Sunnuntaina 19. tammikuuta keltaisten ammattiyhdistysliittojen keskusjärjestöt sekä porvarien liitot pääsivät sopuun eläkejärjestelmän uudistamisesta. Esitys luovutettiin hallitukselle, joka kiitteli sitä. Esityksessä ei sovittu leikkauksista eläkkeisiin tai eläkeiän nostamisesta, mutta kasvatettiin eläkkeillä uhkapelaamista pörssissä ja sovittiin ns. ”inflaatiovakauttajasta”. Sen keskeinen merkitys onkin, että se osoittaa porvariston kasvavaa kyvyttömyyttä hallita imperialismin yleiskriisiä, sillä uudistus on kiitoksista huolimatta täysin epäonnistunut eikä onnistu vastaamaan porvariston tarpeeseen kasvattaa riistoa sekä ratkaisemaan eläkejärjestelmän tulevaisuuden ongelmia syntyvyyden laskiessa ja väestön ikääntyessä.
Työeläkevakuutusyhtiöt eli esimerkiksi Varma, Ilmarinen ja Elo ovat Suomen suurimpia institutionaalisia sijoittajia. Työläisten palkoista rohmutuilla eläkemaksuilla on näin merkityksensä finanssipääoman järjestelmässä. Esitetyssä eläkeuudistuksessa eläkevakuutusyhtiöt saavat sijoittaa enintään 85 % kaikista sijoituksistaan osakkeisiin. Nyt osakkeiden osuus sijoituksista on noin puolet. Lisäksi yhtiöiden tuottovaatimuksen osaketuottosidonnainen osuus kasvatetaan 30 %:iin aiemmasta 20 %:sta. Tämä tarkoittaa suurempaa riskinottoa, siis mahdollisuutta eläkevakuutusyhtiöille uhkapelata pörssissä enemmän. Se ei siis oikeastaan millään tavalla ratkaise kysymystä eläkejärjestelmän ”kestävyydestä” ja sen tulevaisuuden ongelmia.
Toinen uudistuksen keskeinen sisältö on ”inflaatiovakauttaja” eli se, että eläkkeiden inflaatioon sidotut korotukset pienenevät, mikäli inflaatio kasvaa nopeammin kuin palkat, kuten tapahtui esimerkiksi viime vuoden alussa. Ongelma tässä on kuitenkin se, että pienimmät eläkkeet ovat jo hyvin pieniä. Mikäli hinnat nousevat nopeasti ja näiden eläkkeiden taso ei nouse samassa mitassa, nämä eläkeläiset tulevat tarvitsemaan muuta tukea, sillä tuskin näin suurta ja merkittävää äänestäjäkuntaa voitaisiin kriisin hetkellä täysin hylätäkään, vaikka toki eläkeläisiäkin halutaan yleisesti patistaa työelämään leikkaamalla heidän etuuksistaan. Tämä ei siis todellisuudessa vastaa tarpeisiin tehdä säästöjä.
Hallituksen tavoitteena oli ”vahvistaa” julkista taloutta (pienentää menoja ja lisätä tuloja) pitkällä aikavälillä 0,4 %:lla BKT:sta. Neuvottelulähteiden mukaan tavoitetta ei vain täytettäisi uudistuksella vaan sillä päästäisiin 0,57 %:in ”vahvistukseen”. Kuitenkin useat porvarilliset eläkejärjestelmän ja talouden asiantuntijat ovat ilmaisseet pettymyksensä uudistukseen. Esimerkiksi Keskuskauppakamarin pääekonomisti Juha Appelqvist on kritisoinut uudistusta siitä, että siinä ei todellisuudessa esimerkiksi leikata eläkkeistä ja toisaalta esimerkiksi puututa siihen, että eläke karttuu myös opiskelusta ja ansiosidonnaisista työttömyysjaksoista. Nämä toimet olisivat selvemmin toimia, jotka pidentävät työuria ja kasvattavat riistoa.
Uudistuksen toimet ovatkin porvariston kannalta hyvin lyhytnäköisiä ja tehottomia, pelkkiä kosmeettisia muutoksia aiheessa, joka vaatisi pitkäjänteisiä uudistuksia. Esitys antaa kaikille mahdollisuuden säilyttää kasvonsa: ei leikkauksia eläkeläisille, mutta samalla hallitus voi väittää, että se todella ratkoo julkisen talouden ”ongelmia”. Tässä on kyse tilanteen rauhoittamisesta. Eläkeläiset ovat merkittävä äänestäjäryhmä, jota niin hallitus kuin opportunistipuolueisiin kytköksissä olevat keltaiset ammattiyhdistyksetkään eivät tahdo ehdoin tahdoin suututtaa. Samalla työmarkkinatilanne on tulenarka. Suomalaisen imperialismin kannalta merkittävällä teknologiateollisuuden alalla on käynnissä työehtoneuvottelut ja tulossa työtaisteluja, joille on hiljattain ilmoitettu myös joitakin tukilakkoja. Porvaristolla on suuri tarve kasvattaa riistoa ja keltaisilla ammattiyhdistysliikkeillä puolestaan suuri tarve purkaa työläisten keskuudessa nousevaa tyytymättömyyttä ja painetta keskellä kurjistuvia elinolosuhteita. Ristiriitojen kärjistyminen niin porvariston kuin työläisten ja porvariston välillä näkyy myös eläkeuudistuksen tuloksessa: se on paras, jonka järjestöt ja hallitus saattoivat tässä tilanteessa muovata. Porvariston ongelmiin se ei kuitenkaan vastaa, vaan pitkäaikaisempien ongelmien ratkaisua lykätään akuuttien ongelmien takia. Helsingin Sanomat totesikin pääkirjoituksessaan: ”Todennäköisesti jarru [”indeksileikkuri”] todetaan riittäväksi jo senkin vuoksi, että yksimielinen paperi isosta uudistuksesta on näinä päivinä arvokas.”
