Kommunistinen Työväenpuolue julkaisi sivuillaan 8. syyskuuta kritiikittömän sitaattikokoelman Dmitri Medvedevin, Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajan, kolumnista ”Uusi suomalainen oppi: tyhmyys, valheet, kiittämättömyys”. Haluamme esittää joitakin huomioita tästä tekstistä.
Ensinnäkin: Dmitri Medvedev edustaa venäläistä finanssipääomaa. Miksi kenenkään anti-imperialistin tai vallankumouksellisen tulisi ottaa todesta hänen sanansa? Miksi kenenkään anti-imperialistin tai vallankumouksellisen tulisi siteerata hänen sanojaan kritiikittä?
Venäläinen imperialismi hyväksikäyttää neuvostokansan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa antamaa kallisarvoista veriuhria ja yrittää väännellä historiaa omiin tarkoituksiinsa. Medvedevin kirjoituksessa suomalaiset fasistit suorittivat kansanmurhan venäläisiä vastaan, eivätkä suinkaan neuvostokansaa vastaan osana epätoivoista yritystä tuhota valtio, jossa työläiset olivat ensi kerran pystyttäneet valtiovallan ja sosialismin.
KTP kirjoittaa Medvedeviä lainaten:
”Kovat tosiasiat todistavat: hyökkääjät, jotka muodostivat eversti Vaino Kotilaisen johtaman Itä-Karjalan sotilashallinnon (vuodesta 1943 alkaen Olli Paloheimo), harjoittivat avoimen rasistista politiikkaa. He tekivät kaikkensa saadakseen Karjalan osaksi Suomea ilman ”slaavilaista komponenttia”. He erottelivat kansat ”oikeisiin” – suomalais-ugrilaisiin – ja ”epäoikeisiin” – pääasiassa etnisiin venäläisiin”, varapuheenjohtaja Medvedev huomautti.
Medvedev jatkoi, että ”slaavilaiset” oli tarkoitus jättää tulevaisuuden ”Suur-Suomen” kansalaisiksi, ”suomettaa” heidät väkisin – toisin sanoen pyyhkiä pois heidän historiallinen ja kulttuurinen identiteettinsä, katkaista kaikki siteet venäläiseen sivilisaatiotilaan. Toinen, ”ei-kansalainen väestö”, suunniteltiin pakkosiirrettäväksi muille alueille.”
Tästä käy hyvin ilmi, että Medvedev ei puhu luokasta, Medvedev ei puhu ”kovista tosiasioista”. Medvedev puhuu maailmanhistoriasta kansallisuuksien, jopa eri rotujen välisenä taisteluna kiinnittäessään huomiota etnisyyteen, kulttuuriin ja identiteettiin luokkataistelun sijaan. Tämä on läpeensä porvarillista ja taantumuksellista.
Medvedevin kirjoitus on osa venäläisen imperialismin propagandaa, jossa Venäjä on uhri, jolla on oikeus puolustaa itseään ”länneltä” alistamalla muita kansakuntia, jopa kieltämällä näiden itsenäisyyden. Tässä on kyse isovenäläisestä shovinismista, joka kieltää sellaisten kansakuntien kuten Ukrainan itsemääräämisoikeuden vedoten sen ”slaavilaisuuteen”. Medvedev ”paljastaa” suomalaisen imperialismin vain siinä suhteessa kuin se palvelee venäläistä imperialismia, samoin, kuten suomalainen imperialismi puhuu imperialismista vain silloin, kun kyse on venäläisen imperialismin rikoksista.
Kansakuntien itsemääräämisoikeus on periaate, jota ilman ei voida puhua anti-imperialismista, ja jota jokaisen imperialismia vastustavan tulisi puolustaa johdonmukaisesti. Leninille kansallisuuskysymys ja kansakuntien itsemääräämisoikeuden tunnustaminen olivat keskeisiä kysymyksiä imperialismin aikakaudella.
Lenin sanoi:
”Kansakuntien itsemääräämisoikeuden tunnus täytyy asettaa myös kapitalismin imperialistisen kauden yhteydessä. Me emme kannata status quo’ta emmekä pikkuporvarillista suurista sodista syrjään jäämisen utopiaa. Me kannatamme vallankumouksellista taistelua imperialismia, s.o. kapitalismia, vastaan. Imperialismia on juuri se, kun useita vieraita kansakuntia sortavat kansakunnat pyrkivät laajentamaan ja vakauttamaan tuota sortoa, jakamaan siirtomaita uudelleen. Sen vuoksi kansakuntien itsemääräämisoikeutta koskevan kysymyksen ytimenä meidän aikakaudellamme on juuri sortavien kansakuntien sosialistien menettely. Se sortavan kansakunnan (Englannin, Ranskan, Saksan, Japanin, Venäjän, Yhdysvaltojen y.m.) sosialisti, joka ei tunnusta eikä puolla sorrettujen kansakuntien itsemääräämisoikeutta (s.o. oikeutta vapaaseen eroamiseen), ei tosiasiallisesti ole sosialisti, vaan shovinisti.” (V.I. Lenin, Rauhan kysymys).
Lenin kirjoitti myös:
”Mikäli sorretun kansakunnan porvaristo taistelee sortavaa kansakuntaa vastaan, sikäli me olemme aina, kaikissa tapauksissa ja kaikkia muita päättävämmin sen taistelun puolesta, sillä me olemme kaikkein rohkeimpia ja johdonmukaisimpia sorron vihollisia. Mikäli sorretun kansakunnan porvaristo puolustaa omaa porvarillista nationalismiaan, sikäli me olemme vastaan. Taistelu sortavan kansakunnan erioikeuksia ja väkivaltaisuuksia vastaan eikä mitään myönnytyksiä sorretun kansakunnan etuoikeuspyrkimyksille.” (V.I. Lenin, Kansakuntien itsemääräämisoikeudesta)
Edelleen, hän kirjoitti:
”Katsokaamme sortavan kansakunnan asemaa. Voiko sellainen kansa, joka sortaa muita kansoja, olla vapaa? Ei.
Isovenäläisen väestön vapauden edut vaativat taistelua tällaista sortoa vastaan. Sorrettujen kansakuntien liikehtimisten tukahduttamisen pitkäaikainen historia, vuosisatainen historia, tällaisen tukahduttamisen järjestelmällinen propaganda „ylempien” luokkien taholta on luonut suuria haittoja itse isovenäläisen kansan vapauden asialle sen ennakkoluuloissa j.n.e.
Isovenäläiset mustasotnialaiset pitävät tietoisesti yllä näitä ennakkoluuloja ja lietsovat niitä. Isovenäläinen porvaristo sietää niitä tai mukautuu niihin. Isovenäläinen proletariaatti ei voi toteuttaa omia tarkoitusperiään, ei voi raivata itselleen tietä vapauteen taistelematta järjestelmällisesti näitä ennakkoluuloja vastaan.” (V.I. Lenin, Kansakuntien itsemääräämisoikeudesta)
Medvedevin kirjoitus on osa venäläisen imperialismin suorittamaa historian vääristelyä, jossa se esittää imperialistisen hyökkäyssotansa Ukrainan sorrettua kansakuntaa vastaan ”antifasistisena” sotana ”venäläisen sivilisaatiotilan” (Lebensraum?!) puolustamiseksi. Se on silkkaa sysimustaa isovenäläistä nationalismia. On kansainvälisen luokkamme kunniakkaan historian tahrimista väittää, että Suuressa Isänmaallisessa Sodassa oli kyse ”venäläisen sivilisaatiotilan” puolustamisesta proletariaatin valtion ja sosialismin puolustamisen sijaan, eikä kenenkään itseään anti-imperialistiksi tai kommunistiksi kutsuvan tulisi lainata tällaisia häpeällisiä sanoja kritiikittä.
Lukijoidemme kiinnostukseksi julkaisemme KTP:n julkaiseman tekstin alla kokonaisuudessaan:
Suomen natsien kansanmurhapolitiikka Karjalassa
Suomi aikoi toisen maailmansodan aikana tehdä Karjalasta osan maa-aluettaan, mutta vain etnisesti ”korrektin” väestön kanssa, Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev sanoi maanantaina 8. syyskuuta kolumnissaan ”Uusi suomalainen oppi: tyhmyys, valheet, kiittämättömyys”.
”Kovat tosiasiat todistavat: hyökkääjät, jotka muodostivat eversti Vaino Kotilaisen johtaman Itä-Karjalan sotilashallinnon (vuodesta 1943 alkaen Olli Paloheimo), harjoittivat avoimen rasistista politiikkaa. He tekivät kaikkensa saadakseen Karjalan osaksi Suomea ilman ”slaavilaista komponenttia”. He erottelivat kansat ”oikeisiin” – suomalais-ugrilaisiin – ja ”epäoikeisiin” – pääasiassa etnisiin venäläisiin”, varapuheenjohtaja Medvedev huomautti.
Medvedev jatkoi, että ”slaavilaiset” oli tarkoitus jättää tulevaisuuden ”Suur-Suomen” kansalaisiksi, ”suomettaa” heidät väkisin – toisin sanoen pyyhkiä pois heidän historiallinen ja kulttuurinen identiteettinsä, katkaista kaikki siteet venäläiseen sivilisaatiotilaan. Toinen, ”ei-kansalainen väestö”, suunniteltiin pakkosiirrettäväksi muille alueille.
Samaan aikaan suomalaisten hyökkääjien harjoittaman kansanmurhapolitiikan puitteissa venäläisten oli käytettävä punaista käsivarsinauhaa, joka oli samanlainen kuin natsien Euroopan juutalaisten tunnistusmerkiksi käyttöön ottama keltainen Daavidin tähti.
Medvedev muistutti, että Suomen pääministeri (Petteri Orpo) kutsui ”propagandapeliksi” Karjalan tasavallan korkeimman oikeuden 1. elokuuta 2024 tekemää päätöstä, jossa tuomittiin miehitysviranomaisten ja suomalaisten joukkojen rikolliset toimet Suuren isänmaallisen sodan aikana 86 000 Neuvostoliiton kansalaista vastaan Karjalassa.
”Kaikki tämä, pääministeri väitti, on venäläistä ”propagandapeliä” (tavanomainen argumentti, jota käytetään usein yritettäessä kieltää epäimarteleva totuus). Pähkinänkuoressa sanottuna. Tällaiset lausunnot ovat jälleen yksi räikeä yritys kirjoittaa historiaa uudelleen – ohimennen perustelemaan Mannerheimin hallinnon aluevaatimuksia, jotka ulottuivat kauas itään Neuvostoliiton ja Suomen rajasta. Ja pyyhkiä pois muistot Suomen miehityshallinnon poikkeuksellisesta julmuudesta sodan aikana”, Medvedev painotti.
