Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
Jenkit ulos Venezuelasta ja Latinalaisesta Amerikasta!
Imperialismi on paperitiikeri!
Kansainvälinen Kommunistien Liitto tuomitsee syvällä luokkavihalla jenkki-imperialistien 3. tammikuuta 2026 toimeenpaneman aggression Venezuelan kansakuntaa vastaan. Venezuelan alueelle tunkeutuminen ja sen pommittaminen sekä presidentti Nicolás Maduron laiton kidnappaaminen Yhdysvaltain armeijan toimesta eivät ole vain sen kansallisen suvereniteetin loukkaus vaan myös sotatoimi Venezuelan kansakuntaa vastaan Yhdysvaltain suunnitelmissa Latinalaisen Amerikan hallitsemiseksi. Venezuelaan kohdistuvan imperialistisen aggression, sotaväen lisääntyvän Karibialle sijoittamisen edessä, kutsumme koko kansainvälistä kommunistista liikettä, kansainvälistä anti-imperialistista liikettä ja koko proletariaattia ja maailman sorrettuja kansoja nousemaan voimakkaana liikkeenä imperialistista aggressiota vastaan Venezuelassa ja maailmassa.
Yhdysvaltain sotaväen sijoittelu Karibialle on jo suurin sen historiassa sitten ensimmäisen Persianlahden sodan (1990-1991)1. Yhdysvallat uudelleenaktivoi “kylmän sodan” aikaista Roosevelt Roads -laivastotukikohtaa Puerto Ricossa. 4. laivaston valtava sijoittaminen sotalaivoineen, sotajoukkoineen, B-52 -pommikoneineen, helikoptereineen, mukaanlukien maailman suurimman lentotukialuksen. Yhdysvallat on tähän mennessä iskenyt 22 alukseen Karibialla ja Tyynellämerellä, teloittaen ilman oikeudenkäyntiä yli 80 ihmistä, loukaten avoimesti Venezuelan, Kolumbian ja muiden Latinalaisen Amerikan maiden kansallista suvereniteettia kuten myös kansainvälistä lakia. Trump on julistanut laittoman merisaarron Venezuelan öljylle. Elcanon sotilasinstituutin mukaan tämä on ensimmäinen sotakampanja hyökkäyssodassa Venezuelaa vastaan. 3. tammikuuta ne ovat ottaneet askeleen eteenpäin aggressiossaan Venezuelaa vastaan pommittaessaan pääkaupunki Caracasia sekä maan muita osia ja siepatessaan presidentti Nicolás Maduron.
Alkaen Monroe-opin julistuksesta vuodelta 1823, ”Amerikka amerikkalaisille”, oppi, jonka Yhdysvallat muotoilil kilpataistelussa eurooppalaisten valtojen kanssa etuoikeudesta riistää ja sortaa Etelä-Amerikkaa, Väli-Amerikkaa ja Karibiaa, Latinalainen Amerikka muutettiin Yhdysvaltojen takapihaksi ja ruokkimaan Yhdysvaltojen nousua imperialistivaltana 1900-luvun alussa. Imperialismi edisti byrokraattista kapitalismia, joka perustui kaikkein härskeimpään latifundioon ja takapajuisimpiin tuotantosuhteisiin, muuttaen Latinalaisen Amerikan maat puolisiirtomaiksi, joilla on muodollinen itsenäisyys, eli kansakunniksi, jotka on alistettu imperialismin ideologiseen, poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen vyyhtiin riippumatta siitä, kuinka paljon itsehallintoa niillä on.
1900-luvun lopulla, toisen maailmansodan, niin kutsutun “kylmän sodan” ja neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin kaatumisen jälkeen Yhdysvalloista, maailman vastavallankumouksellisesta santarmista, tuli ainoa hegemoninen supervalta; ja Latinalaisesta Amerikasta tuli jenkki-imperialismin strateginen tukikohta tässä prosessissa, johon se nojaa ylläpitääkseen maailmanherruuttaan. Vuonna 1992 niin kutsutulla “Bushin aloitteella Latinalaiselle Amerikalle”, jenkki-imperialismi paljasti ohjenuorat Amerikkojen poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen integraation syventämiseksi, palvellen jenkkihegemonian lujittamista kautta maailman ja taistellakseen vallankumousta ja mitä tahansa sitä vastustavia liikkeitä vastaan. Osana tätä merkittävää tai strategista suunnitelmaa, on toimeenpantu useita suunnitelmia, kuten Plan Puebla (Pueblan suunnitelma), joka saavutti Panaman ja Kolumbian, ja Plan Kolumbia (Kolumbia-suunnitelma), joka perusti sotilastukikohtien järjestelmän, muiden suunnitelmien muassa, jotka toimeenpantiin, keskellä kärkeviä ristiriitoja alueen sorrettujen kansakuntien kanssa ja eriasteisissa ristiriidoissa sen lakeijoiden kanssa.
Edellisvuosikymmenellä on nähty jenkki-imperialismin ennennäkemätön mätänemiskriisin syventyminen; sen maailmanhegemonia on heikentymässä ja imperialistien välinen ryöstö maailman uudelleenjakamiseksi kiihtyy. Tämä on sitä, mitä toisiaan seuraavat hallinnot ovat Obamasta lähtien luonnehtineet kansallisen turvallisuuden “uudeksi strategiaksi”, joka esittää, että “kilpataistelun aikakausi suurvaltojen välillä on alkamassa”. Se keskittyy viimeisimmässä kansallisen turvallisuuden strategiassaan (joulukuu 2025) Latinalaiseen Amerikkaan, julistaen “Trumpin korollaarin” Monroe-oppiin, joka sallii Yhdysvaltojen pääsyn “avainvaroihin”, “avainsijainteihin” ja tuen “kriittisille tuotantoketjuille,” samalla julistaen tarvetta Latinalaiselle Amerikalle pysyä “vapaana vihamielisistä vieraista maahantunkeutumisista” ja hallituksille tehdä yhteistyötä taistelussa “huumeterroristeja” vastaan, joita vastaan käytettäväksi mahdollisuudeksi se määrittelee “kuolettavan voiman” käytön.
Tämän historiallisen hetken erityisyys on se, että aggression kiihtyminen, jota todistamme Karibialla ja Latinalaisessa Amerikassa, ei ole rajattu alistamiseen, joka on sisäsyntyistä imperialistien suunnitelmissa sorrettujen maiden ryöstämiseksi ja riistämiseksi. Tässä hetkessä on kyse erityisesti 1990-luvulla laadittujen jenkki-imperialismin hegemonisten suunnitelmien edelleentäyttämisestä herruusstrategiansa vahvistamiseksi Amerikan maanosassa, mutta myös niiden sopeuttamiseksi sen hegemonian heikkenemisen hetkeen ja ennennäkemättömän taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen kriisin syventymiseen, josta se löytää itsensä, hakien asemissaan etenemistä sen ulottaessa Tyynelle merelle ja sen valmisteluissa kolmanteen imperialistiseen maailmansotaan.
Jenkki-imperialismi pyrkii myös estämään yleisen vastavallankumouksellisen offensiivin heikentymistä, jota se on johtanut 1980-luvun lopulta lähtien konvergenssissa revisionismin kanssa, koska tämä offensiivi epäonnistui synkässä tavoitteessaan murkata kansansodat ja kansalliset vapaututussodat. Vastavallankumouksellisen offensiivin heikentyminen tulee ilmeiseksi loistavassa Al-Aqsan tulvan vastaoffensiivissa, joka on vesittänyt imperialismin suunnitelmat alueella, lisäksi paljastaen maailman kansojen silmien edessä myytin voittamattomasta sionismista, jenkki-imperialismin tuhlaajapojasta. Ennen kaikkea yleisen vastavallankumouksellisen offensiivin epäonnistuminen on ilmeistä loistavien kansansotien periksiantamattomuudessa Intiassa, Turkissa, Perussa ja Filippiineillä, ne ovat kohdanneet lukuisia tuhoamiseen tähdänneitä piirityksiä ja ovat pitäneet korkealla marxismi-leninismi-maoismin lippua, joka on verivihollinen imperialismille ja taantumukselle. Tänään Yhdysvaltojen täytyy epätoivoisesti torjua anti-imperialistisen liikkeen ja vallankumouksellisten nousu Amerikassa.
“Kansallisen turvallisuuden” ja “sisäisten vihollisten” retoriikan takana on pelko kansojen, Yhdysvaltojen kansan itsensä, kapinasta, joka on osoittanut vallankumouksellisen potentiaalinsa kasvavissa kansan taisteluiden leimahduksissa, kuten niissä jotka seurasivat George Floydin murhaa vuonna 2020, taistelevien Palestiinaa puolustavien opiskelijoiden valtauksissa, ja kapinassa rikollista maahanmuuttovastaista politiikkaa vastaan tänä vuonna.
Jenkit pyrkivät normalisoimaan poliittisten, taloudellisten ja sotilaallisten voimien siirtämiset osana sotilastukikohtien järjestelmän toteuttamista kautta Amerikan mantereen ja kunkin maan armeijoiden asettamista Yhdysvaltojen eteläisen komennon kasvavan kontrollin ja käskyvallan alle. He ovat aloittamassa uutta vaihetta strategisissa suunnitelmissaan imperialistien välisessä kilpailussa ylläpitääkseen hegemoniaansa, neutraloidakseen muiden imperialistivaltojen vaikutuksen ja pidätelläkseen sorrettujen kansojen kapinaa tavoitteenaan torjua vallankumous. Juurikin palvellakseen uskollisemmin näitä jenkki-imperialismin strategisia suunnitelmia, ääritaantumuksellinen Trump kiihdyttää aggressiota Latinalaisessa Amerikassa.
Kansainvälisten huumekartellien nimittäminen terroristeiksi, julistukset “sodasta kartelleja vastaan”, syytökset että Venezuelan ja Kolumbian presidentit ovat huumekauppiaita, sekä alueen hallitusten jatkuva kiristäminen uhkaamalla “sertifikaatin poistamisella”, elleivät ne “tee yhteistyötä huumekaupan vastaisessa taistelussa” ovat kaikki toimia, jotka ovat osa järjestelmällistä suunnitelmaa valmistella psykologisia, poliittisia ja laillisia olosuhteita. Tällä jenkki-imperialistit pyrkivät keskittämään absoluuttista valtaa presidentille – ohittamaan parlamentaariset ja juridiset valtuudet ja valvonnat – ratkaistakseen sisäiset kamppailut demokraattisen ja republikaanipuolueen mafioiden välillä sekä luomaan kotimaassa yleistä mielipidettä, jotta heidän hyökkäyssotansa seuraava vaihe strategisten suunnitelmien täyttämiseksi toteutuisi.
Välitön hyökkäys kohdistuu pääasiassa Venezuelaan. Tässä vaiheessa, tai ensimmäisessä sotilaallisessa kampanjassa sitä toteutetaan toimenpiteenä, jolla saarretaan sotilaallisesti koko maa ja vaaditaan sen ehdotonta antautumista nukkehallituksen asettamiseksi, käyttäen suhteettoman suurta voimaa pienempiin kohteisiin iskemiseen sotilaallisesti. Hyökkäyksen tavoitteena ei kuitenkaan ole pelkästään Maduron syrjäyttäminen; se on osa laajempaa offensiivia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla Latinalaisen Amerikan miehityksessä etenemiseksi. Se on verrattavissa jenkki-imperialismin luomaan järjestelmään Lähi-idässä. Irakissa, kun Bushin isän johdolla käytiin rajoitettu sota Saddamia vastaan ”Kuwaitin puolustamiseksi”, he eivät koskaan poistuneet alueelta. Jenkki-imperialismi on päästänyt valloilleen muita hyökkäyssotia, kunnes se pystytti tukikohtajärjestelmänsä niin sanotulla Obama-doktriinilla: sotilastukikohdat, armeija päätehtävänään “saappaat maassa”, jenkkien lentotukialus aavikolla (Israel), palkkasotureita eri kansallisuuksista Irakissa, Syyriassa, Iranissa jne., arabilakeija-armeijat, sekä heidän meri-, ilma- ja maavoimiensa sijoittaminen erityyppisten ja -intensiteettisten hyökkäyssotien ohjaamiseen ja käymiseen. Venezuela ei ole lopullinen tavoite, vaan pikemminkin oikeutus ja portti.
Yhdysvallat on laajentanut sotilasoperaatiotaan Karibialta Tyynellemerelle ja on jo hyökännyt kuuteen laivaan siellä. Trump on – oman lausuntonsa mukaan – allekirjoittanut CIA:lle valtuutuksen suorittaa salaisia operaatioita ulkomailla, aina salaisesta tiedonkeruusta oppositiojoukkojen kouluttamiseen ja kuolettavien iskujen toteuttamiseen.2 Pääseuraus tähän mennessä on ollut avoin aggressio Venezuelaa vastaan ja sen presidentin Nicolás Maduron sieppaaminen. Eteläisen komennon yhteiset sotilasharjoitukset Panamassa ja Brasiliassa tänä vuonna, Meksikon rajan kasvava militarisointi, Petron lakeijahallituksen ehdotus jenkeille “Amazonin Naton” muodostamisesta, alueen lakeijahallitusten taistelu niin kutsuttua järjestäytynyttä rikollisuutta ja “laitonta” kaivostoimintaa vastaan, siirtolaisten kriminalisointi Yhdysvalloissa – kaikki tämä on osa Latinalaisen Amerikan aggressio- ja miehitysprosessia. Sen jälkeen, kun Ecuadorin kansa äänesti perustuslain muuttamista vastaan, joka kieltää ulkomaisten sotilastukikohtien perustamisen maahan, Yhdysvallat aloitti perustuslain ja kansanäänestyksen huomiotta jättäen ja petturimaisen lakeijan Noboan tuella jenkkijoukkojen lähettämisen Mantan sotilastukikohtaan 17. joulukuuta. Yhdysvallat on myös juuri allekirjoittanut sotilaallisen yhteistyösopimuksen Paraguayssa, johon kuuluu myös jenkkien saappaat maassa.
Tämän uuden aggressio- ja miehitysvaiheen toteuttamiseksi, imperialistisen ryöstötoiminnan voimistuessa, jenkkien on saatava enemmän absoluuttista valtaa puolisiirtomaissaan ja vaikutuspiireissään. Tätä varten heidän on kiristettävä otteita omista lakeijoistaan ja uudelleenjärjestettävä Latinalaisen Amerikan maiden valtioita syventäen niiden puolisiirtomaa-asemaa. Heidän on hidastettava Kiinan kaupallisten, taloudellisten ja poliittisten sopimusten edistymistä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa ja varmistettava, että puolisiirtomaista tulee yhä enemmän jenkki-imperialismin alaisia. Tästä syystä myös alueen maiden sisäisiin asioihin puuttuminen lisääntyy, kuten on tapahtunut Trumpin puolustaessa Bolsonaroa (Brasilian äärioikeistoa) ja puuttuessa avoimesti Hondurasin ja Argentiinan vaaleihin marraskuussa tarjoamalla pääsyn 20 miljardin dollarin valuutanvaihtosopimukseen Argentiinan valuuttakriisin rauhoittamiseksi, edellyttäen, että Milein puolue voittaa parlamenttivaalit. Sodanajat ovat alkamassa, joten sen on keskitettävä ja valvottava tukialueitaan paremmin. Siksi, lisääntyvän ryöstelyn ja sotilassaappaiden maailman hegemoniseen strategiseen tukikohtaan sijoittelun ohella, on välttämättömästi ryhdyttävä suurempaan interventionismiin ja väliintuloihin maanosan hallituksissa.
Kyse ei ole siitä, että Latinalaisen Amerikan hallitukset olisivat nyt siirtymässä pois perinteisestä Yhdysvaltoja palvelevasta politiikasta ja taloudesta, jota ne ovat lakeijoina soveltaneet viime vuosisadan ajan. Huolimatta siitä faktasta, että on olemassa nimettyjä vasalleja ja vasalleja, joilla on tyhjää anti-imperialistista retoriikkaa, he kaikki palvelevat edelleen jenkkien politiikkaa. Tämä käy ilmi esimerkiksi Petron kehotuksesta Madurolle myydä maansa ja luopua vallasta jenkkien hyökkäyksen välttämiseksi tai, kuten viime marraskuussa paljastui, kun Maduron hallituksen korkeat venezuelalaiset virkamiehet tarjosivat kuukausia kestäneissä neuvotteluissa Trumpin hallinnon kanssa jenkeille enemmistöosuuden Venezuelan öljystä lupaamalla myöntää etuoikeutettuja sopimuksia yhdysvaltalaisille yrityksille, ja kääntää Venezuelan öljynviennin suunnan Kiinasta Yhdysvaltoihin ja leikata energia- ja kaivossopimuksia kiinalaisten, iranilaisten ja venäläisten yritysten kanssa.3 Se oli Trumpin hallinto, joka hylkäsi tarjouksen, koska on hyödyllistä käyttää Venezuelaa koekaniinina ja syntipukkina strategisen suunnitelmansa edistämiseksi.
***
Alueelle suunnatut jenkki-imperialismin kanuunatja sen toimet ovat merkkejäsen heikkoudesta. Jenkki-imperialismin hegemonia on laskussa, sen yleinen vastavallankumouksellinen offensiivi horjuu, ja sen kieroutunut yritys murskata vallankumous epäonnistuu. Se on syvässä taloudellisessa ja poliittisessa kriisissä, joka hengittää sen niskaan pakottaen sen toimimaan aggressiivisemmin. Tämä on merkki kylmän sodan jälkeisen sotilasopin epäonnistumisesta. Varapresidentti Vicen sanoin: “Olemme sotineet sotia viimeiset 40 vuotta, muttemme ole voittaneet yhtäkään.” Syvän kriisin hetket imperialistisessa järjestelmässä korostavat imperialistienvälisiä ristiriitoja ja vaativat hyökkäyssotien laajentamista sorrettuja kansakuntia ja kansoja vastaan. Yhdysvaltoja ahdistaa sovittamattomatsisäiset ristiriidat, se on pitkässä heikkenemisen prosessissa, ja jokainen uusi toimenpide tämän heikkenemisen torjumiseksi kärjistää sen ristiriitoja. Imperialismi on paperitiikeri, meidän on se kukistettava!
Jos jenkit odottavat Latinalaisen Amerikan kansojen pysyvän hiljaa sillä välin kun he hyökkäävät veljeskansojamme vastaan ja miehittävät Latinalaisen Amerikan aluetta, tämä ruokkisi uusdemokraattisen vallankumouksen liekkejä ja myötätuulenaan valtava anti-imperialistinen mobilisaatio maailmanlaajuisesti mukaanlukien Yhdysvalloissa itsessään, kuten liike Palestiinan tukemiseksi on osoittanut.
Historia opettaa meille, että kansat, jotka taistelevat vapautensa puolesta, ovat pysäyttämättömiä. Palestiinan sankarillisen kansallisen vastarinnan tie on myös Latinalaisen Amerikan tie. Raivokas vastarinta, joka haastaa mahtavimmat sotilaalliset voimat maailmassa, ja jonka anti-imperialistisen vastarinnan sydän ei vain yhä ole elossa yhden aikamme suurimman kansanmurhan jälkeen, vaan se sykkii vahvempana ja on moninkertaistunut maapallon joka nurkassa. Sorrettujen kansojen piirittämisen sijaan imperialistit löytävät itsensä ahdistettuna nurkkaan anti-imperialistisilla taisteluilla, kansallisilla vapautussodilla, ja kansansodilla.
Imperialismi nojaa kautta Latinalaisen Amerikan paikallisiin agentteihinsa, suurmaanomistajiin tai latifundioon ja lakeijasuurporvaristoon riistääkseen kansaa, erityisesti talonpoikaistoa. Sen vuoksi on välttämätöntä taistella puolifeodalismia vastaan ja mobilisoida talonpoikaistoa toteuttamaan vallankumous erottamattomana osana taistelua imperialismia ja byrokraattista kapitalismia vastaan.
Kun imperialismi tunkeutuu ja hyökkää sorrettuun kansakuntaan, kuten Venezuelassa, pääristiriidassa tapahtuu muutos ja kommunistien tehtävä on taistella anti-imperialistisen vastarinnan kansallisen yhteisrintaman muodostamiseksi vierasta aggressiota vastaan ja yhdistää koko kansa ja kansakunta, poikkeuksena kansallisten pettureiden pieni vähemmistö, vierasta aggressiota vastaan kehittääkseen kansallista vastarintasotaa maahantunkeutumista vastaan.
Vastarintasota imperialismia vastaan kansallisen vapautumisen puolesta on osa uusdemokraattista vallankumousta, ja vain proletariaatin johdon kautta, sen kommunistisen puolueen kautta, on mahdollista täysin vapauttaa se pyyhkimään pois kolme vuorta: imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja puolifeodalismin.
Meitä kommunisteja kutsutaan johtamaan kamppailua Latinalaisen Amerikan miehitystä vastaan, meidän on laitettava itsemme anti-imperialistisen taistelun etulinjaan ja ensimmäisiin riveihin yhdistääksemme ja johtaaksemme vallankumouksellisten anti-imperialistien leiriä. Meidän on nostettava laajaa anti-imperialistista liikettä tuomitaksemme toimin imperialistinen hyökkäys Venezuelaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kuolema maahantunkeutujalle!
On elintärkeää vastustaa vallassa olevien hallitusten alistuvia ja sovittelivia linjoja jokaisessa maassa. Kohdatessaan kapitulaation vaaran tulee proletariaatin, talonpoikaiston, pikkuporvariston, ja kansallisen porvariston, ja muiden isänmaallisten voimien pitää kiinni vastarinnasta proletariaatin ja maailman kansojen tuella.
Kutsumme Venezuelan kansoja ja kansakuntaa yhdistymään ja nousemaan imperialistista aggressiota vastaan kansallisen vastarinnan aseistetulla taistelulla: Kuolema maahantunkeutujalle! Jenkit ulos Venezuelasta!
Kutsumme koko proletariaattia ja Latinalaisen Amerikan ja maailman sorrettuja kansoja yhdistymään Venezuelaan kohdistuvaa imperialistista aggressiota vastaan, lisäämään anti-imperialistista mobilisaatiota toimilla imperialismia vastaan.
Imperialismi on paperitiikeri!
Jenkit ulos Venezuelasta ja Latinalaisesta Amerikasta!
Proletariaatti ja maailman sorretut kansat, yhdistykää imperialismin murskaamiseksi!
Maat taistelevat itsenäisyyden puolesta, kansakunnat taistelevat vapautumisen puolesta ja kansat taistelevat vallankumouksen puolesta!
Latinalaisen Amerikan kansat, nouskaamme voimakkaana anti-imperialistisena liikkeenä!
Kansainväinen Kommunistien Liitto
3. tammikuuta
1 Center for Strategic and International Studies (CSIS) mukaan
2 Washington Post.
3 New York Times. https://www.nytimes.com/2025/10/10/world/americas/maduro-venezuela-us-oil.html
