Kun HTS:n johtama liittouma kaatoi al-Assadin mädäntyneen hallinnon joulukuun alussa, imperialistit julistivat Syyrian astuneen uuteen aikakauteen, joka merkitsisi rauhaa Syyrian kansalle. Mitä tapahtui, oli se, että venäläisen imperialismin lakeija al-Assad syrjäytettiin ja hänen tilalleen nousivat jenkki-imperialismille myötämieliset voimat. Vaikka venäläinen imperialismi menettikin asemansa Syyrian valtion johdossa ja veti pois osan joukoistaan, se on yhä läsnä sotilaallisesti Syyriassa, jonka jakaminen vain kiihtyi HTS:n valtaannousun myötä.
Olemme kirjoittaneet aiheesta:
Sota Syyriassa on kaikkea muuta kuin ohi. Maan balkanisaatio on siirtynyt uuteen vaiheeseen HTS:n johtaman liittouman valtaannousun myötä. Taistelut jatkuvat edelleen Pohjois-Syyriassa, jossa Turkki ja ns ”Syyrian Kansallinen Armeija” (SNA) suorittavat verilöylyjä ja kohtaavat vastarintaa SDF:n joukoilta. Kansanmurhaiset ilmaiskut sekä julmuudet siviilejä vastaan jatkuvat.
Israel puolestaan jatkaa miehitystä sekä ilmaiskuja lännessä ja etelässä. Joukot ovat protestoineet Israelin läsnäoloa miehitetyillä alueilla Kuneitrassa, mihin IDF:n sotilaat ovat vastanneet ampumalla aseistautumattomia mielenosoittajia. Joukot ilmaisevat suuttumustaan väliaikaishallintoa vastaan, joka antaa Israelin jatkaa maan suveriniteetin loukkausta ja kansan teurastamista. HTS on vedonnut siihen, että sillä ei ole resursseja vastata Israelin miehitykseen. Tämä on surkea tekosyy – olosuhteet eivät ole helpommat Gazassa tai vaikkapa Jemenissä, mutta silti näiden maiden kansojen vastarinta jatkaa taistelua. Joukot miehitetyillä alueilla myös ilmaisevat selvästi halunsa taistella miehittäjää vastaan, uhmaten kansanmurhaista miehittäjää mielenosoituksissa. Väliaikaishallinto on todellisuudessa hylännyt täysin ”oman” kansansa miehitetyillä alueilla eikä tee mitään tuomitakseen Israelin aggression edes sanoissa. Kaiken lisäksi se on myös kieltänyt Palestiinan kansallista vastarintaa käyttämästä Syyriaa tukialueena sotilaallisissa toimissa Israelia vastaan ja vaatinut järjestöjä luopumaan aseista Syyriassa. Israelin väite ”turva-alueen” muodostamisesta ”islamisteja” vastaan on pelkkää silmänlumetta, jolla peitellään sen roolia jenkki-imperialismin suunnitelmissa Syyrian pilkkomisesta. HTS:n huonosti peitelty petturuus omaa kansaansa sekä Palestiinan kansaa vastaan tulee johtamaan sen erkaantumiseen joukoista.
Väliaikaishallinnon legitimiteetti on hauras ja eri vähemmistökansallisuudet ovat ilmaisseet huolensa heihin kohdistuvasta shovinismista. 25. joulukuuta uutisoitiin aleviittien protesteista Tartusissa, Latakiassa ja Jablehissa sen jälkeen, kun sosiaalisessa mediassa levisi video aleviittien pyhätön polttamisesta. Homsissa asetettiin ulkonaliikkumiskielto protestien takia ja ainakin yksi mielenosoittaja kuoli ”turvallisuusjoukkojen” avattua tulen mielenosoittajia vastaan. Tartusin provinssista uutisoitiin väliaikaishallinnon vastustajien tekemästä väijytyksestä, jossa kuoli 14 väliaikaishallinnon poliisia. Tätä seurasi mittava repressiovoimien operaatio vastustajien nujertamiseksi. Damaskoksessa puolestaan nähtiin joulun alla kristittyjen mielenosoituksia sen jälkeen, kun HTS:n hallitsemien Syyrian asevoimien sotilaat olivat sytyttäneet joulukuusen tuleen. Druusien liikkeen komentaja ilmoitti puolestaan 2. tammikuuta, ettei liike salli HTS:n tuloa Suwaydaan Etelä-Syyriassa ilman lupaansa, kieltäytyen näin tunnustamasta väliaikaishallinnon legitimeettiä Syyrian valtion hallitsijana.
Kysymyksessä vähemmistökansallisuuksista on huomattava, että imperialistien media itkee krokotiilinkyyneleitä ilkeistä jihadisteista, jotka jihadisminsa vuoksi sortavat vähemmistökansallisuuksia. Tässä on kyse siitä, että ”ihmisoikeudet” ja ”demokratia” ovat imperialistien verukkeita väliintulonsa syventämiselle. Näemme, että nyt jenkki-imperialismi sekä esimerkiksi saksalainen ja ranskalainen imperialismi huutavat kilpaa ”ihmisoikeuksista” pyrkiessään painostamaan HTS:ää toimimaan intressiensä puolesta. Niille ”ekstremismin torjunta”, esimerkiksi ilmapommituksin, on veruke sotilaallisen väliintulon kasvattamiseksi ja anti-imperialistisen vastarinnan murskaamiseksi. Tästä on kyse tässä mediakampanjassa. Jotkut venäläisen imperialismin tukijat puolestaan menevät jopa niin pitkälle, että väittävät, että Assadin hallinto ei olisi ollut uskonnollinen ja siitä syystä jotenkin parempi kuin ”jihadistit”. Kuten HTS, Assad käytti myös uskontoa hallintonsa lujittamiseen ja shovinismin lietsomiseen: välillä hän esiintyi sekulaarina ”ekstremismin” vastustajana, välillä korosti puolestaan islamin keskeistä merkitystä. Uskonto ei olekaan pääasiallista: Assad oli aivan yhtä verinen ja sortava Syyrian kansoja kohtaan kuin HTS, sillä molemmat palvelevat imperialisteja ja edustavat vain eri Syyrian hallitsevien luokkien fraktiota. Näitä eri fraktioita palvelevat voimat myös haluavat kaapata joukkojen protestit ja käyttää niitä omiin tarkoitusperiinsä. Imperialistit haluavat pitää Syyrian eri kansallisuudet jakautuneina, seuraten periaatetta ”hajoita ja hallitse”. Tästä syystä ne lietsovat shovinismia ja korostavat esimerkiksi uskonnollisten ristiriitojen pitämistä pääasiallisina puolin ja toisin. Samanaikaisesti kansan todellinen yhtenäisyys imperialismia vastaan ei voi myöskään toteutua, mikäli vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa shovinismia ei kitketä ja toisaalta eri ryhmien uskonnollisia tunteita ei kunnioiteta.
Samoin on laita naiskysymyksen kanssa. HTS:n johtama hallinto on ilmoittanut, että ”naiset tulevat näyttelemään avainroolia Syyrian jälleenrakentamisessa”. Nainen on nimitetty myös ensimmäistä kertaa Syyrian keskuspankin johtajaksi. Hallitessaan Idlibiä HTS kuitenkin asetti naisille hyvin patriarkaalisia rajoitteita, esimerkiksi kielsi naisia liikkumasta ulkona ilman miespuolista saattajaa ja kidutti ja murhasi naisaktivisteja sekä naisjoukkoja, jotka kyseenalaistivat rajoitukset. HTS on kuitenkin osoittanut pragmaattisuutensa, ja miellyttääkseen imperialistisia herrojaan se haluaakin luoda kulissin ”edistyksellisyydestä”. On huomattava, että naiskysymystä ei voida käsitellä ilman taistelua imperialismia vastaan, muuten päädytään tukemaan imperialistien väliintuloa ”naisten oikeuksien” varjolla.
Kaikesta huolimatta Yhdysvallat on kuitenkin ”laittanut Syyriaan kohdistuvia pakotteita tauolle”. Näiden tarkoituksena on mahdollistaa ulkomaankauppa ”humanitäärisiin tarpeisiin”. Nämä tarpeet eivät toki ole kiinnostaneet Yhdysvaltoja aiemmin. Samoin ranskalaisen ja saksalaisen imperialismin ulkoministerit tapasivat väliaikaishallinnon edustajia, jotka esittivät sille pitkän listan vaatimuksia ja toisaalta ilmaisivat halunsa ”tukea” Syyrian kehitystä ”täysin toimivaksi valtioksi” sekä huolensa ISIS:in noususta verukkeena sotilaalliselle väliintulolle. Samanaikaisesti Yhdysvallat osoittaa merkkejä sotilaallisen läsnäolonsa kasvattamisesta, ja Ranska on tehnyt joulukuun lopussa ilmaiskuja ”ISIS-kohteita” vastaan. Tämä on osa Syyrian jakamista imperialistien kesken sekä toimii painostuskeinona HTS:ää vastaan, jotta se ei unohda seurata imperialistien ”demokratian” tietä.
Tilanne Syyriassa näyttää siis kaikkea muulta kuin vakaalta tai rauhanomaiselta. Se osoittaa maan uuden hallinnon vieraantuneisuutta joukoista sekä siellä kytevää potentiaalia anti-imperialistisen vastarinnan kasvulle.
