Julkaisemme epävirallisen käännöksen Dem Volke Dienenin julkaisemasta artikkelista.
Euroopan komission puheenjohtajalle ja saksalaisen imperialismin korkeimmalle edustajalle Euroopan unionissa annettiin Aachenissa Kaarle Suuri -palkinto. Eurooppalainen, pääosin saksalainen palkinto, jolla saksalainen ja ajoittain ranskalainen imperialismi vuosittain osoittaa ”kunnioituksensa” sille riistäjälle ja sortajalle, joka valvoo sen intressejä tai vähintäänkin yhtyy sen kanssa tärkeissä kysymyksissä.
Tässä absurdissa itsekehuskelussa ylistyspuheen kunnia annettiin sopivasti uudelle Saksan hallituksen päämiehelle, huijari Friedrich Merzille. ”Annat Euroopalle äänen maailmalla, eurooppalaisen äänen,” sanoi von der Leyenin puoluetoveri, jota johtokuntayhtä lailla kunnioitti ”vahvana äänenä Euroopalle maailmalla”.
Kaikki merkit viittaavat sotaan
Von der Leyen käytti tilaisuuden esittää suhteellisen suoraan saksalaisen imperialismin sotilaalliset intressit ja suurvaltahaaveet:
”Meidän on kohdattava tämän päivän todellisuus. Emme voi vain seistä paikoillamme ja seurata mullistuksia. Emme voi sallia kokemiemme valtavien muutosten ajaa meidät pois kurssilta tai vetäytymään takaisin väärään uskoon, että myrsky on vain ohimenevää, että kaikki tulee palaamaan sellaiseksi kuin ennenkin.
[…]Kansainvälinen järjestys, jota olemme kerran pitäneet itsestäänselvyytenä, on hyvin lyhyessä ajassa muuttunut kansainväliseksi epäjärjestykseksi. Maailmaa jälleen kerran kuvastaa imperialistiset päämäärät ja imperialistiset sodat. Autoritääriset voimat ovat valmiita häikäilemättömästi käyttämään erimielisyyksiämme tai riippuvaisuuksiamme hyväkseen. Suurvallat ovat valmiita käyttämään kaikkia keinoja, reiluja ja epäreiluja, saadakseen etulyöntiaseman. Pitkän aikaa liian monet meistä uskoivat, että tällaiset tapahtumat tapahtuivat vain historiankirjoissa. Että tämä todellakin erikoinen aika, kun rautaesirippu ja Berliinin muuri kaatuivat ja kokonaisia maita ja kansoja vapautettiin, on uusi normaali. Kun kuitenkin mietitään mantereemme historiaa, tulee selväksi, että tämä on enemmänkin poikkeus sääntöön. Näin ollen kohtaamme perustavanlaatuisen valinnan. Odotammeko ja yksinkertaisesti reagoimmeko välittömään kriisiin? Hyväksymmekö näennäisen kohtalomme? Vai otammeko asiat omiin käsiimme ja päätämmekö oman tulevaisuutemme?”
Von der Leyenin puhuessa ajasta, jolloin ”liian monet meistä uskoivat, että tällaiset tapahtumat tapahtuivat vain historiankirjoissa”, hän viittaa osin ”Pax Americanaan”, jenkkivalheeseen historian ja luokkataistelun lopusta, minkä kanssa kokonainen sukupolvi kasvatettiin myös Saksassa. Hän itse selittää, ettei tämä valhe voi enää tuoda vastauksia tämänhetkiseen todellisuuteen. Hänellä on kuitenkin vasta-argumentti:
”Kaiken edellä on kehittää 2000-lukua varten Pax Europaealle uusi muoto, joka on Euroopan itsensä suunnittelema ja ohjaama. Ja kun sanon Eurooppa, tarkoitan unionia, totta kai, mutta ystäviemme ja kumppaniemme ympäri mannerta kanssa, läntisestä Balkanista Ukrainaan ja Moldovan tasavaltaan asti, Grönlannista Iso-Britanniaan ja edelleen. Meillä on velvollisuus työskennellä yhdessä taataksemme vakauden tällä mantereella ja yhteisissä jaetuissa tulevaisuudennäkymissä.” Miten elegantisti Suur-Saksan valtakunnan unelmat voidaankaan ilmaista!
Tässä prosessissa von der Leyen käy läpi 800 miljardin euron erikoisvarat ”puolustukseen” ja myöntää: ”Uusi kansainvälinen järjestys tulee nousemaan tämän vuosikymmenen aikana. Jos emme halua yksinkertaisesti hyväksyä seurauksia Euroopalle ja maailmalle, niin meidän on muovattava tämä uusi järjestys. Historia ei anna anteeksi epäröintiämme eikä viivyttelyämme. Eurooppalainen riippumattomuus on velvollisuutemme.”
Ylistyspuheessaan huijari Merz sanoo: ”Meidän on edelleen kehitettävä sisäisesti niin menestyksellistä eurooppalaista rauhanprojektia – rauhanprojektiksi myös ulkoisesti.” Saksa on valmis kulkemaan eteenpäin kaikella määrätietoisuudella, ja ”me saksalaiset olemme valmiita tekemään kauaskantoisia päätöksiä Naton kesäkuun huippukokouksessa.” Naton pääsihteerin Mark Rutten mukaan jälkimmäinen tarkoittaa, että sopimus jäsenmaiden sotamenojen nostamisesta 5 % taloudellisesta tuotosta tulee syntymään (eli 250 % Saksan juuri saavuttamasta 2 prosentista).
Vaikka imperialistit valmistautuvatkin kolmanteen maailmansotaan ”Pax Europaeasta” huolimatta, imperialisteja on strategisesti halveksuttava ja niiden tuska on huomattava. Mitä EU:hun tulee, Kansainvälisen Kommunistien Liiton tämän vuoden vappujulistus tekee sen hyvin selväksi:
”Koko ’Euroopan unioni’ on yksi sekasotku, kykenemätön ratkomaan mitään suurista ongelmistaan johtuen sen sisäisistä ristiriidoista; ainoa, minkä se on pystynyt saavuttamaan hiljattain, lukuunottamatta siirtolaisten jatkuvia joukkomurhia Välimerellä, on röyhkeä väliintulo Romanian vaaleissa, mikä on maan suvereniteetin täydellistä kiistämistä; ns. ’Re-Arm Europe’ -projekti perustuu enimmäkseen rahoitukseen, jolle ei ole annettu mitään pohjaa, ilmoitetusta 800 miljardista eurosta 650 miljardille eurolle ei ole mitään katetta.”
