Porvaristo puhuu jälleen sotilasmenojen kasvattamisesta. Eräs perustelu, jonka esimerkiksi Helsingin Sanomat nostaa esille pääkirjoituksessaan, on Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi – johtuen Trumpin ”arvaamattomuudesta” ja sanomisista, Suomen ja Euroopan on otettava itse vastuu puolustuksestaan. Tämä seuraa todellisuudessa jo käynnissä olevaa asetuotannon ja sotilasmenojen kasvattamista osana ristiriitojen kärjistymistä maailmassa. Naton odotetaan asettavan sotilasmenojen tavoitteeksi jäsenilleen 2,5–3 % BKT:sta. Suomen sotilasmenojen osuus on tähän mennessä ollut 2,3 % BKT:sta. Tämä on kuitenkin pitkälti suurten kalustohankintojen ansiota. Nyt kysymys onkin, miten sotilasmenot pidetään tällä ja korkeammalla tasolla tulevaisuudessakin. Marraskuun alussa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok) sanoi, että täytyy varautua siihen, että menoja on nostettava nopeastikin 3 %:iin. SDP:n Mia-Petra Kumpula-Natrin mukaan 3 %:sta on tulossa niin Suomen kuin muiden EU-maidenkin tavoite. Tämän lisäksi myös esimerkiksi SDP:n Lindtman on todennut, että sotilasmenojen tulee olla 2,5 % BKT:sta. Helsingin Sanomat arvioikin, että sotilasmenojen kasvattamiselle on löydettävissä konsensus eduskunnassa. Ongelma on lehden mukaan se, miten tämä perustellaan kansalle keskellä syvenevää talouskriisiä ja leikkauslistoja.
Sotilasmenojen kasvattamisen lisäksi porvariston taantumuksellisten ”Puolustusvoimien” komentaja Janne Jaakkola on nostanut keskusteluun irtautumisen Ottawan sopimuksesta, joka kieltää maamiinat, sen jälkeen, kun Yhdysvallat antoi luvan toimittaa Ukrainalle jalkaväkimiinoja. Puolustusministeri Häkkänen sanoo, että asiasta on tarkoitus tehdä selvitys talven aikana. Kaikki eduskuntapuolueet, myös Vasemmistoliitto, ovat toivottaneet keskustelun asiasta tervetulleeksi jossain muodossa, vaikka ainakin Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät kannata irtautumista sopimuksesta ja esimerkiksi SDP haluaa keskustella puolueen sisällä kannastaan. Myöskään Kokoomuksella ei ole kantaa asiaan. Suomi olisi ainoa EU-maa, joka olisi tähän asti irtautunut sopimuksesta. Vallankumouksellisille kysymys ei ole kiinnostava kuitenkaan siitä syystä, että maamiinat olisivat jotenkin erityisen kamalia aseita – tiedetään, että imperialistit viis veisaavat ”ihmisoikeussopimuksista” ja siviilien kärsimyksestä, varsinkin mitä tulee vallankumouksellisen taistelun tukahduttamiseen, eivätkä aseet ole ratkaiseva tekijä sodassa. Kun asia on myöskin ”selvityksessä”, ei tämä vielä sinänsä tarkoita, että sitä valmisteltaisiin tosissaan. Osaltaan pienenä imperialistina suomalainen imperialismi haluaa kunnioittaa ”sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää”. Uudelleen henkiin herätelty keskustelu Ottawan sopimuksesta irtautumisesta ja se, että kaikki puolueet haluavat keskustella asiasta jollain tasolla, kertoo kuitenkin osaltaan suomalaisen imperialismin militarisoitumisen kiihtymisestä. Tämä on linjassa suomalaisen imperialismin ”arvopohjaisen realismin” kanssa, jossa kyllä puhutaan korulauseita kansainvälisistä laeista, mutta on ”realismin” nimissä valmis rikkomaan niitä tarpeen vaatiessa (esim. käännytyslaki). SDP:n reaktio vaikuttaa siltä, että voidaan pitää mahdollisena, että Ottawan sopimuksesta todella irtauduttaisiin.
Viime viikolla Suomessa alkoi myös Freezing Winds -sotaharjoitus, joka on suurin laatuaan koskaan ja kestää tämän viikon perjantaihin saakka. Harjoituksessa eri Nato-maiden laivastot harjoittelevat toimintaa Itämerellä. Hiljattainen epäilty Saksan ja Suomen välisen tietoliikennekaapelin sabotaasi on nostanut jännitteitä Itämerellä ja Nato ilmoittikin sotaharjoituksen tiedotustilaisuudessa tehostavansa merenalaisen infrastruktuurin valvontaa. Sotaharjoitusten lisäksi yhdysvaltalaiset pommikoneet partioivat säännöllisesti Suomen ilmatilassa. Nämä kaikki osoittavat Naton sotilaallisen läsnäolon kasvua.
Jälleen julkiseen keskusteluun on nostettu myös naisten pakollinen asepalvelus. SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto, Kokoomus ja RKP puoltavat sen toteuttamista ja tätä tullaan kenraalimajuri Rami Saaren mukaan tarkastelemaan viiden vuoden sisällä, sillä ikäluokat pienevät jatkuvasti. Suomen armeijalla on myös käynnissä kampanja, jonka tarkoitus on rekrytoida lisää naisia vapaaehtoiseen palvelukseen. Naisille järjestetään MPK:n ja asevoimien kanssa yhteistyössä toteutettavia ”Nasta”-harjoituksia, joista esimerkiksi brittiläinen The Guardian hiljattain uutisoi kursseina, joilla valmistellaan naisia sotaan Venäjää vastaan. Ilta-Sanomat kuitenkin väittää, että kurssit eivät ole sotilaskoulutusta, koska niillä ei käytetä aseita tai arvonimiä. Kuitenkin kaikin muin puolin kyse on sotilaskoulutuksesta eikä suinkaan mistään metsäretkestä.
Lenin kirjoitti vuonna 1916 (keskellä imperialistista maailmansotaa) ”Proletaarisen vallankumouksen ohjelmassa”:
”Tänään imperialistinen porvaristo militarisoi koko kansan, myös nuorison. Huomenna se kaiketi ryhtyy militarisoimaan naisia. Tämän johdosta meidän on sanottava: sitä parempi! Pikemmin eteenpäin! Mitä pikemmin, sitä lähempänä on aseellinen kapina kapitalismia vastaan. Voisivatko sosialidemokraatit antaa nuorison y.m. militarisoimisen pelästyttää itseään, jos he eivät unohda Kommuunin antamaa esimerkkiä? Se ei ole „elämästä irrallista teoriaa” eikä haave, vaan tosiasia. Ja olisi tosiaankin jo kerrassaan huono juttu, jos sosialidemokraatit alkaisivat kaikista taloudellisista ja poliittisista tosiasioista huolimatta epäillä sitä, että imperialismin kauden ja imperialististen sotien täytyy kiertämättömästi johtaa tällaisten tosiasioiden toistumiseen.
Eräs Kommuunin porvarillisista havainnoitsijoista kirjoitti toukokuussa 1871 eräässä englantilaisessa lehdessä: „Jos Ranskan kansakunta muodostuisi yksinomaan naisista, niin kuinka hirvittävä kansakunta se olisikaan!”. Naiset ja lapset 13-vuotiaista alkaen taistelivat Kommuunin aikana rinnan miesten kanssa. Toisin ei voi olla myöskään tulevaisuudessa taisteltaessa porvariston kukistamiseksi. Proletaarinaiset eivät tule katsomaan passiivisina sivusta, kun hyvin-aseistautunut porvaristo alkaa ampua huonosti-aseistautuneita tai aseettomia työläisiä. He tarttuvat aseisiin, kuten vuonna 1871, ja nykyisistä pelotelluista kansakunnista — oikeamminkin nykyisestä työväenliikkeestä, jota opportunistit ovat hajottaneet enemmän kuin hallitukset, kehkeytyy varmasti, ennemmin tai myöhemmin, mutta kehkeytyy aivan varmasti vallankumouksellisen proletariaatin kansainvälinen „hirveiden kansakuntien” liitto.”
Aika ajoin nouseva keskustelu naisten asepalveluksesta osoittaa suomalaisen imperialismin epätoivoista tarvetta laajentaa militarisaatiota. Huomaamme, että myös esimerkiksi Vasemmistoliitto on tässä mukana – onhan niin edistyksellistä, että myös naiset saavat palvella suomalaista imperialismia ase kädessä! Kuitenkin suomalaisen imperialismin militarisaation vastustajien on tärkeää pitää mielessä, että sen sijaan, että kauhistellaan, kuinka jopa ”elämän suojelijat ja luojat”, naiset, (tämä on ikivanhan taantumuksellisen teesin ”alempiarvoisesta naisluonnosta” toistamista ja sen väittämistä, että kotiorjan asema on naiselle luonnollinen ja tavoiteltava olosuhde eikä tulosta nykyään aikansa eläneestä luokkayhteiskunnasta!) opetetaan tappamaan, tulisi suhtautua kuten Lenin ja painottaa, että kysymys on aseiden kääntämisestä porvaristoa vastaan. Historia on osoittanut useita kertoja todeksi sen, mitä hän sanoi tuolloin perustuen Pariisin Kommuunin kokemuksiin.
Naisten pakollinen asepalvelus mahdollistaisi porvaristolle suuremman valinnan mahdollisuuden varusmiespalvelukseen otettavien suhteen. Porvaristo ei ehdoin tahdoin halua ojentaa proletariaatille aseita sitä itseään vastaan, vaan se haluaa seuloa itselleen suotuisat ainekset. Laajempi seulonta vastaisi tähän sekä myöskin siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat ja ylipaino on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Samanaikaisesti keskellä kärjistyviä ristiriitoja porvariston on myös militarisoitava koko kansaa ja lietsottava ”isänmaallisuutta” ja ”maanpuolustustahtoa”, mitä osaltaan laajempi osallistuminen asepalvelukseen palvelisi. Se kehittää siis voimakasta propagandaa rauhanaikana sekä sellaisia mekanismeja, kuten suojeluskunnat ja vastaavat, valvomaan armeijan moraalia sotatilanteessa.
Jo nyt joukkojen militarisaatiota ja aivopesua toteutetaan monilla tavoin. Huomaamme sen selvästi lukiessamme erilaisia porvarillisia medioita. Esimerkiksi hiljattaisen Liettuassa tapahtuneen lentokoneonnettomuuden yhteydessä useat eri porvarilliset uutissivustot ovat ennättäneet julkaisemaan spekulaatiota ja vihjauksia Venäjän sabotaasista – josta ei missään vaiheessa ollut viitteitä. Hiljattain julkaistiin myös verkko-opas, jossa annetaan ohjeita poikkeustilanteessa toimimiseen. Poikkeustilanteiksi on tässä luokiteltu kaikki sähkökatkoista ja myrskyistä terrorismiin ja sotaan. Kansalaisia kehotetaan varaamaan kotiinsa tarvikkeita poikkeustilanteen varalta ja esimerkiksi keskustelemaan oppaan sisällöstä lasten kanssa. Samanlaisia oppaita tai päivitettyjä ohjeita on julkaistu viime vuosina mm. Saksassa, Ruotsissa ja Norjassa, osoittaen laajempaa militarisaation ja imperialismin kriisin syvenemistä.
Samalla, kun vallankumouksellisten tulee jyrkästi torjua imperialistien ajama kiihtyvä militarisaatio, eivät he pelkää sen edessä. He tietävät, että se on vain merkki imperialismin kiihtyvästä mätänemisestä, kuolevan järjestelmän ja sen hallitsevien luokkien yrityksestä estää väistämätöntä tuhoaan aseistautumalla hampaisiin asti samalla, kun kaikki illuusiot imperialismin luonteesta rapistuvat joukkojen silmissä. Sellaista asetta ei voida kuitenkaan keksiä, jolla voitaisiin muuttaa riistävän, aikansa eläneen järjestelmän todellisuutta toiseksi. Joukot ovat kyllästyneitä siihen, että porvaristo sivuuttaa heidän vaatimuksensa, mutta rahaa löytyy aina militarisaatioon. Nato-jäsenyyskään ei ole tuonut luvattua turvallisuudentunnetta, vaan vain lisännyt sodanlietsontaa. Militarisoimalla joukot imperialistit tosiasiassa luovat otolliset olosuhteet vallankumoukselle. Kyse on siitä, tarttuvatko vallankumoukselliset tehtäviinsä vai eivät.
