Georgiassa on heinäkuun alussa pidätetty liudoittain maan suurporvariston kilpailevan fraktion edustajia, mm. poliitikkoja ja toimittajia. Maassa on ollut ajoittaisia ”EU-mielisten” mielenosoitusten purkauksia Georgialainen unelma -puolueen astuttua valtaan – vaaleissa, joita kilpaileva fraktio väittää vilpillisiksi. Aiemmin useissa ”läntisissä” medioissa myös maan ”ulkomaisia agentteja” koskevaa lakia on kauhisteltu, vaikka samantyyppisiä lakeja on olemassa mm. Yhdysvalloissa, ja tätä on käytetty lietsomaan mielenosoituksia. Asetelma on sorretuille kansakunnille tavanomainen: maan kahtiajako ei edusta kansan, vaan imperialistien lakeijoiden fraktioita ja eri imperialistit tekevät erityyppisiä väliintuloja maassa – tässä tapauksessa maasta kamppailevat eritoten taloudellisesti heikko Venäjä, sotilaallisesti suhteellisen heikko Kiina sekä maailman ainoa hegemoninen supervalta Yhdysvallat.
Viime vuoden lopulla, Georgialaisen unelman presidenttiehdokkaan Mikheil Kavelašvilin voitettua vaalit, silloinen presidentti Salome Zurabišvili kieltäytyi vilppiin vedoten tunnustamasta vaalivoittajaa ja eroamasta tehtävästään. Tämän lisäksi Euroopan unioni uhkasi Georgiaa erinäköisillä sanktioilla. Tässä on kyse imperialistisesta väliintulosta. Saksalainen imperialismi on EU:ssa hegemoninen imperialistivalta. Samalla erityisesti myös ranskalainen imperialismi on kiinnostunut Georgiasta ja Zurabišvililla onkin kytköksiä ranskalaiseen imperialismiin (hän on mm. työskennellyt Ranskan ulkoministeriön palveluksessa). Vaikka nämä kaksi vehkeilevät keskenään, ne myös tappelevat keskenään ja saboitoivat toinen toistaan. Imperialistien välinen yhtenäisyys on yleensä ainoastaan hetkellistä, mutta tässä tapauksessa kyse on erityisesti siitä, että EU:ssa hegemoninen saksalainen imperialismi on verrattain heikko ja toisaalta ranskalainen imperialismi ei myöskään pysty pakottamaan tahtoaan sen kautta. Ranskalainen Le Monde -lehti kirjoittaa ilmiöstä ”halvautumisena”:
”EU uskoo hallituksen toimien ja hiljattain käyttöönotettujen repressiivisten lakien sarjojen ajaneen Georgian eurooppalaiselta radalta, mutta sillä [EU:lla] on vaikeuksia esittää yhteisrintama sanktioista viranomaisille. … Useat Euroopan maat tukevat lisätoimia, ja Kaja Kallas on vakuuttanut, että ’kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä’. Mutta tässä vaiheessa Unkari ja Slovakia ovat halvauttaneet EU:n pyrkimyksiä asettaa sanktioita Tbilisille.”
Sen sijaan Yhdysvalloilla, joka pyrkii estämään kiinalaisen sosiali-imperialismin kasvua, löytyy sekä ajatus että keinot. Georgia on yhä enemmän Kiinan intresseissä, sillä se on eräänlainen ”portti itäisestä Aasiasta Eurooppaan”. Kiina oli vuonna 2024 Georgian neljänneksi suurin kauppakumppani, ja mailla on mm. infrastruktuuri- ja kulttuuriprojekteja tulilla. Yhdysvallat pyrkivät estämään tätä kehitystä sekä taloudellisella että sotilaallisella voimalla, myös sen lakeijan Turkin kautta. Marraskuussa georgialaiset viranomaiset antoivat Naton sotalaivoille luvan maan vesille, Potin ja Batumin satamille. Kesäkuussa monikansallisen ”Agile Spirit” sotilasharjoituksen eräs osuus pidettiin Georgiassa. Harjoitukseen osallistui mm. Yhdysvallat, Turkki, Puola ja Saksa, ja sen myötä Georgiaan raahattiin raskaasti välineistöä. Tämä merkitsee siis pääasiassa jenkki-imperialismin sotilaallisen väliintulon kasvua Georgiassa maan suvereniteetin räikeänä loukkauksena.
Venäjälle Georgian menettäminen merkitsisi jenkki-imperialismin harjoittaman saarron kiristämistä entisestään, mihin sillä ei ole varaa. Venäjä on jo miehittänyt osan maasta, loukaten räikeästi sen itsemääräämisoikeutta. Georgialainen unelma ei ole suoraan tuominnut EU:ta tai ilmaissut tavoitteita tehdä pesäeroa ”länteen”, mutta puolue on hyödyntänyt mm. retoriikkaa siitä, että oppositiopuolueet ja ”länsimainen vaikutus” on uhannut vetää Georgian mukaan Ukrainan sotaan – samalla, kun venäläinen imperialismi miehittää osaa maasta. Vielä tässä hetkessä se palvelee venäläisen imperialismin lakeijana.
Venäjän läheisyys ei ole kuitenkaan kenellekään Georgian itsenäistä päätäntävaltaa vilpittömästi toivovalle peruste kääntyä ”lännen” puoleen jonkinlaisena ”vapautuksena”. Hallitsevien luokkien keskinäinen taistelu ei ratkaise kansan ongelmia, se ei tuo vapautusta imperialismista, se johtaa vain vaihtamiseen imperialistista toiseen. Georgiassa näemme jälleen, miten imperialistien lakeijat ja agentit lietsovat kansanliikkeitä imperialistien hyväksi ja vuodattavat sen verta turhaan, samalla, kun imperialistit tekevät väliintuloja, kaikki ”vapauden” puolesta.
