Heti kun Daniel Noboan hallitus oli nostanut dieselin hintaa Kansainvälisen valuuttarahaston käskyjen mukaisesti, nousi Ecuadorin kansa barrikaadeille, ja mobilisoituivat lukuisiin mielenosoituksiin ja tiesulkuihin. Noboan hallitus vastasi kansannousuun sodalla kansaa vastaan, julistamalla 60 päivän hätätilan seitsemässä eri provinsissa, mobilisoi armeijan sekä poliisin tiesulkujen purkuun, lähetti poliisin vartioimaan vahvasti eri Ecuadorin pääkaupungin Quiton tärkeitä kohteita, ja pani käytäntöön yöaikaisen ulkonaliikkumiskiellon muihin kaupunkeihin. Tämä ei kuitenkaan estänyt Ecuadorin kansaa taistelemasta Noboan kansanvastaista hallintoa vastaan, ja protestit jatkuivat.
Syyskuun 20. päivänä, 3 päivää protestien alkamisen jälkeen Kansan taisteluiden puolustusrintama – Ecuador (FDLP-EC) julkaisi julkilausuman, jossa he yhtyvät kansan taisteluun, ja vaativat välitöntä ja päättymätöntä kansallista lakkoa Noboan hallintoa vastaan. FDLP-EC korostaa opiskeiljoiden ja muiden tietoisten kollektiivien mobilisaatiota, mutta painottaa maaseudun tärkeyttä taistelun onnistumisessa. Jos maaseudun joukot saadaan mobilisoitua, voidaan kaupungit saartaa onnistuneesti, ja näin rikkoa Noboan hallituksen logistiset mahdollisuudet käydä taistelua kansaa vastaan, kirjoittaa FDLP-EC julkilausumassaan.
Kansan vaatimukset esitetään julkilausumassa seuraavasti:
Dieselin hinnan alentaminen.
Välitön loppu Quimsacochan (Loma Larga), Palo Quemadon, Las Navesin ja muiden riistävien kaivosten suunnitelmille.
Uuden perustuslakia säätävän kokouksen perustaminen ja vanhan perustuslain hylkääminen.
Arvonlisäveron laskeminen 15 prosentista 12 prosenttiin, samoin kuin kaivosyhtiöille lahjoitettujen maa-alueiden palauttaminen köyhille talonpojille.
Välien katkaiseminen Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) kanssa.
Ulkomaalaisten sotilastukikohtien kieltäminen.
Muutamia päiviä myöhemmin raportoitiin, että Imbaburan maakunnassa, Ecuadorin pohjoisosissa, alkuperäiskansojen talonpojat, työläiset ja muut kansanjoukot tukkivat maakunnan tiet määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä sulki Ecuadorin pääkaupungin Quiton tieliikenteen kokonaan.
Samalla FDLP-EC paljasti ja tuomitsi sen, että Noboan hallitus on lähettänyt raskaasti varustautuneita sotilaita, jotka ovat liikkuvat sotilasajoneuvoilla. Tämän lisäksi joukkoja vastaan on aloitettu taantumuksellisia propagandakampanjoita, joilla pyritään minimoimaan kapinan laajuus, luomaan tekaistuja uutisia ja näin pitämään yllä Noboan populistisia haavekuvia. FDLP-EC kirjoittaa, ettei mikään näistä toimista voi kaataa kansan kapinaa.
Syyskuun 27. päivänä FDLP-EC raportoi, että kapinaan on liittynyt mukaan yhä uusia talonpoikaisyhteisöjä, järjestöjä ja poliittisia liikkeitä, näyttäen tukeaan kansan enemmistölle. Cotacachissa, Ibarrassa, Ilumánassa, Otavalossa ja La Esperanzassa Noboan armeija ja kansallispoliisi ovat mobilisoineet tuhansia osastojaan, helikoptereita, ja sotilasajoneuvoja mahdottomassa yrityksessään tukahduttaa kansaa.
Noboa koetti jopa levittää populistista ja kansanvastaista politiikkaansa karnivalistisesti, matkustaen Otavaloon yrityksenään tukahduttaa kapina. Kansanjoukot kävivät häntä vastaan, ja Noboa joutui pakenemaan kaupungista ”häntä koipien välissä”. Taantumukselliset mediat syyttävät kapinoitsijoita terroristeiksi, ja koettavat tällä rikkoa kansanjoukkojen oikeutetun kapinan. Noboa on myös uhannut jakaa terroristisyytteitä oikeudessa kaikille sadoille kiinniotetuille kapinan taistelijoille.
FDLP-EC lopettaa raporttinsa sanoen, ettei dialogille ole sijaa ja kapinaa on jatkettava, kunnes joka ikinen vaatimus on täytetty. Valtio ja armeija ovat julistaneet sodan Ecuadorin kansaa vastaan.
30. syyskuuta Ibarran kaupungissa tapahtui suuri mielenosoitus, josta FDLP-EC haluaa jokaisen oppivan:
-Kapina, joka Ecuadorissa tapahtuu juuri nyt, ei ole vain alkuperäiskansojen kapinaa. Se on työläisten, talonpoikien, käsityöläisten, opiskelijoiden, epävirallisten työntekijöiden sekä tavallisten kansalaisten kapinaa. Tästä syystä sen, joka puhuu kansan äänellä, täytyy ottaa huomioon kaikki nämä ryhmät.
-Ibarran mielenosoituksessa 1 500 ihmistä marssivat rinta rinnan, työläiset sekä alkuperäiskansojen talonpojat yhdessä, lujittaen heidän yhteistä rintamaansa.
-Koska nämä marssit ovat joukkojen organisoimia, niissä vältettiin lippujen, lakanoiden tai muiden tunnusten käyttöä, ja tällä estettiin opportunistien pääsy kapituloimaan ja harhauttamaan kapina.
–Tämä mobilisaatio muistaa ja suree raa’asti salamurhattua toveri Efraín Fuerezia, ja pysyy valppaana tiettyjen talonpoikaisten alkuperäiskansojen johtajien päätöksille koskien kapinaa. Yhteispäätöksellä kapinaa aiotaan jatkaa loppuun asti.
-Tämä mobilisaatio vahvistaa jälleen kerran, että yleinen kansan mielipide on jatkaa taistelua.
Lokakuun 2. päivä Ibarran kaupungissa Karanki -kansaan kuuluvat talonpojat marssivat työläisten, työläisten, opiskelijoiden ja talonpoikien kanssa tovereina. Mielenosoitukseen osallistui yli 2 500 henkilöä. Tämä todistaa, että alkuperäiskansojen talonpojat ovat syvästi mukana kapinassa Noboan taantumuksellista hallintoa vastaan. Marssi pysähtyi Ibarran pormestarin virkahuoneelle, ja vaati rangaistusta kansan teloittajille. He myös vaativat vapautusta 12 Otavalon kaupungissa vangitulle toverille, joita pidetään vankeina Portoviejon vankilassa ilman perusteita. Poliisi yritti kömpelösti estää marssia etenemästä, mutta tämä ei horjuttanut marssin taistelevaa mielentilaa.
3. lokakuuta FDLP-EC julkaisi julkilausuman, jossa torjuttiin jyrkästi kapitulaattorit ja opportunistit. FDLP-EC raportoi, että muutamat Ecuarunari -alkuperäiskansaan kuuluvat johtajat ovat ”rukoilleet” rauhaa armeijalta, mutta tälle joukot eivät voi alistua. FDLP-EC julkilausumassaan vahvistaa, että pettureille tulee antaa rangaistus kansan tahdon pettämisestä. Ruohonjuuritasolla tapahtuvan kapinan täytyy tuomita mahdolliset petturit avoimesti, joukkojen edessä, ei suljettujen ovien takana, yksityisissä pöydissä. Julkilausumassa esitetään, että vuosina 2019 sekä 2022 alkuperäiskansojen johtajat ”neuvottelivat” alkuperäiskansojen oikeuksista, ja tämä johti vääjäämättä joukkojen demobilisaatioon, ja näiden kapinan alkujen tukahduttamiseen. FDLP-EC vahvistaa: Tänään asia on täysin samanlainen, ja tästä syystä neuvottelu ei ole vaihtoehto.
FDLP-EC raportoi 8. lokakuuta kapinan kehityksestä kirjoittaen, että huolimatta vahvasta valtion vastustuksesta, alkuperäiskansojen opportunistijohdon horjuvaisuudesta ja jopa avoimesta petturuudesta, kansan kapina pysyy taistelevana. Raportissaan FDLP-EC ilmaisee, että työläisten ja alkuperäiskansojen talonpoikien yhteistyö on avain voittoon, ja estää vuosien 2019 ja 2022 kapitulaatioiden uusiutumisen.
Cañarissa kansan kapina keskeytti presidentti Noboan poliittisen kiertueen ja jälleen kerran hän joutui pakenemaan paikalta, kun taas Imbaburassa Kichwa- ja Karanki -alkuperäiskansat yhdessä työläisten kanssa ovat päättäneet tehdä vahvaa yhteistyötä ja edistää kapinaa opportunisteista huolimatta. Imbabura on erityisen tärkeä kaupunki, sillä sitä kohtaan Noboan hallinto on ollut erityisen raakalaismainen: yksi kuolema, monta haavoittumista, katoamisia, kidutuksia, kriminalisaatiota ja vankeustuomioita. Monia kansan taistelijoita on myös tuomittu oikeuden eteen, johon FDLP-EC vastaa suorasanaisesti: Vastustakaa kansan taistelijoiden tuomitsemista.
Samana päivänä, 8. lokakuuta Ibarrassa nähtiin voimakas ja tärkeä mielenosoitus, jossa noin 2 500 työläistä ja talonpoikaa marssi yhdessä vetäen koko kaupungin mukaansa. Kaupat sulkeutuivat ja koko kaupunki pysähtyi marssin ajaksi, ja Ibarran kaupunki symboolisesti ”vallattiin” takaisin. Marssin viesti oli selkeä: joko Noboa väistyy ja hänen kansanvastainen taloutensa ja politiikkansa loppuu, tai kapina jatkuu taistelevana ja määrätietoisena.
13. lokakuuta yli 10 000 talonpoikaa, työläistä ja opiskelijaa marssi Ibarran kaduilla erilaisten organisaatioiden tunnusten alla. Samalla kun joukot marssivat, tankkien rivi kuljetti sisäministeriä ja varapresidenttiä pääkaupunki Quitosta Ibarraan.
Samanaikaisesti Imbaburan alueella Noboan hallinto toteutti väkivaltaisen sotilaallisen hyökkäyksen Karanki -alkuperäiskansaa vastaan. Talonpoikia muun muassa hakattiin pampuilla heidän ollessa jo maassa, 19 ihmistä haavoittui ja 2 otettiin vangeiksi. Tästä kaikesta huolimatta Imbabura julistautui kapinalliseksi provinssiksi.
Tämän jälkeen sotatoimet kansaa vastaan kiihtyivät entisestään. FDLP-EC raportoi 21. lokakuuta hallinnon pommittaneen vuoristoa Buenos Airesin lähistöllä Imbaburan maakunnassa väitetysti ”terrorismin torjumiseksi ja laittomien kaivoksien tuhoamiseksi”. Hallinto käytti lisäksi mm. tankkeja ja kranaatinheittimiä. Samalla Noboa kirjoitti X:ssä Trumpille, kuinka Ecuador pysyy lujana maailmanlaajuisessa taistelussa huumeita ja laitonta kaivostoimintaa vastaan. Tämä osoittaa jälleen, kuinka Ecuadorin valtio seuraa imperialistien kapinanvastaista strategiaa, jossa sotatoimia kansaa vastaan toteutetaan ”rikollisuuden” torjunnalla, samalla, kun todelliset rikolliset jäävät vaille rangaistusta.
Myös meksikolainen Sol Rojo -järjestö tuomitsi tämän sodan kansaa vastaan ja osoitti solidaarisuutta Ecuadorin kansalle:
Opportunistit pyrkivät kanavoimaan taistelun vaaliuurnille
Keskellä tätä kapinaa, Kansan taisteluiden puolustusrintama on useita kertoja paljastanut, kuinka ilman proletariaatin johtoa kapina tullaan kanavoimaan hallitsevien luokkien sisäiseen vaalitaisteluun. 12. lokakuuta julkaistussa julkilausumassa FDLP-EC esittää, että kapinalla täytyy olla oikea ideologinen suunta. He esittävät, että proletariaatti on kaikkein vallankumouksellisin luokka, jonka vuoksi ideologisen suunnan täytyy olla heidän käsissään, ei koskaan työläisten pomojen tai petturimaisten alkuperäiskansojen johtajien käsissä.
FDLP-EC painottaa, että se käsittelee alkuperäiskansoja heidän todellisten olojensa kautta: he ovat köyhiä talonpoikia, käsityöläisiä, työläisiä ja epävirallisia työläisiä, kaikki eläviä esimerkkejä puolifeodaalisuudesta. Tämän katsontakannan kautta alkuperäiskansat ovat osa vallankumouksen pääjoukkoa ja vanhan yhteiskunnan tuhoava voima. FDLP-EC painottaa, että tästä huolimatta he eivät voi seurata minkään järjestön johtoa, joka priorisoi porvarillista nationalismia ja käsittelee yhteiskuntaa vain etnisestä näkökannasta käsin.
FDLP-EC katsoo elintärkeäksi sen, että kapinan ideologian määrittää talonpoikien ja työläisten liitto, jonka ideologia on proletariaatin ideologia. Jos tätä ei saada aikaiseksi, kapina tulee kapituloitumaan ja sen johtoon nousevat revisionistit, opportunistit ja vaalipoliitikot, ja se johdatetaan jälleen kerran harhaan. FDLP-EC näkee omaksi tehtäväkseen johtaa joukkoja oikealla ideologisella linjalla, joka johtaa vallankumoukseen, vanhan valtion tuhoutumiseen ja uuteen demokratiaan ja sosialismiin.
Yli 30 sankarillisen taistelun päivän jälkeen yleislakko päättyi opportunistisen johdon petoksen vuoksi. FDLP-EC julkaisi julkilausuman, jossa se tuomitsi alkuperäiskansojen järjestö CONAIE:n johdon petoksen kapinaa kohtaan. Se paljasti, kuinka jälleen kerran nämä opportunistit Marlon Vargasin johdolla pettävät kansan kapinan ja sen antaman veriuhrin, pyrkien kanavoimaan sen vaaliuurnille. Erityisen tuomittavana FDLP-EC pitää sitä, että nämä ovat suostuneet Noboan hallinnon tarjoamaan konsultaatioon, jonka tarkoituksena on rauhoittaa kapina vanhan valtion eduksi.
FDLP-EC toteaa, että proletariaatin johto jäi vielä heikoksi, ja tämä mahdollistaa sen, että opportunistit johtavat joukkojen kapinan harhaan. Se painottaa, että kapina ei jatkunut yli 30 päivää myönnytysten ja neuvotteluiden vuoksi, vaan kansan päättäväisyyden ja taistelevuuden vuoksi. Taistelu on nostanut esille uusia johtajia ja kansan taistelijoita, ja kasvattanut ristiriitaa CONAIE:n johdon ja kansan välillä, paljastaen sen petturimaisen luonteen. FDLP-EC toteaa, että taistelua on jatkettava, ja tuomitsee Marlon Vargasin ja CONAIE:n kansan vihollisiksi. Se kirjoittaa, että on välttämätöntä kehittää proletaarinen johto kansan taistelulle, jotta joukot eivät vuodata vertaan turhaan. Se vastustaa osallistumista vanhan vallan tarjoamiin työryhmiin ja kutsuu jatkamaan taistelua IMF:n suunnitelmien toimeenpanemista vastaan.
