Intiassa on meneillään vanhan valtion toimeenpanema valtava kansanmurhainen ja vastavallankumouksellinen kampanja, joka tunnetaan nimellä Operaatio Kagaar. Operaatio on keskittynyt Chhattisgarhin ja Telanganan raja-alueelle ja tällä hetkellä erityisesti Karreguttan ja Durgamguttan kukkula-alueille Chhattisgarhin Bijapurissa ja Telanganan Mulugussa. Tässä etsintäoperaatiossa on mukana yli 7 000 hengen ”turvallisuushenkilöstö”.
Huolimatta siitä, että Intian vanha valtio hyökkää kansansotaa vastaan verilöylyillä, todellisten ja väärennettyjen kapitulaattorien esittelyllä, kapitulaatioon houkuttelemalla lupauksilla mukavasta elämästä ja rahalahjuksilla ja jatkuvalla propagandalla, jossa Kansan Vapautussissiarmeijan tappioina esitetään myös taantumuksen murhaamat siviilit, kärsii se jatkuvasti myös tappioita. 21. huhtikuuta Chhattisgarhin asevoimien (CAF) 19. pataljoonan sotilas tapettiin Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) [IKP(maolainen)] asettamalla improvisodulla räjähteellä Chhattisgarhin Bastarissa, Toynarin ja Farsegarhin kylien välillä. Sotilas oli osa CAF-tiimiä, joka oli suojaamassa Toynarin ja Farsegarhin välisen tien rakentamista.
30. huhtikuuta IKP(maolaisen) militantit ampuivat tieprojektin työnjohtajan Jharkhandin osavaltion Lateharissa, Orsan kylässä. Lisäksi useita tien rakentamisessa käytettyjä koneita poltettiin. Puolestaan 4. toukokuuta Lateharissa puolestaan suoritettiin aktio, jossa poltettiin mineraaliyritykselle kuuluvat kaksi porauskonetta, kaksi henkilöautoa, kaksi lava-autoa ja kaksi rekkaa. Aktio suoritettiin Torisotin kylässä, jossa yritys oli tutkimassa paikallisia hiilivarantoja.
Intian vanha valtio väittää, että nämä ja muut ulkomaisten monopolien rakennusprojektit ovat paikallisten talonpoikaisjoukkojen edun mukaisia, ja että maolaiset vastustavat ”kehitystä”. Todellisuudessa kyse on mitä röyhkeimmästä imperialistisesta ryöstöstä, jota suojellaan kansanmurhalla. Nazariya-lehti on kirjoittanut aiheesta:
Lloyd Metals and Energy Private Limited aloitti Gadchirolissa kaivostoiminnan vuonna 2011, mikä sai adivasi-talonpojat voimakkaasti osoittamaan mieltään. Tämän lisäksi IKP(maolainen) teki yritystä kohtaan sabotaasi-iskuja sekä tappoi sen varapuheenjohtajan. Nämä toimet pysäyttivät kaivostoiminnan hetkeksi, mutta toiminta jatkui yrityksen saatua suojelua keskus- ja maakuntapoliisilta. Kaivosten johdosta Gadchirolin Mallampadin kylässä 22 perhettä 41 perheestä ei voinut enää harjoittaa maataloutta, koska ympäristö, makean veden lähteet mukaan lukien, oli niin saastunut.
Sarandassa, Jharkhandin metsissä, adivasi-talonpoikia häädettiin näiden mailta IKP(maolaisen) kärsittyä takapakin alueella. ”Turvallisuusjoukot” tuhosivat monia talonpoikien omistusasiakirjoja, ja paikalle perustettiin kaivoksia. Kaivosten saasteet ovat sittemmin aiheuttaneet talonpojille monia terveysongelmia, kuten maksa- ja munuaisvaivoja.
Vaikka talonpojat ovat kapinoineet aiemminkin, vasta IKP(maolainen) on osoittautunut vanhalle valtiolle ongelmalliseksi organisoituneen, aseellisen vastarinnan takia. Vuonna 2015 29 kaivosyritysten ajoneuvoa poltettiin, ja vuonna 2017 19 kulkuneuvoa ja konetta sabotoitiin Chargaon ja Kankerin alueilla. Paikalliset adivasi-talonpojat, jotka olivat tulisesti osoittaneet mieltään, saivat osakseen valtion harjoittamaa häirintää, ja moni nainen onkin todennut, että pelkäävät kävellä kylässä ja paikallisissa metsissä ”turvallisuusjoukkojen” häirinnän pelosta.
IKP(maolainen) on myös ollut pääsyy sille, ettei Indravati-joelle ole saatu rakennettua patoa mm. Chhattisgarhin suuryritysten sähkönkulutusta varten. Projekti vaatisi 13 750 hehtaaria maatalousmaata ja 9 309 hehtaaria metsää, tarkoittaen paikallisille adivasi-talonpojille elinkeinonsa menettämistä. Projekti on ollut jäissä viimeiset 40 vuotta.
Monopolit pystyvät tarjoamaan Intian köyhille talonpoikaisjoukoille vain heidän elinympäristönsä tuhoamista ja riistoa. Sen sijaan vallankumouksellinen maolainen liike on jo vuodesta 1980 tarjonnut kehitystä, joka todella palvelee joukkojen intressejä. Bastarissa on tehty lampia kalastamista varten ja kanaaleja kastelun edistämiseksi. Dandakaranyassa otettiin käyttöön hedelmätarhoja, jotka tarjosivat aivan uudenlaisia hedelmiä alueelle, sekä yhteistyömallinen maatalousjärjestelmä, joka takaa kestävän, joukkokeskeisen kehitysmallin. Maatalouden ja kastelumenetelmien kehittäminen on kitkenyt ruoanpuutteen alueelta. Vuoden 1996 nälänhätä iski moniin adivasien alueisiin ympäri maata, muttei Dandakaranyaan, osoittaen kehitysten onnistumisen.
Vallankumouksellisia kansankomiteoita on luotu taatakseen kehityksen demokraattisen luonteen. Kylän kaikista aikuisista koostuva elin Gram Sabha päättää komiteoiden edustajat, ja kansa saa poistaa kenet tahansa heistä. Muun muassa verotus ja kehitystoimet hoidetaan komitean kautta.
Lisäksi maolainen liike on oleellisesti organisoinut joukkoja vastarintaan taantumusta vastaan. Adivasi-talonpoikaisto ajoi valtion korruptuneita virkamiehiä, jotka ottivat lahjuksia päästääkseen talonpoikia keräämään metsän antimia, pois Dandakaranyan alueelta, jolloin joukot saivat viljellä omaa maatansa, laajempaa pääsyä metsiin sekä vapaasti hankkia tarvittavansa. Poliisin hyökätessä kyseenomaisiin kyliin talonpojat kävivät vastarintaan näitä vastaan. Sursundin kylässä poliisi ampui talonpoikaistoa, mutta joukot kävivät taisteluun ja ottivat poliisien aseita itselleen.
Nazariya-lehti kirjoittaa, että tietyt taantumukselliset ryhmät ja intelligentsia pyrkivät kyseenalaistamaan joukkojen aseistamisen. Väitetään, että adivasi-talonpojat ovat uhreja, jotka ovat todellisuudessa valtion ja maolaisten väkivallan ”ristitulessa”. Kansansota on kuitenkin tuonut suuria edistyksiä köyhille talonpoikaisjoukoille ja siellä, missä se on kokenut takaiskuja, talonpojat ovat jääneet kaivosprojektien armoille. Vanhan valtion vaatimukset aseiden laskemisesta ja houkutteleminen kapitulaatioon esimerkiksi laajalla lahjuskampanjalla tarkoittaisi vain entisen, riistävän ”kehitysmallin”, joka on imperialismille alisteista byrokraattista kapitalismia, edistystä ja uusdemokraattisen kansan vallan liekin tukahduttamista.
