, mutta tämän lisäksi suomalainen imperialismi haluaa tietenkin myös pedata itselleen edullisia asemia saaliinjaossa. Lisäksi Stubb ilmaisi huolensa Pohjois-Korean sotilaista Ukrainassa, toivoen näin Kiinalta toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Lisäksi keskusteluissa esiin nousi sota Lähi-idässä, missä myös ”läntiset” imperialistit toivovat Kiinan vaikuttavan niiden eduksi esimerkiksi toimimalla rauhanvälittäjänä. Kyse on siis imperialistien välisestä vehkeilystä maailman uudelleenjakamiseksi, petojen välisestä saaliinjaosta.
Merkittäviä sopimuksia suomalaisille monopoleille
Kiina on kohtuullisen merkittävä markkina suomalaisille monopoleille. Vuonna 2021 tavaroiden ja palveluiden viennistä 5 % suuntautui Kiinaan ja Kiina oli viidenneksi merkittävin vientimarkkina. Business Finlandin mukaan Suomi on kuitenkin menettänyt suhteellista markkinaosuuttaan Kiinassa merkittävästi, enemmän kuin muut ”länsimaat”. Samassa selvityksessä todetaan myös, että viennin osalta Suomi ei ole onnistunut pärjäämään kilpailijoilleen, kuten Ruotsille ja Tanskalle. Business Finlandin mukaan ”haasteet” Kiina-viennissä heijastavat suomalaisen imperialismin viennin ongelmia yleisesti, ja se suosittaa toimia tavara- ja palveluviennin edistämiseksi. Kysymys on siis osaltaan imperialistien välisestä kilpailusta. Vuoden 2023 maakatsauksessa Keskuskauppakamari puolestaan tunnistaa useita Kiinaan liittyviä riskejä ja toteaa toimintaympäristön olevan yllätyksellinen ja moniuloitteinen, mutta samanaikaisesti tässä katsauksessa suhtaudutaan optimistisesti Kiinan markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin suomalaisille monopoleille.
Suomalaisen imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin välisen kaupan kannalta merkittäviä vierailun tuloksia olivat 15 päivän viisumivapaus, joka vastaa useiden muiden Euroopan maiden kanssa viime vuoden aikana tehtyjä sopimuksia. Vierailun aikana solmittiin myös useita yhteisymmärryssopimuksia maitokorvikkeisiin, luomutuotantoon ja eläinproteiiniin liittyen. Vierailulla sovittiin myös vientiluvasta suomalaiselle siipikarjan lihalle, mistä monopolit HKFoods ja Atria kiittelivät Stubbia kovasti. Nämä monopolit vievät jo ennestään sianlihaa Kiinaan. Nämä maataloustuotteiden vientiä edistävät sopimukset ovat keskeisiä, sillä niiden avulla suomalainen imperialismi voi osaltaan turvata monopoliensa aseman Kiinan markkinoilla.
Lisäksi Stubb puhui vapaakaupan puolesta, mikä osaltaan sopii suomalaisen imperialismin intresseihin, sillä jatkuvasti kiihtyvä imperialistien välinen kilpailu ja tätä seuraava vapaakaupan romuttaminen voimakkaimpien imperialistien toimesta haittaa sen pyrkimyksiä. Lisäksi kyseessä saattoi olla myös viesti siitä, että suomalainen imperialismi haluaa tehdä yhteistyötä Kiinan kanssa ja ”ymmärtää” sitä – pidättäytyihän se äänestämästä esimerkiksi EU:n kiinalaisia sähköautoja koskevista tullimaksuista.
Maailman ainoa hegemoninen supervalta jenkki-imperialismi puhuu jatkuvasti Kiinan uhasta. Kiina pyrkii kehittymään supervallaksi, mutta vielä se ei sitä ole: vaikka se on merkittävä toimija maailmankaupassa, se on sotilaallisesti ja poliittisesti toissijaisessa asemassa verrattuna jenkki-imperialismiin ja myös ydinasesupervaltaan Venäjään. Jenkki-imperialismille on kuitenkin tärkeää hankaloittaa Kiinan pyrkimyksiä. Eurooppalaisten imperialistien täytyy enemmän tai vähemmän vastahakoisesti suostua tähän, mistä esimerkiksi EU:n hiljattain Kiinalle määräämät sähköautotullit ja niistä käyty äänestys kertovat. Tässä esimerkiksi Saksa äänesti vastaan, siinä missä suomalainen imperialismi tasapainoili ja jätti kokonaan äänestämättä. Useat eurooppalaisten imperialistien johtajat ovat myös vuoron perään matkanneet Kiinaan turvaamaan omien monopoliensa asemaa. Kyse ei ole siis mistään ”arvoista”, vaan puhtaasti imperialististen monopolien intresseistä.
Suomalainenkin porvaristo puhuu Kiinan riskeistä, mutta samanaikaisesti nähdään, että Kiinan suhteen ei kuitenkaan haluta sulkea täysin ovea, vaan samalla, kun vannotaan uskollisuutta jenkki-imperialismille ja ”läntisille arvoille”, pyritään edistämään vehkeilyä myös kiinalaisen sosiali-imperialismin kanssa. Yhdysvaltojen vahvuus on suomalaisen imperialismin silmissä tietenkin sen asema ainoana hegemonisena supervaltana, kiinalainen sosiali-imperialismi puolestaan on sille kiinnostava johtuen sen asemasta taloudessa. Pienenä imperialistina suomalainen imperialismi haluaa vehkeillä molempien kanssa hyötyäkseen.
