Dandakaranyan metsä on 923 000 neliökilometrin mittainen metsäalue, joka sijaitsee Intian kaakkoisosassa. Dandakaranyan alueella sijaitsevat Chhattisgarhin, Odishan, Telanganan, sekä Andhra Pradeshin osavaltiot. Metsän luonto on rikas ja moninainen ja sen kirjoitettu historia ulottuu kauas. Dandakaranya on toiminut historian saatossa monesti myös erilaisten kapinallisten tukialueena sen sissitoiminnalle otollisten tiheän aluskasvillisuuden ja vaikeakulkuisten maastojen vuoksi. Alueella asuu pääsääntöisesti köyhiä talonpoikia, minkä vuoksi Dandakaranya on nykyisin suuri IKP (maolaisen) tukialue. Dandakaranyan metsistä ja maasta on taisteltu verisesti vuosikymmenien ajan, mutta vain IKP(maolainen) on järjestänyt tämän talonpoikien sankarillisen taistelun kansansodan lipun alle Intian vanhan valtion murskaamiseksi ja pystyttänyt uuden vallan alueella.
Dandakaranyan metsissä sijaitsevat myös Intian suurimmat mineraalivarannot, noin 80 miljardin dollarin arvoiset rauta-, hiili-, bauksiitti- sekä mangaaniesiintymät. Näitä metalleja käytetään eritoten alumiinin valmistamiseen, jonka markkinoiden odotetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 40 %. Alumiinia käytetään laajasti elektronisissa laitteissa, ja täten on erittäin tärkeä resurssi imperialisteille. Intia tuottaa alumiinia valmisteita myös itse, ja Intian valtiota pidetään elimellisen tärkeänä maailman alumiiniteollisuudelle rikkaiden bauksiittivarantojensa takia. Intia myy alumiiniaan Eurooppaan, Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan, isoimpana myyjänä brittiomisteinen Vedanta, jonka kuparitehdasta vastustaneissa mielenosoituksissa vuonna 2018 kuoli 10 ihmistä.
Eräs niistä tavoista, joilla Intian vanha valtio palvelee imperialisteja on luovuttamalla Dandakaranyan metsien rikkaat mineraaliesiintymät kaivosjättien käsiin. Alueella, josta maailmankaupalle tärkeät bauksiitti, mangaani, rauta ja hiili louhitaan, asuu suuri määrä Intian alkuperäiskansoihin (”Adivasi”) kuuluvia talonpoikia. Intian vanhan valtion imperialisteille alisteisena tapahtunut taloudellinen kasvu merkitsee, että Intialla on yhä suurempi tarve luovuttaa maaperästään noin 1000 miljardin dollarin verran resursseja imperialistien tarpeisiin. Talonpojat elävät äärimmäisessä köyhyydessä, ja ovat verrattavissa Intian kastijärjestelmän daliitteihin eli kastittomiin. Näistä talonpojista koostuu huomattava osa IKP (maolaisen) joukkopohjasta. Dandakaranyan metsien talonpoikien maita tuhotaan kaivostoiminnalla, ja alueella toimii esimerkiksi Intian valtion omistama Central Coal Fields (CCL), joka saastuttaa ja tuhoaa talonpoikien maat. CCL on vuosikymmenien saatossa koettanut lahjoa talonpoikia rahalla ja työmahdollisuuksilla kaivoksissa antamaan maansa pois, ja jos tähän ei suostuta, Intian vanha valtio lähettää poliisin käyttämään väkivaltaa talonpoikia vastaan.
”Kehityksen” nimissä Chhattisgarhin hallinto huutokauppaa talonpoikien maita yrityksille, joista isoimpina ostajina ovat Arcelor Mittal Nippon Steel India ja Rungta Steel, joiden ostamien maiden yhteenlaskettu hehtaarimäärä on 7000 hehtaaria Dandakaranyan metsää. On myös enemmän sääntö kuin poikkeus, että yritykset toteuttavat kaivostoimintaa yli ostamiensa maa-alueiden. Intian valtion toimeksi jää täten tappaa ja tuhota maa-alueilla asuvat talonpojat. Talonpoikien maat saastutetaan kaivosten päästöillä, heidän elinalueidensa metsät kaadetaan, ja talonpojilta evätään oikeudet omaan maahansa ”luonnonsuojelun” nimissä. Talonpojat, jotka asuvat Dandakaranyan metsissä, eivät saa harjoittaa omaa elinkeinoaan, sillä tämä rikkoo luonnosuojelulakeja, samaan aikaan kun Intian valtio pakkosiirtää talonpoikia omilta alueiltaan, markkinoiden tätä ”kehityksenä” alueen joukoille. Intian valtio on myös estänyt koulujen tai sairaaloiden rakentamista alueille, jossa IKP (maolaisen) johtamat sissit käyvät kansansotaa. Intian valtio täten jättää täysin huomiotta joukkojen vaatimukset ja sen sijaan kohdistaa heihin veristä sortoa imperialistien palveluksessa.
Maolainen liike on aseistanut ja organisoinut talonpoikia Dandakaranyan metsissä jo 1980-luvulta lähtien, johtaen talonpoikia vastarintaan Intian vanhan valtion kansanvastaista politiikkaa vastaan ja murskaamaan vanhan vallan kansansodan kautta. Kansansodan kautta Dandakaranyan talonpojat ovat voitokkaasti kyenneet valloittamaan maata itselleen, ja pystyttäneet alueella kansanvallan. Kun talonpoikaisjoukot onnistuivat kommunistien johtamina vuonna 1985 ajamaan metsäviranomaiset pois, poliisi hyökkäsi ensimmäisen kerran talonpoikia vastaan Dandakaranyan alueella. Talonpojat onnistuivat torjumaan hyökkäyksen ja anastamaan poliisien aseet itselleen. Kansansota toi Dandakaranyan alueelle todellista kehitystä, kuten hedelmätarhoja, kanaaleja, kalastamiseen tarkoitettuja lampia, osuustoiminnallisen maatalouden, ja kastelujärjestelmän kehityksen. Tällaisella kehityksellä kyettiin selättämään vuoden 1995 nälänhätä, joka koetteli kaikkia muita Intian maa-alueita, paitsi Dandakaranyaa.
Nykyisin Dandakaranyan alueella toimii IKP (maolaisen) vallankumouksellinen kansankomitea (RCP), joka toimii samalla tavalla kuin kansanhallitus Kiinan vallankumouksen aikaan. Kansanhallitus on jaettu yhdeksään eri vastuualueeseen: maatalous, teollisuus, talous, oikeus, puolustus, terveys, julkiset yhteydet, koulutus ja kulttuuri, sekä uusimpana, kymmenentenä vastuualueena metsä ja sen suojelu. Joukko vallankumouksellisia kansankomiteoita muodostaa aluekomitean, ja kolme aluekomiteaa muodostaa divisioonan. Vallankumoukselliseen kansankomiteaan kuuluu 500-5000 ihmistä, ja divisioonia on Dandakaranyan alueella yhteensä kymmenen (vuonna 2010). IKP (maolainen) on johdonmukaisesti vastannut joukkojen tarpeisiin, ja punaisen lipun alla Dandakaranyan metsäalueelle on ensimmäisen kerran perustettu kouluja sekä moderneja sairaanhoitolaitoksia. Vallankumoukselliset ovat päättäväisesti puolustaneet talonpoikien kyliä Intian vanhan valtion tuhoamisyrityksiltä ja järjestäneet talonpoikia vastarintaan. Vain aseistautumalla, järjestäytymällä ja kehittymällä, pitäen kiinni maoismista ja kansansodasta, IKP (maolainen) yhdessä Dandakaranyan talonpoikien kanssa on kyennyt vastustamaan Intian valtiota jo yli 40 vuotta.
Operaatio Kagaar (suom. Loppu), jonka tarkoitus on ”lopullisesti poistaa maolaiset Chhattisgarhin alueelta” on yksi räikeimmistä esimerkeistä siitä, mitä Intian valtio on valmis tekemään murskatakseen kansansodan, joka uhkaa sen olemassaoloa. Intian vanha valtio pyrkii täyttämään tämän mustan tavoitteen käyttämällä laajaa skaalaa erilaisia sotilaallisia joukkoja kuten Rajaturvajoukot, Sashastra Seema Bal (SSB), sekä Indo-Tiibetin rajapoliisi. Näiden sotilaallisten joukkojen avuksi alueelle rakennetaan talonpoikien ja luonnon kustannuksella kuusi- ja neljäkaistaisia moottoriteitä. Tämän ”kehityksen” vastustajat, talonpojat, maolaiset militantit ja kaaderit sekä aktivistit saavat osakseen teloituksia, drooneilla toteutettavaa valvontaa ja ilmapommituksia. Intian valtion puolisotilaalliset joukot ovat sijoitettuina Dandakaranyan alueelle 80 000 sotilaan voimalla, ja ovat suorittaneet alueella muun muassa teurastuksen, jossa kuoli 29 vallankumouksellista sankaria. Intian valtio on polttanut satoja talonpoikien kyliä maan tasalle, sekä tappanut lapsia ja naisia, kaikki tämä ”kehityksen” nimissä.
Intian valtio murhasi hiljattain IKP(maolaisen) pääsihteeri toveri Basavarajin ja 27 muuta maolaista kaaderia Abujhmadin metsässä, joka kuuluu Dandakaranyan metsäalueeseen. Toveri Basavaraj oli omistanut koko elämänsä vallankumoukselle, taistelulle maasta talonpoikien rinnalla maoismin punaisen lipun alla. Hänen uhrauksensa on voimakas kutsu kapitulaatiota vastaan kansansodan jatkamiseksi, kansanmurhaisen vanhan valtion murskaamiseksi ja uusdemokraattisen vallankumouksen loppuun saattamiseksi ja sen jatkamiselle katkeamatta sosialistisena vallankumouksena Intian kansan vapauttamiseksi sen verta juovan imperialismin ikeestä.
