Tiistaina 2. syyskuuta hallitus tiedotti budjettiriihen lopputulemasta. Kuten odottaa saattoi, sen sisältö jatkaa samoilla suuntaviivoilla kuin tänäkin vuonna. Porvarillisen median enteilemänä riistoa kiristetään, paikallisten monopolien asemaa vahvistetaan ja militarisaatiota kasvatetaan merkittävästi.
Hallitus uskoo toiston kautta iskostavan työväenluokan mieliin illuusion talouskasvun kipinästä. Todellisuus kuitenkin on, että itse budjettiesitys on 8,7 miljardia euroa alijäämäinen – ottaen huomioon, että 2,3 miljardia euroa tyhjennetään valtion asuntorahaston kassasta – ja ostovoima vain heikkenee heikkenemistään riiston kasvaessa, mikä näkyy työttömyyden ja konkurssien ilmenemisenä. Samalla korkea työttömyys palvelee riiston kasvattamista. Laajemmassa kuvassa tämä on ilmentymää suomalaisen imperialismin syklisen kriisin syvenemisestä.
Budjetin sisällöllä ei taaskaan mitään tarjottavaa joukoille
Yritystukia leikataan noin 141 miljoonan euron edestä vuoteen 2027 mennessä, ja vuodesta 2027 asuntotuotannon vuotuista korkotukivaltuutta eli ara-lainoja ollaan laskemassa vuodesta 2027 lähtien 365 miljoonalla eurolla – tässä on kuitenkin otettava huomioon, ettei kyse ole varsinaisten menojen leikkaamisesta, vaan rakennuttajien lainantakausten vähentämisestä. Leikkaukset palvelevat pääoman keskittymistä ja suomalaisen imperialismin omien monopolien tukemista.
Työn vastaanottamisen kannustamiseksi ansiotulojen verotusta kevennetään 520 miljoonalla eurolla ensi vuodesta alkaen ja 125 miljoonalla vuodesta 2027 alkaen, mutta kuten Helsingin Sanomat on kirjoittanut, tälle vastapainona toimii pakollisten työttömyysvakuutusmaksujen nousu. Lisäksi ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistetaan, eli liittojen jäsenillä veronkevennys ei vaikuta lainkaan. Yhtä irvokkaasti 53-62 vuotiaille työläisille tulee lisäveronkevennys, joka tasataan vuoden 2017
Suomen armeijan tilausvaltuuksia uusiin hankintoihin nostetaan ensi vuonna kuuteen miljardiin; jopa 15-kertainen summa nykyiseen verrattuna. Armeija on jo ilmoittanut tätä myötä uusivansa maavoimansa. Summa kokonaisuudessaan kuitenkin jakautuu seuraaville kymmenelle vuodelle. Tämä kertoo imperialistien välisten ristiriitojen kiristymisestä sekä paikallisesti valmistautumiseen subjektiivisten vallankumouksellisten olosuhteiden kohenemiseen.
Kuntien niin sanottuja ”kotouttamisvelvollisuuksia” löysennetään, ja ”kotouttamisen” määrärahaa leikataan 30 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä. Hallitus sanoo, ettei säästö heikennä kielikoulutusta, varhaiskasvatuksen tai opetuksen palveluita tai työllisyyttä edistäviä palveluita – kyse on kuitenkin täydellisesti proletariaatin jakamisesta. Maahanmuuttajia, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä suomalaisesta yhteiskunnasta, voidaan silkan tiedon puutteen myötä pitää ties miten puolifeodaalisessa asemassa.
Hallituksen poliittinen ”show” ja talouskasvun puutteessa
Porvaristo pyrki viemään huomiota poispäin budjettiesityksen sisällöstä järjestämällä teatterimaisen, Perussuomalaisten nostattaman ”rasismikohun”. Näin pyritään pitämään yllä erityisesti maahanmuuttoon liittyviä illuusioita, joita työväenluokalle syötetään – oleellisesti sen jakamiseksi.
Se on kuitenkin vain osoitus porvariston poliittisesta kriisistä: Riikka Purra joutuu äänestäjiä kosiskellakseen tekemään eron muusta hallituksesta, niin, ettei se pysty sopimaan edes niistä toimista, joita porvaristo tarvitsee. Petteri Orpo on näyttänyt voimattomuutensa, ja vakaasta vakuutuksestaan huolimatta on selvää, ettei hallituksessa vallitse yhtenäisyyttä. Tätä porvarillisella politiikalla on tarjottavanaan: joukoille turhanpäiväistä poliittista peliä.
Samaa vilpillisyyttä joukkoja kohtaan ilmenee myös ns. ”oppositiosta”. Sosiaalidemokraattien Antti Lindtman hiljattainkin puhunut paljon siitä, että myös seuraavalla vaalikaudella tulisi jatkaa milajardien leikkauslinjalla. Sdp on hiljattain ehdottanut talouden elvyttämisen keinoiksi muun muassa veronalennuksia pieni- ja keskituloisille sekä tehottomien tukien ja yritystukien leikkaamista – se siis vain jatkaisi tutulla riiston kiristämisen politiikalla sen sijaan, että sillä olisi jotain ratkaisuja.
Loppujen lopuksi tämä kaikki ilmaisee porvariston kykenemättömyyttä hallita tilannetta, ja itse budjettiesitys osoittaa, että militarisaatioon ja riistoon on syydettävä koko ajan kasvavissa määrin rahaa, olkoon kyseessä porvarillinen ”oikeisto” tai ”vasemmisto”. Samalla ylituotannon kriisi syvenee eikä työläisillä ei ole varaa kaikkiin markkinoille tungettuihin tuotteisiin. Jopa porvaristo on ilmaissut epäilyään Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa haastatellaan taloustieteilijöitä Niku Määttästä ja Roope Uusitaloa. Artikkelissa avataan muun muassa hallituksen talouspoliittista linjaa ja sen ristiriitaisuutta, jos tarkoitus todellakin on ”laittaa talouskasvu etusijalle”:
”Molemmat taloustieteilijät sanovat, että hallitus on kautensa aikana tehnyt samaan aikaan kahta toisiinsa vaikeasti sovitettavaa asiaa: se yrittää luoda talouskasvua esimerkiksi veronalennuksilla, mutta samaan aikaan se on tehnyt isoja menoleikkauksia, jotta velkaantumista saataisiin hillittyä.
’On jossain määrin mahdoton yhtälö boostata [tehostaa] talouskasvua julkisen talouden turvin, ja samaan aikaan säästää julkisia menoja’, Uusitalo sanoo.”
