Julkaisemme epävirallisen käännöksen A Nova Democracian artikkelista.
Joaquim, 38, syntynyt Nova Américassa, loistava taisteleva toveri, jolla oli 18 sisarusta ja jota monet rakastivat, päätti elämänsä taistellen antaakseen uuden elämän itselleen ja kymmenille perheille.
Joaquimin rinnalla taistelleiden tovereiden lähettämä teksti:
1. tammikuuta 2025 rakkaan toverimme Joaquim da Silva Passosin elämä päättyi. Hän ilmoitti kivusta selässään ja meni kuolemaansa edeltävänä päivänä päivystykseen saadakseen hoitoa.
Siellä mitä suurimmalla piittaamattomuudella hänelle määrättiin vain särkylääkettä, tutkimatta syvemmin hänen terveydentilaansa, joka vaati selvästi enemmän hoitoa. Päin vastoin, he menivät jopa niin pitkälle, että he kotiuttivat Joaquimin, joka joutui ilman minkäänlaista apua terveydenhuollolta kävelemään 10 kilometriä kotiinsa. Kun hän pääsi sinne, hän kävi makaamaan penkille kotonaan ja kuoli siihen paikkaan, vain tunteja sen jälkeen, kun hänet lähetettiin kotiin päivystyksestä.
Tämä on murha, joka johtui valtion piittaamattomuudesta. Kaupungin hallinto on vastuussa, koska se romuttaa terveydenhuollon, varastaa ihmisten rahoja miljoonittain korruption ja kaikenlaisten temppujen kautta ja jättää ihmiset pulaan ilman oikeutta terveydenhuoltoon.
Toveri Joaquimin kuolema on myös seurausta tästä vanhasta porvarillis-maanomistajavaltiosta, joka murskaa ihmiset, ja erityisesti latifundiosta, joka estää taloutta kehittymästä, tempaa kansan kurjuuteen ja mitä surkeimpiin tilanteisiin, kieltää kansalta maan ja arvokkaan elämän; täällä monet kuolevat hiljalleen seurauksena perustavanlaatuisten oikeuksien puutteesta, jotta muutamat maananastajat voivat elää luksuksen keskellä. Itse asiassa suurtilalliset ja kaupungintalo kulkevat käsi kädessä. Historiallisesti kaikki pormestarit ovat seuranneet politiikkaa, jonka nojalla he ovat antaneet kaiken suurille maanomistajille ja suurille viljelijöille eivätkä mitään kansalle.
Joaquim, 38, syntynyt Nova Américassa, loistava taisteleva toveri, jolla oli 18 sisarusta ja jota monet rakastivat, päätti elämänsä taistellen antaakseen uuden elämän itselleen ja kymmenille perheille. Hän oli perheestä, jolla on suurta merkitystä taistelulle maasta, Joaquim oli eräs niistä tuhansista ihmisistä valtiossamme, jotka eivät vieläkään ole saavuttaneet päämääräänsä unelmoimansa maatilkun valtaamisesta.
Hänen hautajaistensa jälkeen kymmenet perheenjäsenet ja maan puolesta taistelevat toverit, oikeutetun suuttumuksen vallassa, menivät päivystykseen ja protestoivat toverimme pieksämistä.
Kansan työläiset ansaitsevat elää toisenlaista elämää, he ansaitsevat elämän ilman näitä päivittäisiä myrskyjä ja naurettavuuksia. Milloin tämä tapahtuu? Kuinka kauan annamme oman kansamme elää ja kuolla näin? Haluamme oikeutta toverillemme, haluamme terveydenhuoltoa, joka todella palvelee kansaa, valtion, joka palvelee heitä, haluamme lopun latifundiolle, joka luo kurjuutta ja sortoa, haluamme muutoksen. Haluamme maatilkun, jolla työskennellä ja elää arvokkaasti. Haluamme uuden elämän ja uuden yhteiskunnan ja me taistelemme kovasti saavuttaaksemme tämän!
Toveri Joaquim, läsnä taistelussa!
