Vuoden 2025 yhteiset kunta- ja aluevaalit osoittivat taas kerran, miten laajat joukot torjuvat vaalifarssin ja kieltäytyvät antamasta legimiteettiä suomalaiselle imperialismille. Virallisten tietojen mukaan vain noin puolet äänestivät vaaleissa ja koko maassa laajat 1,7 prosenttia kuntavaaleissa ja 4,1 prosenttia aluevaaleissa antoi hylätyn äänen, luoden huolta taantumuksen riveihin.
Aihetta nostetaan Helsingin Sanomien artikkelissa, kahden tutkijan arvuutellessa epätoivoisesti toimenpiteitä, joilla saada kansanjoukkoja osallistumaan vaalifarssiin. Artikkelissa lähdetään jo alkuaan virheellisestä ajatuksesta, että äänestämisellä osallistutaan demokratiaan ja saadaan kunkin ääni kuulumaan. Tämä on silkkaa valetta, sillä elämme porvarillisessa demokratiassa, mikä on demokratiaa vain väestön rikkaimmalle kouralliselle, jonka valtiokoneisto on sen oma ja rakennettu palvelemaan yksinomaan sitä. Ei voi olla puhettakaan vallasta väestön enemmistölle porvariston diktatuurissa, sillä mitä kansan valtaa muka voi olla, kun kansan käsissä ei ole hyvinvoinnin, tulevaisuuden ja vallan avaimia, pankkeja, tuotantoa ja armeijaa yms.
Artikkelissa yhtenä toimenpiteenä vaalifarssiin aktivoimiseksi nostetaan digitaalista äänestämistä, tutkijoiden vakuutellessa joukkojen “laiskuuden” ja vaalien “vaivallisuuden” olevan syinä alhaiselle osallistumiselle. Eikö se kuitenkin ole juuri kertovaa kansanjoukkojen alhaisesta luottamuksesta suomalaiseen imperialismiin, etteivät nämä halua edes yhdeksi päiväksi nähdä vaivaa tukeakseen sitä?
Esitetään myöskin ajatusta asettaa katto vaalien kampanjarahoitukselle, että “raha ei yhtä selvästi ratkaisisi valituksi tulemista”, kuten tutkija Hanna Wass sanoo. Tämä on yritystä lietsoa illuusioita, että porvariston vaikutusta voitaisiin poistaa sen oman vallan alla, vaikka historia näyttää, että se ei tule poistumaan näyttämöltä ilman vallankumouksellista väkivaltaa.
Tunnistettuaan boikottia harrastaviksi ja suomalaiselle imperialismille kaikkein vaarallisimmiksi kansanryhmiksi laajimmat ja syvimmät joukot sekä erityisesti nuorisojoukot ja sorretuista kansakunnista tulevat, artikkelissa esitetään sen synkin teesi.
Artikkelissa sanotaan seuraavasti:
”Wass korostaa, ettei äänestysaktiivisuuden nostamiseen ole yksittäistä patenttikeinoa vaan pitää tarkastella kohdennetusti eri äänestäjäryhmien tarpeita.
Esimerkiksi maahanmuuttajia ajatellen puolueiden tulisi pyrkiä haalimaan listoilleen eri etnisiä taustoja edustavia ehdokkaita. Tällä olisi symboliarvon lisäksi konkreettinen arvo, kun tilaisuuksia kyettäisiin järjestämään laajemmin monikielisinä ja tuomaan keskeisiä kysymyksiä esiin”.
Nuorisoon liittyen artikkelissa sanotaan:
”Lainsäädännöllisistä keinoista ensisijaisena Wass mainitsee Vuorelman tavoin äänestysikärajan laskemisen 16 ikävuoteen.
”Sitä kautta saadaan nuoret mukaan silloin, kun he ovat vielä koulussa ja äänestäminen kytkeytyisi opetukseen ja sosiaalisiin verkostoihin.””
Nämä ehdotukset eivät tarkoittaisi vain yrityksiä korottaa osallistumista vaalifarssiin ja illuusioiden lietsomista näille kansanryhmille, vaan myös laajempaa inkorporoimista vanhaan valtaan. Nykyisissä olosuhteissa ajatus on jokseenkin seuraava “eläköön ja kuolkoon kaikki suomalaisen imperialismin puolesta, etnisyydestä, sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja muusta riippumatta”.
Vallankumouksellisten tulee vastustaa vaalifarssia, mobilisoidakseen laajat suomalaisesta imperialismista vieraantuneet kansanjoukot, samalla taistellen suomalaisen imperialismin yrityksiä vastaan inkorporoida nämä joukot itseensä. Tämä todellisen kansanvallan, se on, sosialismin, joka voidaan saavuttaa vain sosialistisella vallankumouksella, nykyään kansansodalla, rakentamiseksi.
