Nytkis ry:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan neljäsosa suomalaisista alle 35-vuotiaista miehistä ajattelee, että nainen voi ansaita itseensä kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään. Kyselytutkimuksessa erityisesti nuoret miehet ilmaisivat eniten naisvihamielisiä asenteita. He myöskin vastasivat esimerkiksi avokysymyksiin eniten tavoilla, joissa ilmaistiin naisvihamielisiä asenteita ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähättelyä ja oikeuttamista.
Porvarillisessa mediassa on julkaistu uutisia ja kannanottoja, joissa on rynnätty esittämään teorioita sille, miksi tulos ei voi pitää paikkansa. Eihän nyt Suomessa, tasa-arvon mallimaassa, voi olla tällaista? Ehkäpä miehet eivät ymmärtäneet tutkimuskysymystä oikein? Entä miehet – miksi ei puhuta miehiin kohdistuvasta väkivallasta? Eräässä HS:n kommentissa on otettu esille Väestöliiton tutkimus, jossa miehet kertovat kokeneensa enemmän väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Väestöliiton tutkijat ovat itse suhtautuneet tulokseen varauksellisesti, sillä se ei vastaa aikaisempaa tutkimusta, ja ovat esittäneet, että tulos saattaa johtua siitä, että on kysytty nykyistä parisuhdetta eikä koko elämän aikana koettua väkivaltaa. Patriarkaatti vaikuttaa myös siihen, miten väkivalta koetaan. Kaikki naiset eivät ehkä osaa tunnistaa miehensä tekemää väkivaltaa väkivallaksi, kun taas naisen tehdessä väkivaltaa se tunnistetaan siksi. Yhtä kaikki, näin porvarillinen media pyrkii kääntämään keskustelun siihen, oliko tutkimuskysymys hyvä vai huono, ja toisaalta miesten ja naisten väliseen vastakkainasetteluun, sen sijaan, että keskusteltaisiin itse aiheesta – naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja patriarkaatista, joka ylläpitää sitä, sillä oli tutkimus itsessään hyvä tai huono, on tosiasia, että Suomessa esiintyy patriarkaalista väkivaltaa.
Vertailututkimusten mukaan Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Yleisesti Pohjoismaat, jotka ovat mukamas hyvin tasa-arvoisia maita, ovat väkivaltaisempia naisille kuin muut Euroopan maat. Yhtäältä tuloksiin saattaa vaikuttaa se, että näissä maissa kynnys ilmoittaa poliisille tai tunnistaa väkivalta on matalampi. Silti tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että suurin osa väkivallasta jää edelleen piiloon. Tutkimuksissa on huomattu, että naiset kokevat useammin väkivaltaa kumppanin taholta kuin miehet ja he kohtaavat myös toistuvampaa ja vakavampaa väkivaltaa kuin miehet, jotka kohtaavat useimmin kertaluontoista väkivaltaa. Pari- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 75 % oli naisia vuonna 2021. 60 % naispuolisista henkirikosten uhreista tuli nykyisen tai entisen kumppanin surmaamaksi. Tämä kertoo siitä, että patriarkaalinen väkivalta on systemaattista ja laajalle levinnyttä, eikä kyse ole yksittäisistä riitatilanteista tai vastaavista, vaan väkivallasta, joka kumpuaa käsityksestä naisesta miehen palvelijana. Tässä näkyy myös se, että porvarillinen avioliitto ei ole todellisuudessa vapaa tai tasa-arvoinen. Väkivaltaa tapahtuu usein erotilanteissa tai entisen kumppanin taholta.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähättelevät asenteet ovat siis yleisiä erityisesti nuorten miesten keskuudessa. Samalla nuoret naiset kokevat myös paljon patriarkaalista väkivaltaa. UN Womenin kyselytutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisnaisesta on kokenut seksuaalista häirintää elämänsä aikana, erityisesti nuoruudessaan. Tilastokeskuksen julkaisemien tuoreiden tutkimustulosten mukaan puolet 16-25 vuotiaista naisista on joutunut fyysisen väkivallan, väkivallalla uhkaamisen tai seksuaaliväkivallan uhriksi. Viidesosa on kokenut vakavaa väkivaltaa tai raiskauksen. 18-25 vuotiaat naiset kokevat väkivallalla uhkailua useammin nykyisen tai entisen kumppanin taholta kuin muiden. Vakavaa väkivaltaa kumppanin tekemänä on kokenut kuusi prosenttia ja kumppanin raiskaamaksi on tullut seitsemän prosenttia 18-25-vuotiaista naisista. Muun kuin kumppanin raiskaamaksi on tullut 10 prosenttia. Voidaan pohtia, kuinka moni kumppaninsa raiskaamaksi tullut ymmärtää kyseessä olevan raiskauksen – raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta 1990-luvulla. Muuta seksuaaliväkivaltaa, kuin raiskauksen tai sen yrityksen, on kokenut 42 % nuorista naisista parisuhteen ulkopuolella. Naisvihamieliset asenteet ja seksuaalinen häirintä ovat lisääntyneet kouluissa. Esimerkiksi Tyttöjen talot kertovat, että asenteet seksuaalista häirintää ja naisvihaa kohtaan ovat arkipäiväistyneet. Heidän kokemuksensa on myös, että nuoret eivät aina ymmärrä, että kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Jokainen nainen varmasti tietää, millaista on olla yläasteella. Koronapandemia ja Marinin ”feministihallituksen” asettamat rajoitukset myös vaikuttivat lisääntyneeseen lähisuhdeväkivaltaan, ja yhä useammat 8.-9. luokkalaiset tytöt kertoivat tutkimuksissa vuonna 2022 perheenjäsenten välisestä väkivallasta. Myös seksuaalinen häirintä lisääntyi nuorten keskuudessa, mikä on ilmausta imperialismin yleiskriisin syvenemisestä.
Imperialismin mädäntyminen, joka heijastuu sen ylärakenteeseen, sen ideologinen rappio, vaikuttaa myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Erityisesti internetissä nuoret altistuvat raa’alle pornolle, yhä nuorempia tyttöjä seksualisoidaan ”voimaantumisen” nimissä, identiteettipolitiikka ja postmodernismi edistävät naisten ja miesten välistä vastakkainasettelua, prostituutiota ihannoidaan ”vapauden” nimissä, joitakin ilmiöitä mainitaksemme. Tästä ideologisesta rappiosta kertovat osaltaan nuorten miesten lisääntyvät naisvihamieliset asenteet. Nämä ajatukset ovat täysin porvarillisia, kuolevan yhteiskunnan ajatuksia, ja ne eivät vastaa proletariaatin todellisuutta.
Kuitenkin Nytkis ry:n tutkimuksessa 84 % miehistä oli sitä mieltä, että miesten täytyy ottaa enemmän vastuuta naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Näin totesi myös esimerkiksi pääministeri Orpo reaktiona tutkimukseen. Todellisuudessa ei ole kuitenkaan kyse vain asenteista tai miesten toiminnasta. Patriarkaattia, joka on syntynyt yksityisomistuksen myötä, ei voida murskata imperialismin sisällä. Päin vastoin, porvarillinen feminismi muuttuu aina vain yhä korruptoituneemmaksi. Patriarkaatti uusintaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Engels on osoittanut meille mestarillisesti analysoimalla perheen kehitystä, että yhteiskunnallisen tuotannon kehitys on luonut edellytykset naisen vapautumiselle, sillä se on tuonut naiset osaksi yhteiskuntaa, osaksi proletariaattia. Omistuksen yhteiskunnallistaminen murskaa viimeisetkin edellytykset naisen sorrolle, murskaten nykyisenlaisen patriarkaalisen yksityisperheen ja vapauttaa naisen olemaan täysivaltaisesti osa yhteiskuntaa siinä, missä miehetkin. Patriarkaalista väkivaltaa ei voida lopettaa naisten katsoessa passiivisesti vierestä, heidän täytyy itse järjestäytyä proletariaatin, kaikkein edistyneimmän luokan, ideologian johdolla ja taistella itse vapautuksensa puolesta väkivaltaisessa vallankumouksessa rinta rinnan veljiensä kanssa.
