Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Imperialismi ja kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä: avatkaamme teoillamme uusi aamunkoi yhdistyneenä maoismin alle

Juhlimme jälleen puheenjohtaja Mao Tse-tungin, proletariaatin suuren ruorimiehen, joka antoi yhden loistavimmista vallankumouksellisista kontribuutioista ihmiskunnan historiassa, ja joka jatkaa valaisemistamme ja ohjaamistamme näinä meidän elämämme turbulentteina aikoina, syntymäpäivää. Me kohotamme korkealle, puolustamme ja sovellamme marxismi-leninismi-maoismia, joka ruumiillistettuna maailman kansoissa on kaikkivoipa ja voittamaton ase imperialismia, taantumusta ja revisionismia vastaan.

Tässä hetkessä haluamme myös muistaa Kansainvälisen Kommunistisen Liiton perustamisen kolmatta vuosipäivää ja vahvistaa uudelleen sitoutumisemme taisteluun yhtenäisen Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen puolesta marxismi-leninismi-maoismin alaisuudessa, sekä taisteluun loisteliaan Kommunistisen Internationaalin rekonstituution puolesta palvellen proletaarista maailmanvallankumousta.

Kansainvälinen Kommunistinen Liitto tervehtii kansainvälistä proletariaattia, sorrettuja kansakuntia ja kansoja, kansansotia Perussa, Intiassa, Turkissa, Filippiineillä ja sankarillisia kommunistisia puolueita, jotka johtavat niitä: PKP, IKP (maolainen), TKP/ML ja FKP. Me nostamme punaiset lippumme puolueen ja vallankumouksen sankareille, jotka antoivat elämänsä vuonna 2025:

Tässä yhteydessä me annamme sydämellisen kunnianosoituksen toveri Basavarajille, IKP (maolaisen) pääsihteerille, ja keskuskomitean kaadereille, jotka kaatuivat taistelussa. Heidän perintönsä on luokkamme kunnian lähde; heidän uhrauksensa taistelussa oli sodanjulistus! Ei rauhaa, ei sovittelua! Ei itsesuojelua, antakaamme elämämme puolueelle ja jatkakaamme kansansotaa täydelliseen voittoon saakka! Toveri Basavarajin puolustaminen on IKP (maolaisen) kansansodan linjan puolustamista revisionismia vastaan.

Annamme myös kunnianosoituksen toveri Maria Malayalle, Filippiinien Kommunistisen Puolueen politbyroon jäsenelle, joka kaatui taistelussa helmikuussa 2025, ja niille sadoille militanteille ja taistelijoille, jotka kastelivat kansansodan polun verellään.

Jaamme myös lämpimän tervehdyksen sorretuille joukoille, jotka nousevat ja taistelevat ympäri planeettaa, sekä myös kansalliselle vapautustaistelulle ja erityisesti sankarilliselle Palestiinan kansalliselle vastarinnalle.

Taantumuksen kukkula: yleiskriisi ottaa harppauksen mädäntymisessä

Kapitalismin yleiskriisi sen korkeimmassa imperialistisessa vaiheessa kärjistyy ja ilmenee kaikilla tasoilla: taloudessa, politiikassa, sotilaallisesti ja ideologisesti. Imperialismi osoittaa muodossaan taloudellisen olemuksensa kärjistymistä: se on monopolistisin, loismaisin ja on edelleen kehittyneessä hajoamis- ja romahdusprosessissa.

Taloudellisesti imperialismin kriisi on syventynyt perustuen suhteellisen ylituotannon perättäisiin kriiseihin: lama ja tämän jälkeinen hidas palautuminen, jota seuraa taas uusi kriisi (yhä lyhyemmissä sykleissä), joka saa taloudellisen syklin alkamaan vielä alhaisemmalta tasolta; joka on johtanut laajalle levinneisiin konkursseihin, massiviseen rakenteelliseen työttömyyteen, tuotannon ja sijoitusten jyrkkään laskuun, yhä suurempaan keinotteluun, pääoman suurempaan tiivistymiseen ja keskittymiseen sekä koronkiskontaan ja niin kutsuttuun talouden ”finansiaatioon”, raivaten tietä uusille, yhä syvemmille ja yleistyvimmille kriiseille, jotka tuovat imperialismin lähemmäs romahduksen vaihetta, jolloin proletaarinen maailmanvallankumous pyyhkii sen pois. Tänä vuonna kullan hinta kipusi historiallisen korkealle, heijastaen maailmanlaajuista epävakautta ja dollarin heikentymistä, samanaikaisesti, kun taloudelliset ennustukset vuodelle 2026 ennustavat maailmanlaajuista hidastumista, mukaan lukien ”velkakriisejä” ja ”finanssien ailahtelevaisuutta”. [I] Jenkki-imperialismi yrittää epätoivoisesti järjestellä talouttaan uudelleen pakottamalla maailmanmarkkinoille muutoksia, pyrkimällä valtaamaan takaisin asemiaan, rikkomalla liittoja ja koalitioita imperialististen kilpailijoidensa kanssa, asettamalla sosiali-imperialistisen Kiinan pääkohteekseen ja pyrkimällä vahvistamaan sorrettujen kansojen alistamista ja lisäämään proletariaatin riistoa kotimaassa, kuten on tapahtunut Yhdysvaltojen maahanmuuttovastaisten toimien tapauksessa.

Kauppasota on myös, omalta osaltaan, työkalu, jonka tarkoituksena on uudelleenjärjestää raaka-aineiden ketjut ja keskittää pääomaa Yhdysvaltojen sotatalouden tapeisiin, jonka hinnan, vastoin Yhdysvaltojen retoriikkaa, maksavat myös yhdysvaltalaiset perheet – autot, teräs, ja elektroniikka muuttuvat kalliimmiksi, joka tarkoittaa noin 1 200 dollarin lisämenoja jokaiselle yhdysvaltalaiselle perheelle.[II] Maailmanmarkkinat hidastuivat, ja tehtaat Meksikossa ja Kanadassa menettivät työpaikkoja. Maailman laki on, että Yhdysvallat ylittää kriisit vain valmistelemalla voimakkaampaa kriisiä, keskittäen yhä enemmän monopolien valtaa ja siten voimistaen riistoa, lisäarvon tuotantoa, kotimaan proletariaatin sekä sorrettujen kansakuntien ja valtioiden riistoa, samalla kärjistäen taistelua saaliin jakamisesta. Jenkki-imperialismi ei pysty ratkaisemaan ristiriitaa loisimisen ja taloudellisen pohjansa hajoamisen sekä ainoan hegemonisen supervallan aseman säilyttämisen välillä, näyttäen sen romahduksen prosessin – ja tämä on väistämätöntä, kuten kaikkien sitä edeltäneidenkin imperiumien kohdalla.

Poliittisesti imperialismin yleiskriisi ilmenee sen valtioiden lisääntyvänä taantumuksellisuutena sisäisen sodan kehittämiseksi kansaa vastaan ​​ja ulkoista sotaa varten: joka tarkoittaa proletaareille ja joukoille imperialistisissa maissa voimistuvaa saavutettujen oikeuksien ja vapauksien tukahduttamista, eritoten syvimmille ja laajimmille joukoille sekä maahanmuuttajille, ja sorretuille kansakunnille se tarkoittaa voimistuvaa kansallista sortoa, imperialistista hyökkäyssotaa ryöstösaaliin vuoksi. Imperialististen valtioiden ja byrokraattisen kapitalismin militarisaatio ja taantumuksellistuminen ovat kiihtymässä. Tämä Trumpin ultra-taantumuksellisen hallinnon vuosi, voimistaen presidentillistä absolutismia soveltaakseen jenkki-imperialismin strategisia suunnitelmia lisääntyvällä aggressiolla, pyrkimyksenä edistää taipumusta samankaltaisiin ja taantumuksellisempiin hallintoihin, kuten niin kutsutut ”äärioikeistolaiset” hallitukset Euroopassa kuten ilmaistiin viimeisimmissä vaaleissa Saksassa, Ranskassa ja Portugalissa, ja kuten sen täytyisi olla myös Latinalaisessa Amerikassa, kun presidentiksi valitaan Pinochetin diktatuurin avoin puolustaja; ovat kaikki ilmentymiä sen ylärakenteessa sitä vaivaavasta syvästä, korjaamattomasta kriisistä, porvarillisen demokratian kriisistä, ideologisen mädäntymisen kriisistä ja itseään “vasemmistoksi” julistaneen liikkeen ja sosiaalidemokratian epäonnistumisesta.

Sotilaallisesti, taantumuksen sotilaskaaderit tunnustavat omilla termeillään imperialismin vieläkin syvemmän mädäntymisen, joka myös selvästi näkyy vuoden 2025 marraskuussa julkaistussa Yhdysvaltojen Kansallisen Turvallisuuden Strategiassa.

Jenkki-imperialismi, ainoa hegemoninen supervalta (maailman hegemoninen valta) yrittää kaikin keinoin edistää strategista päämääräänsä alistaa venäläinen imperialismi (ydinasesupervalta) ja pitää kurissa kiinalaisen imperialismin edistymistä ympäri maailmaa; mutta nyt se voi vain tunnustaa “pelote”-politiikkansa epäonnistuneen viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ja kiihdyttää valmisteluja “monirintamaiseen perinteiseen sotaan” ja uuteen “suurvaltojen välisen kilpailun aikakauteen”, jonka päätavoitteena on estää kilpailevan supervallan syntyminen ja lisätä puolisiirtomaiden ja siirtomaiden hallintaa, imperialistisen kilpailun ryöstöä, joka kohdistuu erityisesti talonpoikaistoon ja heidän maihinsa, ja uudelleenjärjestää globaalia sotilasrakennettaan yrittäessään säilyttää heikkenevän hegemoniansa. Tämä merkitsee Pax Americanan loppua ja suuren kokoluokan sodan paluuta; ne ovat valmistautumassa kolmanteen maailmansotaan yhä enemmän avoimempien ja verisempien sotien keskellä.

Obaman hallinnosta lähtien jenkkien hallitseva luokka on toteuttanut niin kutsuttua ”käännettä Aasiaan”, liikettä, joka formalisoi ulkopolitiikan, joka keskittyy sosiali-imperialistisen Kiinan nousun kurissa pitämiseen, ja osoittaa Tyynenmeren alueen imperialistien välisen kilpailun päänäyttämönä. Mutta jenkkien sotilasstrategia törmää sen sisäisten ristiriitojen asettamiin konkreettisiin rajoituksiin. Sotilaallisesti ja poliittisesti täydelliset epäonnistumiset Irakissa ja Afganistanissa, joista se vuosikymmeniä kestäneen aggression jälkeen on häpeällisesti karkotettu täyttämättä strategisia tavoitteitaan, saavuttamatta alueen ryöstöön ja jenkkien sotilasjoukkojen siirtämiseen maapallon muille alueille tarvittavaa vakautta. Se ei myöskään luonut riittävän vakaita ja alistuneita lakeijoita, jotka toimisivat linnakkeena sen herruudelle alueella. Palestiinan kansallisen vapautuksen sodan sankarillinen offensiivi iski loisteliaasti imperialismin ja taantumuksen suunnitelmiin Lähi-idässä; ”Abraham-suunnitelma”, normalisaatiosuunnitelma ja palestiinalaisten laajentunut eristäminen ennen lokakuun 7. päivää vuonna 2023, ovat kääntyneet Israelin kasvavaksi eristäytymiseksi, voimakkaaksi imperialismin vastaiseksi liikkeeksi, joka uhkaa tuoda sodan kotiin, kuten Yhdysvaltojen sionistisen suurlähetystön virkamiesten rohkeat salamurhat ja taistelevat mobilisaatiot suurissa imperialistisissa metropoleissa osoittavat.

Palestiinan kansallinen vastarinta, vaikkei sillä olekaan proletaarista johtoa, joka on välttämätön edellytys täydelliselle voitolle – eli vallankumoukseksi muuntautumiselle -, on voimistanut yhtenäisyyttään tarpeesta jatkaa taistelua sionistista valloittajaa vastaan loppuun asti, hyläten rauhan ja neuvottelun sekä nukkehallitsija Abbasin juonittelevan roolin nykyisin aavemaisen Palestiinalaishallinnon johtajana. Vaikkakin Israel on yrittänyt pakottaa tahtonsa läpi aseellisen ylivoimansa avulla massiivisilla verilöylyillä, sissisodankäynnillä sekä poliittisella ja moraalisella sodankäynnillä, Palestiinan kansallista vastarintaliikettä ruokkii asia, jota ohjukset eivät voi hävittää, ja se on tämän taistelun suuri voittaja. Sota raivoaa edelleen, ja juuri tämä pitkittynyt sota palvelee kansan voimia ja mahdollistaa Palestiinan vallankumouksen vaatiman tarpeen täyttymisen runsaan verenvuodatuksen myötä: Palestiinan Kommunistinen Puolue.

Euroopassa korkeimmat taantumuksen sotilaskaaderit terävästi huomauttavat: ”rauhanosinko”, joka on kannustanut monia NATO -liittolaisia vähentämään puolustusmenojaan kylmän sodan loppumisen jälkeen, on kohdannut loppunsa. Meidän täytyy hyväksyä, että liittouman sotilasvoimien täytyy olla valmiina ”taistelemaan tänään” puolustaakseen NATO -alueiden jokaista tuumaa. (…) Nyt liittouman täytyy valmistautua suuren kokoluokan taisteluoperaatioihin (LSCO) vertaisiaan vastustajia vastaan, mikä on kahtena viime vuosikymmenenä nähtyihin vastavallankumouksiin ja vakauttamisoperaatioihin nähden radikaali muutos.” Tätä varten ratkaisu on selvä: NATO:n täytyy muuntaa itsensä omavaraiseksi sotakoneeksi, jota johtaa selkeä periaate: ”massa täytyy kohdata massalla.” Yhdysvallat pyrkii ulkoistamaan kustannuksensa; se toimii antamalla käskyjä, ohjausta ja huipputeknologiaa, samalla, kun eurooppalaiset liittolaiset tarjoavat ”massan”, samanaikaisesti se hyödyntää ”hajoita ja hallitse” -periaatetta tarkoituksenaan puskea Saksa ja Ranska Venäjää vastaan, ja toisaalta erottaa Venäjä ja Kiina toisistaan. Vehkeilyn ja kilpataiston keskellä jenkki-imperialismi ja eurooppalaiset imperialistit työntyvät eteenpäin ajaen mitä suurimpaa yhteiskunnan militarisaatiota, asettaen militarisaation hinnan joukkojen maksettavaksi ja värväten heidät tykinruuaksi tulevaisuuden sotilasyhteenottoihin vanhalla mantereella.

Hegemonisen vallan kotirintamalla ja ”selustassa”, niin kutsutussa ”läntisellä pallonpuoliskolla”, uusi Yhdysvaltojen Kansallisen Turvallisuuden Strategia paljastaa ”Trumpin jatkeen” soveltamisen pahamaineiseen Monroe-oppiin, julistaen ”sotilaallisen läsnäolon uudelleenjärjestelyä” läntisellä pallonpuoliskolla tarkoituksena torjua maahanmuuttoa, huumeiden salakuljetusta ja kilpailevien valtojen vaikutuksia, valtuuttaen käyttöönsä ”tappavaa voimaa.” Tämä on käytännössä Latinalaisen Amerikan poliittista, taloudellista ja sotilaallista miehitystä, johon kuuluu sotilastukikohtien järjestelmän rakentaminen. Järjestelmän tarkoituksena on turvata Latinalainen Amerikka strategisena tukikohtana sen globaalille herruudelle ja pyrkiä hillitsemään kansan kapinaa ja torjumaan vallankumousta sekä tällä mantereella että sen omalla takapihalla. Kuitenkin, suurimmalla aggressiolla Latinalaisen Amerikan sorrettuja kansakuntia kohtaan on poliittisia implikaatioita, jotka leikkaavat läpi koko mantereen, ruokkien uusdemokraattisen vallankumouksen tulta tuoden mukanaan myötätuulen massiiviselle anti-imperialistiselle mobilisaatiolle. Yhdysvallat ei ole koskaan kyennyt ratkaisemaan ristiriitoja sen imperialistisen teurastajan mädäntyneiden intressien ja sen oman kansan intressien välillä. Tämä ristiriita kasvaa suhteessa sen kiihtyvään aggressioon maailman kansakuntia kohtaan, mikä nostaa yhä enemmän tarmokkaita vallankumouksellisia ja kommunistisia liikkeitä sen omassa vatsassa.

Imperialismin logiikka tottelee historiallista ja tieteellistä lakia jonka puheenjohtaja Mao Tse-tung osoitti: ”Aiheuttaa häiriöitä, epäonnistua, aiheuttaa taas häiriöitä, epäonnistua taas… tuhoonsa saakka.” Tänään se suunnittelee lopullista pyyhkiytymistään pois maan pinnalta, kiihdyttää imperialistien välistä taistelua saaliin, sorrettujen kansojen ja ihmisten jakamisesta, ja valmistautuu kolmanteen maailmansotaan yhä avoimempien ja verisempien sotien keskellä; joka joko ruokkii proletaarista maailmanvallankumousta tai tulee sen torjumaksi.

Kansojen kukkula: uusi vallankumouksellinen myrsky on muodostumassa

Joka puolella maailmaa joukot ovat liikkeellä ja nousemassa kapinaan. Tämä vallankumouksellinen virtaus lävistää koko tietoisuuden ja järjestäytymisen spektrin: spontaaneista purkauksista korkeamman tietoisuuden ja järjestäytyneisyyden taisteluihin, sekä yhä pysäyttämättömistä edistysaskelista proletariaatin etujoukon muodossa: kommunistisista puolueista ja kansansodista, punaisista majakoista, jotka valaisevat tien kohti kommunismia.

Tänä vuonna Nepalissa joukkojen viha syrjäytti taantumuksellisen presidentin KP Sharma Olin, sytytti parlamenttitalon ja hallitsijoiden kartanot tuleen, mukaan lukien revisionisti Prachandan, jonka kansansodan pettämistä ei ole unohdettu, kartanon. Nämä teot osoittivat joukkojen latentin voiman ja kiireellisen tarpeen palata kansansodan polulle, joka on ainoa todellinen reitti ulos. Tänä vuonna voimakkaat kansannousut Bangladeshissa toukokuussa, Ecuadorissa lokakuussa, Filippiineillä ja Intiassa syyskuussa ja lokakuussa sekä taistelut, jotka levisivät ympäri Afrikkaa ovat osoitus tästä samasta voimasta ja kansannousujen yleistymisestä koko maailmassa.

Anti-imperialistinen liike on kasvamassa ja voimistumassa globaalilla skaalalla, ja se on näyttänyt taistelevan luonteensa voimistuvan samalla ottaen askeleita kohti järjestäytymistä. Taistelija Georges Ibrahim Abdallahin vapautus 41 vuoden ranskalaisissa tyrmissä vietetyn vankeuden jälkeen on tärkeä voitto, joka saavutettiin vuosikymmeniä jatkuneen taistelun ja kansaninvälisen vallankumouksellisten voimien mobilisaation seurauksesta. Italian Palestiinan solidaarisuuden yleislakko, joka lamautti koko valtion 22. päivä syyskuuta on toinen vakuuttava esimerkki anti-imperialistisen tietoisuuden edistysaskelista. Uusia anti-imperialistisia aloitteita nousee ja kehittyy, vaikkakin ne ovat vielä elämänsä alussa, antaen voimakkaita impulsseja kansainväliselle anti-imperialistiselle liikkeelle.

Imperialistisen pedon sydämessä luokkataistelu jatkuu lamaantumattomana. Sosiali-imperialistisessa Kiinassa ristiriita porvariston ja proletariaatin välillä on terävöitymässä, ilmaisten itsensä uutena työläisten protestiaaltona. Ranska oli jälleen kerran taistelun täyttämien päivien näyttämö säästötoimia vastaan, ja samanaikaisesti Yhdysvalloissa kaduista tuli juoksuhautoja taisteluissa taantumuksellista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan.

Tänä vuonna huthien vastaisessa operaatiossa Rough Rider, huolimatta sen massiivisesta sotilaskampanjasta – yli 1 100 ilmaiskua, kaksi lentotukialusta, sekä B-2 pommikoneita – huthit onnistuivat aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa: he ampuivat alas seitsemän MG-9 droonia (arvoltaan 30 miljoonaa dollari kappale), laittoivat huipputekniset hävittäjät ahtaalle ja saivat kampanjan hinnan nousemaan yli miljardiin dollariin kolmessakymmenessä päivässä. Yhdysvaltojen vanhemmat neuvonantajat varoittivat, että operaation jatkaminen olisi kompromissi Tyynen valtameren sotilasvalmiuden kanssa, ja Trump joutui perääntymään, julistaen valheellisen voiton, samalla kun huthit julistivat oman voittonsa ja laukaisivat nöyryyttävän ohjusiskun Israelin lentokentälle.

Mutta Palestiinan sankarillinen maaperä on se, jolla yhdysvaltalaisen imperialismin ja sionistien paperitiikerit ovat todella paljastettu. Se on kaikkein raakalaismaisin ”kovan voiman” yhteenotto rautaisen kansan tahdon kanssa. Israel, Yhdysvaltojen sotakoira, on päästänyt valloilleen ennennäkemätöntä tuhoa, yli 70 000 marttyyrin kastellen Palestiinan maaperää verellään. Kuitenkin se ei ole onnistunut voittamaan tai jakamaan Palestiinan Kansallista Vastarintaa, eikä se ole onnistunut erottamaan Palestiinan Armeijaa sen sankarillisesta kansasta, joka vastustaa hajaannusta sekä sotatoimena on suostumaton lähtemään mailtaan nälänhädästä ja julmasta kansanmurhasta huolimatta. Vastarinta on kasvattanut juurensa joukkojen sydämiin, kuten osoittaa Palestinian Center for Political Research -kysely, joka näyttää nousua Palestiinan vastarintajärjestöjen kannatuksissa.

Brasiliassa talonpoikaissota on versoamassa ja leviämässä, laittaen köyhät talonpojat, alkuperäiskansat ja quilombolat vastakkain puolisotilaallisen latifundion kanssa. Tämä taistelu, joka pyrkii ottamaan yhä suurempia mittasuhteita, viittaa agraarivallankumoukseen konkreettisena pohjana kansansodan tulevalle kehitykselle. Samanaikaisesti kansansodat, joita johtavat MLM puolueet Intiassa, Perussa, Turkissa ja Filippiineillä ovat kehittymässä monimutkaisessa tilanteessa, voittaen peräkkäisiä vastavallankumouksellisia piirityksiä ja pitäen kansansodan lippua korkealla.

Sorretut kansat ja kansakunnat näyttävät, että ne ovat proletaarisen maailmanvallankumouksen keskiössä, joka on ilmaus pääasiallisesta ristiriidasta imperialismin ja sorrettujen kansojen ja kansakuntien välillä. Sankarillinen Palestiinan Kansallinen Vastarinta ja kansansotien sinnikkyys ilmaisevat selvästi kaksi maailmanvallankumouksen voimaa: kansallinen vapautustaistelu ja kansainvälinen proletaarinen liike. Lopullinen voitto imperialismista ja edistyminen kohti kultaista kommunismia uusdemokraattisten vallankumousten, sosialististen vallankumousten ja proletaaristen kulttuurivallankumousten kautta riippuu näiden kahden virran yhteenliittymisestä.

Opportunismi ja revisionismi: tarpeellinen taistelu likvidationismia ja kapitulationismia vastaan ruumiillistuu

Reformistit ja revisionistit ovat keskeisiä taantumuksellisten ja imperialistien liittolaisia.

He yrittävät muokata kansainvälisen proletariaatin ja sorrettujen kansakuntien kerryttämän raivon taantumuksellista järjestelmää vastaan taisteluksi järjestelmän sisällä, ja he pyrkivät voimakkaasti varmistamaan, että taantumukselliset voivat uudentaa oman olemassaolonsa olosuhteisiin sopivalla tavalla.

Kuin reseptinä opportunistinen ”valevasemmisto” Latinalaisessa Amerikassa toimii turvakytkimenä imperialismille, suurporvareille ja maanomistajille, he perustavat taantumuksellisia hallituksia, jotka hallitsevat sovinnossa kansan vannotun vihollisen kanssa, edistäen kapitulaatiota ja epäjärjestystä, edistäen byrokraattista kapitalismia ja sen projekteja alisteisina imperialisteille ja maanomistajille, ja itse asiassa raivaavat tietä niin kutsutun ”äärioikeiston” paluulle. Chilessä, Gabriel Boric kanavoi yhteiskunnallisen kansannousun vallankumouksellisen energian perustuslailliseksi prosessiksi, jolla pyrittiin täydellistämään vanha valtio, vain pannakseen toimeen suurporvareiden taloudellisen agendan, raivaten tietä voimistetulle niin kutsutun ”äärioikeiston” paluulle, joka avoimesti puolustaa Pinochetin diktatuuria.

Kurdistanin Työväenpuolueen (PKK) sovintoprosessi Turkin valtion hyväksi, toistaen sen avoimia hyökkäyksiä marxismia vastaan ja sen ”demokraattisen konfederalismin” itsejulistuksen vuoksi, johti neuvotteluprosessiin, jossa oli kapitulaation ainekset: omatoiminen hajoaminen, yksipuolinen tulitako, aseiden symbolinen tuhoaminen, anoen mahdotonta rauhaa fasistiselta Turkin hallinnolta, joka vastasi siihen vain suuremmalla sorrolla ja pilkalla. Tämä tapaus osoittaa verisellä tavalla. että aseellisesta taistelusta luopuminen ja aseiden laskeminen on suora tie häviöön, petturuuteen ja kansallisen vapaustaistelun likvidaatioon.

Samalla, kun imperialismi hyökkää ulkoa, sen edustaja proletariaatin järjestöissä, revisionismi, myrkyttää sisältä, esiintyen viidentenä kolonnana vallankumouksellisten riveissä itsessään ja luokan etujoukossa, kommunistisessa puolueessa. Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) sisällä käyty taistelu on ratkaisevan tärkeä ja opettava esimerkki. Revisionistinen Sonun ja Satishin kopla, seuraten Balrajin likvidationistista linjaa, toimi taantumuksellisena voimana liikkeen sisällä. He propagoivat avoimesti kapitulationistisia kantoja, jotka kielsivät pitkitetyn kansansodan linjan Intiassa, kyseenalaistivat uusdemokraattisen vallankumouksen linjaa kieltäen Intian puolifeodaalisen luonteen, ja hyökkäsivät puolueen johtoa vastaan, kutsuen heitä ”vasemmistolaisiksi” ja ”militaristeiksi”, kieltäen uusdemokraattisen vallankumouksen ja kansansodan polun. Kuten heidät tuomittiin IKP (maolaisen) toimesta, nämä revisionistit toimivat taantumuksen täydellä tuella. Toveri Basavarajin ja muiden keskuskomitean jäsenten sankarillinen uhraus oli myös ratkaiseva isku tätä kapitulationistista ja petturimaista linjaa vastaan.

Täten taistelu imperialismia vastaan on erottamatonta taistelusta revisionismia vastaan. Kun ristiriita vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä kärjistyy, ideologisesta taistelusta tulee yhä kiivaampaa, tärkeämpää ja verisempää. Opportunistit ja revisionistit ovat vastavallankumouksen kaikkein kehittynein ase. Ideologisen taistelun vahvistaminen ja marxismi-leninismi-maoismin erottaminen selkeästi revisionismista sekä erottamalla kansansodan ja vallankumouksellisen sodan polku kapitulaation ja likvidaation polusta ovat mitä kiireellisimpiä tehtäviä. Vain syventämällä kahden linjan taistelua voi kansainvälinen kommunistinen liike kehittää offensiivia ja vastustaa imperialismin, taantumuksen ja revisionismin vastavallankumouksellista offensiivia.

Aseistakaamme itsemme ja joukot strategisella konseptilla: imperialistit ja kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä

Kansainvälinen proletariaatin liike ja kansallinen vapautusliike kärsivät edelleen suhteellisesta hajanaisuudesta ja kansanjoukkojen sekä niiden etujoukon rakentamisen alhaisesta järjestäytymisasteesta, jotka myös kärsivät edelleen revisionismin jatkuvasta vaikutuksesta. Yhä useammassa maassa perustetaan uusia järjestöjä, jotka taistelevat etujoukon puolueen muodostamiseksi ja liittyvät Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen riveihin.Vaikka vallankumouksen subjektiiviset voimat ovat vielä suhteellisen heikkoja ja pieniä, proletariaatilla on tehokkain aseensa, marxismi-leninismi-maoismi, muodostuvassa olevat ja vallasta sankarillisissa kansansodissa taistelevat etujoukot, ja siksi he voivat vallankumouksellisen tilanteen suuren kehityksen aikana edetä harppauksin.

Strategisesti, tarkastellen kokonaisuutta, vallankumouksellisten täytyy halveksia vihollista, uskaltaa taistella sitä vastaan, ja uskaltaa voittaa; samaan aikaan, taktisesti, harkiten kokonaisvaltaisesti itseään ja jokaista konkreettista taistelua, heidän pitää ottaa vihollinen vakavasti, pyrkiä eristämään ja tuhoamaan vihollinen askel askeleelta. Tämä väite on vallankumouksellisten joukkojen perustavanlaatuinen strateginen konsepti. Siirtymä pienestä, suhteellisen heikosta voimasta voimakkaaseen on mahdollista vain taistelun pitkitetyssä prosessissa, vihollisen askel askeleelta tuhoamisen kautta, ja se on mahdollista vain voimakkaalla ideologisella rohkeudella hyökätä ja vastustaa vihollista, joka moninkertaistaa ja syventää heikkouksiaan samalla, kun siitä tulee myös hirviömäisempi ja julmempi. Kommunistien tehtävä on ideologisesti aseistaa proletariaatti ja joukot tällä viisaudella, vahvistaa heidän luottamustaan voittoon ja tarpeeseen uskaltaa taistella ja uskaltaa voittaa.

Tämä tilanne ei ainoastaan vahvista, että vallankumoukselle edulliset objektiiviset ehdot kypsyvät päivä päivältä, vaan ennen kaikkea, se asettaa meille suuren tehtävän. Lenin valoi perustukset maailmanvallankumouksen strategialle heikentää imperialismia, yhdistää kansallisen vapautuksen taistelut kansainvälisen proletariaatin taisteluun. Tänään, kaikilla kommunisteilla, jotka ovat yhdistyneet marxismi-leninismi-maoismin lipun alle, on historiallinen vastuu ottaa ja kehittää tätä strategiaa nykypäivän konkreettisten ehtojen mukaiseksi. Subjektiivisten voimien keskeiseksi ongelmaksi nousee kiireellinen tarve nykypäivän kommunistin rakentaa vallankumouksen kolme välinettä: kommunistinen puolue, vallankumouksellinen armeija ja yhteisrintama. Näiden keskellä, tärkein ja ratkaiseva tehtävä on rakentaa ja lujittaa marxilais-leniniläis-maolainen kommunistinen puolue, joka käy elämän ja kuoleman kamppailua revisionismia vastaan, ja joka on kykenevä johtamaan ja yhdistämään kansallisen vapautustaistelun kansainvälisen proletaarisen liikkeen taisteluun.

Kansainvälinen Kommunistinen Liike ja Kansainvälinen Kommunistien Liitto

Vallitsevien olosuhteiden keskellä KKL:n tärkeys ja rooli on ilmeinen. Kansainvälisen proletariaatin ja maailman sorrettujen kansakuntien tarve MLM johtoisille puolueille on välttämätöntä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Vallankumouksellisten uusi sukupolvi jokaisessa maailman kolkassa kasvattavat kansainvälisen proletariaatin armeijan rivejä, elvyttäen Kansainvälistä Kommunistista Liikettä, jonka sisällä on astunut esiin osasto, joka muodostaa Kansainvälisen Kommunistien Liiton.

KKL otti historiallisen harppauksen eteenpäin luoden yhdistyneen kansainvälisen voiman palvellakseen proletaarista maailmanvallankumosta. Sen järjestäytyminen keskukseksi, perustuen MLM:n ideologisiin, poliittisiin ja järjestyksellisiin periaatteisiin, demokraattiseen sentralismiin, ei ollut vain RIM:in katoamisen voittamista, vaan suurin kommunistien jälleenyhdistymisen taisteluvoitto viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Tämä suuri harppaus eteenpäin oli seurausta vuosia ja vuosikymmeniä jatkuneesta kahden linjan taistelusta jo ennen sen perustamista, jossa muodostui selvä rajalinjan marxismin ja revisionismin välille, jossa proletariaatti saavutti yhtenäisyyden kolmen perusakselin puolustamiseen perustuen: marxismi-leninismi-maoismin puolustaminen, taistelu revisionismia vastaan ja proletaarinen maailmanvallankumous.

Näinä kolmena vuonna KKL on voittanut taisteluita, kuten maolaisen johdon lujittaminen Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen johtoon, joka luo suotuisat olosuhteet järjestäytyneelle kahden linjan taistelulle. Se on tuonut marxismi-leninismi-maoismin siemenen uusiin nurkkiin planeetalla, tukenut kommunistisen puolueiden perustamista, auttanut nuoria puolueita aikuistumaan ja syventämään niiden suhdetta joukkoihin, antanut panoksensa anti-imperialistisen taistelun järjestäytymisessä, ja puhunut anti-imperialistisen järjestön kehittymisen puolesta; eli se palveli vallankumouksen subjektiivisten voimien kehitystä sekä ylläpitää, puolustaa ja soveltaa marxismi-leninismi-maoismia.

Historiallinen harppaus on yhä kesken. Punainen lippu tunnuksella ”Yhdistykää maoismin alle!” on voimakas tunnus, jonka täytyy ohjata taistelua koko Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen uudelleenyhdistymisen puolesta, pyyhkiä pois revisionismi ja asettaa marxismi-leninismi-maoismi tilalle. Puheenjohtaja Mao opetti meille että ristiriitojen ykseyden laki on kaikkien asioiden ja ilmiöiden kehityksen sisäinen moottori, minkä takia me kannatamme aktiivista ideologista taistelua, yhtenäisyyden-taistelun-yhtenäisyyden hengen mukaisesti. Tässä kontekstissa nykyiset eroavaisuudet Kansainvälisessä Kommunistisessa Liikkeessä ovat erittäin tärkeitä. Niihin kiteytyvät tämän päivän vallankumouksen perustavanlaatuiset ongelmat, minkä takia Kansainvälisen Kommunistien Liiton täytyy aloittaa uusi kahden linjan taistelun offensiivi Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen sisällä.

KKL ryhtyy tehtävään joka palvelee laajemmin ja syvemmin taistelua marxismin ja revisionismin välillä, vasemman ja oikean välillä, pyyhkiäkseen pala palalta jättimäisen roskakasan, jonka vastavallankumous on kerryttänyt revisionistisilla ja opportunistisilla teoilla Kansainvälisessä Kommunistisessa Liikkeessä. Ilman tätä proletariaatin on mahdotonta aloittaa voimakasta anti-imperialistista liikettä. Tämä taistelu on samaan aikaan välttämätön ehto proletariaatin suuntaamiseksi kohti uusia historiallisia haasteita.

Kommunistien yhtenäisyys kansainvälisellä tasolla on monimutkainen, vaikea, mutta suuri tehtävä! Kommunistien yhdistyminen maailmanlaajuisesti on olennaista estääksemme imperialistisen maailmansodan, tai jos niin on oltava, taistella sitä vastaan vallankumouksellisella sodalla. Kansainvälinen yhtenäisyys on välttämätöntä marxismin erottamiseksi revisionismista, meidän yhdistymiseksemme marxismi-leninismi-maoismin ideologisen ja käytännöllisen linjan alle, jotta maoismista tulee opas ja johtaja proletaariselle maailmanvallankumoukselle. Kansainvälinen kommunistien yhtenäisyys on olennaista kansallisen vapautusliikkeen ja kansainvälisen proletaarisen liikkeen yhdistämiseksi proletariaatin hegemonian alaisuuteen ja harppauksen tekemiseksi vastaavuudessa vallankumouksen subjektiivisten voimien kehitysasteen ja takomisen sekä objektiivisten olosuhteiden välillä. Kuten suuri Lenin meille näytti tuomalla yhteen pienen ja suhteellisen heikon kansainvälisen kommunistisen liikkeen Zimmerwaldissa valmistellakseen subjektiivisia voimia tuleviin taisteluihin ja rikkoakseen toisen internationaalin opportunismin ja shovinismin. Tai kuten suuri Stalin teki 1930-luvulla kutsuen voimat, jotka olivat suhteellisen heikkoja ja pieniä, kiihdyttääkseen niiden valmistautumista sankarillisiin sotiin, jotka seurasivat 1940-luvulla. Näissä maailmantilanteen objektiivisissa ja subjektiivisissa olosuhteissa tämä on asialistalla enemmän kuin koskaan, se on kiireellinen ja perustavanlaatuinen välttämättömyys, joka palvelee subjektiivisten voimien kehitystä ja on edellytys niiden kehittymiselle harppauksin maailman objektiivisten olosuhteiden salliessa. Proletariaatin, joukkojen, ja sorrettujen kansojen ainoa polku eteenpäin on taistelu, ja kaikkein voimakkain työkalu on järjestäytyminen. Jokaisen maan kommunististen puolueiden, jotka valmistelevat tai kehittävät vallankumouksellisia sotia, kansansotia, järjestäytyminen. Kansainvälisen proletariaatin järjestäytyminen koko Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen yhdistämiseksi osa osalta marxismi-leninismi-maoismin alle.

26. joulukuuta 2025

Kansainvälinen Kommunistien Liitto

I International Monetary Fund, Global economic outlook 2026.

II Joint Economic Committee of the US Congress:in mukaan, luvut: Department of Treasury.