Lauantaina 12. heinäkuuta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti uusista 30 %:n tuontitulleista EU:lle ja Meksikolle. Tätä ennen hän oli lähettänyt tullikirjeitä 14 maahan. Tuontitullit astuisivat voimaan 1. elokuuta. Meksiko ja EU muodostavat kolmasosan kaikesta tuonnista Yhdysvaltoihin.
Tuontitulleissa on kyse painostuskeinosta: yhtäältä sorrettujen maiden alistamisesta voimakkaammin jenkki-imperialismille, toisaalta kilpailevien imperialistien heikentämisestä. Tässä ”työpaikkojen luominen” on vain veruke. Maailman ainoana hegemonisena supervaltana jenkeillä on mahdollisuus kärsiä hetkellisesti saavuttaakseen voimakkaamman aseman tämän kautta. Seuraukset kauppasodasta ja sen tuomista kustannuksista monopoleille laitetaan joukkojen maksettavaksi, samalla, kun suurimmat monopolit lihovat entisestään. Yhdysvaltain hallinto on ilmoittanut kesäkuussa hintojen nousseen 2,7 % vuoden takaisesta tullien tultua voimaan, osoittaen inflaation kiihtymistä.
Meksikon tapauksessa tarkoitus on alistaa maa yhä tiukemmin Yhdysvaltain kontrolliin ja pakottaa sille erityisesti useita militarisaatiotoimia jenkki-imperialismin eduksi ”huumeiden vastaisen sodan” varjolla. Jo aikaisemmin Meksikon Sheinbaumin hallinto kapituloitui Trumpin uhkailuiden edessä louskutettuaan leukojaan maan suvereniteetin puolustamisesta ja lisäsi maiden rajan militarisaatiota. Trump kirjoitti Truth Socialissa: ”Meksiko on auttanut minua turvaamaan rajan, MUTTA se, mitä Meksiko on tehnyt, ei ole tarpeeksi.” Tämän lisäksi tarkoituksena on tietenkin neuvotella sopimuksia, jotka hyödyttävät jenkkimonopoleja ja heikentävät muiden imperialistien asemaa. Meksiko ei ilmoittanut vastatoimista, mutta ilmoitti aloittaneensa neuvottelut.
Kovia tulleja asetettiin myös mm. Brasilialle, jota uhataan jopa 50 % tulleilla. Tämä voidaan katsoa varoitukseksi maan maansamyyvälle hallinnolle, joka isännöi hiljattain BRICS-järjestön huippukokousta, jonka kautta venäläinen imperialismi ja kiinalainen sosiali-imperialismi pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa maailmassa vehkeilyssä ja tappelussa keskenään. Myös Brasilian presidentti Luiz Inácio da Silva ryntäsi nöyristelemään Trumpia.
EU:n osalta kyse on imperialististen kilpailijoiden, erityisesti EU:ssa hegemonisen Saksan ja toisaalta sitä haastavan Ranskan, laudalta lyömisestä. Ennen viimeisimpiä tullikirjeitä julkisuudessa liikkui tietoja, että neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltain välillä sujuvat hyvin, ja pöydällä oli käytännössä tilanteen jäädyttäminen nykyiselleen eli noin 10 %:n tullitasoon. Tämän jälkeen neuvottelujen olisi ollut tarkoitus jatkua sektoritulleista, jotka sisältävät uhkauksen 50 % tulleista teräs- ja alumiinituotteille sekä 25 % tulleista mm. autoille. Neuvotteluissa EU pyrkisi alentamaan näitä tulleja. Sopua toivottiin, vaikka sopimus ei olisikaan erityisen edullinen eikä myöskään EU:n komission mukaan takaisi mitään, osoittaen erityisesti saksalaisen imperialismin heikkoutta.
Uusissa tullikirjeissä on kyse neuvottelujen vauhdittamisesta. Samalla EU:n imperialistivaltojen väliset ristiriidat estävät sitä toimimasta tehokkaasti, eikä saksalainen imperialismi pysty yhdistämään sitä taakseen. Suuret imperialistivallat Saksa ja Ranska vaikuttavat ottavan erilaisen lähestymistavan: Ranska on ilmaissut halunsa voimakkaampiin vastatoimiin, vihjaten EU:n pakottamistoimien vastaisen välineen käyttöönotosta, ja Saksa puolestaan on ilmaissut varovaisempaa kantaa, joka haluaa vielä katsoa neuvottelut loppuun. EU ei ole vielä ilmoittanut mistään konkreettisista vastatoimista.
Suomalainen imperialismi lukeutuu myös niihin, jotka kannattavat vastatoimien pitämistä pöydällä, mutta on samalla valanut uskoa neuvotteluihin. Tätä selittää se, että ”laihakin tullisopu olisi parempi kuin epävarmuus”, kuten Helsingin Sanomat toteaa pääkirjoituksessaan, suomalaisen imperialismin vientiyrityksille.
Samalla Trumpin asettama ”90 diiliä 90 päivässä” on epäonnistunut. Aikarajaan 9. heinäkuuta mennessä diilejä oli tehty vasta kolme: Iso-Britannian, Kiinan ja Vietnamin kanssa. Tämän jälkeen joukkoon on liittynyt Indonesian kanssa tehty sopimus. Tullien voimaanastumisen aikaraja siirtyi jälleen. Tämä ei tietenkään kiistä jenkkien asemaa ainoana hegemonisena supervaltana, mutta osoittaa, että sen asema ei ole niin voimakas, kuin mitä Trump haluaisi uskotella.
