SAK:n alaiset keltaiset ammattiliitot kertoivat viime keskiviikkona yhteisestä palkankorotusvaatimuksestaan, joka on yhteensä 10 % kahdelle vuodelle jaettuna. Liitot perustelevat palkankorotusvaatimusta ostovoiman heikkenemisellä ja sillä, että Suomen talous piristyisi. SAK:laisista liitoista Teollisuusliitolla on tällä hetkellä käynnissä neuvottelut usealla alalla. Teknologiateollisuuden alan työehtosopimuksia päättyy marraskuussa ja kemianteollisuuden joulukuussa. Tällöin on myös mahdollisuus lakkoihin.
Yleensä palkankorotusvaatimuksista ei ole kerrottu tällä tavalla julkisuuteen. Syy on selvä: SAK haluaa viestittää työläisille, että se välittää heidän vaatimuksistaan keskellä talouskriisiä, että se lähtee taistelemaan niistä, ja taistelun tuoksinassa se joutuu tekemään ns. ”raskaita uhrauksia” ja lopputulos on lattea kompromissi porvariston eduksi, mutta sentään saatiin jotain. Kyse on siis samasta kuin SAK:n aikaisemmassa ”lakkopommissa”, jossa pidettiin paljon meteliä ja uhottiin kaikenlaista, mutta todellisuudessa petettiin työläiset ja lietsottiin pessimismiä. Samalla samanlaista avausta ei ole tehty tekstikysymyksistä, mikä tarkoittaa, että huomio on palkkavaatimuksissa. Oletettavasti tekstikysymyksissä ei ole siis luvassa mitään erityisen tärkeää, mutta samalla, kun keltaiset liitot keskittyvät vääntämään palkkavaatimuksen puolesta, ne saavat myös syyn tehdä myönnytyksiä tekstikysymyksissä.
Olemme kirjoittaneet aiheesta aiemmin:
Liittojen yhteisessä avauksessa on kysymys pyrkimyksestä keskitettyyn palkkamalliin, ja erityisesti sellaiseen, jossa keskitetyt palkkaratkaisut keskittyisivät joillekin harvoille ”mahtiliittojen” aloille. Vientialojen liitot ja niiden nyt käynnissä olevat neuvottelut näyttävät suuntaa sille, miten käy palkkavaatimukselle. Yleisesti porvaristo on tyrmännyt palkkavaatimukset itsessään. Osa porvaristosta on kiitellyt avausta keskitetystä sopimisesta, esimerkiksi Teknologiateollisuuden työnantajien Jarkko Ruohoniemi, vaikka hänkin on tyrmännyt itse palkankorotukset. Hän on korostanut, että on hyvä, että muut liitot sitoutuvat vientiliittojen palkankorotuksiin. Samalla osa porvaristosta ei ole mielissään keskitetystä sopimisesta, mutta paikallista sopimista kehitetäänkin edelleen. Tavoitteena on siis suurin mahdollinen joustavuus porvaristolle: keskitettyjä sopimuksia vientialojen johdolla keskeisillä aloilla ja sen rinnalla paikallista sopimista. Tämä tarjoaa ”työrauhaa” ja ”vakautta”, siis tukahdutetaan luokkataistelua. SAK:n ”mahtiliitot” puolestaan säilyttävät kasvonsa ja asemansa työmarkkinajärjestelmässä.
Suomessa niin keltaiset ammattiliitot kuin työnantajaliitot ovat useasti viitanneet eri tavoin Saksan IG Metallin palkankorotuksiin ikään kuin ”viitekehyksenä”. Porvaristo on esimerkiksi vedonnut, että 10 % Suomessa on epärealistinen, saivathan Saksan metallityöläisetkin vain 5,1 % korotukset kahdelle vuodelle (huhtikuussa 2025 2,0 % ja huhtikuussa 2026 3,1 %). Dem Volke Dienen on kommentoinut näitä neuvotteluja todeten, että IG Metall osoitti jälleen, miten se palvelee porvaristoa. Todellisuudessa IG Metall ei ole voittanut yhtään mitään neuvotteluissa: inflaatio syö tosiasiassa palkankorotukset, ja reaalipalkat eivät siis nouse. Saksan metalli- ja sähköalojen työläiset ovat osoittaneet valmiutensa taistella IG Metallin lyhyissä työnseisauksissa ja mielenosoituksissa, joihin otti osaa satoja tuhansia työläisiä. Palkankorotukset on siis tarkoitettu rauhoittelemaan mielialoja ja Sosiaalidemokraattien äänestäjäkuntaa vaaleja ajatellen. Kuten Suomessa, myös Saksassa keltaiset ammattiliitot korostavat sikäläistä ”kolmikantaa” (Sozialpartnerschaft) tärkeänä yhteiskunnallisen vakauden luojana – niille tärkeintä on vakaus ja työrauha, rauha riistäjille työläisten etujen kustannuksella. Näin toimii myös SAK Suomessa. Näemme, miten se jälleen kerran lähtee soitellen sotaan, hämätäkseen, levittääkseen pessimismiä ja tehdäkseen kompromissin riistäjien eduksi. Samanaikaisesti joukkojen olot kurjistuvat entisestään, minkä näemme myös laskevasta ostovoimasta.
