Taistelu maasta
Red Herald on uutisoinut talonpoikien taisteluvoitosta 31. maaliskuuta Gedeon José Duque -leirissä, jossa he onnistuivat torjumaan roistojoukon Köyhien Talonpoikien Liiton (LCP) organisoimana. Roistojoukon hyökkäyksen oli koordinoinut Invasão Zero -ryhmä. Talonpoikien valtaamalla alueella on noin 120 perhettä sekä neljä maanviljelyaluetta. Roistojoukolla oli mukanaan hyökkäyksessä 20 rekkaa sekä raskasta aseistusta, kuten tarkkuuskivääri ja haulikoita. Tämän lisäksi roistoilla oli mukanaan helikopteri.
Rondôniassa sotilaspoliisi ja palkkamurhaajat johtajanaan Gesulino Cesar Travagine Castro jatkavat rikoksiaan kirkkaassa päivänvalossa, jakaen rikoksiaan sosiaaliseen mediaan ja täten todistaen koskemattomuutensa lain silmissä, lain, joka antaa heidän toimia vapaasti. Castro on rikollinen, joka on vuonna 2023 tuomittu 35 vuodeksi vankilaan, koska hän oli johtajana joukkomurhassa. 10. huhtikuuta sotilaspoliisi ja palkkamurhaajat pidättivät paikallisen kauppiaan, eikä häntä ole tavattu tämän jälkeen. Lisäksi roistot ovat uhkailleet ja retuuttaneet vanhuksia kodeissaan. He ovat myös tunkeutuneet Valdiro Changasin vallankumoukselliselle alueelle, etsien oletettuja piilottelevia talonpoikia Gedeon José Duquen alueelta, sekä tuhonneet Gedeon José Duque -alueen suojeltua metsää, tuhonneet koteja ja varastaneet köyhien talonpoikien omaisuutta.
19. ja 20. maaliskuuta roistot sytyttivät Barro Brancossa peltoja tuleen. Paikalliset talonpojat syyttävät tästä paikallista isoa maanomistajaa, joka oli lähettänyt roistojoukon huolehtimaan likaisesta työstä. Roistot tunkeutuivat alueelle yöllä, näin välttäen talonpoikien kohtaamisen, mutta talonpoikien nopeasta järjestäytymisestä johtuen tulipalo saatiin pysäytettyä. Hyökkäyksen jälkeen talonpojat painottivat, etteivät ole peloissaan ja lupasivat taata, ettei tämä rikos jää rankaisematta. Samalla he painottivat, että aikovat taistella jokaisesta tuumasta omalla maallaan.
11. huhtikuuta ainakin 26 henkilöä, mukaan lukien raskaana oleva nainen, vangittiin latifundion massiivisessa poliisioperaatiossa São Francisco -leiriä vastaan Rondôniassa, Nova Mutumin alueella Porto Velhossa. Taantumuksellisen hyökkäyksen tarkoituksena oli häätää talonpojat alueiltaan, vangita mahdollisimman paljon talonpoikia ja uudelleenvalloittaa maa. Hyökkäykseen käytettiin paljon raskasta kalustoa kuten poliisiajoneuvoja ja helikopteria, ja talonpoikien raportin mukaan maanomistajat koordinoivat hyökkäystä, käskien poliiseja anastamaan köyhiltä talonpojilta omaisuutta. Raportin mukaan maanomistajat eivät olleet edes Rondônian alueelta. Yhteisöt taistelussa -liiton (UCL) mukaan tämä ei ole ennenkuulumatonta, ja vastaavia maanomistajien koordinoimia hyökkäyksiä alueidensa ulkopuolelle on tapahtunut aikaisemminkin, esimerkiksi Gleba Campinassa.
Talonpoikia pidätettiin tekaistuin perustein, kuten sillä, että talonpoika “näyttää maattomalta”. Jopa koulubussin kuljettaja pidätettiin. Kahden päivän jälkeen pidätetyt vapautettiin, mutta heille laitettiin jalkapanta, joka esti heidän liikkumistaan takaisin omille alueilleen. Samaan aikaan kun 26 talonpoikaa oli vangittuina, poliisi tuhosi leirin irtaimistoa sekä koteja ja pakottivat leirin naiset kokkaamaan heille.
Alkuperäisväestö Avá-Guaranin talonpojat ovat saaneet läpi 240 miljoonan realin sopimuksen, jolla ostetaan 3 000 hehtaaria maata Paranásta, mutta tämä sopimus on tahriutunut verellä. Sopimusta alettiin valmistelemaan vuoden 2019 Tekohan tulvan seurauksena, joka johtui maalle rakennetusta vesivoimalaitoksesta, johtaen tuhansien talonpoikien pakkomuuttoon omilta alueiltaa. Guaranikansan johtaja sanoi sopimuksen allekirjoituksen aikana, että tämä on mitätön voitto ja että haluaisi nähdä koko heidän alueensa vapautettavan. Hän toi myös esiin oikeutetun kritiikin Brasilian valtion tavasta rikastuttaa isoja maanomistajia alkuperäisväestön rahoilla. Sopimuksen allekirjoitus on samanaikaisesti osoitus alkuperäisväestön sorrosta sekä taistelun etenemisestä. Vain järjestäytymällä ja joukkotyöllä on saavutettu todellista muutosta Avá-Guaranin talonpoikien taistelussa.
16.-22. maaliskuuta pidetyssä alkuperäisväestöjen joukkojen kokouksessa Guarani-Kaiowán kansa kohotettiin suureen arvoon historiallisen taistelun perijöinä. Kokouksen julkilausumassa tuomittiin puolisotilaallisten joukkojen hyökkäykset alkuperäisväestön talonpoikia kohtaan, ja vahvistettiin, että alkuperäisväestön oikeuksia ei saavuteta neuvottelupöydässä vaan taistelussa. 20. maaliskuuta järjestettiin myös mielenosoitus, jossa alkuperäisväestön talonpojat tukkivat BR-101 -tien. Samanaikaisesti roistojoukko hyökkäsi Comexatibá-kansan alueelle isojen maanomistajien johtamina. Hyökkäys toteutettiin mitä ilmeisimmin yhteistyössä poliisin kanssa, jolla oli määrä toteuttaa laittomia pakkosiirtoja alueella.
Yli 400 köyhää talonpoikaisperhettä valtasi 1,7 tuhannen neliökilometrin suurtilan Triunfossa, 70 kilometrin päässä Porto Alegresta. Valtauksen organisoi Maattomien Maatyöläisten Liike (MST), joka ilmoitti valtauksen olevan seurausta vuoden 2024 tulvasta, jonka seurauksena köyhien talonpoikien perheet menettivät kotinsa. Brasilian valtio ei ole tarjonnut talonpojille uutta asumusta. Tämä valtaus on osa MST:n organisoimaa “Punainen Huhtikuu” -kampanjaa, joka vastustaa sotilaspoliisia ja puolisotilaallisia joukkoja sekä tukee köyhien talonpoikien taistelua.
15. huhtikuuta sotilaspoliisi hyökkäsi hevosilla alkuperäiskansan alueeksi määritellylle maalle Bananalissa, Distrito Federalista koilliseen. Poliisin tarkoituksena oli alkuperäiskansojen häätäminen mailtaan kiinteistöprojektien edistämiseksi. Poliisi sivuutti alkuperäiskansaan kuuluvien talonpoikien todisteet siitä, että heillä on oikeuden määräys puolellaan ja käytti kyynelkaasua näitä vastaan. Talonpojat puolustautuivat työkaluilla ja ajoivat sotilaspoliisin onnistuneesti pois. He tuomitsivat sen, että ainoastaan heidän itsepuolustuksensa tuo heille turvaa poliisilta, ei vanha valtio. Eräs talonpoika myös kertoi, että hiljattain hänen kotiinsa heitettiin pommi, mutta poliisi ei tehnyt mitään ja sen sijaan pilkkasi talonpoikia, sanoen, että he reagoivat vasta kun joku kuolee, ja että talonpoikien tulee riisua sandaalinsa, sillä he likaavat poliisilaitoksen lattiaa.
Brasilian puolifeodaalisessa ja puolikoloniaalisessa valtiossa maanomistus on keskittynyt suurille maanomistajille ja viljeltävän maan hinta on noussut 113 % viimeisen viiden vuoden aikana. Isojen maanomistajien levittäytyessä yhä laajemmalle alueelle maaseudun köyhiin talonpoikiin kohdistuvat hyökkäykset käyvät päivä päivältä raaemmiksi, sillä viljeltävää maata ei ole loputtomasti. Vuoden 2024 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana tapahtui 1056 välikohtausta köyhien talonpoikien ja suurten maanomistajien välillä.
Opiskelijoiden taistelu
Brasilian kansallisen yliopiston opiskelijat ovat jo toistamiseen onnistuneet torjumaan taantumuksellisten hyökkäyksen yliopistoonsa 4. huhtikuuta. WhatsAppissa organisoituneet taantumukselliset joukot koettivat “ottaa takaisin” yliopiston ja aikoivat käyttää lamauttimia ja kaasuja. Opiskeiljat organisoivat nopeasti vastahyökkäyksen professorien, eri poliittisten toimijoiden ja opiskelijajärjestöjen kanssa. Tästä johtuen taantumukselliset hyökkääjät joutuivat siirtymään sotilaspoliisin turviin järjestämään tapahtumaansa. Vaikka taantumuksellisten tapahtuma yliopistolla peruttiin, osoittivat opiskelijajoukot mieltään marssien yliopistolla iskulauseinaan muun muassa: “Fasistit ulos UNB:sta!” (Brasilian kansallinen yliopisto) ja “Taas kerran, kanat pakenevat!”. Opiskelijat tunnustivat maatalousvallankumouksen tarpeellisuuden ja tuomitsivat Luis Inácion hallituksen. Mielenosoituksen loppupuolella myös poltettiin sekä Israelin että Yhdysvaltojen lippu. Sotilaspoliisi kommentoi, että se aikoo tarkkailla tilannetta yliopistolla ja aikovansa perustaa mielenosoituksen seurauksena “kriisikabinetin”.
28. maaliskuuta Bahian liittovaltion yliopistolla järjestettiin mielenosoitus, jossa tuomittiin latifundion väkivaltatoimet pataxón ja pataxó hãhãhãen kansoja kohtaan. Näissä väkivaltaisuuksissa on kadonnut 25 ihmistä ja vangittu 14. Opiskelijat kritisoivat isojen maanomistajien yhteyksiä puolisotilaallisiin ryhmiin kuten Invasão Zeroon ja União Agro Bahiaan, samalla tuomiten Jerônimo Rodriguesin hallinnon, joka antaa puolisotilaallisten joukkojen kohdistaa väkivaltaa kansaa kohtaan. He kunnioittivat mielenosoituksessa avá-guaranin ja guarani-kaiowán kansojen voitokasta taistelua Invasão Zeron roistoja vastaan. Eräs opiskelijoista painotti, että nämä taistelut ovat osa maatalousvallankumousta. Mielenosoitus sai osakseen suurta suosiota.
Rondônian liittovaltion yliopistossa vastustettiin uutta etiikan ja käyttäytymisen säännöstä, joka kieltäisi “sensitiivisistä” asioista puhumisen sosiaalisessa mediassa. Mielenosoittajat ja professorit kokivat tämän yrityksenä rajoittaa poliittista puhetta.
Rondôniassa opettajat ovat jo helmikuusta alkaen mobilisoineet joukkoja parempien työolosuhteiden puolesta. Rondônian opetustyöläisten liitto järjesti kaksi kokousta, joihin osallistui paljon joukkoja lähialueilta. Tyytymättömyys työolosuhteisiin johti opettajien lakkoon 25. maaliskuuta. Opettajat tuomitsivat Marcos Rochan hallinnon, jolla he sanoivat olevan fasistinen tendenssi ja joka sortaa työläisten oikeuksia.
1. huhtikuuta Machado de Assisin koululaiset ottivat osaa massiiviseen mielenosoitukseen Vespinossa, koska William Soares Santos, tunnettu seksuaalirikollinen ja opettaja, vapautettiin vankilasta. Yli 300 oppilasta organisoitui, kieltäytyi menemästä tunneille ja otti osaa taistelevaan mielenosoitukseen, joka tukki tieliikennettä eikä taipunut sotilaspoliisin saapuessa paikalle. Lopulta koululle palattuaan opiskelijoilta estettiin pääsy koulun sisälle ja he joutuivat odottamaan ulkona polttavassa auringossa samalla, kun sotilaspoliisit ja koulun johto keskustelivat tilanteesta. He saivat tukea koulun työläisiltä ja paikalliselta työväeltä, jotka toivat heille vettä. Vaikka sotilaspoliisi koettikin hajottaa opiskelijat, he taistelivat tätä vastaan ja onnistuivat pitämään koululla puhetilaisuuden, jossa eritoten naisopiskelijat painottivat opiskelijaliiton muodostamisen tärkeyttä.
Koululaisten järjestäytymisestä kertoo myös vuoden 2024 marraskuussa tehty lukion valtaus Antônio Ablas Filhon koulussa Santoksessa, São Paulossa. Tässä valtauksessa lukiolaiset opiskelijat vastustivat sotilaspoliisia voitokkaasti yhdeksän tunnin ajan, organisoituen komiteoiksi, joilla oli omat vastuualueensa (propaganda, logistiikka, turvallisuus ja siivoaminen). Vaikka opiskelijat olivat ala-ikäisiä, heitä vastaan käytettiin pippurisumutetta sotilaspoliisin toimesta.
Mielenosoituksia
Maceióssa julkisen koulujärjestelmän koululaisten vanhemmat ovat raportoineet vakavia puutteita koulukyydeissä. Koulubusseissa ei ole penkkejä, katossa on reikiä, ja joissain busseissa kuljettajan penkkinä toimii kiikkutuoli. Tämä johti siihen, että helmikuussa vanhemmat järjestivät taistelevan mielenosoituksen, jossa poltettiin renkaita ja estettiin autoja liikkumasta. Toistaiseksi Maceión kaupungin pormestari João Henrique Caldas ei ole tehnyt mitään parantaakseen koululaisten asemaa. Mielenosoituksista johtuen Brasilian yleinen syyttäjä on määrännyt pormestari Caldasille 5000 realin päivittäisen sakon, mutta tästä huolimatta muutosta koulukyytijärjestelmään ei ole tapahtunut.
4. huhtikuuta Mauazinhon alueen työläiset järjestivät taistelevan mielenosoituksen, vaatien joukoille asuntoja, sillä maanvyörymät ovat romuttaneet asuntoja Mauazinhossa ja muualla lähialueella. Maa on sortunut talojen alta, johon on vaikuttanut myös Manauksen kaupungin huolimattomasti toteutettu jätevesijärjestelmä. Maanvyöryriski on ollut olemassa jo vuodesta 2024 asti, mutta kaupungin hallitus on tästäkin huolimatta jättänyt asian huomioimatta. Kaupunki on tarjonnut asukkailleen 600 realin “vuokrahyvitystä” tuhoutuneista kodeista, mutta kuten eräs asukas asian ilmaisee: “En halua vuokrahyvitystä, haluan kompensaatiota tuhoutuneesta talostani.”
6. huhtikuuta sadat Porto Alegren Cachoeirinhan kaupunginosan asukkaat protestoivat kaupungintalon edessä, vaatien tulvanestotoimia eri kaupunginosille. Kaupungin pormestari esitti joukoille, ettei hallitus ole antanut kaupungille rahaa toteuttaa vaadittavia toimia, joka on vain osittainen totuus, sillä valtio antoi kaupungille 3 miljoonaa realia viime vuoden tulvien korjaamiseen. Tämä raha ei kuitenkaan ole päätynyt joukoille tai heidän tukemiseensa ja täten Cachoeirinhan asukkaat tuomitsivat pormestarin valheet.
11. huhtikuuta päättyneessä Acampamento Terra Livre -tapahtumassa yli 8000 alkuperäiskansaan kuuluvaa talonpoikaa osoitti mieltään heihin kohdistuvia hyökkäyksiä sekä Brasilian opportunistista hallitusta ja sen valheellisia vaalilupauksia vastaan mitä tulee maareformiin. Viha hallitusta vastaan yltyi entisestään, kun 11. huhtikuuta poliisi ja armeija hyökkäsi väkivaltaisesti 7000 protestoivaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa joukkoa kohtaan. Joukot olivat osallistumassa “A Resposta Somos Nos” -kulkueeseen, jota poliisi alkoi piirityksessä tulittaa kyynelkaasulla sen saapuessa kongressitalon eteen. Osa mielenosoittajista sai vakavia vammoja ja heille annettiin ensiapua. Todistusaineistoa on löydetty poliisin tarkoitusperäisestä alkuperäiskansoihin kuuluviin joukkoihin kohdistuvasta väkivallasta. Esimerkiksi APIB -järjestön ääninauhoitteessa turvallisuuspalveluiden agentti ohjeistaa poliiseja ohjaamaan alkuperäisväestön joukot ansaan, ennen kuin heidän tulee “iskeä heihin kovaa”. Tämä paljastaa jälleen, ketä Brasilian hallitus palvelee – suurmaanomistajia ja imperialisteja.
