Julkaisemme epävirallisen käännöksen Anti-Imperialistisen Liiton koordinaatiokomitean julkilausumasta koskien Sudanin tilannetta.
Afrikan moderni historia ei ole vain sodan ja köyhyyden historia. Se on tarina systemaattisesta ryöstöstä, joka on jatkunut vuosikymmenien ajan. Aina orjakaupasta nykypäivän globaaleihin rahoitusverkostoihin, ryöstön ketju ei ole koskaan katkennut. Keinot ovat muuttuneet, mutta tarkoitusperät ovat pysyneet samoina: alistaa Afrikan kansa, maa ja rikkaudet ulkomaisille intresseille.
Orjalaivoista koloniaaliseen valtaan, niin kutsutusta sivistystehtävästä vapaan markkinatalouden ideologiaan, jokainen vaihe on johtanut samaan lopputulokseen. Afrikkaa on köyhdytetty sen omilla rikkauksilla. Rajat, jotka piirrettiin Berliinin Konferenssissa eivät jakaneet vain maa-alueita, vaan myös kansojen kohtalon. 1900-luvulla itsenäisyysliikkeet nousivat, mutta talouden kahleita ei koskaan murrettu. Suora kolonialismi johti uusiin riippuvaisuusmuotoihin, velkaan, sijoituksiin ja asekauppoihin.
Tänään, jokainen Afrikan mantereen konflikti reflektoi tätä samaa historiallista jatkumoa. Imperialismi ei etene ainoastaan tankeilla ja armeijoilla. Se etenee näiden lisäksi myös kaupan, velkojen, median ja sisällissotien avulla. Sudan on yksi viimeisimmistä lenkeistä tässä ketjussa. Algeriasta Kongoon ja Ruandasta Libyaan, Afrikka kantaa haavoja samasta systemaattisesta väkivallasta. Nämä sodat taistellaan resurssien takia, resurssien, jotka ruokkivat uusia sotia.
Ymmärtääkseen Sudanin sotaa, täytyy katsoa taaksepäin viisi sukupolvea ryöstöä, kapinaa ja uudelleensyntymistä. Jokainen poltettu kylä ja jokainen nälkiintynyt lapsi kantaa kaikuja vanhoista orjalaivoista ja kaivoskylistä. Tämä on sama tarina kerrottuna uudelleen, kansan rikkauksien varastaminen, ja heidän rikkoutumaton halu kapinoida tätä vastaan.
Sudanin sota on muodostunut meidän aikojemme yhdeksi vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Vuonna 2018 kansa kapinoi korruptiota, talouden romahtamista ja autoritaarista hallintoa vastaan. Hetken verran toivo tulevasta tuntui mahdolliselta. Tämä toivo tuhottiin sotilasvallankaappauksessa vuonna 2021. Kolme vuotta myöhemmin, Sudanin valtio oli jakautunut Sudanin Kansallisen Armeijan ja Rapid Support Forcen (RSF), voimakkaan puolisotilaallisen järjestön, välillä. Katsomatta pintaa syvemmälle näyttää siltä, että nämä kaksi ryhmää taistelevat vallasta, mutta Sudanista on tullut sekä alueellisten että globaalien intressien taistelukenttä.
Verilöylyt El Fasherin ja Darfurin alueilla paljastavat kauhun todellisen laajuuden. Kansainväliset raportit kertovat tuhansien siviileiden murhaamisesta vain muutamien päivien aikana. Satoja siviilejä murhattiin synnytyssairaalassa. Yhdistyneet Kansakunnat ja humanitaariset virastot kertovat kaikki samaa tarinaa: miljoonia joutunut siirtymään kodeistaan, sairaaloita on tuhottu, avun saaminen on estetty. Nälästä ja sairauksista on tullut sodan aseita.
Tämä ei ole vain poliittinen sota, vaan myös taloudellinen sota. Kulta, öljy ja arabikumi ovat sodan piilotettuja moottoreita. Sudan tuottaa noin 70 % maailman arabikumista, jota käytetään raaka-aineena ruoassa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Sudanin Kansallinen Armeija ja RSF hallitsevat molemmat omilla valtaamilla alueillaan arabikumin tuotantoa ja logistiikkaa. Tuotteita salakuljetetaan Tšadin, Egyptin ja Etelä-Sudanin läpi globaaleille markkinoille. Sota rahoittaa itsensä ja ruokkii kuolemaa.
Tämä järjestelmä on moderni versio klassisesta kolonialismista. Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Libyan Haftar-joukot ja Israel tukevat RSF-joukkoja, siinä missä Egypti, Venäjä ja Kiina tukevat Sudanin Kansallista Armeijaa. Kansainväliset korporaatiot ovat liittyneet tähän sotatalouteen säilyttääkseen tai kasvattaakseen omaa osuuttaan arabikumin markkinoista.
Hiljaisuus, joka Sudanin tilanteesta vallitsee, ei ole sattumaa. Valtioilla, yrityksillä ja välikäsillä, jotka tekevät konfliktilla voittoa, ei ole mitään intressiä valottaa tilannetta. Diplomatia, kauppa ja media operoivat taloudellisen intressin varjossa. Hiljaisuudesta on tullut tarkoituksenmukainen sääntö, joka pitää modernin kolonialismin elossa. Hallitsevat luokat sulkevat silmänsä puolustaakseen kauppaa ja liittolaisuuksia, ja kansa maksaa hinnan.
Naiset ja lapset ovat tämän sodan pääuhrit. Raiskaukset, pakkoavioliitot, kylien polttaminen ja joukkoteloitukset ovat laajalle levinneitä ilmiöitä. Hauras terveydenhuoltojärjestelmä on romahtanut. Kolera ja muut taudit leviävät nopeasti ja samaan aikaan, kun apulähetysten kimppuun hyökätään. YK varoittaa raportissaan, että Sudan on täydellisen yhteiskunnallisen romahduksen partaalla.
Sudanin sota paljastaa miten imperialismi toimii tänään. Se ei ole kahden kenraalin välinen yhteenotto, vaan järjestelmä, jossa pääoma, valtiot ja aseiden verkostot yhdistyvät voiton ja vallan tavoittelussa.
Eri valtioiden hallitusten hiljaisuus ei ole välinpitämättömyyttä, se on osallisuutta. Ne, jotka puhuvat kovaan ääneen demokratiasta, hiljentyvät kun heidän omat etunsa ovat vaakalaudalla. Tästä huolimatta maailman anti-imperialististen joukkojen Palestiina-solidaarisuus osoittaa, että hiljaisuus voidaan rikkoa.
Sudanin tragedia ei ole vain alueellinen tapahtuma, vaan osa järjestelmällistä ristiriistaa imperialismissa itsessään. Toisella puolella on nälkä, tuho ja kuolema. Toisella taas maailmantalous, joka hyötyy tästä katastrofista. Kapitalismi ei voi olla olemassa ilman kriisiä. Sota, riisto ja tuho eivät ole poikkeuksia järjestelmässä, ne ovat sen perusta. Sudanin tapahtumia ei voida erottaa Palestiinan tapahtumista, Kongon kaivosten riistosta tai Sahelin alueen epävarmuudesta. Kun haavat jatkavat vuotamistaan Ukrainassa ja Palestiinassa, on Venezuela seuraavaksi vuorossa. Kaikki nämä tapahtumat ovat erilaiset kasvot samalle mekanismille. Täten, ratkaisu ei voi saapua vain yhdestä valtiosta. Ratkaisu saapuu yhdistyneestä ja kansainvälisestä solidaarisuuden rintamasta kaikkien sorrettujen kansojen joukosta. Anti-imperialismi ei ole iskulause, vaan historiallinen kanta, joka on olennainen, jotta ihmiskunta voi jatkua kunniallisesti.
Sudanin vapautus on sidottu Palestiinan ja kaikkien kansojen, jotka vastustavat riistoa ja ylivaltaa, vapautukseen. Se mitä Sudanissa tapahtuu tänään seuraa samaa kaavaa, joka toistuu ympäri maailman: taloudellinen riippuvuus, sotilaallinen kontrolli, verilöylyt ja kansainvälinen hiljaisuus. Sudanin tuho ei ole yksittäinen tragedia, vaan reflektio imperialismin globaalista järjestyksestä. Reflektio samasta järjestelmästä joka jatkaa toimintaansa Kongossa, Palestiinassa, Haitilla ja joka puolella sorrettua maailmaa. Jokapuolella me näemme saman kaavan: riippuvuus, sota, hiljaisuus. Tämän ketjun rikkominen ei ole enää moraalinen vetoomus, vaan ihmiskunnan selviytymisen ehto. Historiassa on hetkiä, jolloin ristiriidat kärjistyvät sellaisella intensiteetillä, että odottamisesta tulee pakenemisen muoto. Olemme tällä hetkellä siinä pisteessä. Tämän takia ilmaisut kuten: ”jotain pitää tehdä” tai ”järjestö on rakennettava” eivät enää ole tarpeeksi. Nämä lauseet palvelevat vain omatunnon rauhoittelua ja samanaikaisesti alentavat poliittisen tahtotilan konferenssihuoneisiin ja median julkilausumiin.
Anti-imperialistisen järjestön täytyy mennä sanoja pidemmälle. Sen täytyy kohdata koko imperialistisen järjestelmän rakenne, ei vain sen oireet. Sodat, tuho ja kriisit joita tänään kohtaamme eivät ole vahinkoja, ne ovat vääjäämätön seuraus tästä järjestelmästä. Anti-Imperialistinen Liitto (AIL) on rakentumassa täydellisellä tietoisuudella tästä todellisuudesa. Sen järjestäytyminen jatkaa historiallista vastuuta järjestää kansan tahto tietoiseksi, koordinoiduksi voimaksi imperialismia vastaan.
ANTI-IMPERIALISTISEN LIITON KOORDINAATIOKOMITEA
Marraskuu 2025
