Kolumbian työreformi, jonka käsittely hylättiin kongressissa on johtanut tilanteeseen, jossa presidentti Petro on kutsunut joukot äänestämään kansanäänestyksessä, haluavatko he reformia työelämään vai ei. Monet Kolumbian poliitikot ovat olleet hyvin mielissään presidentti Petron ehdotuksesta, sillä tämä antaa lähtölaukauksen Kolumbian kongressin ja presindentinvaaleihin vuonna 2026. Suuri osa kansanliikkeistä, liitoista ja erilaisista organisaatioista ovat syöneet Petron valheet “muutoksesta” sillä välin, kun itsenäiset kansanliikkeet ja vallankumoukselliset ovat jo aloittaneet toimintansa valmistelun tämän hallituksen uuden valheen edetessä. Kuten Nueva Democracian pääkirjoituksessa esitetään, on vallankumouksellisten tehtävä Kolumbiassa johtaa kansanliikettä pois sen sisäisestä kriisistä ja puolustaa kansanjoukkojen oikeuksia kaikissa tilanteissa.
Petron hallitus ei ole pitänyt lupaustaan muutoksesta, jota se on koko hallituskautensa ajan luvannut, ja tämän on myöntänyt jopa presidentti Petro itse. Tästä tapahtumattomasta muutoksesta on syytetty hallitusta, ei presidentti Petroa. Hallituksen sekä Petron tosiasiallinen tehtävä on voittaa vuoden 2026 vaalit, ei edistää edes heidän lupaamaansa taantumuksellista “muutosta”. Onkin esitetty oikeutettu kysymys, miksi mikään ei ole muuttunut, ja muutoksen tapahtumattomuudesta hallitus on syyttänyt kansaa. Korjatakseen asian ja täyttääkseen tosiasiallisen tehtävänsä, eli vallassa pysymisen, Petron hallitus on lyöttäytynyt yhteen tunnettujen ja pitkäaikaisten poliitikkojen kanssa valehdellakseen kansalle, jotta nämä äänestäisivät Petron uudelleen valtaan. Kuten tästä voidaan huomata, on Petron hallitus samanlainen kuin kaikki muut hallitukset, hyvä lupaamaan asioita, huono toteuttamaan niitä. Kaikki tämä on vain puhetta, joka johdattaa kansaa harhaan, poispäin todellisesta muutoksesta.
Nyt kuitenkin työreformi on asetettu kansanäänestyksen taakse, jolloin jokaiselle vallankumoukselliselle nousee kysymys: “miksi emme voi ottaa osaa kansanäänestykseen, jotta työläiset saisivat sunnuntaisin lisää palkkaa ja että yövuorot alkaisivat kello 18:00, eivätkä 21:00?” Tähän kysymykseen Nueva Democracia on antanut artikkelissaan vastauksia.
Katsotaan ensiksi, mitä Petron hallitus on saanut aikaan. Maareformi, jonka piti saada 3 miljoonaa hehtaaria lisää maata talonpojille, kutistui 35 000 hehtaariin, eli 1 % tavoitteesta. Petron hallituksella on vuosi aikaa saada loput luvatut maa-alueet talonpojille, mutta he ovat sitä vastoin leikanneet maakauppa budjetistaan. Samaan aikaan Petron hallitus on vahvistanut suuria maanomistajia ostamalla heidän maataan hyvään hintaan, näin legitimoiden heidän asemansa. Hallitus lupasi antaa yliopistoille lisää rahoitusta, mutta ajoi nämä taloudelliseen kriisiin. Hallitus lupasi rakentaa 100 uutta yliopistoa, mutta vain yksi rakennettiin. Hallitus lupasi uudistaa terveydenhuollon, mutta se rappeutuu päivä päivältä. Tästä on syytetty oppositiota, mutta tosiasiallisesti hallitus on tästä täysin vastuussa. Petro lupasi tuhota mellakkapoliisin (Escuadrón Móvil Antidisturbios, lyh. ESMAD) mutta ei kyennyt siihen, sen sijaan, hän kiillotti valtion poliisin ja armeijan kuvaa, joka oli kansan verellä tahrittu. Hän lupasi vapauttaa Kolumbian vuoden 2021 Suuren Kansannousun vangit, mutta ei tehnyt niin lupauksistaan huolimatta, näin sementoiden itsensä kansanvastaisena opportunistina.
Hänet äänestettiin valtaan tekemään politiikkaa, mutta hänen hallituksensa on saanut aikaan vain korruptioskandaaleja. Kaiken sen, mitä Petron hallitus kritisoi edellisissä hallituksissa, hän on itse tehnyt samoin. Petron hallitus väittää olevansa “vasemmistolainen” mutta tosiasiallisesti se on tehnyt sopimuksia maanomistajien, pankkiirien sekä suurporvareiden kanssa, heikentäen kansanjoukkojen asemaa ja täten paljastaen itsensä imperialismin lakeijaksi.
Petron hallitus käyttää jokaisen mahdollisen resurssinsa huijatakseen kansaa. Hän myrkyttää heidät hienostuneilla puheillaan, mutta ei pidä ainuttakaan lupaustaan, ja silloin kun kansa nousee häntä vastaan, hän lähettää poliisit heidän kimppuunsa. Samaan aikaan hän kääntää katseensa pois puolisotilaallisista joukoista, jotka sortavat kansaa väkivaltaisesti. Hän väittää, että sissisota, jota Kolumbiassa käydään, ei ole enää vallankumouksellista, vaan osa huumekauppaa – väite, joka ei pidä paikkaansa. Hänen petturimaiset väitteensä siitä, että hän on kansan puolella, edesauttavat yhä kansan myrkyttämistä pois vallankumouksellisesta väkivallasta.
Kolme vuotta ilman muutosta on tarpeeksi todistaakseen hallituksen vääräksi puheissaan. He eivät ole mitään muuta kuin opportunisteja, jotka koettavat rauhoitella kansaa, estää vallankumousta. He esittävät kansalle vaihtoehtoa: “Älkää tarttuko aseisiin, vaan menkää vaaliuurnille; Legitimoikaa taantumuksellinen hallitus”. Kuten opimme historiasta, vallankumouksellinen tie on ainoa, johon kansa voi luottaa. Se on ainoa tie, jossa kansa organisoituu, näyttää voimansa ja lopullisesti kykenee tuhoamaan taantumuksellisen hallituksen.
Kolumbian nykyinen hallitus on kaukana taistelusta kansan oikeaa vihollista, imperialismia vastaan, sillä hallitus on imperialismin lakeija. Se koettaa kaikkensa tuhotakseen kansan yhtenäisyyden, rajoittamalla kokoontumista korporaatioilla, rauhoittamalla, levittämällä väärää uskoa parlamentarismiin, ja kaiken tämän aikana se markkinoi itseään “kansan hallituksena”. Vallankumouksellisilla voimilla on tehtävä: ei ainoastaan vastustaa, vaan myös paljastaa hallituksen opportunismi ja paljastaa byrokraattisen tien epäonnistuminen, sillä vain tässä tapauksessa kansa pystyy itsenäisesti rakentamaan itsensä uudelleen, vastavoimaksi valtiota vastaan.
Vallankumouksellisten tulee vastustaa Petron ehdottamaa “kansanäänestystä”, koska se on illuusio voimasta. Se on illuusio siitä, että vaaleilla voidaan vaikuttaa kansan oikeuksiin. Se on hyökkäys kansan tietoisuutta kohtaan, alentaen sen parlamentarismin alle. Samanaikaisesti se on hyökkäys itsenäistä kansaa kohtaan, sen erilaisia organisaatioita ja joukkoja kohtaan, huijaten ne kaikki valitsemaan parlamentaristisen tien. Tämän takia me vallankumoukselliset sanomme: “Älä äänestä, järjestäydy kansansotaan!” Kolumbian vallankumoukselliset ovat tietoisia siitä, että suurin osa joukoista tulee huijatuksi valitsemaan parlamentaristisen tien, mutta historia osoittaa, että päättäväisellä ja pitkäjänteisellä toiminnalla vallankumouksellinen tie tulee voittamaan.
