Julkaisemme epävirallisen käännöksen Filippiinien Kommunistisen Puolueen julkilausumasta.
Filippiinien Kommunistisen Puolueen johto ja koko jäsenistö, kaikki punaiset taistelijat ja Uuden Kansanarmeijan komentajat sekä kaikki Filippiinien kansan vallankumoukselliset joukot nostavat puristetut nyrkkinsä ja osoittavat kunnioituksensa Ka Maria Malayalle (Myrna Sularte), joka oli yksi puolueen johtavista kaadereista ja sorrettujen työläisten, talonpoikien ja Mindanaon lumadijoukkojen [alkuperäiskansa] soturi.
71-vuotias Ka Maria taisteli viimeisen taistelunsa 12. helmikuuta Uuden Kansanarmeijan ja 901. jalkaväkiprikaatin häikäilemättömän fasistijoukon välisessä tuimassa yhteenotossa Butuan Cityn Barangay Pianingissa.
Filippiinien Kommunistisen Puolueen keskuskomitea tarjoaa koko puolueen ja Uuden Kansanarmeijan kaikkien joukkojen puolesta mitä syvimmät osanotot Ka Marian tyttärelle, rakkaille ja läheisille taistelutovereille. Yhdessä Caragan alueen joukkojen kanssa vallankumoukselliset joukot ympäri maata surevat Ka Marian menetystä, mutta ottavat myös inspiraatiota hänen sankarillisesta sinnittelystään vallankumouksen vaikealla tiellä, jolla hän tarpoi koko elämänsä ajan.
Filippiinien Kommunistinen Puolue osoittaa mitä suurimmat kunnianosoitukset Ka Maria Malayalle. Ikuistamme hänen nimensä Filippiinien vallankumouksen suurimpien sankareiden rinnalle. Hän oli keskuskomitean ja politbyroon jäsen. Hän oli Mindanaon komission jäsen ja palveli Pohjoisen Mindanaon Puolueen Paikalliskomitean sihteerinä. Lisäksi Ka Maria palveli Pohjoisen Mindanaon Kansallisen Demokraattisen Rintaman keulakuvana.
Hänen vallankumouksellinen johtajuutensa ja epäitsekäs uhrauksensa tullaan muistamaan ja vaalimaan ikuisesti. Hän ja hänen vallankumouksellinen perintönsä tulevat yhä edelleen inspiroimaan kansaa ja heidän vallankumouksellisia joukkojaan nostattaakseen päättäväistä vastarintaa US-Macroksen hallintoa ja sen veristä valtioterrorismia vastaan.
Fasistinen vihollinen erehtyy luullessaan, että Ka Marian kuolema on luonut johdon puutteen, joka rampauttaa puolueen ja Pohjoisen Mindanaon vallankumoukselliset joukot. Todellisuudessa alueella ei ole puutetta kokeneista ja nuorista kaadereista, jotka ovat enemmän kuin valmiita ottamaan itselleen Ka Marian taakan ja viemään eteenpäin hänen perintöään. Puolueella on huolellinen järjestelmä perimistä varten, joka takaa jatkuvuuden ja puolueen komiteoiden vakauden.
Keskuskomitea ylistää Ka Marian epäitsekästä sorrettuja ja riistettyjä joukkoja palvelevaa elämää. Hän kasvoi suhteellisen hyvissä oloissa, tullen keskitalonpoikaisperheestä ja suorittaen agraariteknologian korkeakoulukurssin. Hän valitsi kuitenkin yksinkertaisen elämisen ja vaikean, sorretuille ja riistetyille joukoille sitoutuvan taistelun. Hänen sitoutumisensa vallankumoukselliseen sotaan ei koskaan horjunut. Hän suoritti tehtävänsä pettämättömästi puolueen kaaderina ja Uuden Kansanarmeijan johtajana, jopa saadessaan syöpädiagnoosiin, jonka kanssa hän eli yli kaksi vuosikautta kurinalaisilla tavoilla, kunnon ruoan ja hoidon.
Ka Maria liittyi puolueeseen vuonna 1977, silloisen Marcosin diktatuurivallan aikana ja yhtenä fasistisen vallan pimeimpänä hetkenä. Viiden vuosikauden aikana hän on palvellut lukuisia tarkoitusperiä, johtaen vallankumouksellista työtä sekä kaupungeissa että syrjäseuduilla läntisessä ja pohjoisessa Mindanaossa.
Ka Maria oli marxismi-leninismi-maoismin kiihkeä oppilas. Hän sovelsi ahkerasti puolueen perusperiaatteita, linjaa ja ohjelmaa Pohjoisen Mindanaon joukkojen konkreettisiin oloihin. Samalla hän opiskeli Vietnamin, Kiinan ja muiden maiden sekä alueiden vallankumouksellisia kokemuksia.
Hän oli rautainen kommunistitaistelija, joka väsymättömästi puolusti talonpoikien oikeutta maahansa, lumadijoukkojen oikeuksia näiden esi-isien alueisiin sekä työläisten oikeuksia kohtuullisiin palkkoihin ja parempiin työoloihin. Hän työskenteli monen vuoden ajan läheisesti miehensä, Uuden Kansanarmeijan edustajan Ka Oriksen kanssa, näiden johtaessa puoluetta ja Uutta Kansanarmeijaa saavuttamaan vallankumouksellisia läpimurtoja pitkittyneen kansansodan käymisen myötä.
Vuonna 1992 Ka Maria oli yksi Toisen Suuren Oikaisuliikkeen vahvimmista tukipilareista, josta hän piti kiinni ja epäröimättä suoritti. Se oli itse asiassa Ka Maria, joka vakuutti Ka Oriksen oikaisuiikkeen oikeellisuudesta. Myöhemmin he työskentelivät rinnakkain kantaakseen liikkeen sen kukoistukseen.
Ka Maria oli loistava sotilaskaaderi. Hän aina varmisti, että kansansota kehittyi läpikotaisin Mindanon pohjoisella alueella yhdistämällä aseellisen taistelun, agraarivallankumouksen ja pohjan rakentamisen kolme elementtiä. Ka Marian horjumattoman johdon alla Uusi Kansanarmeija ja kansa nostattivat taipumattoman taiston tuhoisia ja riistäviä kaivosyrityksiä, viljelmiä ja ekoturismi-projekteja vastaan, jotka ajoivat ahertavat joukot yhteisöistään ja tuhosivat ympäristöä.
Hän loi Uudessa Kansanarmeijassa horjumattoman hengen taistella kaikkia sorron muotoja vastaan ja jakaa oikeutta fasistien kaikista rikoksista kansaa vastaan. Puolustamalla ihmisten oikeuksia näiden sortajia ja riistäjiä vastaan ja taistelemalla heidän pyrkimystensä puolesta Uusi Kansanarmeija kasvatti rivejään Pohjoisessa Mindanaossa punaisilla taistelijoilla, jotka tulivat työläisten, talonpoikien, lumadijoukkojen ja intelligentsian riveistä. Ka Maria johti ja inspiroi punaisia taistelijoita ja vallankumouksellisia tahoja tiivistämään rivejään kansanjoukkojen kanssa ja herättämään heidät nousemaan yhtenä tahona.
Hän inspiroi ja auttoi organisoimaan Manobon lumadijoukkojen vastarinnan heidän esi-isiensä alueiden puolustamisen ja ”kehitysprojektejen” etenevän aggression estämisen puolesta. Tästä hän ansaitsi suurporvarillisten kompradorien ja monikansallisten yritysten vihan, jotka kontribuoivat vihollisen asejoukkojen ja puolisotilaallisten ryhmien aseistamisen ja koulutuksen taistellakseen Uutta Kansanarmeijaa vastaan ja ”neutraloidakseen” Ka Marian.
Hän ohjasi vallankumoukselliset joukko-organisaatiot nostattamaan paikallisia joukkotaistoja, jotka ovat yhteydessä kansan demokraattisen vallankumouksen kokonaispyrkimykseen. Hän antoi kaiken tukensa lumadijoukkojen pyrkimyksille perustaa kansakouluja ja omavaraisen talouden edistämiselle talouden agrikulttuurisen tuotannon aloitteiden kautta. Hän puhui kaikkein takapajuisimpien yhteisöjen kehittämisen ja muuttamisen vallankumouksellisen toiminnan vilkkaimmiksi keskuksiksi puolesta.
Ohikiitävillä hengähdystaukoilla Ka Maria haali harvinaisten orkideoiden ja kukkien välttelevää kauneutta, monikirjoiset värit tehden itsensä selviksi sissileirien vihreissä metsissä. Ihaillessaan niitä hän saattoi huudahtaa ”makalibat!” (”upeaa!”), antaen hänelle iloa ja täyttymystä, ruokkien hänen horjumatonta sitoutuneisuutta vallankumoukselle. Todellakin, hän eli hedelmällisen vallankumouksellisen elämän ja antoi kaikkensa palvellessaan Filippiinien kansan kansallista ja yhteiskunnallista vapautusta.
Kuten vallankumouksellisten sankarien veri kerran virtasi Ka Marian suonissa, niin virtaa hänenkin verensä uuden sukupolven kaadereitten ja punaisten taistelijoiden suonissa. He ovat määrätietoisia, kuten Ka Mariakin kerran oli, kansansodan edistämisessä yhdestä vaiheesta seuraavaan, kohti täydellistä voittoa.
