3. tammikuuta Yhdysvallat käynnisti sotilaallisen hyökkäyksen Venezuelaan ja sieppasi sen presidentin Nicolás Maduron. Hyökkäyksessä jenkit pommittivat maan pääkaupunkia Caracasia ja murhasivat kymmeniä siviilejä. Toimi on kaikin tavoin laiton niin kansainvälisten lakien kuin Yhdysvaltain omien lakien silmissä. Syy, jonka jenkit ovat antaneet operaatiolleen on ”huumeterrorismi”, mutta on päivänselvää, että tämä on hyvin ohut peite todelliselle tarkoitusperille – Venezuelan öljyvarantojen hallitsemiselle ja jenkki-imperialismin kuristusotteen tiukentamiseksi koko Latinalaisesta Amerikasta.
Operaatiota on pohjustettu mielipiteenmuokkauksella mediamonopolien kautta pyrkien esittämään, että kyse on ”diktaattorin vastustamisesta”. Tämä valmistelu on kestänyt pitkän aikaa.
Kuitenkin pitämässään lehdistötilaisuudessa Trump hädin tuskin peitteli jenkki-imperialismin todellisia tarkoitusperiä. Helsingin Sanomat laski, että hän sanoi 20 kertaa ”öljy” ja 0 kertaa ”demokratia”.
”Meidän tosi isot yhdysvaltalaiset öljy-yhtiöt, isoimmat koko maailmassa, menevät sinne, käyttävät miljardeja dollareita, korjaavat pahasti rikkoutuneen infrastruktuurin, öljyinfrastruktuurin, ja alkavat tehdä rahaa maalle”1, Trump sanoi.
Dem Volke Dienen on huomauttanut nobelvoittaja Machadon roolista:
”María Corina Machado, ”oppositiojohtaja”, jota saksalainen imperialismi on nostanut esille ja jolle annettiin nobelin rauhanpalkinto sanoi hiljattain, että hän tukee ”ehdottomasti” jenkkien strategiaa Venezuelaa vastaan. ”Me, Venezuelan kansa, olemme hyvin kiitollisia hänelle ja hänen hallinnolleen, koska uskon, että hän vapauden lähettiläs tällä pallonpuoliskolla”, Machado sanoi. (…) María Corina Machado ei vaadi vierasta valtaa, joka kaappasi maan valtionpään, tilille tai korvaamaan kärsimystä ja tuhoja, joita se aiheutti, vaan että oppositiopoliitikko Edmundo González Urrutia asetetaan tämän seuraajaksi. Machado antaa siis näin väitettyä ”demokraattista” legitimiteettiä Yhdysvaltain aggressiolle Venezuelaa vastaan maailman silmissä. Tämä surkea olento puhuu Venezuelan ”vapauden ajasta” kuoleman ja tuhon kohdatessa kotimaataan.”
Lehdistötilaisuudessaan Trump puolestaan sanoi, että Machadolla ei ole tarpeeksi legitimiteetiä hallita maata, eikä hän myöskään ottanut kantaa Urrutian puolesta.
Suomalainen imperialismi jauhaa Maduron hallinnon legitimiteetin puutteesta, mutta silti se on ilmeisesti valmis hyväksymään sen, että Trumpin hallinto uhkauksiensa mukaisesti hallitsisi hyvinkin suoraan Venezuelaa. Sillä tällä hallinnolla on varmasti Venezuelan kansan hyväksyntä! Toistaiseksi on epäselvää, miten tämä Venezuelan hallitseminen tultaisiin toteuttamaan, ja todennäköisintä on, että Yhdysvallat muodostaa sille ehdottomasti uskollisen lakeijahallinnon.
Monroen oppi ja Trumpin lisäys
Hyökkäys Venezuelaan on osa jenkkien strategiaa koko Latinalaisen Amerikan alistamiseksi tiukemmin hallintaansa. Ne toimeenpanevat ”Monroen oppia” Trumpin lisäyksellä. Monroen doktriinin keskeinen ajatus on ”America for Americans”, eli Latinalaisen Amerikan käsittäminen jenkkien ”takapihana”, näille luonnollisesti kuuluvana alueena. Jenkkien hiljattain julkistetussa kansallisen turvallisuuden strategiassa on sanottu selvästi yhtenä jenkkien keskeisista strategista tavoitteista:
”Haluamme varmistaa, että läntinen pallonpuolisko pysyy kohtuullisen vakaana ja hyvinhallittuna niin, että se hillitsee joukkomaahanmuuttoa Yhdysvaltoihin; haluamme pallonpuoliskon, jonka hallinnot tekevät kanssamme yhteistyötä huumeterroristeja, kartelleja ja muita ylikansallisia rikollisjärjestöjä vastaan; haluamme pallonpuoliskon, joka on vapaa vieraasta väliintulosta tai keskeisen omaisuuden vieraasta omistuksesta ja joka tukee kriittisiä toimitusketjuja; ja haluamme varmistaa tulevaisuuden pääsymme keskeisiin strategisiin sijainteihin. Toisin sanoen, me tulemme asettamaan ja toimeenpanemaan ”Trumpin lisäyksen” Monroen oppiin.”
Tätä avataan lisää:
”Vuosien laiminlyönnin jälkeen, Yhdysvallat tulee uudelleenasettamaan ja toimeenpanemaan Monroen opin palauttaakseen amerikkalaisen ylivallan läntisellä pallonpuoliskolla ja suojellakseen kotimaatamme ja pääsyämme avainsijainteihin koko alueella. Kiellämme pallonpuoliskomme ulkopuolisilta kilpailijoilta joukkojen tai muiden uhkaavien kapasiteettien sijoittamisen alueelle ja strategisesti elintärkeiden omaisuuden omistamisen meidän pallonpuoliskollamme. Tämä ”Trumpin lisäys” Monroen oppiin on maalaisjärkeen perustuva ja tehokas Yhdysvaltain mahdin ja prioriteettien palautus ja vastaa Yhdysvaltain turvallisuusintressejä.”
Toisin sanoen: Yhdysvallat alistaa Latinalaisen Amerikan kansakunnat ylivaltaansa yhä lujemmin, kiistää näiden itsemääräämisoikeuden, ja ajaa ulos kilpailijansa.
Olemme kirjoittaneet alla olevassa artikkelissa joistakin jenkki-imperialismin toimista aivan Trumpin kauden alussa Latinalaisen Amerikan maiden suuremmaksi alistamiseksi:
Ainoastaan Latinalainen Amerikka ei ole jenkkien tähtäimessä. Trump on uhannut julkisuudessa, että se tulee ”apuun”, mikäli Iran käyttää väkivaltaa maassa nousseita protesteja vastaan. CIA sekä Mossad epäilemättä kiihdyttävät näitä protesteja, ja mediamonopolit osallistuvat kansainvälisesti mielipiteenmuokkaukseen kirjoittamalla näistä protesteista ja kauhistelemalla demokraattisten oikeuksien puutetta Iranissa.
Porvarillinen media puhuu imperialismista
Helsingin Sanomien HS ylistää ensin pääkirjoituksessaan, kuinka operaatio oli jenkkien voimannäyte. Sitä se ei ole – se on osoitus heikkoudesta, sen kriisin syvyydestä. Tästä heikkoudesta kertoo myös se, että se haluaa kaikin tavoin välttää avoimen sodan, nähden Ukrainan esimerkin varoituksena. Sen sijaan se pyrkii toimimaan ”erikoisoperaatioiden” kautta.
HS jatkaa:
”Trumpia kiinnostaa myös Venezuelan öljy, mutta pohjimmiltaan kyse on etupiiriajattelusta, jota hänen hallintonsa esitteli loppuvuodesta julkaisemassaan kansallisen turvallisuuden strategiassa. Siinä linjattiin Yhdysvaltain palauttavan ylivaltansa läntisellä pallonpuoliskolla.”
HS osuu oikeaan, mutta sen ajattelussa kysymys öljystä (taloudesta) ja kysymys ”etupiireistä” (politiikasta) erotetaan toisistaan. Venezuelan öljyvarantojen hallitseminen on jenkkien julkilausuttu tavoite. Venezuelan öljyvarannot muodostavat 20 % koko maailman öljyvarannoista. Venezuela on puolifeodaalinen puolisiirtomaa, jonka talouden kehitys on imperialismille alisteista. Tietenkään Yhdysvallat ei voi jättää tuollaista varantoa kiinalaiselle sosiali-imperialismille tai venäläiselle imperialismille! Tämän lisäksi, kuten olemme huomauttaneet, Venezuela on pelkkää alkusoittoa. Hyökkäys merkitsee suurempaa Latinalaisen Amerikan maiden alistamista jenkki-imperialismille.
Yle puolestaan kirjoittaa:
”Vuorokausi iskun jälkeen näyttää, että Maduron kaappaaminen oli virheetön sotilasoperaatio, jonka takana oli imperialistinen ja improvisoitu suunnitelma Venezuelan tulevaisuudelle.”
Kiinnostavaa Ylen analyysissä on se, että se, kuten monet muutkin mediamonopolit, ovat kutsuneet jenkkien toimintaa ”imperialistiseksi”. Osaltaan tämä osoittaa anti-imperialistisen liikkeen olevan nousussa ja sen vaikuttavan jopa porvarillisen median puheeseen. Edelleen kuitenkin se, mitä Yle nostaa esille, on käsitys imperialismista politiikkana, ei taloudellisena järjestelmänä. Nyt suomalaisen imperialismin mediassa vaikuttaisi olevan niin, että Venäjä on imperialistinen ja Yhdysvallatkin on ainakin välillä imperialistinen, mutta Suomi ei tietenkään koskaan, koska se noudattaa kansainvälisiä lakeja (paitsi, jos on kyse sen kansallisista intresseistä) eikä koskaan osallistu aggressioon muita kansakuntia vastaan (paitsi totta kai rauhan nimissä). Tämä osoittaa jälleen tarpeen tutkia imperialismin taloudellista perustaa ja nähdä sen ilmiöt tämän perustan ristiriitojen kehityksen valossa. Muuten sorrutaan vain puolustelemaan ”omaa” imperialistia, sillä onhan ”meidän” ”asiallinen” Stubbimme jotain toista kuin ”hullu” Trump.
”Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä” vai kansallinen itsemäärämisoikeus?
Kaiken tämän edessä suomalaisen imperialismin presidentti Stubb ja ulkoministeri Valtonen toistelevat: ”Maduron hallinnolla ei ole enää pitkään ollut legitimiteettiä” sekä joitakin tyhjiä sanoja siitä, kuinka kansainvälistä lakia täytyy kunnioittaa. Ne eivät kuitenkaan tietenkään tuomitse Yhdysvaltain hyökkäystä, vaan yrittävät legitimoida sitä vetoamalla Maduron hallinnon legitimiteettiin. Kuten olemme edellä osoittaneet, tämä on täysin naurettavaa ja kuvottavaa aggression oikeuttamista, on äärimmäisen kyynistä väittää, että tämä kansanmurhainen aggressio – jossa on murhattu yli sata siviiliä, jotka on leimattu rikollisiksi ja teloitettu ilman oikeudenkäyntiä – muka palvelisi Venezuelan kansan etuja. Maduron hallinnon legitimiteetillä ei ole yhtään mitään tekemistä hyökkäyksen kanssa, eikä tämä voisi mitenkään oikeuttaa hyökkäystä edes porvarillisella mittapuulla. Suomalainen imperialistinen porvaristo siis luopuu täysin edes perustavanlaatuisista porvarillisista periaatteista, yrittäen epäilemättä olla jenkki-imperialismin paremmalla puolella edistääkseen omia tarkoitusperiään Latinalaisessa Amerikassa, joka on erityisesti sen metsä-, paperi- ja sellumonopoleille tärkeä.
Opportunistit, etupäässä Vasemmistoliitto, puolestaan ilmaisevat huolensa ”kansainvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä” ja kansainvälisistä laeista. He uhraavat tälle enemmän sanoja kuin Venezuelan kansan kohtaaman röyhkeän rosvoretken tuomitsemiseen, heille vaikuttaa lähes luonnolliselta se, että joku muu valta päättää sen kohtalosta ja joku muu valta hallitsee sen luonnonvaroja. Tämä paljastaa näiden pikkuporvarillisuuden. ”Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmä” on näille niin tärkeä, koska sen rapauttaminen ja imperialismin muuttuminen yhä mädäntyneemmäksi ja monopolistiseksi merkitsee suurta epävarmuutta ja vaikeutta sellaisille pienille imperialistivalloille kuin Suomi. Koko imperialistiselle järjestelmälle se merkitsee suurta epävakauden kasvua, kun ainoa hegemoninen supervalta pakottaa intressinsä muiden ohitse. Toiseksi opportunistit pyrkivät käyttämään tätä vipuvartena hallitusta vastaan. Vasemmistoliitto on siis pääasiassa huolissaan Suomen asemasta. Tämän lisäksi tietenkin he muistavat sanoa, että Maduro totta kai oli diktaattori ja hänen hallinnollaan ei ollut legitimiteettiä jne. Näin he osaltaan osallistuvat iskun oikeuttamiseen. Mitä Venezuelan kansa on saavuttamassa Maduron poistuttua? Mitä ilmeisemmin lakeijahallinnon, joka palvelee jenkkien intressejä.
Me sanomme: on Venezuelan kansan itsensä asia ratkaista kysymys hallinnostaan. Viime kädessä se voi vapautua ainoastaan murskaamalla sitä painavat kolme vuorta, imperialismin, puolifeodalismin ja byrokraattisen kapitalismin ja toteuttamalla uusdemokraattisen vallankumouksen, joka etenee katkeamatta sosialistiseen vallankumoukseen. Tässä hetkessä, suoran imperialistisen aggression edessä, kysymys on kansan enemmistön yhdistämisestä imperialistista hyökkääjää vastaan.
Syy sille, miksi me vallankumoukselliset paljastamme jenkkien operaation kaikinpuolisen laittomuuden on se, että se osoittaa imperialismin yleiskriisin syvenemistä, emme siksi, että puolustamme kansainvälistä lakia itsessään. Tilanne osoittaa, että imperialistit riisuvat ”demokratian” ja ”vapauden” naamionsa ja paljastavat todellisen luonteensa, ne osoittavat, että niiden kauniista arvoista ei ole kyse tässä järjestelmässä. Jäljelle jää pelkästään finanssipääoman pohjaton verenhimo, pohjaton tarve riistää ja kasata rikkautta yhä pienilukuisemman joukon käsiin. Me emme sure tätä kehitystä itsessään, sillä maailman enemmistölle sorretuissa kansakunnissa, joita painavat imperialismin, puolifeodalismin ja byrokraattisen kapitalismin kolme vuorta, sekä kansainväliselle proletariaatille, porvarillinen ”laki” ja ”oikeus” on aina ollut tyhjä kirjain. Me sanomme, hyvä, nopeammin eteenpäin! Tämä kehitys vaatii kommunisteja tarttumaan tehtäviinsä lujemmin ja johtamaan taistelua imperialismia vastaan, sillä epäilemättä, sitä mukaa, kun jenkki-imperialismi käy yhä röyhkeämpiin hyökkäyksiin maailman kansoja vastaan, nousee yhä voimakkaampi anti-imperialistisen taistelun aalto. Jenkki-imperialismi nostaa epäilemättä yhä uusia kiviä pudottaakseen ne jaloilleen.
1Kaikki käännökset artikkelissa ovat toimituksen.
