Tiistaina 20.5. 16-vuotias poika puukotti kolmea alle 15-vuotiasta tyttöä Pirkkalan koulussa. Puukottajalla oli manifesti, jossa hän sepitti ”hakevansa jännitystä” ja haluavansa puukottaa nimenomaan tyttöjä, koska he ovat ”helpompia kohteita”. Imperialismin mädätessä sen kulttuuri rappeutuu, jonka yhtenä ilmauksena ovat tällaiset kuvottavat rikokset tyttöjä ja heidän terveyttään vastaan – tässäkin tapauksessa puukottajan eräänä kiihokkeena oli mediajulkisuuden saaminen.
Sunnuntaina 25.5. oli puolestaan 15-vuotiaan valkeakoskelaisen Vendin murhan vuosipäivä. Tekoaikaan 19-vuotias Tuomas Sakari Matias Salminen oli pakottanut tytön aamuyöstä metsikköön, raiskannut tämän kahdesti ja murhannut erityisen raa’asti kuristamalla. Murhaajalla oli aikaisempaa hakuhistoriaa muun muassa sarjamurhaajista ja kuristamisesta, minkä lisäksi hän oli kirjoittanut nettifoorumille haluavansa ”kuristaa naisen”. Murhaaja ja Vendi eivät olleet tunteneet toisiaan entuudestaan, eli käytännössä vain sukupuoli ja ikä toimivat valintakriteereinä – edelleen pohjautuen patriarkaaliseen uskoon naisten heikkoudesta ja alemmuudesta. Tämä hävytön, iljettävä murhaaja, joka on teollaan alentanut itsensä vainottavien eläinten kastiin, on kehdannut valittaa elinkautistuomiostaan, tehden pilkkaa uhrinsa kärsimyksellä ja perheen tragedialla.
Tilastojen mukaan Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa naisille. Ainakin 57 % 16–74-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai uhkailua. Seksuaalista väkivaltaa on kokenut jopa 43 %, ja uhreina ovat yleisimmin 16–34-vuotiaat naiset. Näiden tilastojen rumuudesta huolimatta, kun lähes puolet väestömme naisista kokee elämänsä aikana seksuaalista väkivaltaa, kehdataan vielä kerskua suomalaisen yhteiskunnan ”tasa-arvoisuudella”.
Olemme aikaisemmin kirjoittaneet Nytkis ry:n kyselytutkimuksesta, jonka mukaan neljäsosa nuorista miehistä ajattelee, että nainen voi ansaita itseensä kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään. Artikkelissa paljastetaan porvariston hämärtämä patriarkaatti Suomessa ja tehdään selväksi imperialismin mädäntymisen heijastuminen myöskin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Jopa taantumuksen virkamies, apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on joutunut myöntämään todellisen asianlaidan. Tiedotteessaan naistenpäivän aattona hän kirjoittaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat ”suomalainen rakenteellinen ihmisoikeusongelma” ja että parisuhdeväkivaltakuolleisuus on selvästi yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa.
Naistenvastainen väkivalta rehottaa myös muualla maailmassa. UN Womenin tietojen mukaan maailmanlaajuisesti noin joka kolmas nainen on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Alle 40 % väkivaltaa kokeneista naisista hakee apua virallisilta tahoilta, joka osaltaan osoittaa luoton puutetta vallitsevaan järjestelmään – alle 10 % kääntyy poliisin puoleen. Maailmalla ilmenee paljolti muun muassa kumppanin tai perheenjäsenen tekemiä naismurhia, naisten sukuelinten silpomista ja naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Pohjana on edelleen patriarkaalinen näkemys naisesta toisarvoisena sukupuolena.
Tämä kaikki on läpimädän, kuolevan imperialismin tuotosta. Menestyksekkäitä voittoja ei voida tälläkään rintamalla saavuttaa kahlitsemalla itsemme vallitsevan järjestelmän puitteisiin. Porvarillisen vallan murskaaminen ja proletaarisen vallan lujittaminen tarkoittaa loppua tälle perverssille kulttuurille, jossa kaikenlaisia raakoja hirmutekoja ihannoivat naistenvihaajat tekevät säälimätöntä väkivaltaa naurettavan matalalla kynnyksellä – täydellinen kulttuurivallankumous on vaatimuksemme.
