24.–25.6. pidettiin Naton huippukokous, jossa tehtiin päätös nostaa jäsenmaiden militarisaatioon käytettyä budjettia kahdesta prosentista bruttokansantuotteesta viiteen prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. 3,5 % tästä käytettäisiin suoraan sotilashankkeisiin, 1,5 % militarisaatiota tukevaan infrastruktuuriin. Päätös tehtiin imperialistijohtajien mielistellessä Donald Trumpia kiireestä kantapäähän johtuen tämän aikaisemmista uhkailuista jättää eurooppalaiset imperialistit oman onnensa nojaan. Päätös kiihdyttää eurooppalaisten imperialistien välistä vehkeilyä ja taistelua ja hyödyttää pääasiassa jenkki-imperialismia.
Nato on ennen kaikkea jenkki-imperialismin instrumentti, ja se näkyy tässäkin päätöksessä. Yhdysvallat painostaa Eurooppaa kiihdyttämään aseistautumista vastavoimana venäläiselle imperialismille – ylläpitäen venäläisen imperialismin saartoa Euroopassa. Näin jenkkien ei tarvitse kiinnittää yhtä paljon resursseja Eurooppaan sen pyrkiessä siirtämään painopistettään Intian-Tyynenmeren alueelle. Lisäksi Yhdysvaltojen sotateollisuus hyötyy kasvavista kalustohankinnoista. Samalla kasvava militarisaatio palvelee jenkkejä myös eurooppalaisten imperialistien talouksien rasittamisessa ja kyseisten imperialistien ”yhtenäisyyden” hajoittamisessa. Imperialistimaista Espanja on suoraan todennut, ettei se tule sitoutumaan tavoitteeseen. Espanjalainen El País -lehti kirjoittaa seuraavasti:
”Italia, joka Espanjan näkemyksen mukaan ei tule koskaan kykenemään täyttämään tätä tavoitetta sen tämän hetkisten, Espanjaa paljon korkeampien velkatasojen kanssa, on kaikesta huolimatta sitoutunut viiteen prosenttiin, jättäen Espanjan todellakin yksin.”
Paljon hehkutettu ”yhtenäisyys” on keinotekoista ja ristiriidat tulevat entisestään kasvamaan, sillä kaikki imperialistit eivät kykene edes ylipäätään täyttämään tavoitetta todellisuudessa. Italia on sitoutunut tavoitteeseen siksi, että se on nähnyt parhaakseen mieltää itsensä vahvemmin jenkkien leiriin. Italialainen Corriere -lehti esittää, ettei keskustelun tulisi keskittyä 5 % lukuun, vaan 3,5 %, perustellen tarvetta 1,5 % loikalle tavoitteessa. Kuitenkin, kuten El País huomauttaa, tämän sitoumuksen täyttämisen asettaa kyseenalaiseksi Italian talouden heikko tila.
Euroopan porvaristo on siis suhtautunut uutisiin todellakin ristiriitaisesti. Yhtäältä mukaan on otettava kaikki yllä mainitut ongelmat. Toisaalta Suomessa päätöksen toivotaan edistävän Euroopan aseistautumista, Saksa etupäässä. Kaikesta voidaan kuitenkin päätellä, että päätös palvelee pääasiassa jenkkejä, ja kuten olemme aikaisemmin kirjoittaneet, saksalaisen imperialismin puheet sotilasmahdiksi kehittymisestä ovat vain haaveita. Iltalehti kirjoittaa analyysissään seuraavasti:
”Haagissa syntyi Nato, joka on sotilaalliselta suorituskyvyltään vahva ja vahvistuu kuukausi kuukaudelta.
Saksan teollinen voima on valjastettu demokratian suojeluun. Britannia uudistaa ydinaseistuksensa. Pelkästään nämä kaksi eurooppalaista maata antavat 5. artiklalle vahvan sisällön.
Lähivuosina syntyy tarvittaessa ”eurooppalainen Nato”, jonka ei tarvitse murehtia, osallistuisiko Yhdysvallat venäläisten hyökkäyksen pysäyttämiseen, sillä eurooppalaiset pystyisivät siihen ominkin voimin.”
Suomalainen imperialismi kiittelee yhtäältä kokouksen venäläisvastaista kantaa, mutta toisaalta elättelee toiveita saksalaisen imperialismin noususta. Trump piti ennen kokousta jännitystä yllä siitä, sitoutuuko Yhdysvallat Naton 5. artiklaan. Myöhemmin hän vahvisti sitoumuksen, mutta Suomella on jo nyt ongelmia luottaa venäläisen imperialismin kanssa vehkeilevään jenkki-imperialismiin; siispä suomalainen imperialismi elättelee saksalaisen imperialismin taakse yhdistyneestä ”eurooppalaisesta Natosta”.
Imperialistien aseistautumisen lisäksi oleellinen pyrkimys tavoitekorotuksella on myös sorrettujen maiden militarisaatio – tässä tapauksessa eritoten Baltian maat. Tämä sekä edistää imperialistien otetta kyseenomaisista maista että luo eturintamaa Venäjää vastaan. Tässäkin tapauksessa näiden maiden hallitsevat luokat myyvät täysin kansansa edut imperialistien sotavalmistelujen edessä.
Kaiken kaikkiaan militarisaatiotoimet ilmaisevat imperialistien heikkouden: ne pyrkivät tekemään kaikkensa valmistautuakseen ristiriitojen kärjistymiseen. Samalla ne kuitenkin rypevät kriisissään, ja joutuvat jopa myöntämään 1,5 % tavoitteestaan muuhun kuin suoraan aseistautumiseen – vain, jotta ne voivat sanoa ”täyttävänsä” tavoitteensa. Militarisaation kiihdyttäminen tulee merkitsemään vain yhä verisempää riistoa ja tulee vain entisestään kärjistämään kriisiä.
