13. kesäkuuta ”Operaatio Nousevassa leijonassa” Israel teki iskun Iraniin ohjuksin ja droonein. Israel on vedonnut ”omaa olemassaoloaan uhkaavan uhan torjumiseen”. Iskuissa on kuolleita on Iranin terveysministeriön mukaan on yli 224 ja haavoittuneita ainakin 1200. Myös Iranin sotilasjohtoa on kaatunut, muun muassa Iranin asevoimien esikuntapäällikkö Mohammad Bagheri ja Iranilaisen vallankumouskaartin komentaja Hossein Salami. Yhdysvallat ja Israel ovat perustelleet tätä täysin laitonta iskua suojautumisella ”Iranin ydinaseen uhalta”.
Yhdysvallat ja Iran ovat käyneet neuvotteluita, joissa julkisesti asialistalla on ollut uraanin rikastaminen. Aikaisemmissa neuvotteluissa Iran oli kieltäytynyt luopumasta uraanin rikastamisesta vedoten siihen, että se kuuluu Iranin oikeuksiin hyödyntää ydinenergiaa rauhanomaisesti. Yhdysvallat on puolestaan väittänyt, että Iran käyttäisi ”rauhanomaista” ydinenergian hyödyntämistä peitteenä ydinpommin kehittämiselle. Kuitenkin jopa BBC on esittänyt tietoja, joiden mukaan Iranilla ei ole ydinaseita ja se ei ole rakentamassa sellaisia. Aiemmin keväällä Trumpin hallinnon tiedustelupalvelujen johtaja Tulsi Gabbard on todennut, että vaikka Iranin rikastetun uraanin määrät ovat korkeimmillaan ja vastaavat ydinaseen rakentamista, tiedustelutietojen mukaan Iran ei vaikuta jatkaneen ydinaseohjelmaansa vuoden 2003 jälkeen.
Perun kansanliike (MPP) on kirjoittanut aiheesta huomauttaen, että hyökkäys on osa jenkki-imperialismin pitkäaikaista ”uuden Lähi-idän” suunnitelmaa, ja sen strategisissa poliittisissa ja sotilaallisissa tavoitteissa on hallinnon vaihtaminen Iranissa. Hyökkäys on nähtävä kytköksessä Israelin kansanmurhaan Palestiinassa sekä sen muihin aggressioihin alueen sorrettuja kansoja ja kansakuntia vastaan.
Yhdysvaltojen osallisuutta on pyritty kehnosti hämärtämään, mutta todisteet tekevät ilmiselväksi, että isku on ollut jenkkien tukema ja koordinoima ja palvelee Yhdysvaltojen tavoitteita. Eräät Yhdysvaltain virkamiehetkin ovat tämän todenneet. Ennen iskua Yhdysvallat mm. sulki sen lähetystöt Lähi-idässä ennakkoon, varautuen joukkojen entistä suurempaan vihaan.
Iran on vastannut iskuun voimakkaalla ilmasotakampanjalla, joka on ravisuttanut Israelia. Lisäksi Iran on uhannut sulkea Hormuzinsalmen, joka olisi maailmanmarkkinoiden öljykaupalle merkittävää. Lisäksi Hamas ja Ansar Allah ovat osoittaneet horjumattoman tukensa Iranille. Ansar Allah on uhannut, että se tulisi voimistamaan toimiaan Israelia vastaan. Se onkin koordinoinut Iranin kanssa jo ainakin yhden iskun, jossa Ansar Allah laukaisi ohjuksen Israeliin samalla, kun Iran laukaisi laajemman ohjus- ja droonihyökkäyksen.
Imperialistit pyrkivät myös kasvattamaan pelotettaan ja puhuvat ”eskalaatiosta”. Helsingin Sanomien pääkirjoitus maalailee ”huolestuneena”, että osapuolten iskut voisivat eskaloitua yhä suuremmaksi sodaksi. Tässä on kyse siitä, että samalla, kun imperialistit tukevat ”Israelin oikeutta puolustaa itseään”, tehdä laittomia iskuja alueen sorrettuja kansakuntia vastaan, ne maalaavat Iranin oikeutetun, ja myös kansainvälisen lainsäädännön kannalta oikeutetun vastauksen ”eskalaatioksi”.
Iskun puolesta ovat ottaneet kantaa Trumpin lisäksi muun muassa Saksan Friedrich Merz ja Ranskan Emmanuel Macron, mutta myös Suomen ulkoministeri Elina Valtonen, joka on sattumalta ollut ministereistä aktiivisin Palestiinan tunnustamiskysymyksessä. Valtonen on todennut, että Iran on ”pitkäaikainen turvallisuusuhka Israelille” ja että ”Israelilla on oikeus puolustaa itseään”. Kultaranta-keskustelujen yhteydessä puolestaan Ylen haastattelijan kysyttyä Alexander Stubbilta tuomitseeko vai hyväksyykö Suomi Israelin toimenpiteet, hän antoi seuraavan vastauksen:
”Suomi pyrkii aina siihen, että löydetään tulitauko ja aselepo. Oma huoleni on se, että kylmän sodan jälkeen suurin osa konflikteista oli sisäisiä ja paikallisia. Nyt olemme siirtyneet kohti alueellisia konflikteja. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Palestiina ja Israel, nyt Israel ja Iran. Pyrimme rauhoittamaan tilanteen.”
Stubb antaa poliitikolle hyvin tyypillisen vastauksen, eli ei vastausta lainkaan. Rivien välistä voimmekin tulkita, ettei Stubbilla ole aikomustakaan tuomita Israelia. Haastattelu on muutenkin irvokas: Palestiinan tunnustamiseen Stubb suhtautuu vähättelemällä tunnustamisen hyötyä, jos Suomi tekisi sen oma-aloitteisesti – mitäpä sitä ”turhaan”– osoittaen jälleen kerran, ettei suomalaisen imperialismin Palestiina-puheissa ole kyse muusta kuin teatterista. Olemme aikaisemmin myös kirjoittaneet kahden valtion ratkaisusta ja siitä, ettei se edusta Palestiinan kansan vapautta, vaan petturimaisen ”Palestiinalaishallinnon” tunnustamista ja kansallisen vapautustaistelun tukahduttamista:
Yhtä kaikki isku Iraniin on kuitenkin kaikin kriteerein laiton.
Israel on vedonnut ennaltaehkäisevään itsepuolustukseen. Kansainvälisen lain mukaan tällaiset tilanteet edellyttävät Caroline-kriteerin täyttymistä: uhan on oltava ”välitön ja ylivoimainen, joka ei jätä vaihtoehtoja tai hetken harkintaa”. Kriteerit eivät siis täyty edes lahjakkaalla mielikuvituksella. Vuonna 1981 Israel teki Operaatio Operan puitteissa lähes identtisen iskun kohdistuen Iranin ydinreaktoriin. Tällöin asiasta ei ollut kysymystäkään, ja YK lähes yksimielisesti tuomitsi Israelin. Mikä on siis muuttunut? Sekö, että elämme nyt Stubbin ”transaktionaalisessa maailmassa”? Paljon puhutusta ”kansainvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä” on vaikea pitää kiinni, jos kyseisten sääntöjen arvovalta noin vain vaihtelee.
Israel on luonnollisesti ottanut tästä kaiken ilon irti. Se kerskailee sen taidolla ja viekkaudella, suorastaan haastaen, että ”Mossadia ei kukaan vedä nenästä!” Todellisuudessa Israel ei ole onnistunut edes tuhoamaan Iranin uraanin rikastamiseen vaadittavaa infrastruktuuria. Porvarillisten analyysien mukaan tähän vaadittaisiin Yhdysvaltojen invaasiota johtuen sen raskaiden ”bunkkerintuhoamispommien” vaatiman logistiikan vuoksi. Israelin voittamattomuus tulee jälleen myös kyseenalaistetuksi Iranin ”Operaatio Tosi lupaus 3:n” kautta, jossa on laukaistu yhteensä jo noin 370 ohjusta. Ohjuksia on päässyt ilmatorjunnan läpi, ja Israel on ilmoittanut kuolleita olevan yli 30 ja haavoittuneita yli 300. The Palestine Chronicle on hiljattain uutisoinut, että ilman Yhdysvaltojen tukea Israelin ilmapuolustus voisi horjua jo alle kahden viikon sisällä. Iskut ovat särkeneet israelilaisten illuusioita ja hankaloittaneet elämää: esimerkiksi Ylen haastattelussa Israelissa asuva suomalaisnainen kuvailee, että siinä missä Hamasin ohjusiskuilta on totuttu suojautumaan kymmeniksi minuuteiksi, Iranin ohjuksilta suojaudutaan nyt tunneiksi. Tämä vain osoittaa jälleen kerran, ettei jenkkien sotakoira olekaan niin ylivoimainen, kuin se haluaisi ajatella ja vakuutella – hetki hetkeltä jenkki-imperialismi on jumittumassa yhä syvemmälle Lähi-idän hiekkaan, jossa tilanne vaatii marxilais-leniniläis-maolaisia militarisoituja puolueita vastarinnan muuttamiseksi vallankumoukseksi.
