Viimeaikaisia kehityksiä taistelussa maasta Brasiliassa

Brasiliassa taantumus on jatkanut rikoksiaan ja kansa taisteluaan. Maaliskuu 20. päivänä latifundiota palveleva siviili- ja sotilaspoliisi toteuttivat hyökkäyksen maastaan taistelevia alkuperäiskansoihin kuuluvia talonpoikia vastaan. Etelä-Bahiassa toteutetussa hyökkäyksessä on arvioitu lukuisten Pataxó ja Pataxó HãHãHãe alkuperäiskansaan kuuluvan talonpojan tulleen pidätysten ja ampumisen kohteeksi. Taantumus on perustellut hyökkäystään syyttäen, että jotkut alkuperäiskansaan kuuluvista talonpojista ovat aseistautuneita. On huomionarvoista, miten näitä samoja lakiperiaatteita ei ole seurattu tilanherrojen kohdalla, niiden palkkaamien rikollisten jatkuvista hyökkäyksistä huolimatta. 10. maaliskuuta puolisotilaallinen joukkio tilanherrojen tukemana murhasi Barra Velhen alueella nuoren Pataxo-alkuperäiskansaan kuuluvan talonpojan Vitor Brazilin, samalla kun Pradossa sijaitsevan Comexatibá-alkuperäiskansan päällikön talo sytytettiin tuleen. Tämäntyyppisten hyökkäysten kiihtymisestä ja vanhan valtion piittaamattomuudesta johtuen Köyhien Talonpoikien Liitto (LCP) onkin kutsunut talonpoikia muodostamaan aseellisia itsepuolustusryhmiä, sillä vanha valtio ei suojaa heitä rikollisilta, vaan tukee näitä.

Maalikuun 21. päivänä latifundio ja sen kätyrit toteuttivat jälleen laajamittaisen hyökkäyksen Pataxó ja Pataxó HãHãHãe-alkuperäiskansoihin kuuluvia talonpoikia kohtaan, pidättäen 14 ja johtaen 25 katoamiseen. Hyökkäys toimeenpantiin Vale das Palmeirasin, Vale da Serieman, Corumbalzinhon, Encantadan, Novan ja Pé do Monte Pascoalin kylissä, jotka kaikki sijaitsevat Pradon ja Itamarajun kaupunkien välissä Bahiassa. Pataxo-kansan päällikön tekemässä valituksessa nostettiin esille, että vaikka osa kadonneista on löytynyt, yhdeksän on yhä kadoksissa. Toteutettu hyökkäys oli niin raakalaismainen, että monet naiset ja lapset joutuivat pakenemaan sademetsiin.

13. maaliskuuta talonpoikaisnaiset Maattomien talonpoikien liikkeen (MST) mobilisoimina osoittivat mieltään kansan hyvinvointia haittaavien tuulivoimamonopolien laajentumista vastaan. João Câmara III-tuulivoimalalla osallistujat maalasivat seiniä punaisella ja sanalla “rikos”, osoittaen mieltään yli 500 perheen maan ryöstämistä vastaan. Tämän lisäksi noin 500 perhettä sulki tien tuomitakseen latifundion rikokset luontoa vastaan ja vaatiakseen 100 perheen sijoittamista Baixu Assun alueelle. Piranhas-joen varrelta Seridón alueelta on myöskin raportoitu yli 4000 talonpojan kodeistaan karkoittamisesta, presidentti Luiz Inácio da Silvan juuri vihkimän patoprojektin vuoksi. Patojen tieltä ajetaan perheitä kodeistaan ja mailtaan ja tämän lisäksi patojen rakenteissa esiintyy ongelmia, minkä takia vain tänä vuonna neljä patoa on murtunut Cearan osavaltiossa ja aiheuttanut tuhoa. Brasilian 942 padosta 102 on korkeassa murtumisvaarassa johtuen imperialismia palvelevien monopolien ahneudesta.

Guarani-Kaiowá-alkuperäiskansaan kuuluvien talonpoikien kamppailu maasta kiihtyi Douradosissa, Mato Grosso do Sulissa seurauksena latifundion hyökkäyksestä Pakurityn talonpoikaisvaltausta vastaan. Taantumukselliset häätivät talonpojat viidakkoon, haavoittaen yhtä talonpoikaa ja murtaen yhden lapsen käden. Latifundion kätyrit kaivoivat vallihaudan estääkseen talonpoikia palaamasta maalleen, ampuen niitä, jotka tekivät vastarintaa ja pyrkivät palaamaan. Yksi talonpojista ilmaisi, että mielemmin kuolee kuin lähtee.

16. maaliskuuta Nonoain alkuperäiskansojen maalla Missõesin alueella Kaigangin alkuperäiskansoihin kuuluvien talonpoikien vastarinta kasvoi opportunistista päällikkö José Honorário Nascimentoa vastaan. Päällikkö pyrkii vuokraamaan alkuperäiskansojen maita latifundiolle palvellen soijapapumonokulttuuria alueella ja kärjistäen köyhien talonpoikien, jotka kärsivät maan latifundion maan rohmuamisesta ja sen tukemasta huumeiden salakuljetuksesta alueella, kurjuutta.

Tietoon on myöskin tullut, että viimeisen kahden vuoden aikana Brasiliassa vesipulasta kärsivä alue on kasvanut 970 000 hehtaarilla , mikä on vaikuttanut eniten Pantanaliin ja Amazoniin. Pantanal menetti 61 prosenttia vesikapasiteetistaan vuonna 2024, kun taas Amazon, joka muodostaa yli 60 prosenttia maan vedestä, väheni 3,6 prosenttia. Vesipulan kärjistyminen johtuu latifundiosta, joka rohmuaa vettä itselleen, käyttäen 70 % vedestä ja on vastuussa sademetsän tuhoamisesta.