Julkaisemme epävirallisen käännöksen El Pueblo-lehden artikkelista.
Maaliskuun lopussa todistimme maan keskiosan ja eteläisten keskiosien satamien pienten kalastajien ravisuttavia mielenosoituksia. Useita päiviä kestäneen intensiivisen taistelun aikana protestit antoivat meille voimakkaita esimerkkejä sankarillisuudesta, urheudesta ja rohkeudesta merityöläisten oikeuksien puolustamisessa suurten kalastusyritysten ahneutta vastaan.
Kolme mellakkapoliisin panssaroitua ajoneuvoa poltettiin kokonaan Ruta 5 -valtatiellä, San Javierin korkeudella Maulen alueella. Raivostuneiden pienkalastajien joukot huusivat: “¡Aquí somos bravos!” (Tässä olemme rohkeina!”) ja kohtasivat poliisirepression pelotta.
Muut kalastajien ryhmät menivät veneillään useiden tonnien kokoluokan aluksia vastaan ja estivät niitä lähtemästä sellaisista satamista kuin Valparaíso ja San Antonio, kiertäen merivoimien taktisten alusten repressiota.
Toiset marssivat päättäväisesti kansalliskongressin laitamille saadakseen vaatimuksensa kuuluviin.
Mikä oli näiden koordinoitujen ja kiivaiden protestien päämäärä? Liudan muutoksia tekeminen pahamaineiseen kalastuslakiin – joka tunnetaan Longueiran lakina – joissa pienkalastajien edut ja kalastuskiintiöt olisivat etusijalla kalastusteollisuuteen nähden, erityisesti koskien mustekalan, kummeliturskan ja makrillin kiintiöitä.
Tämä tapahtuu Boricin opportunistihallinnon ajaessa ”uutta yleistä kalastuslakia”, jonka sirpaleisuus, mm. jokaiselle sektorille asetetut kalastuskiintiöt, hyödyttävät edelleen suuria kalastusyhtymiä enemmistön muodostavien pienten kalastajien kustannuksella – jälkimmäisten ollessa loppujen lopuksi ne, jotka ruokkivat meidät.
Koska tämä vuosi on vaalivuosi, eri parlamentaristit yrittävät kalastella ääniä, jotkut vedoten pientuottajiin äänien toivossa, toiset suuren kalateollisuuden alaan kampanjoidensa rahoittamiseksi vastalahjana sen intressien imponoimisesta, kuten on monet kerrat tullut todistetuksi Chilen lainsäädännössä.
On niin, että vaaditaan suuria protesteja ja taistelevuutta työväen vähäsimpienkin oikeuksien puolustamiseksi. Hinta on korkea, 15 kalastajatoveria on syytteessä ja putkassa näistä protestitoimista, seitsemän kalastajaa Bruman veneeltä, johon kalastusalus törmäsi protestien aikana, kuoli – tapaus, jota tutkitaan onnettomuutena, mutta jonka tahallisuutta ei voida sulkea pois akuutin konfliktin vuoksi.
Parlamentissa suuret kalastusyritykset ovat ne, jotka hoitavat asiaa. Katsokaa vain senaatin merenkäynnin, kalastuksen ja kalatalouden komission tammikuussa pidetyn äänestyksen tuloksia, jossa kummeliturskan kiintiötä muokattiin jälleen pienkalastajien tappioksi, heidän osuutensa vähentyessä 70 %:sta 43 %:iin, samalla, kun teollisen kalastuksen ala kasvatti osuuttaan 57 %:iin. Samankaltainen tilanne ilmeni mustekalan ja makrillin kohdalla, näiden ollessa luonnonvaroja, joiden määriä kiintiössä vähennettiin myös pienkalastajien kohdalla.
Neljä Chilen pääasiallisista kalastusyrityksistä – Camanchaca, Landes, FoodCorp ja Blumar – ilmoittivat johtajiensa suulla kuin aidot roistot, että ne harkitsevat oikeustoimia valtiota vastaan.
Nämä yritykset, jotka ovat listautuneet pörssiin, ja ovat usein ulkomaisen pääoman rahoittamia ja tuottavat imperialististen maiden, kuten Yhdysvaltojen, Norjan, Euroopan, Kiinan ja muiden markkinoille, ovat ne, joiden käsiin kalastusteollisuus on keskittynyt Chilessä. Kun ne näkevät edes vähäisimmänkin mahdollisuuden sille, että niiden intressit saattaisivat kärsiä, ne vetävät vaikutusvaltansa naruista parlamentaristien ja muiden vaalipoliitikkojen keskuudessa, rahoittaen kampanjoita ja maksaen useille henkilöille jatkaakseen kontrollinsa kalavarannoista ylläpitämistä. On syytä muistaa, miten aikaisempi kalastuslaki (Longueiran laki) muovattiin, kuinka tässä ilmeni vilpillistä vaikuttamista lain käsittelyn aikana yhdessä korruption, veronkierron ja lahjonnan kanssa, kaikki oikeuden tuomitsemia toimia, ja silti nämä yritykset voivat jatkaa samoja käytänteitä ja intressiensä suojelemista.
