Turkin valtio jatkaa sille tuttua poliittisten vankien eristämistä. Vuosien ajan Partizan-vangilta Fırat Akgülilta kiellettiin kaikenlaiset vierailut, urheilumahdollisuudet, keskustelut ja muunlaiset oikeudet Elazığin korkean turvatason vankilassa. 3. elokuuta hänet siirrettiin Sulucan korkean turvatason vankilaan. Vankilan porteilla hän oli kieltäytynyt ruumiintarkastuksesta, mitä seurasi kyseenomaisen vankilan kurinpidollinen tutkimus, ja edelleen ”sosiaalisten aktiviteettien rajoitus”.
Yleisen käytännön vastaisesti Sulucan vankilan hallinto on hiljattain päättänyt soveltaa Elazığin vankilan hallinnon Akgülille määräämiä rangaistuksia. Tämän perusteella häneltä kielletään oikeus urheiluun ja hän on yksin sellissänsä huolimatta siirtopäivästään lähtien tekemistään pyynnöistä päästä samaan selliin muiden poliittisten vankien kanssa.
Tämän johdosta Akgül meni viiden päivän nälkälakkoon, ja hän yhä jatkaa oveensa hakkaamista ja tunnuksien huutamista, kunnes hänen vaatimuksiinsa vastataan.
Sulucan vankila myös myy Akgülille tuotteita ylihinnalla. Hänelle suostuttiin myymään pyytämänsä parranajokone vasta, kun sen hintaa nostettiin, ja halutessaan ostaa tuulettimen hänelle tarjottiin kolmesta vaihtoehdosta vain kalleinta.
Kaiken lisäksi, puhuessaan veljensä kanssa puhelimessa puhelu katkaistiin, jos Akgülin isä tuli ääneen.
Toisessa tapauksessa Turkin valtio siirsi Partizan-vangit Erin ja Yiğitin Marmaran vankilasta Adanan korkean turvatason vankilaan. Kumpikaan vangeista ei kuitenkaan hyväksynyt tätä hyökkäystä heitä kohtaan, ja 8. heinäkuuta he vastasivat siirtoon kolmen päivän nälkälakolla. Adanan vankilan hallinto alkoi tutkia asiaa ja se tuomitsi Erinille ja Yiğitille rajoituksia yhteydenpitoon, eli kirjeisiin ja puheluihin, yhdeksi kuukaudeksi. Rajoitukset ovat nyt voimassa, mutta vangit ehtivät todeta, ettei vallankumouksellisia vankeja pelotella tällaisilla ”rangaistuksilla” ja hyökkäyksillä, sekä että ”missä ikinä olemmekaan, taistelu tulee jatkumaan kaikissa olosuhteissa.”
