Julkaisemme epävirallisen suomennoksen Nuevo Perun artikkelista.
Viime sunnuntaina [24. marraskuuta] järjestettiin kilpa siitä, kummasta kahdesta eniten Uruguayn vaalien ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneesta ehdokkaasta tulisi uusimman presidentinvaalifarssin version voittaja. Opposition ehdokas, Frente Amplion Yamandú Orsi tuli valituksi, ja Álvaro Delgado (Partido Nacional), joka korvaa Partido Nacionalin nykyisen puheenjohtajan Luis Lacalle Poun, hävisi. Tämä vaihdos tapahtuu 1. maaliskuuta. Samana vaalien aamuna Lacalle Pou ilmaisi aikeensa siitä, että presidentiksi valittu liittyisi hänen seuraansa Mercosur-huippukokoukseen, jota Uruguay isännöi 5. ja 6. joulukuuta, vain 11 päivää vaalien jälkeen.
Kysyttäessä diplomaattisista haasteista, Orsi sanoi, että ”haasteet ovat ennenkaikkea sisäisiä, lasten, nuorten tilanne, turvallisuusongelmat. Nämä ovat ne haasteet, jotka olivat läsnä koko kampanjan ajan, kaikissa äänestyksissä; ja mitä tulee lähialueeseen, olen syvästi integraation puolella, maailmassa, joka käy yhä pienemmäksi, tulee olla hyvät suhteet lähialueeseen, koska tänä päivänä kuukaudessa kaikki voi muuttua, maailma on ruutitynnyri.”
Tämä tarkoittaa kuitenkin, että vaaliväittelyissä ja uuden hallituksen suunnitelmissa maan suuret ongelmat eivät paina yhtikäs mitään, eivät sitten hitustakaan.
FA:n uusi hallitus tulee olemaan edellistä jatkava hallitus, osa tuolileikkiä maan suurporvariston comprador-fraktion ja byrokraattisen fraktion välillä. Kyse on puolikoloniaalisesta ja puolifeodaalisesta yhteiskunnasta, jossa byrokraattista kapitalismia kehitetään pääasiassa jenkki-imperialismin palveluksessa. Tasavallan presidentti on Uruguayn valtion, imperialismia palvelevan suurmaanomistaja-byrokraattisen valtion, johtaja.
Kuten media on uutisoinut tulevasta kabinetista, ja kuten Orsi itse on sanonut: ”meidän tulee istua alas polittisen tasapainon, teknisen profiilin ja vahvuuden tiimoilta.”
Ylläoleva ilmaisee, että johtuen siitä, että sillä ei ole enemmistöä parlamentissa, uusi hallitus ei tule olemaan vakaa hallitus, vaan se tulee olemaan riippuvainen oppositiopuolueiden kosiskelemisesta. Juuri näin oli myös sen edeltäjän, Uruguayn suuporvariston comprador-fraktion (FN:n Lacallen) hallituksen kohdalla, joka puolestaan korvasi Frente Amplion edellisen hallituksen. Merkittäviä eroja näiden välillä ei tule olemaan lukuunottamatta tiettyjä painotuksia liittyen valtion väliintuloon taloudessa, mutta tämäkin tutulla IMF:n makroekonomisen kurin ja taloudellisen avoimuuden – ulkomaisille sijoituksille ja maahantuonnille – reseptillä. Näin ei ole tarpeen miettiä heikkoja toimia teollisuuden edistämiseksi, mikä on tehnyt Uruguaysta erään maailman kalleimmista maista. Vieläkin vähemmän on tarvetta vastata maakysymykseen, jonka tilanne on eräs epäoikeudenmukaisimmista Latinalaisessa Amerikassa maan keskittymisen suurmaanomistajien käsiin ollessa eräs korkeimmista, Gini-indeksin ollen 0,84.
Tulevan talousministerin nimitys ja hänen asettamisensa vaalikampanjan voimanpesäksi kertoo paljon tämän byrokraattisen fraktion uuden hallituksen, jota taantumuksellinen media kutsuu ”vasemmistolaiseksi”, hapuilevasta luonteesta. Siteeraamme:
”Tällä hetkellä hänen kabinetillaan on vain yksi vahvistettu jäsen: Gabriel Oddone, arvostettu taloustieteilijä, joka tulee yksityiseltä sektorilta ja joka on kutsuttu johtamaan talous- ja valtionvarainministeriötä. Kun hänet esiteltiin kolme kuukautta sitten kesken kampanjan, Frente Amplion kaikkein radikaalein sektio (vähemmistö) protestoi pitäen häntä liian keskustalaisena, mutta nämä valitukset kaikuivat kuuroille korville.”
Omien määritelmiensä mukaan Orsi, joka johtaa Frente Amplion maltillista enemmistöä, tukee Oddonen kanssa nykyisen hallituksen suuntaviivoja makrotaloudellisen järjestyksen, selkeiden sääntöjen sijoittajille ja avoimuuden ulkomaalaisille suhteen. Itse asiassa tämä on sama kaava, jota Frente Amplio on edistänyt 15 vuoden hallitustaipaleellaan.”
Ylläoleva kappale ei jätä varaa arvailuille uuden Frente Amplion hallituksen luonteesta, joka on samaa puuta kuin ”Pepe” Mujican ja Tabaré Vázguezin hallitukset, eli pääasiassa jenkki-imperialismin palveluksessa olevien kansainvälisten imperialististen instituutioiden, kuten Kansainvälinen valuuttarahaston, Maailmanpankin, ECLAC:in, IDB:n jne. talouspoliittisten ohjeiden seuraaja, joka oikeuttaakseen maan myymisen imperialisteille jakaa ”sosiaalipolitiikkanaan” muruset, jotka imperialistit jättävät jälkeensä maan riistosta.
Mitä tulee järjestelmän etuihin liittyen ”tulonjakoon” ja ”eriarvoisuuden alhaiseen tasoon”, joista FA on puhunut vaalipuheissaan, tämä on vain sanahelinää, joka törmää jyrkästi Uruguayn yhteiskunnan todellisuuteen. Kysymys ei ole hallituksen vaihtamisesta, vaan koko vanhan yhteiskunnan, joka on yleiskriisissä ja valmis lakaistavaksi pois kansansodan kautta. Katsotaanpa:
Presidentinvaaliväittelyn aikana viime viikolla Orsi sanoi, että Frente Amplio on sitoutunut vakauteen, mikä sisältää ”makrotaloudellisen tasapainon ja ne varmuudet, jotka jokaisen hallituksen täytyy taata.” Hän lisäsi, että ”tulonjakoa” tulee korostaa.
Hänen ministeriksi nimittämänsä mies oli selittänyt päiviä aiemmin paljon kohkatussa TV-haastattelussa visionsa maan kehityksestä, antaen ymmärtää, mitä olisi odotettavissa hänen tulevalta kansallisen talouden johtamiseltaan.
”Maailmassa ei ole yhtäkään menestyvää maata, jossa on korkea eriarvoisuus. Onnistuneet yhteiskunnat maailmassa ovat yhteiskuntia, jotka luovat tarvittavasti resursseja ja jotka samalla yhdistävät yhteiskunnan alhaisen eriarvoisuuden kautta. Tämä on avain ja Uruguaylla on tämä kasvupohjassaan, ja tämä vaatii aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja aktiivista tulonjaon politiikkaa”, hän sanoi.
”Tämä on se, mitä Frente Amplio aikoo nostaa pöytään, koska uskomme vakaasti, että on olemassa yhdistelmä, tasapaino kasvun edistämisessä, innovaation edistämisessä, yrittäjien kannustamisessa ottamaan riskejä ja saamaan mieluisia tuottoja tuosta riskinotosta, niin, että tämä jakautuu tasaisesti eikä niin, että sen odotetaan valuvan yli”, hän lisäsi keskustellessaan Nicolás Núñezin kanssa.
Sen mukaan, mitä taloustieteilijä Aldo Lima selitti LA NACIONILLE (Argentiina), ”suurin haaste tulee olemaan talouskasvun lisääminen ulkoisessa kontekstissa, jonka ennustetaan olevan hyvin monimutkainen. Alkuun saattaa esiintyä jonkin verran vastatuulta johtuen Argentiinan taloudellisesta uudelleenaktivoitumisesta ja dollarin hinnan noususta. Mutta alueen ulkopuolisen ympäristön suhteen tuuli kävisi vastaan matalan globaalin kasvun, edelleen rajoituksia asettavien taloudellisten olosuhteiden, dollarin globaalin vahvuuden ja Trumpin hallinnon seurausten vuoksi.”
Taloustieteilijä Ignacio Munyo sanoi, että enää ei ole varaa nostaa menoja. ”Mielestäni tärkeimmät prioriteetit ovat kilpailukyky ja menojen uudelleenorientoiminen ilman niiden nostamista, keskittyen prioriteetteihin, jotka valittu ehdokas on asettanut. Esimerkiksi lapsiköyhyyteen, joka on hyvin korkealla tasolla Uruguayssa, investointien lisäämiseen turvallisuuteen, joka on kokonaan oma asiansa, investointien lisäämiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen.”
Tulevasta ministeristä hän totesi, että ”hän on työskennellyt paljon konsulttina yksityisellä sektorilla, hän ymmärtää rajoitteet, hän ymmärtää kilpailukyvyn ongelmat, tämä on hyvä asia, sillä hän on sellainen ihminen, joka ymmärtää missä Uruguay on ja mitä se tarvitsee voidakseen kasvaa. Hänen täytyy kääriä hihansa ja laittaa käytäntöön se, mistä hän on kirjoittanut ja puhunut sadoissa konferensseissa.”
Edellisten kolmen FA:n hallitusten aikana suorat ulkomaansijoitukset, eli imperialistien sijoitukset, ”kolminkertaistuivat historiallisiin lukuihinsa nähden.”
Kun ehdokas ja tuleva talousministeri puhuvat tuottavuudesta ja kilpailukyvystä, he viittaavat vanhaan byrokraattiseen polkuun imperialismin palveluksessa, kuten he itse tunnustavat, La Diaria Uruguayn toimituksen huomautuksessa ”Muutoksia ja jatkuvuutta Uruguayn tuotannollisessa rakenteessa vasemmistohallituksien 15 vuoden aikana”, 22. maaliskuuta 2021. Fernando Isabella viittaa FA:n aikaisempiin 15 vuoteen hallituksessa.
”Tuottavuuden kasvua havaitaan myös erityisesti tietyillä maatalouden aloilla, jotka nousevat selvästi sen pysähtyneisyyden ylle, joka on leimannut tätä alaa viime vuosisadan ajan. Erityisesti tuottavuuden kasvu on erityisen intensiivistä kilpailullisissa maatalousviennin ketjuissa, jotka kehittyessään vähentävät työpaikkojen luomista. Harppauksia tuottavuudessa on myös havaittavissa palvelualalla, jonka kasvua ajavat kaikkein tärkeimmät toimet. (…)
Konteksti, kansainvälinen asema ja tuotannon rakenne
Koko tämä kuvailtu prosessi oli mahdollista erityisesti Uruguaylle suotuisan kansainvälisen tilanteen raameissa, pääasiallisten vientituotteiden hintojen ollessa korkeita ja suorien ulkomaansijoitusten ollessa merkittäviä. Kuitenkin tarkempi katsaus tuotantorakenteeseen ja maan taloutemme kansainväliseen asemaan ei anna selkeitä todisteita rakenteellisesta muutoksesta, joka ruokkisi yllä kuvailtua sykliä endogeenisen kasvun impulssien kautta, jotka loisivat vakaan pohjan tämän prosessin jatkumiselle ja joka laajentaisi taloudellisen autonomian raameja kansainvälisten suhdanteiden suhteen. Erityisesti riippuvuus harvalukuisten alkutuotteiden hinnoista, joille maa perustaa kansainvälisen asemansa, on selkeä.
Vaikkakin tämä on tärkeää, ainoa poikkeus kansainvälisen aseman muutoksen suhteen on löydettävissä muissa kuin perinteisissä palveluissa, jotka kattavat useita kohtuullisen korkean jalostusasteen toimintoja ja joiden painoarvo maan viennissä on kasvava. Hyödykkeiden suhteen nähdään, että vaikka muutoksia viennissä havaitaan, vienti keskittyy edelleen voimakkaasti toimintoihin, jotka liittyvät maan rikkauksiin luonnonvaroissa: lihatuotteiden historialliseen asemaan, maataloustuotteiden nousuun, puuhun ja selluloosaan, maitotuotteiden hienoiseen kasvuun; tuotteisiin, jotka yleisesti, lukuunottamatta lihaa, osoittavat vähän erikoistumista ja matalaa jalostuneisuutta.
Samoin huomataan, että perinteinen ulkoinen rajoite, joka on leimannut useimpia Latinalaisen Amerikan talouksia, mukaan lukien Uruguayta, on edelleen aktiivinen. Niinpä jatkuva talouskasvu johtaa sitkeään ja merkittävään vaihtotaseen alijäämään, mikä herättää kysymyksen kasvun kestävyydestä pitkällä aikavälillä ja luo haavoittuvaisuutta kansainvälisten rahoitusvirtojen suunnan muutoksen suhteen. Tämän juuret ovat syvällä rakenteellisissa syissä, jotka liittyvät Uruguayn talouden ulkoiseen asemaan, sen rooliin vähän jalostettujen tavaroiden tuottajana ja tätä vastaavaan kansallisen talouden rakenteeseen, sen alhaiseen teollistumiseen ja sen erikoistumiseen toimintoihin, jotka osoittavat alhaista tuloja vastaavaa kysynnän elastisuutta; eli kysyntä ei seuraa ihmisten tulojen kasvua, keskittyen progressiivisesti korkeamman teknologisen tai kulttuurisen tason tuotteisiin ja palveluihin.
(…)
Toisaalta valmistusteollisuuden alalla havaittu kehityskulku implikoi jatkuvuutta pidemmän aikavälin erikoistumisen prosessissa kansallisten raaka-aineiden prosessoinnissa staattisten verrannollisten etujen suhteen. Erityisesti kolme alaa selittää sektorin kasvua: elintarvikkeet, selluloosa ja paperi, sekä puu ja puutuotteet.
(…) Jopa useilla kasvavilla aloilla havaitaan tendenssi kääntää arvonlisäysprosessi, sillä vienti keskittyy kasvavasti alkutuotantoon. Näin valmistusteollisuuden on toiminut reaktiivisesti sen sijaan, että se olisi kehityksen ja tuotannollisen erikoistumisen eteenpäin vievä voima, eräänlaisessa alkutuotannosta riippuvaisessa uudelleenerikoistumisen prosessissa. Ainoat relevantit poikkeukset tässä vaikuttaisivat olevan kemian ja lääketeollisuuden alat, jotka ovat onnistuneet säilyttämään osuutensa teollisesta lisäarvosta.”
Mutta, FA:n 15-vuotisen hallituskauden propagandisteina heille itselleen on kovin kiusallista, että FA on edistänyt työvoiman imperialistista riistoa etänä irlantilaisella tavalla tai pikemminkin kuin Intiassa, ja valittavaan äänensävyyn ja etsien helpotusta he kirjoittavat:
”Mainitsimme ohimennen pääasiallisen rakenteellisen muutoksen ilmenemän: ei-perinteiset palvelut. Nämä palvelut kattavat laajan kirjon toimintoja, osa näistä on korkeasti jalostuneita ja osa ei niinkään, mutta ne osoittavat merkittävää viennin ja työllisyyden dynamiikkaa, erityisesti korkeasti koulutettujen työntekijöiden suhteen. Näitä ovat sellaiset toiminnot, kuten tietotekniikka, ammatilliset ja tekniset palvelut, rahoituspalvelut, logistiikka, hallinto- ja tukitoimintopalvelut yleisesti, toimintoja, joiden toimintalogiikka liittyy viimeisimpiin globaaleihin trendeihin toimintojen uudelleensijoittamisesta. Edistys tieto- ja viestintäteknologiassa ajaa kehitystä, jossa tehtäviä, jotka ovat osa eri maailman alueille, pääasiassa Yhdysvaltoihin, sijoittuneiden yritysten sisäisiä prosesseja, suoritetaan täältä käsin. Vaikka tavanomaiset tilastolähteet eivät anna meidän arvioida kunnolla näitä aktiviteetteja, niistä voidaan tehdä arvioita katsomalla alaa ”yrityksille suunnatut palvelut”, joka kuitenkin ilmenee aggregoituna muiden perinteisten hyvin matalan jalostuneisuuden toimintojen kanssa. Kuitenkin, kun analysoimme tämän alan työläisten koulutustasoa, näemme selkeän trendin kohti kasvua jalostuneemmissa toiminnoissa alalla, joka kattaa kokonaisuudessaan noin 120 000 työpaikkaa. Se on luku, joka ei ole merkityksetön.”
Tämä on imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja puolifeodalismin sorron ja riiston nykytila, jota Frente Amplio palvelee imperialismin palveluksessa olevan Uruguayn suurporvariston byrokraattisen fraktion ohjelmallaan, joka on luonteeltaan suurmaanomistaja-byrokraattinen. Se ei ole tulevaisuuden näköala proletariaatille ja Uruguayn kansalle. Heillä on käsillä kommunistisen puoleensa rekonstituoimisen keskeneräinen ja viivästynyt tehtävä militarisoituna marxilais-leniniläis-maolaisena puoleena kansansodan aloittamiseksi ja sen johtamiseksi maan demokraattisen kehityksen tuomiseksi kulminaatioonsa ja siirtymiseksi välittömästi ja keskeytyksettä sosialistiseen vallankumoukseen.
Joitain huomioita maakysymyksestä Uruguayssa
Brasiliassa maatilojen määrä väheni 10,7 % vuosien 1985 ja 2006 välilllä. Argentiinassa maatilojen määrä väheni myös 20,8 % vuosien 1988 ja 2002 välillä. Chilessä mitattiin myös 6,4 % väheneminen tilojen määrässä vuosien 1997 ja 2007 välillä. Uruguayssa lasku oli 21,4 % vuosien 2000-2011 välillä. Viimeksi mainituissa maissa väheneminen on koskenut pääasiassa pienikokoisia tiloja, mikä tarkoittaa, että tämä laskusuuntainen trendi saattaa keskittyä perheviljelyn alueelle, keskikokoisten ja suurten tilojen eduksi. (Díaz-Bonilla, Saini, Creamer, & Henry, 2013)
Erityisen räikeitä ovat arvot ja maan keskittymisen indeksin trendi joissain maissa (kts. kuvion 1 viimeinen sarake). Yleisesti kaikki kertoimet ovat korkeita, mikä osoittaa maan korkeaa keskittymistä (itse asiassa 12:lla 23:sta maasta, joista on täydelliset tiedot, Gini-indeksin raja-arvo on korkeampi kuin 0,8; 1,0 tarkoittaa täydellistä keskittymistä). Niillä mailla, jotka osoittavat tendenssiä indeksin kasvulle, on kaikilla yli 0,8 arvot (Maatalousmaan rakenne ja tenure Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla Germán Escobar maaliskuu 2016)
Uruguay – UDELAR-maaseutututkimuksen keskuksen yhdeksäs raportti (2024)
Vuotta 2023 leimasi historiallinen vesikriisi, joka vaikutti 60 % väestöstä juomavesivarantoihin (metropolialueella) ja kuivuus, jota on mitattu 70 vuoden ajan, ympäri maan. Vesikriisi paljasti maan rohmuamisen lisäksi, että (….) Uruguayssa tapahtuu myös veden rohmuamista suurten yritysten toimesta, jotka vesikriisin aikanakin jatkoivat veden käyttöä valtavissa määrin, jopa kasvattaen myyntiä ja voittoja pullovedellä, mutta kehittäen myös suoria ulkomaansijoitushankkeita, jotka perustuvat vesivarantojen hyödyntämiseen. Samalla joidenkin asiantuntijoiden mielestä ”pako maaseudulta” on ”demograafinen myytti”.
Maan rohmuamisen ja poismuuton maaseudulta yhdistämiseksi Uruguayssa (Calvo, 2020) Karja- ja kalatalouden ministeriön Yleinen maatalousväestölaskenta (CGA) on eräs harvoista tietokannoista, jotka antavat meidän tuoda esille lisää todisteita tästä.
Edellinen CGA julkaistiin vuonna 2011. Se julkaistiin uudelleen vuonna 2022 ja 2023, ajatuksena säilyttää kymmenen vuoden väli julkaisuissa, mutta tällöin ei saavutettu siihen sisältyvien maatalouslaitosten koko sfääriä, mikä luo vaikeuksia ajantasaisen tiedon muodostamiselle maaseudusta ja muutoksista maatalouden tasolla.
Maaseutuväestön, sekä näin myös Uruguayn maaseudun, määritelmien puute aiheuttavat haasteita niin julkishallinnolle kuin tutkimukselle. Tutkimuksen tasolla merkitysten moninaisuus tarkoittaa konsensuksen puutetta niiden luonteesta. 1900-luvulla esiintyi kantoja, jotka esittivät dikotomiaa urbaanin ja maaseutumaisen välillä (Solari, 1958), kuten myös yhteensattumaa maaseutumaisen ja maataloudellisen välillä, viitaten jatkuvaan urbaani-maaseutumainen-liukumaan (Sorokin ja Zimmerman, 1929).
Hiljattaiset debatit ovat nostaneet tämän keskustelun jälleen ja esittävät tarpeellista päivitystä, ottaen huomioon murroksen maaseudun ja maatalouden välillä, mistä syystä he huomauttavat, että on käytännöllistä sisällyttää asumisen ja ammatin kriteeri maaseutuväestön määritelmään (Piñeiro, 2001; Mascheroni ja Riella, 2010).
Mennen enemmän rakenteellisiin kysymyksiin, pääsy maahan Uruguayssa liittyy pääasiassa kahteen omaisuuden muotoon: julkiseen ja yksityiseen. (…) Säädökset korporaatioista (Laki 16060 vuodelta 1989 ja laki 18461 vuodelta 2009) ovat estäneet maan ulkomaisen omistuksen mittaamisen. Maan ulkomainen omistus näkyy CGA:ssa, kun maan omistajat ovat yksityishenkilöitä. Tämä tarkoittaa, että 40 % tuottavasta maasta, jota yritykset hallitsevat sopimusten nojalla (pääasiassa korporaatiot), saattaa peitellä ulkomaisen omistuksen ilmiötä.
Soveltavien sosioekonomisten tilastojen saralla perheiden maataloustuotanto on se, josta on laajemmin standardisoitua dataa perustuen Perhetuotannon rekisteriin, joka on riippuvainen siitä, että MGAP:n Maaseudun kehityksen yleinen virasto kerää tietoa kollektiivistien subjektiivien, jotka määrittelevät itsensä perheviljelijöiksi, vaatimuksista. (…) Toisaalta maaseudun palkansaajat saavat ajankohtiasta tietoa Työ- ja sosiaaliturvaministeriöltä, ECH-tilastoista INE:en, jotka perustuvat CGA-tietoihin, jotka on saattanut saataville laitoksen omistaja ja jotka luovat perustan julkishallinnon toimille.
(…)
Käsityöläiskalastajien, maatyöläisten ja perheviljelijöiden etnistä taustaa ajatellen olisi suotavaa tunnistaa se osa maaseutuväestöstä, joka on enimmäkseen afrikkalais- ja alkuperäiskansataustaista, valtion toimien mukauttamiseksi heidän oikeuksiensa puolustamiseksi. Uruguayssa ei vain ole lainkaan prosesseja maan turvaamiseksi afrikkalaistaustaisille tai alkuperäiskansojen jälkeläisille mutta ei myöskään lukuja heidän osallistumisestaan maatalouslaitosten, käsityöläisvälineiden tai kalastuslupien omistajina.
Toisaalta, (…) debatti maan ”todellisesta kysynnästä” on redusoitu menettelyyn siitä, että tekninen arvio (…), ottaen huomioon maan niukkuuden (…), maan kysynnän lukujen erittelystä vaatii disaggregaatiota.”
RAPORTTI Uruguaysta toteaa seuraavaa:
”Uruguayssa vesikriisi ja veden niukkuus, joita ovat kärjistäneet kaupallisten monokulttuurien kasvu ja kaivannaismalli, ovat luoneet syvän ympäristö- ja yhteiskunnallisen kriisin maaseudulla. Julkisten maiden kaupallistuminen ja suurten alueiden ulkomaalaistaminen, pääosin monikansallisten metsäyhtiöiden toimesta, ovat ajaneet tiehensä useita maalaisyhteisöjä, vaikuttaen niin heidän pääsyynsä luonnonvaroihin kuin myös heidän elämäntapaansa.
Huolimatta näistä vaikeuksista talonpoikaisjärjestöt ja paikalliset yhteisöt jatkavat taistelua (…) maalaisyhteisöt pyrkivät säilyttämään elämäntapansa, puolustaen vettä, maata ja oikeuttaan olla olemassa maaseutualueilla.”
Mitä tulee byrokraattisen kapitalismin kehitykseen uruguaylaisessa maataloudessa puolifeodaalisella ja puolikoloniaalisella perustalla ja talonpoikaiston painon määrittelemiseen virallisten tilastojen valossa (maatalouden väestölaskenta) tässä maassa, on tärkeä tosiasia, että Uruguayssa esiintyy samanlaisia ongelmia kuin muissa Latinalaisen Amerikasn maissa, kuten olemme nähneet yllä raportissa, jonka kirjoittajat ovat Pablo Díaz Estévez ja Verónica Núñez Scorza, tutkijat Tasavallan yliopiston koillisalueen yliopistokeskuksen (CENUR) maaseudun tutkimuksen keskuksen maapolitiikan tutkimuslaitoksella, Uruguayssa.