Artikkelia korjattu 24.2. kauttaaltaan vastaamaan ymmärrystä, että vaikka työläiset taistelivat urheasti, ilman proletariaatin johtoa lakot jäivät vaikutuksiltaan suhteellisen heikoiksi.
Kaupan alalla nähtiin lakkoja ensin logistiikassa 17.2. – 20.2. ja sitten myymälöissä 19.2.-22.2. Lakoilla oli näkyviä vaikutuksia: useissa kaupoissa nähtiin tyhjiä hyllyjä ja kaupat joutuivat supistamaan aukioloaikojaan. Esimerkiksi useat 24/7-hypermarketit olivat auki vain päivisin. Useita kauppoja, myös suurempia sellaisia, oli kokonaan suljettuna: esimerkiksi Porissa, Mikkelissä ja Savonlinnassa Prismoja ei pystytty pitämään auki lainkaan lakon aikana. Useiden kauppojen lihatiskit ja muut palvelut eivät olleet toiminnassa. Lisäksi lakot saivat laajasti tukea ja myös osa porvareista myönsi mediassa, että asiakkaita kävi vähemmän tuen osoituksena lakoille.
Kaupan alan työläisiä ei voida siis syyttää taistelutahdon puutteesta. Alalla suuri vaikutus on kuitenkin järjestäytymättömyyden puutteella, joka johtuu ensisijaisesti opportunismin tuhotöistä ja siitä, että keltaiset liitot ovat pettäneet työläiset niin monta kertaa. Vuokratyövoimaa käytetään laajasti, ja alalla työskentelee paljon opiskelijoiden lisäksi maahanmuuttajataustaisia sekä muita syvimpiin ja laajimpiin joukkoihin kuuluvia työläisiä, joita keltaiset liitot hyljeksyvät tai jotka eivät myöskään puolestaan luota niihin. Porvaristo tietoisesti pyrki hyödyntämään tätä: esimerkiksi Lidl on erikseen etukäteen houkutellut työläisiä ”lakkoavuksi”, luottaen siihen, että rikkureita löytyy. Vuokratyövoimaa otettiin käyttöön, vaikkakaan lakon aikana ei ole laillista paikata henkilöstövajetta tekemällä lisätilauksia koskien työvoimaa, mutta kaupat käyttivät jo tilaamaansa vuokratyövoimaa. Lisäksi osa kaupoista piti ovensa auki pomojen ja näiden sukulaisten sekä tuttujen voimin, mikä itsessään kertoo epätoivosta. Lisäksi porvaristo teki muita varautumistoimia: tavaraa esimerkiksi tilattiin suuria määriä etukäteen lakkoon valmistautumiseksi, jotta lakon näkyvät vaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kuitenkin lakot näkyivät tästä huolimatta ja rikkurityövoimallakaan ei onnistuttu turvaamaan lakossa olleiden liikkeiden normaalia toimintaa. Esimerkiksi kaupan alan logistiikassa havaittiin, että muutamat työvuoroon tulleet rikkurit eivät kyenneet selviytymään työtehtävistä. Samalla se, miten lakot toteutuivat, osoittaa edelleen tarpeen taistella työväenluokan yhtenäisyyden puolesta ja syvimpiä ja laajimpia joukkoja hyljeksyvää opportunismia vastaan, sillä porvaristo käyttää hajaannusta kaikin keinoin käydäkseen työläisten taistelua vastaan.
Kaupan liitto, pomojen edustaja, on pitänyt 10 %:n palkkavaatimusta kohtuuttomana. Kuitenkin hiljattain uutisoitiin siitä, että suomalaiset kaupan alan monopolit ovat maailman kannattavimpia, mihin vaikuttaa muun muassa se, että kaupan ala on hyvin keskittynyttä. S-ryhmän markkinaosuus 48,3 % ja Keskon 34,3%. Näiden jättiläisten jälkeen seuraavana tulee Lidl Suomi, jonka osuus on 9,6 %. Viime vuonna S-ryhmän marketkaupan myynti oli lähes 11 miljardia euroa ja sen liikevoitto oli lähes 5 miljardia euroa. Keskon päivittäistavarakaupan liikevaihto puolestaan oli noin 7 miljardia euroa ja liikevoitto noin 4,4 miljardia euroa. Viime vuosina monopolit ovatkin jatkuvasti ilmoittaneet toinen toistaan kovemmista ennätystuloksista, jotka on revitty työläisten selkänahasta.
Kaupan alan työläisten keskuudessa on syytä ja halua kapinoida, mutta opportunismin tuhotyöt ja sen kylvämä hajaannus heikentävät yhä heidän taisteluaan, ja keltaisten liittojen johto on taipuvainen pettämään heidän vaatimuksensa. Johtuen tästä lakot eivät voineet saavuttaa täyttä voimaansa. Työläiset haluavat taistella, he haluavat ja tarvitsevat 10 % palkankorotuksensa.
