Vain 15 prosenttia suomalaisista kokee voivansa vaikuttaa asuinkuntansa tulevaisuuteen, selviää Sitran hiljattaisesta Tulevaisuusbarometristä. Melkein puolet myös ajattelee, että heillä ei ole riittäviä mahdollisuuksia osallistua keskusteluun asuinpaikkansa tulevaisuudesta. Tutkimuksen mukaan vain harvat näkevät, että poliitikoilla on innostavia visioita heidän hyvinvointialueensa tai kuntansa tulevaisuudesta. Samanaikaisesti porvarilliset poliitikot itse kokevat, että innostavia visioita on olemassa. Sitran johtava ennakoinnin asiantuntija Jukka Vahti toteaa, että tutkimuksen perusteella paikallinen ja alueellinen päätöksenteko ei näyttäydy kansalaisille demokraattisena prosessina, joka loisi uskoa tulevaisuuteen, vaan lyhytjänteisenä hallinnointina, johon asukkaat eivät koe voivansa vaikuttaa. Yleisesti barometrin, johon vastasi kansalaisia ja poliitikkoja ympäri Suomen, mukaan vain 18 prosenttia näkee Suomen tulevaisuuden kehityksen nykyhetkeä parempana.
Kansalaisten epäluottamus omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa huomataan myös vuonna 2024 julkistetusta OECD-vertailututkimuksesta, jossa tutkittiin eri maiden kansalaisten luottamusta hallintoon. Suomi kuului tässä korkean luottamuksen maihin, vaikka tässäkin on tapahtunut laskua ja vain 50 % luotti hallintoon yleisesti. OECD-maiden keskiarvoa korkeampaa suomalaisten luottamus oli erityisesti siihen, että hallitus suojelee heidän elämäänsä hätätilanteessa ja että kasvihuonepäästöjä voidaan laskea hallinnon toimilla. Samalla suomalaiset uskovat OECD-maiden keskiarvoa vähemmän siihen, että poliittinen järjestelmä tarjoaa vaikutusmahdollisuuksia. Niiden, jotka luottivat tähän erittäin paljon tai melko paljon, osuus oli 21 %, OECD-maiden keskiarvon ollessa 30 %. Keskimääräistä alhaisempaa luottamus oli myös siihen, että parlamentti valvoo hallituksen toimintaa (36 %). Myös vaikutusmahdollisuudet paikallispolitiikassa koettiin keskimääräistä alhaisemmaksi (38 %). Eri tahoista vähiten suomalaiset luottivat vertailussa poliittisiin puolueisiin (37 %) ja hyvinvointialueisiin (44 %). Lisäksi kunnallishallintoon luotti vain 57 %. Suomalaiset luottavat kuitenkin kanssaihmisiin OECD:n keskiarvoa enemmän (78 %, keskiarvon ollessa 62 %).
Vertailusta huomataan, että ne, jotka eivät luottaneet lainkaan hallitukseen, äänestivät tai asettuivat ehdolle vaaleissa muita vähemmän. He eivät kuitenkaan olleet täysin passiivisia tai apoliittisia. He olivat heitä, jotka äänestivät, innokkaampia osallistumaan muilla tavoin: osallistumaan mielenosoituksiin, jakamaan poliittista sisältöä, luomaan tai jakamaan vetoomuksia, ottamaan yhteyttä poliitikkoihin ja osallistumaan boikottiin. Nämä tutkimustulokset osoittavat osaltaan, että jos halutaan tavoittaa ne, jotka eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan järjestelmään ja kaikkein innokkaimpia osallistumaan muilla tavoin, ei heitä tule etsiä vaalikentiltä.
Kuten olemme kirjoittaneet jo aiemmin, enemmistö suomalaisista näkee, että aluevaalit ovat näennäisvaalit, koska alueet eivät itse päätä rahoituksestaan ja tehtävistään. Viime aluevaaleissa äänesti vain 47,5 %. Edellä mainittujen luottamustutkimuksien mukaan luottamus alue- ja kunnallispolitiikkaan on erityisen alhaista. Luottamustutkimus osoittaa selvästi, että joukot tulee herättää ymmärtämään roolinsa historian tekijöinä, ei pelkkinä alamaisina, joiden täytyy hyväksyä kaikki porvariston heidän niskaansa kasaama kurjuus. Joukot näkevät oikein, että heidän olonsa eivät muutu, vaikka vaaleissa heille luvattaisiin mitä, ja he torjuvat vaalit näennäisvaaleina. Kerta toisensa heidät petetään vaalisirkuksessa, jonka porvaristo väittää olevan keskeisin tapa vaikuttaa tulevaisuuteen ja parantaa elinoloja. Kukaan ei näytä puolustavan heidän asiaansa, mitään vaihtoehtoa ei näytä olevan näköpiirissä. Kommunistien tulee olla se voima, joka paljastaa porvariston temput joukkojen pitämiseksi alisteisina, osoittaa heille vallankumouksen olevan todellinen mahdollisuus ja johtaa heidät taisteluun radikaalin muutoksen, uuden yhteiskunnan puolesta. Joukkojen perässä laahustaminen ja heidän maanittelemisensa vaaliuurnille, joiden merkityksen he jo vaistonvaraisesti ymmärtävät, ei palvele tätä, eikä vaalien kautta sitä paitsi edes voida tavoittaa niitä, jotka ovat kiihkeimmin porvariston diktatuuria vastaan ja innokkaimpia suoraan toimintaan.
