Julkaisemme tämän lisäksi piakkoin kuvaraportin mielenosoituksesta sekä englanninkielisen käännöksen tästä analyysistä.
We in addition to this, we will shortly publish a photo reportage from the demonstration as well as an English translation of this analysis.
Perinteisenä toimintapäivänä 6. joulukuuta järjestettiin viime vuosien tapaan kolme mielenosoitusta: fasistinen Suomi Herää (SH) ja fasistien johtama ”kansallismielinen” 612-soihtumarssi sekä antifasistinen Helsinki ilman natseja (HIN). Poliisin mukaan HIN:iin osallistui 1000–1500 henkeä, 612:een 400–500 ja SH:hon 300. HIN:n oman tiedotteen mukaan siihen osallistui 2000 ihmistä. Lukumäärät vastaavat oleellisesti viime vuosia. On huomionarvoista, että viime vuosista poiketen fasisteihin kohdistui suuri julkinen kiinnostus johtuen perussuomalaisen kansanedustaja Teemu Keskisarjan osallistumisesta 612:een.
Poliisi oli jo etukäteen ilmoittanut julkisuuteen, että HIN ei saa kokoontua Töölöntorilla, koska 612 oli varannut paikan ensiksi, ja se oli ilmoittanut, että HIN saisi kokoontua Taivallahden aukiolle. Viime vuonna poliisi oli väkivalloin hajottanut HIN:n ja pidättänyt yli 50 mielenosoittajaa. Tämän vuoden mielenosoituksessa poliisi ilmaisi selvin sanoin ja useaan kertaan kovaäänisillä: ”Poliisi määrää mielenosoituksen päättymään. Väkijoukon tulee hajaantua.” Se myös tehosti vaatimustaan uhaten voimankäytöllä ja pidätyksillä.
Tästä huolimatta laajat HIN:ään osallistuneet joukot eivät totelleet, vaan jatkoivat HIN:n ylläpitämistä ja pitivät kiinni antifasistisesta kannastaan, eikä poliisi onnistunut hajottamaan mielenosoitusta. Mieliala mielenosoituksessa oli voimakkaan poliisivastainen. Yleisimpiä huutoja olivat sellaiset kuin ”poliisi suojelee natseja”. Mielenosoittajat tekivät kunniaa ja osoittivat tukensa poliisivastaisessa taistelussa pidätetyille tovereilleen, kun pidätysbussi lähti liikkeelle.
On erityisen tärkeä fakta, että poliisi ei onnistunut saavuttamaan tavoitetta HIN:n hajottamisesta, sillä julkisuudessa se vaikenee tuosta ja keskittyy toissijaiseen kysymykseen: ”Onnistuimme suunnitelmassa, eli saimme pidettyä ryhmät erossa toisistaan.” Tarkalleen ottaen poliisin päätavoite oli 612:n kokoontumisoikeuden turvaaminen, mikä palvelee fasisteja ja demokraattisten oikeuksien kumoamista, ja tämän päätavoitteensa yhteydessä se asetti tavoitteen HIN:n hajottamisesta (koska se ei suostunut Taivallahden aukioon) ja lopuksi mielenosoitusten pitämisestä erillään. Vaikka poliisi onnistui kahdessa noista tavoitteista, se epäonnistui antifasistisen mielenosoituksen hajottamisessa. Tämä on perspektiivissä tärkeintä, sillä se valmistaa tulevia menestyksiä antifasistisille joukoille.
Kun tarkastellaan poliisin menestystä, on huomio kiinnitettävä erityisesti kolmeen kysymykseen:
Ensiksi, hyvin varhain, kun mielenosoitus oli vasta järjestäytymässä, poliisi aloitti voimaperäisen hyökkäyksen murskatakseen kommunistiset ja muut taistelevimmat voimat, jotka olivat etulinjassa. Tällä poliisi osoitti selvästi, keitä se pitää päävastustajanaan. Kiivaasta yrityksestään huolimatta poliisi ei onnistunut tekemään useitakaan pidätyksistä, mikä jälleen kertoo sen heikkoudesta, mutta sen onnistui lopulta riistää suurin osa etulinjassa olleista lipuista ja banderolleista.
Toiseksi, poliisi sovelsi erityisen väkivaltaisia, laittomia tai lain harmaalla alueella olevia keinoja. Viime vuonna poliisi sai kritiikkiä hevosten käyttämisestä hyökkäysvälineenä, ja poliisi vakuutti, ettei se tule tänä vuonna toimimaan siten. Kuitenkin Ylellä on julkaistu video, jossa ratsupoliisi lyö pampulla yksittäistä mielenosoittajaa. Toisessa videossa, jonka HIN julkaisi Instagram-keloissaan, näkyy kuinka poliisi ratsastaa mielenosoittajaa päin. Silminnäkijähavaintojen mukaan poliisi käytti pamppua etulinjassa, mikä ei ole yleistä mielenosoituksissa Suomessa. Toimittajia myös estettiin tekemästä työtään erityisesti joidenkin pidätysten yhteydessä. Raporttien mukaan tämä tapahtui ensimmäisen kerran jo silloin, kun poliisi rynnäköi etulinjaa vastaan. Myöhemmin STT kertoi, että sen kuvaajaa oli kielletty kuvaamasta yhtä tiettyä pidätystä. Toimittajien työn haittaaminen palvelee laittomien tai lain harmaalla alueella olevien tai muuten erityisen tuomittavien keinojen käyttöä poliisin toimesta.
Kolmanneksi, poliisien lukumäärä oli poikkeuksellisen suuri, mutta tästä huolimatta oli monia tilanteita, joissa poliisi oli heikko ja väkijoukon olisi ollut helppo pakottaa se perääntymään, ja se myös koki joitain pieniä tappioita eri tilanteissa. Arvio poliisin poikkeuksellisen suuresta lukumäärästä toistui paitsi mielenosoittajien havainnoissa, myös useiden eri medioiden toimittajien sanomana hiukan eri sanoin.
Lisäksi, poliisin omat voimat eivät olleet edes riittäviä, vaan se sai virka-apua Rajavartiolaitokselta, mikä nimenomaan osoittaa ensiksi sen, että poliisi mobilisoi maksimimäärän omia voimiaan. Toiseksi, vaikka rajavartijoiden lukumäärä ei ollut valtava, se on periaatteellisesti tärkeää, sillä se yhdistyy osaksi taantumuksen militarisoitumista nykyisessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa. Kuluneen vuoden aikana on mm. säädetty käännytyslaki, jossa rajavartijoiden käsketään rikkoa kansainvälisiä sopimuksia, sekä uudistettu asevelvollisuuslakia lisäämällä pykälä reserviläisten mobilisoimisesta kertausharjoituksiin rajalle. Taantumuksen väkivaltakoneistosta Rajavartiolaitos on ”Puolustusvoimia” lukuunottamatta kaikkein sotilaallisin, mutta armeijan mobilisointi, joka on Suomessa lain mukaan mahdollista, olisi antanut liian karun kuvan. Rajavartijoiden käyttäminen virka-apuna korostaa omalta osaltaan anti-imperialismin tärkeyttä antifasistisessa taistelussa.
Vaikka poliisi saavutti useamman tavoitteensa ja antifasistit epäonnistuivat päätavoitteessaan eli 612:n kokoontumisoikeuden kieltämisessä, mielenosoituksessa olleita joukkoja ei voida syyttää tahdon tai ymmärryksen puutteesta. He osoittivat selvästi haluavansa estää 612:n kokoontumisen, vaikka poliisi sen fasistisesti kielsi. Joukot osoittivat pitävänsä poliisia välittömänä päävastustajana, ”natsien suojelijana”, ja he näyttivät myös moraalisen tukensa pidätetyille tovereilleen. Vielä 612:n lähdettyä liikkeelle lukuisat joukot nousivat eri paikoissa häiriköimään 612:ta, viimeisimmät vielä Hietaniemen hautausmaalla. Tahdon puutteesta ei voida joukkoja syyttää.
Tulevien antifasististen menestysten valmistamiseksi on tartuttava lujasti joukkojen horjumattomaan taistelutahtoon, päästettävä heidän aktiivisuutensa entistä paremmin valloilleen taistelussa ja suunnattava se tehokkaaseen taistelutoimintaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Kommunistit ovat näyttäneet olevansa halukkaimpia ja valmiimpia heittäytymään etulinjaan, he ovat kurinalaisesti organisoituneita ja he menevät taisteluun selvällä tietoisuudella antifasistisen taistelun olennaisista kysymyksistä, erityisesti päävastustajasta, joka on fasisteja suojaava, mätä ja raihnainen porvarillinen demokratia ja sen poliisivoimat. Ainoastaan tämä ymmärrys mahdollistaa tehokkaan taistelun fasismia vastaan, ja se palvelee vallankumouksellisen rintaman rakentamista suomalaista imperialismia vastaan.
Monenlaiset antifasistiset voimat osoittivat lujan ja horjumattoman yhtenäisyytensä HIN:ssä, mikä luo luottamusta yhteistyön voimaan ja palvelee solidaarisuuden ja antifasistisen rintaman kehitystä. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että fasistit yrittivät provosoimalla kärjistää ristiriitoja HIN:n sisällä, missä he epäonnistuivat surkeasti.
Siten kokonaisuutena ottaen kehitysnäkymät ovat erittäin myönteiset.
