Alexander Stubb vieraili 12.–14.5. Keniassa ja 14.–16.5. Tansaniassa. Kyseessä on ensimmäinen Suomen valtionjohdon vierailu kyseisissä maissa, ja samalla juhlistettiinkin Suomen ”60-vuotista diplomaattista taivalta” Kenian ja Tansanian kanssa.
Stubb on antanut hellyttävän tarinan Suomen ja Kenian ”samanlaisuudesta”, viitaten maiden historialliseen kehitykseen ja arvoihin. Suomi on kuitenkin saanut kehittää kapitalismiaan melko rauhassa, toisin kuin Kenia, joka tunnetaan lähinnä imperialistien ovena itä-Afrikkaan. Kenia palvelee imperialismia ei vain taloudellisesti, vaan myös sotilaallisesti: Kenia johtaa YK:n allekirjoittamaa ja tukemaa ”tukioperaatiota” Haitissa. Maahan on lähetetty tuhansia kenialaisia poliiseja, muodollisesti kamppailemaan ”jengiväkivaltaa” vastaan, mutta todellisuudessa pitämään yllä jenkki-imperialismin otetta maasta.
Keniassa Stubb kertoi, että haussa oli lähempi taloudellinen yhteistyö ja iloitsi siitä, että mukana oli iso suomalaisen porvariston delegaatio, minkä lisäksi Stubb sanoi suomalaisen koulutuksen, teknologian, uusiutuvan energian ja ympäristötoimien ”menevän yhteen Kenian kehitysprioriteettien kanssa”. Tansanian presidentti Samia Suluhu Hassan puolestaan totesi osapuolten keskustelleen mm. metsäalasta, investoinneista, kaivostoiminnasta, turismista sekä teknologian vaihdosta, nimeten nämä alueiksi, joissa ”Suomi on pitkään tukenut Tansanian kehitystä”, ja että molemmat maat olivat yhtä mieltä uusien mahdollisuuksien tutkimisesta näillä alueilla.
Nämä pyrkimykset vastaavat täydellisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sisältöä, jonka olemme aikaisemmin yksityiskohtaisesti avanneet. Asiakirjassa tehdään selväksi suomalaisen imperialismin yhä kiihtyvät ponnistelut riistonsa kasvattamiseksi, jotta se pysyisi pinnalla muiden imperialistien välisessä kilpailussa. Selonteossa puhutaan ”kumppaneista”, jotka ottavat osaa ”vastavuoroisen hyödyn näkökulmasta” ”kehitysyhteistyöhön”. Kehitys tarkoittaa kuitenkin vain kehitystä imperialistien olosuhteille maissa eikä lainkaan paikallisille joukoille. Infrastruktuuriprojektit kuten tiet ja energiantuotanto on tarkoitettu ensisijaisesti sitä varten, että yritykset voivat harjoittaa yhä tehokkaampaa maan antimien riistoa. Vaikka taantumukselliset sanovatkin, että ”kehitys” tuo mukanaan muun muassa työpaikkoja, niin päivän päätteeksi tuotannon hedelmät rahdataan ulkomaille, joka ei kehitä sorretun maan taloutta laisinkaan. Näin kehitetään byrokraattista kapitalismia, kitukasvuista, imperialismille täysin alisteista kapitalismia.
Samassa artikkelissa käydään läpi Afrikan merkitystä yleensäkin eurooppalaisille imperialisteille. Kasvanut alisteisuus imperialistivalloille on avannut markkinoita entisestään, kun taas muualla voitot ovat kokeneet suhteellisen laskun. Marinin hallituskaudella laadittiin lukuisia tavoitteita mantereen suhteen, kuten kaupan kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä ja investointien kasvattaminen entisestään.
Keniassa joukot ovat jo aikaisemmin osoittaneet vihaansa imperialismin palvelemista kohtaan kansan etujen hinnalla. Vuonna 2023 presidentti William Ruton hallitus mm. tuplasi polttoaineveron ja määräsi uusia verotuksia kohdistuen työläisten asumiseen. Poliisi tappoi kymmeniä ja pidätti satoja verotusmuutosten vastaisissa mielenosoituksissa, samalla, kun jenkki-imperialismi tervehti kyseenomaisia muutoksia, jotka ”antavat amerikkalaisille turvaa sijoittaa maahan”. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) – joka oli samana vuonna antanut Maailmanpankin kera Kenialle miljardin dollarin lainan – kommentoi, että ”Kenia on nyt auki liike-elämälle”.
Vuonna 2024 IMF:n sanelemat uudet taloustoimet sytyttivät jälleen uusia tuhansien ihmisten mielenosoituksia. Ruton hallitus päätti korotetuista ja uusista veroista, jotka kohdistuivat muun muassa lukuisiin oleellisiin elintarvikkeisiin, kuten leipään ja ruokaöljyyn sekä terveysvakuutuksiin, asumiseen ja polttoaineeseen. Satojen pidätettyjen, haavoittuneiden ja kahden kuolonuhrin myötä hallituksen oli pakko vetää takaisin veronkorotuksia.
Totta kai jenkki-imperialismia edustavalla IMF:lläkin on tavoitteena ”kehitys” – se vain on imperialistisen toiminnan kehitystä, joka kustannetaan vierittämällä suurin taakka joukkojen kannettavaksi. Paikalliset imperialismin lakeijat ovat puolestaan kernaita tukahduttamaan joukkojen vastarinnan verellä. Tätä samaa suomalaisella imperialismilla on kenialaisille tarjottavanaan.
