Maalis-huhtikuussa 2025 Cesarin departementissa Kolumbiassa on tapahtunut 3 talonpoikien alueenvaltausta. Cesarin departementissa köyhyydessä elää keskimäärin yli 52 % ihmisistä, kun taas koko maan keskiarvo on 33 %. Kaksi näistä maanvaltauksista tapahtui Agustín Codazzissa, jota sanotaan Cesarin “maatalouden ja energia-alan pääkaupungiksi”. Kaupunki on saanut tämän lisänimen, sillä sen laajoja hiilivarantoja riistää kansainvälinen Drummond Ltda., ja alueella toimii myös suuria Carlos “Palmutsaari” Murgasin öljypalmuviljelmiä, jotka tuhoavat luonnon monimuotoisuuden. Hiilikaivosten ansiosta Kolumbian valtio on saanut 2 miljardia pesoa, mutta Agustín Codazzin asukkaista 30 % ei kykene täyttämään elämänsä perustarpeita köyhyydestä johtuen. Agustín Codazzin asukkaat pitävät kaivoksia ja viljelmiä kirouksina, sillä niiden omistajat ovat tuoneet Kolumbian valtion tukeman suurten maanomistajien puolisotilaallisen väkivallan mukanaan alueelle.
“La Motilonian” tutkimuskeskuksella, jonka omistaa Kolumbian Maatalouden Tutkimusyritys (Agrosavia) 50 talonpoikaisperhettä valloitti noin 600 hehtaarin alueen, jota ei ole viljelty vuosikymmeniin. Osa perheistä ilmoitti, etteivät he ole koskaan omistaneet maata, ja osan perheiden maat ovat suuret maanomistajat valloittaneet väkivallalla. Perheissä oli monia yksinhuoltajaäitejä, nuoria ja vanhuksia, ja eräs nuori kertoi, että hän on elämänsä aikana liittynyt 14 eri järjestöön, jotka lupasivat palauttaa talonpoikien maan, mutta mikään muu ei auttanut, kuin valloittaa ne takaisin itse.
“Las Carmelas” ja “María Victoria” suurtilat Begonian alueella Cesarissa vallattiin maaliskuussa, ja talonpojat saivat valtausten myötä 1 600 hehtaaria maataan takaisin. Talonpojat valtasivat maansa takaisin 150 perheen voimalla, ja jokaiseen perheeseen on kohdistettu väkivaltaa ennen valtausta. Osa joutui pakenemaan suurten maanomistajien väkivaltaa vuorille, juomaan epäpuhdasta vettä, heihin kohdistettiin seksuaalista väkivaltaa ja heitä murhattiin. Tästä huolimatta nykyinen valtaus toteutettiin ilolla ja päättäväisyydellä.
“La Sonoran” suurtila Pailitaksen alueella Cesarissa vallattiin jo kolmannen kerran. Maa oli anastettu talonpojilta aiemmin. 150 talonpoikaisperhettä ilmoitti, että alueella tapahtuva kaivostoiminta on saastuttanut heidän elinkeinolleen tärkeän joen, joka on yksi syy alueen takaisinvaltaamiseen. La Sonoran valtauksen talonpojat tulevat monesta eri yhteisöstä, mutta heitä kaikkia yhdistää kokemus suurten maanomistajien heihin kohdistamasta väkivallasta, heitä yhdistää taistelu maasta. Valtauksissa naisten rooli on hyvin merkittävä, sillä he toimivat miesten rinnalla valtauksen huoltotöissä, maanviljelyksessä ja kokkaamisessa. Myös nuorten panosta ei voida unohtaa, ja myös nuoret tekevät aktiivisesti töitä valtausten onnistumisen ja säilyttämisen puolesta.
Talonpojat La Sonoran valtauksella esittävät, että latifundio on hylännyt maan, ja se tulisi täten palauttaa talonpojille. Laki on kuitenkin suurten maanomistajien puolella ja La Sonoran valtausta koetetaan purkaa. Vaikkakin suuret maanomistajat uhkailevat valtausta ja levittävät siitä huhuja, on valtauksen talonpoikien mieliala päättäväinen, ja he organisoivat vastarintatoimintaa, kutsuen kaikkia järjestöjä yhdistymään kansanliikkeeksi maan palauttamisen puolesta.
Huhtikuussa 24. päivä järjestettiin “kansan ja talonpoikien taistelun siemenet” -seminaari Antioquian yliopistolla kunnioittaen talonpoikien taistelun juhlapäivää. Seminaarissa käsiteltiin maanomistuksen puolesta taistelun tärkeyttä. Tärkeäksi kysymykseksi nostettiin myös omavarainen kehitys, jossa uusi teknologia yhdistetään talonpoikien tietämykseen viljelystä, täten antaen voiman talonpojille päättää viljelystään ja sen tavoista. Myös luonnonsuojelu nostettiin esiin seminaarissa, joka mahdollistuu vain siten, että köyhät talonpojat saavat maata.
Seminaarissa käsiteltiin myös talonpoikien taistelujen voittoja Kolumbiassa. San Martín de Cesarin alueella talonpojat ottivat maansa takaisin vuonna 2015. Vuonna 2022 neljä talonpoikien johtajaa murhattiin, mutta tämän takaiskun jälkeen talonpojat onnistuivat ottamaan maataan takaisin 7 000 hehtaarin alueelta. Talonpojat käyttävät alueella samanaikaisesti kahta eri taktiikkaa, joilla maata valloitetaan takaisin; “institutionaalista riitauttamista”, sekä “talonpoikien polkua”. Institutionaalisessa riitauttamisessa käytetään hyödyksi sitä, että Petron hallinto puhuu ”maareformista”, jossa valtion tulisi ottaa haltuunsa roistojoukkojen valtaamat maa-alueet, ja laillisesti täten myydä ne talonpojille, jotka puolustavat maataan. Samanaikaisesti toinen käytetty lähestymistapa, talonpoikien polku, on päättäväistä alueiden valtaamista, jossa talonpojat valtaavat suurten maanomistajien maita, ja taistelevat niiden puolesta. Talonpojat ottavat sen, mikä heille kuuluu, valtaajia ovat suuret maanomistajat.
Samassa seminaarissa kuultiin myös kannanotto Köyhien Talonpoikien Liiton (LCP) taisteluun Brasiliassa, ja tehtiin huomioita, miten Brasilian ja Kolumbian tilanteet ovat osittain samankaltaiset. Kannanotossa painotettiin, että agraarivallankumous on ensimmäinen ase demokraattisessa vallankumouksessa, sekä nostettiin esille nuorten opiskelijoiden tuen merkitys vallankumoukselle, sen ollen erittäin tärkeä solidaarisuusliikkeen rakentamiseksi.
3. kesäkuuta Maganguéssa, Bolívarin departementissa talonpojat mobilisoituivat taisteluun maansa puolesta järjestäen tiesulun tärkeälle maantielle numero 78. Taistelu aloitettiin, sillä talonpojat olivat käyttäneet kaikki lailliset keinot saada maansa takaisin, mutta eivät saaneet Petron hallitukselta vastakaikua. Petron hallitus, joka on luvannut maareformin yhteydessä palauttaa maat talonpojille, ei ole suostunut tuhansien talonpoikein vaatimuksiin, vaikka nämä ovat tehneet kaikki lailliset toimet, joilla maa tulisi saada takaisin talonpoikien hallintaan. 24.-28. kesäkuuta talonpojat järjestäytyivät uudestaan taisteluun, järjestäen tiesulkuja maiden palauttamisen puolesta. Maganguén alueen talonpojat ovat taistelleet maansa puolesta jo 1970 -luvulta lähtien, ja suurin osa heistä ovat maattomia, tai omistavat vain murto-osan maasta. Suurten maanomistajien valloittamat maat ovat suurelta osin jätetty hyödyttömiksi, samanaikaisesti kun alueella on valtava määrä maattomia talonpoikia. Maganguén alueen yksi isoista maanomistajista on muun muassa Enilce López Romero “La Gata”, joka on tukenut alueella verilöylyjä kansaa vastaan.
Maakysymys, joka on talonpoikaiskysymys, on yhdessä maan alistamisen imperialismille kanssa kaikkien muiden Kolumbiassa esiintyvien ongelmien perusta. Kolumbiassa maanomistus on eräs maailman keskittyneimmistä. 2010-luvulla 80 % talonpoikien maista oli 14 % kansalaisista hallussa, ja 40 % koko Kolumbian maa-alueesta on ainakin jonkunasteisen kansainvälisen yrityksen sopimuksen alainen. Kolumbiassa on havaittu tendenssi antaa kansainvälisille yrityksille yhä enemmän maata ilman minkäänlaisia rajoituksia maan anastamisessa, joka johtaa yhä syvenevään ja syvenevään keskittyneisyyteen maanomistamisessa. Oxfamin vuonna 2013 julkaiseman selvityksen mukaan Kolumbian valtio on väittänyt, että vain suuret yhtiöt pystyvät kehittämään maataloutta tehokkaaksi, ja tämän takia valtion tulee mahdollistaa helpompi ja tehokkaampi maan anastaminen – samalla, kun tämä todellisuudessa pitää Kolumbian omaa maataloutta takapajuisuuden tilassa. Kolumbian valtion historiassa on toteutettu useita ”maareformeja”, joiden on ollut tarkoitus jakaa maata talonpojille ja ratkaista kolonialismin perintönä syntynyt maakysymys, mutta nämä ovat todellisuudessa ainoastaan kasvattaneet maan keskittymistä suurporvariston ja suurmaanomistajien käsiin imperialismin, pääasiassa jenkki-imperialismin palveluksessa. Tätä edustaa myös Petron hallinnon maaliskuussa julkaisema seuraava reformitavoite Kolumbiassa, jolla väitetysti 2,5 miljoonaa talonpoikaa saisi maansa takaisin. Tämä on ensimmäinen reformiyritys vuoden 1961 jälkeen. Kolumbian historia, mm. FARC:in kokemus, osoittaa, että vain talonpoikien omalla, järjestäytyneellä aseellisella taistelulla he voivat vallata maata itselleen, ja tänä päivänä maakysymyksen ratkaiseminen vaatii uusdemokraattista vallankumousta, joka voidaan viedä loppuun ainoastaan proletariaatin johdolla kommunistisen puolueensa kautta.
